‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Meilahden sairaala-alue (Mejlans sjukhusområde)

Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): muu hallintorakennus, oppilaitos, sairaala, parantola
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Helsinki (Helsingfors)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.18881, 24.90725
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 4656

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Internet Archive

3 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Helsingin yliopistollisen keskussairaalan suurkortteli Meilahdessa on yksi Suomen sairaalarakentamisen avainkohteista. Rakennushistoriallisesti ja -taiteellisesti monipuolinen, vaiheittain rakennettu erityisklinikkojen kokonaisuus kuvastaa sairaalarakentamisen suunnitteluperiaatteita sekä sairaanhoidon ja lääketieteen opetuksen kehitystä 1900-luvun alusta aina 2000-luvulle. Alueen rakennuskanta on selkeälinjaista 1900-luvun modernismia. Myös alueen uusin arkkitehtuuri pohjautuu samaan selkeään muotokieleen ja on sovitettu luontevasti olemassa olevaan rakennettuun ympäristöön.

Korttelin rakennuskantaa hallitsee ns. blokkijärjestelmän mukainen Meilahden pääsairaalan yli 10-kerroksinen potilastorni. Pääsairaalaan on sijoitettu mm. sisätautien ja kirurgian klinikoita sekä röntgen- ja laboratoriotiloja. Pääsairaalan ovat suunnittelleet yhteistyössä arkkitehdit Jaakko Paatela ja Reino Koivula. Hallinto- ja huoltorakennus vuodelta 1965 on myös Jaakko Paatelan suunnittelema.

Vanhin klinikoista on 1934 rakennettu professori Jussi Paatelan Lääkintöhallituksen rakennusosastolla suunnittelema Naistenklinikka. Korttelin eteläosassa 1946 valmistunut Lastenklinikka, nykyinen Lasten ja nuorten sairaala, on arkkitehtien Uno Ullberg ja Erkki Linnasalmi 1940-luvun viimeisimpien sairaalaihanteiden mukaisesti suunnittelema rakennus, jossa yhdistyvät paviljonki- ja blokkijärjestelmä.

Lastenlinnan sairaala on valmistunut arkkitehtien Elsi Borgin, Otto Flodinin ja Olavi Sortan suunnitelmien mukaan 1948. Lastenlinna koostuu korkeasta, pyöreämuotoisesta sairaalarakennuksesta ja siihen liittyvästä matalasta siipirakennuksesta. Julkisivuja on elävöitetty poikkeuksellisen koristeellisilla, rappaukseen reliefinä tehdyillä kuvioilla. Rakennus kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan.

Arkkitehtien Jussi ja Veli Paatelan suunnittelema silmä- ja korvatautien klinikka on valmistunut 1951 ja viereinen luentosalirakennus 1968. Syöpätautien klinikan ovat suunnitelleet arkkitehdit Erkki Helamaa ja Veijo Martikainen ja se on valmistunut 1962. Sairaala-alueen klinikoiden laajennusosat ovat peräisin pääasiassa 1970-1980-luvulta.

Sairaala-alueella on runsaasti lääketieteen ja sairaanhoidon opetukseen ja tutkimukseen tarkoitettuja rakennuksia. Korttelin luoteiskulman 1940 rakennettu arkkitehti Uno Ullbergin suunnittelema Helsingin sairaanhoitajatarkoulu toimii edelleen oppilaitoksena. Alueen itäpuolella on arkkitehti Olli Pöyryn suunnittelema Ammattilääketieteellinen tutkimuskeskus (nyk. Työterveyslaitos) vuodelta 1950. Samassa korttelissa sijaitseva Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan teoreettisten laitosten rakennus on valmistunut 1966 arkkitehti Einari Teräsvirran suunnitelmin. Meilahden yliopistollisen keskussairaalan lääketieteen kampuksen uudempaan kerrostumaan kuuluvat 2000-luvun vaihteen molemmin puolin valmistuneet terveystieteiden kirjasto Terkko ja biolääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum.

Tukholmankadun varressa ovat arkkitehti Veli Paatelan suunnittelemat, 1940-1950-luvun taitteessa valmistuneet potilaskodin kerrostalo, entinen asuntola Eevala ja psykiatrian poliklinikka.

