‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Helsingin yliopiston rakennukset (keskustakampus) (Helsingfors universitets byggnader (centrumcampus))

Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): katutila, muu hallintorakennus, muu kulttuurirakennus, oppilaitos
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Helsinki (Helsingfors)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.17178, 24.95051
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 4633

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Internet Archive

4 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)
Lantmäteristyrelsen, Lantmäteristyrelsens leverans 1850, SE/RA/420571/02/1/0078:00001… (Riksarkivet, Swedish National Archives)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Pääkaupunkiin 1828 siirretyllä, tuolloin maan ainoalla yliopistolla on keskeinen asema maan sivistyshistoriassa ja Helsingin monumentaalikeskustassa. Helsingin yliopiston laajaksi muotoutuneen keskustakampuksen rakennuskanta on keskeinen osa koko korkeakoululaitoksemme rakennusperintöä ja ilmentää korkeakoulurakentamisen kehitystä ja muutoksia 1800-luvun alkupuolelta 2000-luvulle.

Vanhin yliopistorakentaminen, joka on tärkeimmiltä osiltaan arkkitehti Carl Ludvig Engelin käsialaa, asettuu Unioninkadun varrelle tai sen välittömään ympäristöön. Unioninkadun - varhaisen pääkaupungin pääakselin - päätteinä ovat Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ja tähtitieteellisen laitoksen observatorio Tähtitorninvuorella. Kadunvarren rakennuksista ensimmäisiä yliopistorakennuksia ovat päärakennuksen ja kirjastorakennuksen ohella lääketieteelle rakennetut sairaalarakennukset nk. Vanha ja Uusi klinikka. Kirjastorakennuksen kanssa samassa korttelissa on anatomian ja kemian laitosten rakennus, nykyinen Fabiania. Entinen kantonistikoulu 1800-luvun alkupuolelta on nykyinen humanistisen tiedekunnan laitoskompleksi Topelia.

1800-luvun loppupuolella rakennettuja tiloja on patologisen anatomian laitoksen rakennus (Snellmaninkatu 12).

Tieteenalojen ja tiedekuntien jatkuva eriytyminen ja erikoistuminen samoin kuin henkilökunnan ja opiskelijoiden määrän moninkertaistuminen ovat olleet syynä keskustakampuksen jatkuvaan rakentamiseen ja rakennusten käyttötarkoituksen muuttamiseen. Kruununhaka on ollut keskustakampuksen ensimmäinen laajentumisalue. Snellmaninkadun päätteeseen, 1700-luvulla linnoitettavaksi kaavaillulle Siltavuorenpenkereelle on rakentunut noin vuodesta 1900 yliopiston laitosalue.

Laajojen 1930-luvun rakennushankkeitten taustalla on mm. lukiokoulutuksen yleistyminen ja opiskelijamäärien kasvu. Suurimmista uudisrakennushankkeista mainittakoon päärakennuksen laajennus korttelin kokoiseksi sekä Metsätalon rakentaminen metsätieteiden opetusta varten.

Yliopistokadulla sijaitsee 1950-luvulla rakennettu Porthanian instituuttirakennus, jonka toteuttamisessa sovellettiin innovatiivisesti uusinta rakennustekniikkaa. Uudempiin laitosrakennuksiin kuuluu myös biokemian laitos 1960-luvulta, sittemmin valtiontieteellisen tiedekunnan kirjasto Unioninkadun varrella Metsätaloa vastapäätä.

Metsätalo ja Porthania on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan.

Historia

Uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin 1828 siirretty, vuonna 1640 perustettu Turun akatemia jatkoi toimintaansa Keisarillisena Aleksanterin yliopistona, vuodesta 1919 Helsingin yliopistona.

Ensimmäisten vuosikymmenten ajan opetus tapahtui yliopiston 1828-1832 rakennetussa päärakennuksessa, lukuun ottamatta lääke-, tähti- ja kasvitieteitä. Yliopiston kirjastorakennus rakennettiin 1836-1840 ja otettiin käyttöön 1845. Vanha klinikka eli Suomen ensimmäinen opetussairaala ja myöhempi iho- ja sukupuolitautien klinikka rakennettiin 1829 ja 1835. Opetussairaalan synnytyslaitos valmistui 1833. Kaikki yliopistorakennukset suunnitteli arkkitehti C.L. Engel.

