‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Helsingin Rautatientori (Järnvägstorget i Helsingfors)

Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): liikenteenrakennus, museo, teatteri, tori
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Helsinki (Helsingfors)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.17135, 24.94326
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 4629

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Internet Archive

4 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)
Lantmäteristyrelsen, Lantmäteristyrelsens leverans 1850, SE/RA/420571/02/1/0078:00001… (Riksarkivet, Swedish National Archives)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Helsingin Rautatientori on monumentaalirakennusten reunustama pääkaupungin julkisen liikenneverkon suurtori, joka on piirretty asemakaavaan 1873 rautatien ja rautatieaseman mukanaan tuoman kaupunkiliikenteen keskukseksi. Kaisaniemenkadun ja Keskuskadun linjaukset Rautatientorilta purkautuvia kasvavia liikennevirtoja ja liikerakennuksia varten on suunnitellut Eliel Saarinen.

Rautatientorin länsisivua reunustava Helsingin rautatieasema ja Valtionrautateiden hallintorakennus on Suomen rautatiearkkitehtuurin tunnuskuva. Venäjän suuriruhtinaskunnan asemaksi suunniteltu, mutta itsenäistyneen tasavallan pääasemaksi 1919 vihitty rakennus on arkkitehti Eliel Saarisen kotimaahan laatimista suunnitelmista kansainvälisesti tunnetuin. Julkisivukiven hienostuneet muodot on hakattu punagraniitista, kuten pääsisäänkäynnin molemmin puolin seisovat, maapalloja kannattelevat Emil Wikströmin veistämät mieshahmotkin. Ne ovat kellotornin tavoin juurtuneet aseman symboleiksi.

Torin ensimmäinen kansallisen kulttuurin merkkirakennus on etelälaidalla sijaitseva Ateneum. Maan vanhin museorakennus, ensimmäinen taidemuseo ja taidekoulu on valmistunut valtion rahoittamana 1887 Carl Theodor Höijerin suunnitelman mukaan. Julkisivua vartioi Ateneumille nimensä antanut viisauden jumalatar Pallas Athene. Pääjulkisivun veistoskoristelu, jonka vertauskuvallisen kuvakertomuksen teema on Suomen taiteen ja arkkitehtuurin liittyminen länsimaisen taiteen perinteeseen, on C.E. Sjöstrandin ja V. Vallgrenin toteuttama. Ateneum on nykyään maamme kuvataiteeseen erikoistuneen museotoiminnan päärakennus.

Ateneumia vastapäätä torin vastakkaisella laidalla sijaitseva Suomen Kansallisteatteri on ensimmäinen suomenkielistä näyttämötaidetta varten suunniteltu rakennus vuodelta 1902. Arkkitehti Onni Tarjanteen piirtämän teatterin pääjulkisivut ovat Uudenkaupungin harmaata graniittia, ja näyttämötaiteeseen, kansanrunouteen sekä eläin- ja kasvikuntaan liittyvät koristeveistokset itäsuomalaista vuolukiveä. Rakennuksen kansallisromanttisena pidettyyn arkkitehtuuriin ovat vaikuttaneet ajankohdan kansainväliset esikuvat. Teatteria on laajennettu Kaisaniemen puiston suuntaan. Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema laajennus Pieni näyttämö kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan. Rautatientorilla, Kansallisteatterin edustalla, on Wäinö Aaltosen veistos kansalliskirjailija Aleksis Kivestä (1939).

Rautatientorin itäsivulla on edustava joukko liikerakennuksia autonomian ajalta ja itsenäisyyden ensi vuosikymmeniltä. Rautatieasemaa vastapäätä on 1899 valmistunut loistoluokan hotelli ja ravintolarakennus Hôtel Fennia (Grahn, Hedman & Wasastjerna), muita ovat S.O.K. 1920-1921 (K.S. Kallio, O. Kallio), Mikonkatu 19 vuodelta 1911 (W.G. Palmqvist, E. Sjöström) ja Mikonlinna 1939 (Jung & Jung).