Lukuisten klinikoiden ja laitosten sekä hallinto-, talous- ja huoltorakennusten lisäksi sairaalalla on oma voimala Paciuksenkadun toisella puolella. Alueella on sisäinen katu- ja liikenneverkostonsa tienviittoineen, helikopterikenttineen, laajoine pysäköintialueineen sekä laaja maanalainen käytävä- ja tilaverkosto.

Historia

Yliopisto siirrettiin Helsinkiin Turusta 1828 ja sen vanhimmat lääketieteen ja opetussairaaloiden rakennukset sijaitsivat Helsingin yliopiston ns. keskustakampuksen yhteydessä. Ks. erilliset kohteet Helsingin yliopiston rakennukset (keskustakampus) ja Kirurginen sairaala.

Opetussairaala erotettiin hallinnollisesti yliopistosta 1841 ja asetettiin Lääkintöylihallituksen valvontaan Helsingin yleisenä sairaalana, johon yhdistyi 1860 yliopiston uusi kliininen instituutti. Sairaalan uudisrakennuksia valmistui keskustaan vielä 1800-luvun lopulla (synnytyssairaala 1878, Kirurginen sairaala 1888, lastensairaala aloitti toimintansa 1899), mutta 1899 Lääkintöhallituksessa suunniteltiin useassa eri rakennuksessa toimineen sairaalan keskittämistä. Sopiva paikka löytyi, kun Helsingin kaupunki tarjosi Meilahden rälssitilan maita tarkoitukseen 1903. Nykyisen Lastenklinikan viereisellä mäellä oli Meilahden huviloihin kuulunut Villa Fridhäll, jossa myöhemmin toimi Ukkokoti ja Punaisen Ristin sairaala.

Perustetun rakennuskomitean arkkitehti Magnus Schjerfbeck laati sairaala-alueelle asemakaavan 1909. Varhaisimmat suunnitelmat perustuivat 1800-luvun lopulla vallitsevaan paviljonkijärjestelmään, jossa eri toiminnot sijoitettiin eri rakennuksiin. Ensimmäinen rakennusvaihe alkoi 1914, mutta ainoastaan talousrakennus sekä lämpökeskus valmistuivat 1918. Iho- ja sukupuolitautien klinikan kivijalkaa käytettiin 1930-luvulla hyväksi Naistenklinikan rakentamisessa. Paviljonkijärjestelmään perustui edelleen toteutumatta jäänyt E.A. Kranckin asemakaava vuodelta 1919.

Ns. keskussairaalaneuvottelukunta antoi 1936 arkkitehti Uno Ullbergin tehtäväksi laatia suunnitelma sairaala-alueelle. Suunnittelu perustui ns. blokkijärjestelmään, jossa sairaalatoiminnot on sijoitettu keskitetysti samaan rakennukseen. Naistenklinikka ja Lastenklinikka toteutettiinkin 1930- ja 1940-luvuilla ko. suunnitelman mukaan, mutta 1951 valmistunut Silmä- ja korvatautien klinikka poikkesi Ullbergin kaavasta.

Intensiivisin sairaala-alueen rakentamisaika oli 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin rakennettiin sekä pääsairaala että suurin osa erityisklinikoista. Laki yliopistollisista keskussairaaloista 1956 vauhditti sairaala-alueen rakentamista, jonka suunnitelmat tehtiin blokkijärjestelmän mukaan 1957-1959. Meilahden kolmiosainen pääsairaala, joka koostui potilastornin lisäksi toimenpide- ja poliklinikkaosasta sekä opetus- ja laboratoriotiloista, valmistui 1965.

Sairaanhoidossa tapahtui merkittäviä muutoksia Meilahden sairaala-alueen rakentamisaikana. Sairaanhoito alkoi painottua polikliinisiin toimenpiteisiin 1900-luvun kuluessa ja sairaaloissa tarvittiin yhä enemmän teknisiä, laboratorio- ja huoltotiloja. Meilahden sairaalakortteliin keskittyi monipuolisia toimintoja ja lisääntyvän sisäisen liikenteen sujuva järjestäminen vaati yhä enemmän tiiviiltä alueelta.