1840-luvulla kirjaston kanssa samaan kortteliin valmistui Jean Wikin piirtämä anatomian ja kemian laitos, Unioninkadun varteen arkkitehti E.B. Lohrmannin suunnittelema Uusi klinikka.

Senaatintorin koilliskulmaan rakennettiin kemian laboratorio- ja museorakennus 1869 C.A. Edelfeltin sekä sen naapuriin uusi talo kemian laitokselle 1887 Gustaf Nyströmin suunnittelemien mukaan. Yliopiston anatomisen patologian laitos valmistui Snellmaninkadun varteen 1878 Ruotsin hovi-intendentti Johan Erik Söderholmin suunnittelemana.

Kemian laitosta laajennettiin 1880-1890-luvuilla siipirakennuksilla ja kirjastorakennusta 1906 viisikerroksisella Rotundalla, Kruununhakaan Siltavuoren penkereelle rakennettiin 1903-1905 fysiologian laitos ja 1910 fysiikan laitos sekä laitoksen esimiehen asunto – kaikki arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmin. Siltavuoreen rakennettiin anatomian laitos 1928 Jussi ja Toivo Paatelan suunnitelmin.

Yliopiston päärakennusta laajennettiin 1934-1937 koko korttelin käsittäväksi (arkkitehti J.S. Sirén). Yliopiston päärakennuksen vanhalla puolella olevan juhlasalin nykyasu on peräisin toisen maailmansodan pommitustuhojen korjausvaiheesta. Metsätieteellisen opetuksen Metsätalo valmistui Unioninkadun varten 1939 (arkkitehti Jussi Paatela).

Porthanian instituuttirakennuksen suunnittelusta järjestettiin yleinen arkkitehtikilpailu 1949, jonka jatkokilpailun voitti arkkitehti Aarne Ervi. Porthania valmistui 1957. Myös yliopiston kirjastorakennuksen sisätiloissa tehtiin muutoksia 1950-luvulla Ervin johdolla.

Unioninkatu 35:een valmistui 1963 biokemian ja radiokemian laitosrakennus arkkitehti Einari Teräsvirran kutsukilpailun voittaneen ehdotuksen mukaan. Siltavuoreen valmistui fysiikan ja anatomian laitosten väliin suurenergiafysiikan laitos 1969 (arkkitehti Olof Hansson).

Toisen maailmansodan jälkeen tiedekuntia ryhdyttiin hajasijoittamaan, lääketieteen opetus siirtyi Meilahteen ja maataloustieteiden opetus Viikkiin. 1970-luvulta alkaen keskustasta laitoksia ja tiedekuntia keskitettiin kolmelle kampusalueelle: lääketiede Meilahteen, luonnontiede Kumpulaan ja maatalous- ja metsätiede Viikkiin. Neljän kampuksen malli valmistui 2000-luvun alussa. Keskustan vanhasta yliopistoalueesta muodostettiin keskustakampus, jonne jäivät humanistiset tieteet ja yhteiskuntatieteet sekä yliopiston keskushallinto.

Yliopiston keskustakampuksen rakennuksissa on 1980-luvulta alkaen tehty huomattavia korjauksia ja käyttöä koskevia muutoksia. Yliopiston kirjastorakennus korjattiin 1988-1990. Kirjastoon liitettiin 1990-luvulla saman korttelin 1844 valmistuneet anatomian ja kemian laitokset 1800-luvun lopun siipirakennuksineen.

1900-luvun lopulla Unioninkadun sairaalakiinteistöt yksi toisensa jälkeen peruskorjattiin yliopiston tiedekuntien käyttöön. Entisen anatomisen patologian peruskorjaus valmistui 1996, Metsätalon 2002 ja Porthanian 2006. Laitostilojen uudelleenjärjestelyt koskivat myös Siltavuorenpenkereen rakennuskantaa. Yliopistorakennusten peruskorjaukset toteutettiin rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa vaalien.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Landets dåvarande enda universitet som 1828 hade flyttats till huvudstaden hade en central position i landets bildningshistoria och Helsingfors monumentala centrum. Byggnadsbeståndet i Helsingfors universitets vidsträckta centrumcampus utgör en central del av hela universitetsväsendets byggnadsarv och speglar högskolearkitekturens utveckling och förändringar från 1800-talets början in på 2000-talet.

