RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pohjoisnummen puukaupunginosa ja Strengbergin tupakkatehdas (Norrmalms trästadsdel och Strengbergs tobaksfabrik)
Pietarsaari (Jakobstad), Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kaava-alue, katutila, muu teollisuusrakennus, pienasumus, tori
- Character (as the agency lists it)
- kaupunki
- Municipality
- Pietarsaari (Jakobstad)
- Region
- Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.68009, 22.70461
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 495
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pohjoisnummen eli Skatan puutaloalue lukeutuu maamme merkittävimpiin yhtenäisiin puukaupunginosiin.
Pohjoisnummella ruutukaavaan tukeutuva kaupunkirakenne on säilyttänyt perinteisen mittakaavansa. Asuinalueen pääosin yksikerroksiset, puiset päärakennukset on sijoitettu katulinjaan ja piharakennukset tonttien takaosaan. Kadut ovat verrattain kapeat ja kadunvarsirakennukset sekä aidatut pihat aikaansaavat suljetun katunäkymän.
Strengbergin tupakkatehdas sijaitsee Pohjoisnummen eli Skatan puukaupunginosan etelärajalla. Nykyinen tehdaskompleksi muodostuu Strengberginkadun suuntaisesti rakennetusta punatiilisestä, arkkitehtitoimisto Grahn-Hedman-Wasastjernan 1898 suunnittelemasta tehtaasta sekä ruotsalaisarkkitehti Torben Grutin piirtämästä kolmikerroksisesta, jugend-sävyisestä tehtaasta. Viimeksi mainitun rakennuksen tornin suuri pyöreä huippu kelloineen on alueen maamerkki. Käynti tehtaan pohjoispuolella olevalle Skatan puutaloalueelle käy tehdasrakennusten välille, Ahlholminkadun yli rakennetun kaariaukon kautta.
Strengberginkadulla tupakkatehtaan länsipuolella on Torben Grutin suunnittelema ja 1912 valmistunut paloasema, jonka arkkitehtuurissa on nähtävissä hänen samoihin aikoihin suunnittelemansa Tukholman olympiastadionin arkkitehtuuripiirteitä.
Historia
Pietarsaaren Pohjoisnummen kaupunginosassa oli ensimmäisen kerran asutusta tiettävästi 1730-luvulla. Ensimmäisen kerran Norrmalm, Pohjoisnummi, esiintyi paikannimenä Gutzénin piirtämässä kartassa 1754. Forsenin vuonna 1783 mittaamassa kartassa Skatan alueelle merkittiin kaksi suorakaiteen muotoista korttelia, joista toisessa oli viisi ja toisessa kuusi tonttia. Vuonna 1800 omistivat pieneläjät seitsemän pohjoisinta yhdestätoista numeroidusta korttelista. Tällöin alueen todellinen rakennuskanta oli kasvanut jo merkittävästi laajemmalle, mutta vei vuosikymmeniä, ennen kuin se virallisesti otettiin huomioon.
Pohjoisnummen pohjoisenpuoleiset epäsäännölliset korttelit asutettiin tupakkatehtaan perustamisen jälkeen 1700-luvulla. Skatan länsilaidalla olevat pieni Satamakadun ja Loveretin alue esiintyvät asemakaavassa ensimmäisen kerran 1735. Näiden katujen varrelle keskittyivät pienet merimiestuvat 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa.
Ruutukaavan alue sai 1821, jolloin Pietarsaaren kaupungin asemakaavaa laajennettiin maanmittausinsinööri Carl Gustav Holmin suunnitelman mukaan. Hän kehitti aluetta pitäen lähtökohtana kahta aikaisempaa korttelia ja suunnitteli kolme uutta kortteliriviä. Suunnittelualueeseen kuului kaikkiaan 26 neliömäistä korttelia, joista yksi varattiin toriksi. Kortteleissa oli neljä tonttia kussakin. Holm määräsi rakennusjärjestyksestä poiketen katujen leveyden vain 11-13 kyynäräksi. Tarkoituksena oli muodostaa tonttimaata merimiehille ja työväestölle, silloin myös kadut voisivat olla kapeampia.
Vuoden 1835 kaupunkipalon jälkeen köyhälistön osuus Pohjoisnummella korostui entisestään, sillä palossa tuhoutunut kaupungin eteläosa varattiin palon jälkeisissä suunnitelmissa varakkaiden käyttöön. Pohjoisnummea laajennettiin 1859 maanmittari Gustaf Granlundin suunnitelman mukaan yhdellä korttelilla länteen. Pohjoisnummea laajennettiin toistamiseen 1877, tällöin yhdellä korttelirivillä länteen ja kolmella itään. 1900-luvun alkupuolelle tultaessa Pohjoisnummi oli rakentunut pääpiirteissään nykyiseen asuunsa. Rakennuskanta koostui yksikerroksisista puutaloista.