Rakennuksia laajennettiin toiminnan muuttuessa ja aputilojen tarpeen kasvaessa. Arkkitehti Veli Paatelan suunnittelemat Naistenklinikan ja Korvaklinikan lisärakennukset valmistuivat 1975 ja 1980. Lasten ja nuorten sairaalan lisärakennus valmistui 1987 arkkitehtitoimisto Railo & Steniuksen ja Meilahden pääsairaalan NMR-lisärakennus 1988 arkkitehti Kimmo Karjalaisen suunnittelemana. Silmäklinikan leikkaussali, jonka suunnitteli arkkitehti Mikael Paatela, valmistui 1987.

Toisen maailmansodan jälkeen Helsingin yliopiston lääketieteen opetus siirtyi yliopiston keskustakampukselta Meilahden yliopistollisen keskussairaalan yhteyteen, sillä opetuksen vaatimia tiloja ei enää voitu laajentaa keskustassa. Meilahteen keskitettiin 1970-luvulta alkaen keskustasta pois siirtyviä lääketieteen laitoksia ja tiedekuntia.

Tutkimuskeskuksista rakennettiin 1945 perustetun Työterveyslaitoksen rakennus 1950 ja yliopiston teoreettisten laitosten rakennus 1966. Tutkimuslaitosten rakentaminen jatkui 2000-luvun vaihteessa; 1998 valmistui Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko arkkitehti Olli Pekka Jokelan suunnittelemana sekä Biomedicum 2001 arkkitehtien Timo Vormalan, Matti Lummaan ja Erkki Karosen suunnittelemana. Sairaala-alueen rakentaminen ja kehittäminen jatkuu edelleen.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Helsingfors universitets centralsjukhus storkvarter i Mejlans har en nyckelställning inom finsk sjukhusarkitektur. Byggnadshistoriskt och arkitektoniskt avspeglar helheten med de mångsidiga och etappvis byggda specialklinikerna sjukhusarkitekturens planeringsprinciper samt utvecklingen av sjukvårds- och medicinundervisningen från 1900-talets början ända fram till 2000-talet. Områdets byggbestånd representerar en rättfram 1900-talsmodernism. Områdets nyaste arkitektur bygger på samma klara formspråk och har ledigt anpassats till den existerande byggda miljön.

Kvarterets byggbestånd domineras av Mejlans sjukhus huvudbyggnad med det över 10 våningar höga patienttornet som är byggt enligt det s.k. blocksystemet. Här ligger bl.a. klinikerna för invärtesmedicin och kirurgi samt röntgen- och laboratorielokaler. Huvudbyggnaden är ritad i samarbete mellan arkitekterna Jaakko Paatela och Reino Koivula. Förvaltnings- och servicebyggnaden från 1965 är också ritad av Jaakko Paatela.

Den äldsta av klinikerna är Kvinnokliniken från 1934, ritad av professor Jussi Paatela på Medicinalstyrelsens byggnadsavdelning. I kvarterets södra del ligger Barnkliniken från 1946, det nuvarande Barn- och ungdomssjukhuset. Barnkliniken ritades av arkitekterna Uno Ullberg och Erkki Linnansalmi och följde 1940-talets senaste sjukhusideal. Här förenas paviljong- och blocksystemet.

Barnens borg ritades av arkitekterna Elsi Borg, Otto Flodin och Olavi Sorta och blev färdig 1948. Barnens borg består av en hög, rundad sjukhusbyggnad med en tillhörande låg flygel. Fasaderna livas upp av sällsynt dekorativa ornament i relief i rappningen. Byggnaden hör till den internationella organisationen DOCOMOMOS urval av betydande modern finsk arkitektur.

Ögon- och öronkliniken av arkitekterna Jussi och Veli Paatela blev färdig 1951 och den intilliggande föreläsningssalen 1968. Cancerkliniken från 1961 har ritats av arkitekterna Erkki Helamaa och Veijo Martikainen. De tillbyggda delarna på sjukhusområdet härstammar till största delen från 1970- och 1980-talen.

På sjukhusområdet finns ett stort antal byggnader som är avsedda för medicinsk undervisning och sjukvårdsundervisning samt för forskning. I kvarterets nordvästra hörn står Helsingfors sjuksköterskeskola från 1940 av arkitekt Uno Ullberg. Byggnaden används alltjämt som läroinrättning. På områdets östra del ligger den tidigare Institutet för arbetshygien, i dag Arbetshälsoinstitutet, som ritades av arkitekt Olli Pöyry 1950. I samma kvarter ligger Helsingfors universitets medicinska fakultets teoretiska institutioner, i en byggnad från 1966 ritad av Einari Teräsvirta. Till de nyare skikten på universitetscentralsjukhusets medicinska kampus hör Terkko, biblioteket för hälsovetenskaper, samt Biomedicum, forsknings- och undervisningscentralen för biomedicin. Båda byggnaderna är från omkring 2000.