De äldsta universitetsbyggnaderna, väsentligen ritade av Carl Ludvig Engel, är belägna vid Unionsgatan eller i dess närmaste omgivning. Unionsgatan – huvudaxeln i den tidiga huvudstaden – går från botaniska trädgården i Kajsaniemi till astronomiska institutionens observatorium på Observatorieberget. De första universitetsbyggnaderna ut mot gatan utöver huvudbyggnaden och biblioteket är de medicinska institutionernas sjukhusbyggnader, de s.k. Gamla kliniken och Nya kliniken. I samma kvarter som biblioteket finns anatomiska institutionen och kemiska institutionen, nuvarande Fabiania. Den gamla kantonistskolan från tidigt 1800-tal går numera under namnet Topelia och inrymmer humanistiska fakulteten.

Institutionen för patologisk anatomi (Snellmansgatan 12) härstammar från slutet av 1800-talet.

Den ständiga diversifieringen och specialiseringen av vetenskapsgrenar och fakulteter i förening med det flerfaldiga antalet anställda och studerande har påkallat en ständig utbyggnad och ombyggnad av byggnadsbeståndet i centrumcampus. Kronohagen fick ta emot första vågen av det expanderande centrumcampus. I ändan av Snellmansgatan, på Brobergsterrassen som under 1700-talet var tilltänkt för en befästningsanläggning, har akademiska institutioner baserats sedan åren omkring 1900.

Under 1930-talet genomfördes storskaliga byggnadsprojekt bl.a. på grund av att gymnasieutbildningen blev vanligare och att allt fler började studera i gymnasium. Av de största nybyggnadsprojekten kan nämnas utbyggnaden av huvudbyggnaden till att omfatta hela kvarteret samt uppförandet av Forsthuset för undervisning i forstvetenskaper.

Vid Universitetsgatan finns institutionsbyggnaden Porthania från 1950-talet, som byggdes med innovativa tillämpningar av dåtidens mest avancerade teknik. Bland de nyare institutionsbyggnaderna märks biokemiska institutionen från 1960-talet, sedermera bibliotek för statsvetenskapliga fakulteten vid Unionsgatan mittemot Forsthuset.

Tillbyggnaden är listad av den internationella organisationen DOCOMOMO som en betydande representant för modern finsk arkitektur.

Historia (på svenska)

Åbo akademi, grundad år 1640, flyttades år 1828 till den nya huvudstaden där den fortsatte sin verksamhet under namnet Kejserliga Alexanders Universitetet, sedan 1919 som Helsingfors universitet.

Under de första decennierna var undervisningen med undantag av undervisningen i medicin, astronomi och botanik förlagd till universitetets huvudbyggnad, uppförd 1828–1832. Universitetsbiblioteket byggdes 1836–1840 och invigdes år 1845. Gamla kliniken, Finlands första undervisningssjukhus och sedermera kliniken för hud- och könssjukdomar uppfördes 1829 och 1835. Undervisningssjukhusets barnbördshus blev färdigt 1833. Alla universitetsbyggnader är ritade av C.L. Engel.

På 1840-talet uppfördes i samma kvarter som biblioteket anatomiska och kemiska institutionen, ritad av Jean Wik, och vid Unionsgatan Nya kliniken, ritad av arkitekt E.B. Lohrmann.

I nordöstra hörnet av Senatstorget uppfördes 1869 en byggnad för kemiska laboratorier och museum efter ritningar av C.A. Edelfelt samt därinvid 1887 ett nytt hus för kemiska institutionen efter ritningar av Gustaf Nyström. Institutionen för anatomisk patologi vid Snellmansgatan efter ritningar av svenska hovintendenten Johan Erik Söderholm blev färdig 1878.