Pohjoisnummen alueelle vahvistettiin uusi asemakaava 1966, joka toteutuessaan olisi merkinnyt alueen muuttumista kerrostaloalueeksi. Asemakaava ei kuitenkaan alkanut toteutua, sillä asukkaat eivät olleet halukkaita myymään kiinteistöjään. Kaava kumottiin sisäasiainministeriön päätöksellä 1975 ja uusi säilyttävä kaava valmistui 1981.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Stadsdelen Norrmalms eller Skatans trähusområde räknas till de viktigaste enhetliga trästadsdelarna i vårt land.
Stadsstrukturen i Norrmalm, vilken grundar sig på en rutplan, har bevarat sin traditionella skala. Bostadshusen i trä är huvudsakligen byggda i en våning. De ligger vid gatulinjen medan gårdsbyggnaderna finns inne på tomten. Gatorna är tämligen smala och träplanken som omger tomterna påverkar gaturummet.
Norrmalm ligger norr om Jakobstads stadskärna. Strengbergs tobaksfabrik utgör gräns mellan Norrmalm och rutplanestadsdelen. Idag består fabrikskomplexet av en fabriksbyggnad i rödtegel längs Strengbergsgatan, ritad av arkitektbyrån Grahn-Hedman-Wasastjerna 1898 samt av en tre våningar hög fabriksbyggnad i jugendstil, ritad av Torben Grut. Den sistnämnda byggnadens torn med den stora runda klockgloben utgör platsens landmärke. Skataområdet norr om fabriken kan nås via en välv port som byggts över Ahlholmsgatan mellan fabriksbyggnaderna.
Väster om Strengbergsgatan vid tobaksfabriken finns brandstationen som blev färdig 1912 och ritades av Torben Grut. I arkitekturen kan man se drag av stadion i Stockholm.
Historia (på svenska)
Den första bosättningen på Norrmalm härstammar troligtvis från 1730-talet. Ortnamnet Norrmalm förekommer första gången i den av Gutzén uppritade kartan från år 1754. I den av Forsén år 1783 uppmätta kartan har två rektangulära kvarter, det ena med fem och det andra med sex tomter, märkts ut på området. År 1800 ägde folket sju av de elva numrerade kvarteren som låg längst i norr. Härvid hade områdets faktiska bosättning vuxit och var mera utbredd, men det tog årtionden innan man beaktade det på officiellt håll.
De oregelbundna kvarteren norr om Norrmalm fick bosättning efter att tobaksfabriken grundats på 1700-talet. Det lilla området vid Hamngatan och Loveret förekom första gången i stadsplanen 1735. Vid dessa gator uppstod små sjömansstugor på 1700-talet och i början av 1800-talet.
Området fick rutplan år 1821, då stadsplanen för Jakobstad utvidgades enligt lantmäteriingenjören Carl Gustav Holms plan. Han utvecklade området utgående från de två tidigare kvarteren och ritade tre nya kvartersrader. Till området hörde inalles 26 kvadratiska kvarter, varav ett reserverades som torgplats. Kvarteren hade fyra tomter var. Holm fastställde undantagsvis från byggnadsordningen gatubredden till endast 11-13 alnar. Avsikten var att ge tomtmark åt sjömän och arbetsfolk och då kunde även gatorna vara smalare.
Efter stadsbranden år 1835 blev den fattiga befolkningens andel på Norrmalm ännu påtagligare, emedan de i stadsbranden förstörda södra stadsdelarna reserverades för de rikas användning. Norrmalm utvidgades år 1859 med ett kvarter mot väster, enligt lantmätare Gustaf Granlunds plan. Norrmalm utvidgades ånyo år 1877, då med en kvartersrad mot väster och med tre mot öster. Vid övergången till 1900-talet hade Norrmalm i huvudsak sin nuvarande form. Byggnaderna var trähus i en våning.
År 1966 fastställdes en ny stadsplan för Norrmalm, som skulle ha förändrat området till ett höghusområde. Stadsplanen fick dock inget fotfäste eftersom ägarna inte var villiga att sälja sina fastigheter. Stadsplanen upphävdes år 1975 genom inrikesministeriets beslut. En ny stadsplan, vars syfte var att bevara stadsdelens karaktär, blev klar år 1981.