Vid Stockholmsgatan ligger arkitekt Veli Paatelas patienthem, det tidigare elevhemmet Eevala och den psykiatriska polikliniken, alla byggda vid övergången mellan 1940- och 1950-talet.

Förutom de otaliga klinikerna och inrättningarna samt förvaltnings- ekonomi- och servicebyggnaderna har sjukhuset ett eget kraftverk på andra sidan Paciusgatan. Området har ett internt gatu- och trafiknät med vägskyltar, helikopterplatta, stora parkeringsområden och ett omfattande nät av underjordiska gångar och rum.

Historia (på svenska)

Universitetet flyttades från Åbo till Helsingfors 1828, och de äldsta medicinska byggnaderna och undervisningssjukhusen ligger på Helsingfors universitets s.k. centrumkampusområde. Se de separata objekten Helsingfors universitets byggnader (centrumkampus) och Kirurgiska sjukhuset.

Undervisningssjukhuset separerades administrativt från universitetet 1841 och underställdes Medicinalöverstyrelsens överinseende, under namnet Helsingfors allmänna sjukhus. År 1860 sammanslogs sjukhuset med universitetets nya kliniska institut. Sjukhuset fick nya byggnader i centrum så sent som i slutet av 1800-talet (förlossningssjukhus 1878, Kirurgiska sjukhuset 1888, barnsjukhuset inledde sin verksamhet 1899), men 1899 planerade man på Medicinalstyrelsen att centralisera sjukhuset vars verksamhet var fördelad på många olika byggnader. En lämplig plats ställdes till förfogande när Helsingfors stad 1903 erbjöd Mejlans frälsegårds marker för ändamålet. På kullen som ligger vid den nuvarande Barnkliniken låg Villa Fridhäll, en av villorna som tillhörde Mejlans. Senare inrättades Gubbhemmet och Röda korsets sjukhus här.

Byggnadskommitténs arkitekt Magnus Schjerfbeck gjorde en stadsplan för sjukhusområdet 1909. De tidigaste planerna byggde på det paviljongsystem som var rådande i slutet av 1800-talet: olika funktioner förlades till olika byggnader. Det första byggskedet inleddes 1914, men bara ekonomibyggnaden och värmecentralen blev färdiga 1918. När Kvinnokliniken byggdes på 1930-talet utnyttjade man stenfoten till kliniken för hud- och könssjukdomar. E.A. Krancks ofullbordade stadsplan från 1919 stödde sig alltjämt på paviljongsystemet.

Den s.k. centralsjukhusdelegationen gav 1936 i uppdrag åt arkitekt Uno Ullberg att göra en plan för sjukhusområdet. Planen byggde på det s.k. blocksystemet där sjukhusets funktioner ligger centraliserat inom samma byggnad. Kvinnokliniken och Barnkliniken byggdes på 1930-och 40-talet enligt detta system, men Kliniken för ögon- och öronsjukdomar från 1951 avvek från Ullbergs plan.

Det mest intensiva byggskedet inträffade på 1950- och 60-talet. Då byggdes både sjukhusets huvudbyggnad och största delen av specialklinikerna. Lagen om universitetscentralsjukhusen 1956 satte fart på byggverksamheten som projekterades enligt blocksystemet 1957–1959. Den tredelade sjukhusbyggnaden i Mejlans blev färdig 1965 och bestod av patienttorn, ingrepps- och poliklinikavdelning samt undervisnings- och laboratorieavdelning.

Samtidigt som Mejlans sjukhusområde byggdes inträffade betydande förändringar inom sjukvården. Under 1900-talets lopp övergick man allt mer till polikliniska ingrepp och sjukhusens behov av utrymmen för teknik, laboratorier och service ökade. Det var en mångsidig verksamhet som skulle få plats inom Mejlans sjukhuskvarter och en smidig intern trafik krävde allt mera av det tättbyggda området.