Historia

Suomen ensimmäinen rautatie avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille 1862, jo edellisenä vuonna valmistui Helsingin varhaisin asemarakennus Rautatientorin laitaan. Kuivatettu tori, joka oli entistä Kluuvinlahden pohjaa, sai nykyiset 1800-luvun loppupuolen asemakaavoitukselle ominaiset katuverkon rajaamat suorakulmaiset mittansa 1870-luvulla.

Torilla käytiin jonkun verran torikauppaa 1928 asti, mutta vähitellen tori järjestettiin liikenteen tarpeisiin, hevosomnibussien sijaan tulivat raitiovaunut ja linja-autot. Rautatieaseman ja -torin asemaa kasvavan kaupungin paisuvan liikenteen verkossa kohennettiin 1900-luvun alussa Eliel Saarisen suunnittelemilla, vanhaa kaupunkirakennetta puhkaisevilla uusilla liikenneväylillä Kaisaniemenkadulla ja Keskuskadulla. Keskuskadun päätteiksi tulivat Ruotsalainen teatteri ja rautatieasema. Liikekeskusta pankki- ja liikepalatseineen laajeni Rautatientorille.

Helsingin ensimmäinen asemarakennus oli C.A. Edelfeltin suunnittelema, kuten muutkin Helsinki-Hämeenlinna -radan asemat. Helsingin nopean kasvun vuoksi rautatiehallituksessa suunniteltiin uutta asemaa jo 1800-luvun lopussa. Pääteasemalle tyypilliset U-kirjaimen muotoiset pohjapiirustukset suunnittelivat rakennushallituksen arkkitehdit Magnus Schjerfbeck ja Sebastian Gripenberg, hallinto-osan rautatiehallituksen arkkitehti Bruno F. Granholm. Arkkitehdeille järjestetyssä julkisivujen suunnittelukilpailussa aseman julkisivumateriaaliksi määritettiin luonnonkivi, hallinto-osan rappaus ja luonnonkivi. Arkkitehti Eliel Saarinen voitti aseman julkisivujen suunnittelukilpailun kansallisromanttisella ehdotuksella 1904, mutta kritiikin ja ulkomaanmatkan jälkeen Saarinen muutti suunnitelman toteutuneeseen asuun. Eri vaiheitten kautta kypsyneet lopulliset piirustukset vahvistettiin 1905-1912, mutta historian käänteet viivyttivät valmistumista niin, että asema vihittiin käyttöön 1919. Rautatieaseman viimeistelyn yksityiskohtia piirrettiin rautatiehallituksessa ja monet myöhemmät muutokset toteutettiin VR:n arkkitehtien suunnittelemina. Asemapihan lasi- ja teräsrakenteinen kate valmistui 2001 arkkitehti Esa Piirosen suunnitelmien mukaan.

Finska Konstföreningen avasi kokoelmansa yleisölle 1836 Margelinin talossa. Vuotta pidetään taidemuseon perustamisvuotena. Yhdistys keräsi kokoelman kipsijäljennöksiä ja taideteoksia, perusti piirustuskoulun 1848. Veistokoulu aloitti toimintansa 1871. Näille taideyhdistys halusi oman talon, Ateneumin. Theodor Höijerin suunnittelema talo vihittiin käyttöön 1887 ja 1901 valmistui Höjerin piirtämä laajennus. Ateneum päätettiin 1977 muuttaa kokonaan museokäyttöön ja koulut muuttivat pois. Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunion suunnittelema korjaus ja laajennus valmistui 1991, sisäpihat laajennettiin ja katettiin 1991 ja 2000.