Further reading (as the agency lists it)
Oskar Nikula, Strengbergs 1762-1961. Jakobstad 1962.
Pietarsaaren Pohjoisnummi. Museovirasto, rakennushistorian osasto. 1/1973. Rakennussuojelukomitean mietintö, Helsinki 1974.
Terttu-Elina Wainio, Pietarsaaren Pohjoisnummi, Säilyttävä saneeraus. Diplomityö Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla 1981.
Lena Nyman, Skatas byggnadshistoria. Pro gradu 1992, Åbo akademi.
Finländska trästäder, Jakobstad. Elisa el Harouny et al. Miljöministeriet, markanvändningsavdelningen. Utredning 5l. Helsingfors 1998.
Ilmari Heinonen, "Tupakkatehtaasta kaupungintaloksi". Lauri Putkonen (toim.), Päätöksen paikka. Kunnantalot ja kaupungintalot. Euroopan rakennusperintöpäivät 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Pohjoisnummi, or Skata, wooden house area is one of the most significant coherent wooden urban districts in the country.
The urban structure of Pohjoisnummi, based on a grid plan, has retained its traditional scale. In the residential area, the mainly single-storey wooden main buildings are placed along the street line, and the yard buildings are at the rear of the plots. The streets are relatively narrow, and the street-side buildings and fenced yards create an enclosed street view.
The Strengberg tobacco factory is located on the southern boundary of the Pohjoisnummi or Skata wooden district. The present factory complex consists of a red-brick factory built parallel to Strengberginkatu, designed in 1898 by the architectural office Grahn-Hedman-Wasastjerna, and a three-storey factory in Jugend style drawn by Swedish architect Torben Grut. The large round top of the tower of the latter building, with its clock, is a landmark of the area. Access to the Skata wooden house area on the north side of the factory is via an arched opening between the factory buildings, built over Ahlholminkatu.
On Strengberginkatu, west of the tobacco factory, is a fire station designed by Torben Grut and completed in 1912. Its architecture shows features of the Tukholman olympiastadion, which he designed around the same time.
History
In the Pohjoisnummi district of Pietarsaari, there was reportedly first settlement in the 1730s. Norrmalm, Pohjoisnummi, first appeared as a place name on the map drawn by Gutzén in 1754. On the map surveyed by Forsen in 1783, two rectangular blocks were marked in the Skata area, one with five plots and the other with six. In 1800, smallholders owned seven of the northernmost of the eleven numbered blocks. By then the actual building stock of the area had already grown considerably, but it took decades before it was officially recognised.
The irregular blocks on the north side of Pohjoisnummi were settled in the 18th century, after the tobacco factory was established. The small Satamakatu and Loveret area on the western edge of Skata first appears in the town plan in 1735. Small sailors' cottages concentrated along these streets in the 18th century and at the beginning of the 19th century.
The grid plan area was established in 1821, when the town plan of Pietarsaari was extended according to the plan of surveyor engineer Carl Gustav Holm. He developed the area, taking the two earlier blocks as the starting point, and designed three new rows of blocks. The planning area comprised a total of 26 square blocks, one of which was reserved as a market square. Each block had four plots. Departing from the building regulations, Holm set the width of the streets at only 11-13 cubits. The aim was to create plot land for sailors and workers, so that the streets could also be narrower.
After the town fire of 1835, the share of the poor in Pohjoisnummi became even more pronounced, because the southern part of the town, destroyed in the fire, was reserved for the wealthy in the post-fire plans. Pohjoisnummi was extended in 1859 by one block to the west according to the plan of land surveyor Gustaf Granlund. Pohjoisnummi was extended again in 1877, this time by one row of blocks to the west and three to the east. By the early part of the 20th century, Pohjoisnummi had been built up in its main features to its present form. The building stock consisted of single-storey wooden houses.
A new town plan was confirmed for the Pohjoisnummi area in 1966, which, if implemented, would have meant the area being transformed into an apartment block area. However, the plan was never implemented, as residents were unwilling to sell their properties. The plan was repealed by a decision of the Ministry of the Interior in 1975, and a new conservation-oriented plan was completed in 1981.
Nearby in the register
- Pietarsaaren rautatieasemanseutu (Jakobstads järnvägsstation med omgivning)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Pietarsaaren historiallinen keskusta (Jakobstads historiska stadskärna)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Pietarsaaren vanha satama (Gamla hamnen i Jakobstad)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Rosenlundin pappila (Rosenlunds prästgård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.