Byggnaderna utvidgades när verksamheten fick nya dimensioner och behovet av stödfunktioner växte. Arkitekt Veli Paatelas tillbyggnader till Kvinnokliniken och Öronkliniken blev färdiga 1975 respektive 1980. Tillbyggnaden till Barn- och ungdomssjukhuset blev färdig 1987. Ritningarna gjordes på arkitektbyrå Railo & Stenius. Tillbyggnaden till Mejlanssjukhusets huvudbyggnad blev färdig 1988 med Kimmo Karjalainen som arkitekt. Ögonklinikens operationssal ritades av arkitekt Mikael Paatela och stod klar 1987.

Efter andra världskriget överfördes den medicinska undervisningen vid Helsingfors universitet från universitetets centrumkampus till Mejlans universitetscentralsjukhus, eftersom undervisningslokalerna inte kunde byggas ut i centrum. De medicinska institutioner och fakulteter som från och med 1970-talet småningom flyttade ut från centrum förlades till Mejlans.

Institutet för arbetshygien som hade grundats 1945 fick sin byggnad 1950 och universitetets teoretiska institution byggdes 1966. Utbyggnaden av forskningsinstituten fortsatte omkring sekelskiftet 2000; 1998 öppnades Terkko, Centralbiblioteket för hälsovetenskap (arkitekt Olli Pekka Jokela) och 2001 blev Biomedicum färdigt (arkitekter Timo Vormala, Matti Lummaa och Erkki Karonen). Utbyggnaden och projekteringen av sjukhusområdet fortsätter alltjämt.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The large city block of the Helsinki University Central Hospital in Meilahti is one of the key sites of hospital construction in Finland. The architecturally and historically diverse complex of specialist clinics, built in stages, reflects the design principles of hospital construction and the development of healthcare and medical teaching from the early 20th century up to the 2000s. The building stock of the area is clear-lined 20th-century modernism. The newest architecture in the area is also based on the same clear formal language and fits naturally into the existing built environment.

The building stock of the block is dominated by the over 10-storey patient tower of the Meilahti main hospital, which follows the so-called block system. The main hospital houses, among others, internal medicine and surgery clinics as well as X-ray and laboratory facilities. The main hospital was designed in collaboration by architects Jaakko Paatela and Reino Koivula. The administration and service building from 1965 was also designed by Jaakko Paatela.

The oldest of the clinics is the Naistenklinikka, built in 1934 and designed by Professor Jussi Paatela in the building department of the Lääkintöhallitus. In the southern part of the block, the Lastenklinikka, completed in 1946 and now the Lasten ja nuorten sairaala, is a building designed by architects Uno Ullberg and Erkki Linnasalmi according to the hospital ideals of the latest 1940s, combining the pavilion and block systems.

The Lastenlinna hospital was completed in 1948 according to plans by architects Elsi Borg, Otto Flodin and Olavi Sorta. Lastenlinna consists of a tall, round hospital building and an attached low wing building. The façades are enlivened by exceptionally ornate patterns executed as reliefs in the render. The building belongs to the selection of Finnish modern architecture masterpieces approved by the international DOCOMOMO organisation.

The eye and ear clinic designed by architects Jussi and Veli Paatela was completed in 1951, and the adjacent lecture hall building in 1968. The cancer clinic was designed by architects Erkki Helama and Veijo Martikainen and was completed in 1962. The extensions of the clinics on the hospital site mainly date from the 1970s and 1980s.

The hospital site has many buildings intended for teaching and research in medicine and nursing. The Helsingin sairaanhoitajatarkoulu, designed by architect Uno Ullberg and built in 1940 on the northwestern corner of the block, still operates as an educational institution. On the eastern side of the area is the Ammattilääketieteellinen tutkimuskeskus (now Työterveyslaitos), designed by architect Olli Pöyry and dating from 1950. The building of the theoretical institutes of the Faculty of Medicine of the University of Helsinki, located in the same block, was completed in 1966 to designs by architect Einari Teräsvirta. The newer layer of the medical campus of the Meilahti University Central Hospital includes the health sciences library Terkko and the biomedicine research and teaching centre Biomedicum, both completed around the turn of the 2000s.

Along Tukholmankatu are the buildings designed by architect Veli Paatela, completed at the turn of the 1940s and 1950s: the patient home apartment block, the former residence Eevala, and the psychiatric outpatient clinic.