Ensimmäinen suomenkielinen 1872 perustettu ammattiteatteri toimi Arkadia-teatterissa. Onni Törnqvist (myöh. Tarjanne) laati uuden teatterin alustavat suunnitelmat 1897 ja lopulliset arkkitehtikilpailun jälkeen. Uusi teatteritalo vihittiin käyttöön Elias Lönnrotin 100-vuotispäivänä 1902 ja sen nimeksi tuli Suomen Kansallisteatteri. 1930 teatteria laajennettiin Tarjanteen suunnitelmien mukaan. 1954 valmistui Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelema laajennus Pieni näyttämö. 1960-luvulla vanha teatterirakennus uudistettiin Heikki ja Kaija Sirenin suunnitelmien mukaan, 2002 valmistui Sari Schulmanin arkkitehtitoimiston suunnittelema teatterin laaja korjaus ja restaurointi.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Järnvägstorget i Helsingfors är ett storskaligt kollektivtrafiktorg omgivet av monumentalbyggnader, inritat i stadsplanen 1873 som centrum för trafiken till och från järnvägen och järnvägsstationen. Kajsaniemigatans och Centralgatans sträckningar för trafikströmmarna från Järnvägstorget och för affärsbyggnader har planerats av Eliel Saarinen.

Järnvägsstationen i Helsingfors väster om Järnvägstorget är en symbol för järnvägsarkitekturen i Finland. I anslutning till stationskomplexet finns även Statsjärnvägarnas förvaltning. Järnvägsstationen som var avsedd att bli en station i det ryska storfurstendömet Finland invigdes 1919 i stället som centralstation i den självständiga republiken Finland och är den internationellt mest kända av de finländska byggnader arkitekt Eliel Saarinen ritat. Fasadens fina former är uthuggna ur rödgranit, likaså de monumentala lyktbärarna på vardera sidan om huvudentrén skapade av bildhuggaren Emil Wikström. De har i likhet med klocktornet blivit symboler för stationen.

Den första nationellt och kulturhistoriskt värdefulla byggnaden vid torget är Ateneum i södra ändan. Landets äldsta museibyggnad som inrymde landets första konstmuseum och konstskola byggdes med statlig finansiering efter ritningar av Carl Theodor Höijer. Byggnaden beskyddas av vishetens gudinna Pallas Athene som namnet Ateneum hänsyftar till. Fasadskulpturerna i utförande av C.E. Sjöstrand och V. Vallgren på entréfasaden skildrar symboliskt hur den finska konsten och arkitekturen anknyter till den västerländska konsttraditionen. Ateneum är numera centrum för den nationella museiverksamheten inom bildkonst.

Finska Nationalteatern från 1902, mitt emot Ateneum på andra sidan torget, är den första byggnaden som ritats för finskspråkig scenkonst. Teaterbyggnaden av arkitekt Onni Tarjanne har en fasad av grå granit från Nystad som pryds av skulpterade ornament i östfinsk täljsten och motiv ur scenkonsten, folkdiktningen samt den nationella faunan och floran. Den närmast nationalromantiska arkitekturen har påverkats av samtida internationella förebilder. Teatern har byggts ut mot Kajsaniemiparken. Tillbyggnaden Lilla scenen, ritad av Kaija och Heikki Siren, är upptagen i den internationella organisationen DOCOMOMOs register som en betydande representant för modern finsk arkitektur. På Järnvägstorget utanför teatern står Wäinö Aaltonens skulptur av nationalskalden Aleksis Kivi.

På östra sidan av Järnvägstorget står en rad representativa affärsbyggnader från autonomins tidevarv och självständighetens första decennier. Mittemot Järnvägsstationen färdigställdes 1899 ett exklusivt hotell- och restaurangkomplex Hôtel Fennia (Grahn, Hedman & Wasastjerna), närliggande byggnader är S.O.K. 1920–1921 (K.S. Kallio, O. Kallio), Mikaelsgatan 19 från år 1911 (W.G. Palmqvist, E. Sjöström) och Mikonlinna 1939 (Jung & Jung).

Historia (på svenska)

Den första järnvägen i Finland, mellan Helsingfors och Tavastehus, blev färdig år 1862. Redan året innan hade Helsingfors första stationsbyggnad färdigställts vid Järnvägstorget. Torget som är anlagt på gammal havsbotten efter torrläggningen av Gloet fick sin nuvarande rätvinkliga form på 1870-talet i enlighet med stadsplaneidealen under senare hälften av 1800-talet.