Kemiska institutionen utbyggdes på 1880–1890-talen med annex och biblioteksbyggnaden 1906 med Rotundan i fem våningar, på Brobergsterrassen i Kronohagen anlades fysiologiska institutionen 1903–1905 och fysiska institutionen 1910 samt bostad för institutionsföreståndaren – allt efter ritningar av Gustaf Nyström. På Broberget anlades anatomiska institutionen 1928 efter ritningar av Jussi och Toivo Paatela. Forsthuset för forstvetenskaplig undervisning stod färdigt vid Unionsgatan år 1939 (arkitekt Jussi Paatela).

Universitetets huvudbyggnad utvidgades 1934–1937 till att omfatta hela kvarteret (arkitekt J.S. Sirén). Den nuvarande interiören i festsalen i gamla delen av universitetets huvudbyggnad härstammar från renoveringen efter bombanfallen under andra världskriget.

För institutionshuset Porthania ordnades en allmän arkitekttävling 1949, vars andra omgång vanns av arkitekt Aarne Ervi. Porthania blev färdigt 1957. På 1950-talet gjordes också ombyggnader av biblioteksinteriören under ledning av Ervi.

Vid Unionsgatan 35 uppfördes 1963 en byggnad för biokemiska och radiokemiska institutionerna enligt arkitekt Einari Teräsvirtas vinnande förslag från en inbjuden tävling. På Broberget anlades mellan fysiska och anatomiska institutionerna år 1969 institutionen för högenergifysik (arkitekt Olof Hansson).

Efter andra världskriget började fakulteterna utlokaliseras; den medicinska undervisningen flyttades till Mejlans och den lantbruksvetenskapliga undervisningen till Vik. Från 1970-talet började institutioner och fakulteter flyttas ut från centrum till tre campusområden: de medicinska till Mejlans, de naturvetenskapliga till Gumtäkt samt de agrikultur- och forstvetenskapliga till Vik. Modellen med fyra campusområden fullbordades under de första åren av 2000-talet. Det gamla universitetsområdet i innerstaden blev centrumcampus med humanistiska och samhällsvetenskapliga fakulteterna samt universitetets centralförvaltning.

Sedan 1980-talet har betydande ombyggnader och omdisponeringar gjorts i byggnadsbeståndet inom universitetets centrumcampus. Biblioteksbyggnaden renoverades 1988–1990. På 1990-talet införlivades de förutvarande anatomiska och kemiska institutionerna i samma kvarter från år 1844 jämte flyglar från slutet av 1800-talet.

Under slutet av 1900-talet sanerades Unionsgatans sjukhusfastigheter och ombyggdes en efter en för universitetets fakulteter. Ombyggnaden av den gamla institutionsbyggnaden för anatomisk patologi blev klar 1996, Forsthuset 2002 och Porthania 2006. Omfördelningen av institutionslokalerna gällde också byggnadsbeståndet på Brobergsterrassen. Ombyggnaden av universitetslokalerna utfördes med hänsyn till deras kulturhistoriska värde.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

Moved to the capital in 1828, the university, then the country's only university, holds a central place in the history of Finnish education and in the monumental centre of Helsinki. The building stock of the University of Helsinki's central campus, which has grown into a large complex, is a key part of the architectural heritage of our entire higher education system, and it reflects the development and changes in university construction from the early 19th century to the 2000s.

The oldest university buildings, which are for the most part the work of architect Carl Ludvig Engel, are located along Unioninkatu or in its immediate vicinity. Unioninkatu, the main axis of the early capital, ends at the Kaisaniemi botanical garden and at the observatory of the Astronomical Institute at Tähtitorninvuori. Among the buildings along the street, the first university buildings include the main building and the library building, as well as the hospital buildings built for medicine, the so-called Vanha ja Uusi klinikka. The building of the anatomy and chemistry institutes, today Fabiania, is in the same block as the library building. The former cantonist school from the early 19th century is today the Topelia building complex of the Faculty of Arts.

In the late 19th century, the building of the Institute of Pathological Anatomy (Snellmaninkatu 12) was constructed.

The continuous differentiation and specialisation of academic disciplines and faculties, as well as the multiplication of staff and students, have caused the central campus to be continuously built upon and its buildings to be repurposed. Kruununhaka has been the first expansion area of the central campus. At the end of Snellmaninkatu, on Siltavuorenpenkere, which in the 18th century was planned as a fortification, a university institute area has been built since around 1900.