In addition to numerous clinics and institutes and administrative, economic and service buildings, the hospital has its own power plant on the other side of Paciuksenkatu. The area has its own internal road and traffic network with signposts, a helicopter field, extensive parking areas, and an extensive underground network of corridors and spaces.

History

The university was moved to Helsinki from Turku in 1828, and its oldest medical and teaching hospital buildings were located in connection with the so-called central campus of the Helsingin yliopisto. See the separate entries Helsingin yliopisto buildings (keskustakampus) and Kirurginen sairaala.

The teaching hospital was administratively separated from the university in 1841 and placed under the supervision of the Lääkintöylihallitus as Helsingin yleinen sairaala, which in 1860 merged with the university's new clinical institute. New buildings for the hospital were completed in the city centre still at the end of the 19th century (maternity hospital 1878, Kirurginen sairaala 1888, the children's hospital began operating in 1899). However, in 1899 the Lääkintöhallitus planned to concentrate the hospital, which operated in several buildings, in one place. A suitable site was found when the city of Helsinki offered lands of the Meilahti rälssitila for the purpose in 1903. On the hill next to the present Lastenklinikka stood Villa Fridhäll, which had belonged to the Meilahti villas and later housed Ukkokoti and the Punaisen Ristin sairaala.

Magnus Schjerfbeck, the architect of the building committee that had been established, drew up a town plan for the hospital area in 1909. The earliest plans were based on the pavilion system that prevailed at the end of the 19th century, in which different functions were placed in different buildings. The first construction phase began in 1914, but only the utility building and the heating plant were completed, in 1918. The foundation of the Iho- ja sukupuolitautien klinikka was used in the 1930s in building the Naistenklinikka. A town plan by E.A. Krancki from 1919, which was also based on the pavilion system and was never realised, remained in force.

The so-called keskussairaalaneuvottelukunta (central hospital advisory committee) commissioned the architect Uno Ullberg in 1936 to prepare a plan for the hospital area. The planning was based on the so-called block system, in which hospital functions are centrally located in the same building. The Naistenklinikka and the Lastenklinikka were in fact built in the 1930s and 1940s according to that plan, but the Silmä- ja korvatautien klinikka, completed in 1951, deviated from Ullberg's plan.

The most intensive period of construction in the hospital area was in the 1950s and 1960s, when both the main hospital and most of the specialist clinics were built. The Laki yliopistollisista keskussairaaloista (law on university central hospitals) of 1956 accelerated the construction of the hospital area, the plans for which were drawn up according to the block system in 1957-1959. Meilahti's three-part main hospital, consisting of a patient tower as well as a treatment and outpatient clinic section and teaching and laboratory facilities, was completed in 1965.

Significant changes took place in health care during the construction of the Meilahti hospital area. Health care began to emphasise outpatient procedures during the 20th century, and hospitals increasingly needed technical, laboratory and maintenance facilities. A wide range of functions concentrated in the Meilahti hospital block, and the smooth organisation of the growing internal traffic required more and more space in a compact area.

Buildings were extended as activities changed and the need for auxiliary premises grew. The extensions to the Naistenklinikka and the Korvaklinikka, designed by the architect Veli Paatela, were completed in 1975 and 1980. The extension to the Lasten ja nuorten sairaala was completed in 1987 to a design by the architectural office Railo & Stenius, and the NMR extension to the Meilahti main hospital was completed in 1988 to a design by the architect Kimmo Karjalainen. The operating theatre of the Silmäklinikka, designed by the architect Mikael Paatela, was completed in 1987.

After the Second World War, the teaching of medicine at the University of Helsinki moved from the central campus to the vicinity of the Meilahti university central hospital, because the premises required for teaching could no longer be expanded in the city centre. From the 1970s onwards, medical institutes and faculties moving away from the city centre were concentrated in Meilahti.

Among the research centres, the building of the Työterveyslaitos, founded in 1945, was constructed in 1950, and the building of the university's theoretical institutes in 1966. The construction of research institutes continued at the turn of the 21st century: in 1998 the Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko was completed to a design by the architect Olli Pekka Jokela, and in 2001 the Biomedicum was completed to a design by the architects Timo Vormala, Matti Lumma and Erkki Karonen. The construction and development of the hospital area continues today.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map