The large building projects of the 1930s were driven, among other things, by the spread of lukio education and the growth in student numbers. Among the largest new construction projects, mention may be made of the extension of the main building to the size of a full city block, and the construction of Metsätalo for the teaching of forestry.

On Yliopistokatu stands the Porthania institute building, built in the 1950s, in whose realisation the latest building technology was applied innovatively. More recent institute buildings include the biochemistry institute from the 1960s, later the library of the Faculty of Social Sciences, located along Unioninkatu opposite Metsätalo.

Metsätalo and Porthania have been selected for the selection of landmark works of Finnish modernism accepted by the international DOCOMOMO organisation.

History

Relocated to the new capital, Helsinki, in 1828, the Turku Academy founded in 1640 continued its activities as the Imperial Alexander University, and from 1919 as the University of Helsinki.

During the first decades, teaching took place in the university's main building, built 1828-1832, except for medicine, astronomy and botany. The university library building was constructed 1836-1840 and taken into use in 1845. The Old Clinic, Finland's first teaching hospital and later the clinic for skin and venereal diseases, was built in 1829 and 1835. The teaching hospital's maternity ward was completed in 1833. All university buildings were designed by architect C.L. Engel.

In the 1840s, the anatomy and chemistry institute designed by Jean Wik was completed in the same block as the library, and along Unioninkatu, the New Clinic designed by architect E.B. Lohrmann.

A chemistry laboratory and museum building was built in 1869 at the northeast corner of Senaatintori, designed by C.A. Edelfelt, and in 1887 a new building for the chemistry institute next to it, designed by Gustaf Nyström. The university's institute of anatomical pathology was completed along Snellmaninkatu in 1878, designed by Swedish court intendent Johan Erik Söderholm.

The chemistry institute was extended with wing buildings in the 1880s and 1890s, and the library building was extended in 1906 with the five-storey Rotunda. On the Siltavuorenpenkere embankment in Kruununhaka, the physiology institute was built in 1903-1905 and the physics institute in 1910, together with the head of institute's residence, all to designs by architect Gustaf Nyström. An anatomy institute was built in Siltavuori in 1928 to designs by Jussi and Toivo Paatela.

The university's main building was extended in 1934-1937 to cover the entire block (architect J.S. Sirén). The present appearance of the assembly hall on the old side of the university's main building dates from the repair stage following the bombing damage of the Second World War. The Metsätalo, for forestry teaching, was completed on Unioninkatu in 1939 (architect Jussi Paatela).

An open architectural competition for the design of the Porthania institute building was held in 1949, and the follow-up competition was won by architect Aarne Ervi. Porthania was completed in 1957. Changes were also made to the interiors of the university library building in the 1950s under Ervi's direction.

The biochemistry and radiochemistry institute building at Unioninkatu 35 was completed in 1963, according to the proposal that won the invited competition by architect Einari Teräsvirta. In 1969, the high-energy physics institute was completed in Siltavuori between the physics and anatomy institutes (architect Olof Hansson).

After the Second World War, faculties began to be dispersed: teaching in medicine moved to Meilahti and agricultural sciences to Viikki. From the 1970s onward, institutes and faculties were concentrated from the city centre into three campus areas: medicine in Meilahti, natural sciences in Kumpula, and agriculture and forestry in Viikki. The four-campus model was completed at the beginning of the 21st century. The old university area in the city centre was formed into the city-centre campus, which retained the humanities and social sciences as well as the university's central administration.

From the 1980s onward, considerable repairs and changes of use have been carried out in the buildings of the university's city-centre campus. The university library building was repaired in 1988-1990. In the 1990s, the anatomy and chemistry institutes of 1844 in the same block were connected to the library, together with their wing buildings from the end of the 19th century.

At the end of the 20th century, the hospital properties on Unioninkatu were thoroughly renovated one after another for use by the university's faculties. The thorough renovation of the former institute of anatomical pathology was completed in 1996, that of Metsätalo in 2002, and that of Porthania in 2006. The rearrangement of institute premises also concerned the building stock on Siltavuorenpenkere. The thorough renovations of the university buildings were carried out with due regard for the cultural-historical value of the buildings.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map