Torghandel förekom i någon mån fram till 1928, men torget omorganiserades för trafikens behov efter hand som hästomnibussarna ersattes med spårvagnar och bussar. Järnvägsstationen och järnvägstorget fick en mer framlyft position i den växande stadens trafiknät i början av 1900-talet då nya trafikleder efter ritningar av Eliel Saarinen, nuvarande Kajsaniemigatan och Centralgatan, drogs fram genom den gamla stadsstrukturen. Centralgatan gick från Svenska teatern till järnvägsstationen. Stadens affärscentrum med bank- och affärspalats sträckte sig till Järnvägstorget.

Den första stationsbyggnaden i Helsingfors var ritad av C.A. Edelfelt, i likhet med de övriga stationerna längs Helsingfors-Tavastehus-banan. På grund av stadens snabba tillväxt planerade järnvägsstyrelsen en ny station redan i slutet av 1800-talet. Den för en ändstation typiska U-formade planritningarna gjordes av byggnadsstyrelsens arkitekter Magnus Schjerfbeck och Sebastian Gripenberg, medan förvaltningsdelen ritades av järnvägsstyrelsens arkitekt Bruno F. Granholm. Reglerna för arkitekttävlingen gällande fasadutformningen bestämde att stationen skulle ha fasad av natursten och förvaltningsdelen av puts och natursten. År 1904 vann arkitekt Eliel Saarinen en arkitekttävling för järnvägsstationens fasad med sitt nationalromantiska förslag som dock fick hård kritik. Efter en utlandsvistelse ändrade Saarinen sina ritningar så att byggnaden fick den utformning som sedan realiserades. Efter flera omgångar fastställdes de slutliga ritningarna 1905–1912, men av historiska skäl drog arbetet ut på tiden så att invigningen av stationen kunde ske först år 1919. Detaljritningarna för Järnvägsstationen finslipades på järnvägsstyrelsens kontor och många senare ombyggnader har ritats av VR:s arkitekter. Överbyggnaden av perrongerna i glas och stål av arkitekt Esa Piironen blev färdig 2001.

Finska Konstföreningen ställde ut sina samlingar för allmänheten i Margelinska huset 1836. Detta årtal betraktas som konstmuseets tillkomstår. Föreningen skaffade en samling gipsavgjutningar och konstverk samt inrättade en ritskola 1848. Skulpturskolan inledde sin verksamhet 1871. För dessa önskade konstföreningen ett eget hus, Ateneum. Det av Theodor Höijer ritade huset invigdes 1887 och 1901 fick huset en tillbyggnad, även den ritad av Höijer. År 1977 fattades beslut om att Ateneum ska ägna sig helt åt museiverksamhet och skolorna flyttade ut. En renovering och ombyggnad efter ritningar av arkitektbyrån Laiho-Pulkkinen-Raunio fullbordades 1991, innergårdarna byggdes ut och täcktes 1991 och 2000.

Den första finskspråkiga yrkesteatern inrättades år 1872 och verkade på Arkadiateatern. Onni Törnqvist (sedermera Tarjanne) ritade skisser för den nya teatern 1897 och gjorde de slutgiltiga ritningarna efter arkitekttävlingen. Det nya teaterhuset, Finska Nationalteatern, invigdes på Elias Lönnrots 100-årsdag år 1902. År 1930 gjordes en utbyggnad efter ritningar av Tarjanne. År 1954 kompletterades teaterhuset med en mindre scen efter ritningar av Kaija och Heikki Siren. På 1960-talet moderniserades det gamla teaterhuset efter ritningar av Heikki och Kaija Siren, och år 2002 fullbordades en omfattande renovering och restaurering efter ritningar av arkitektbyrå Sari Schulman.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

Helsinki Rautatientori is a major public transport square in the capital, bordered by monumental buildings. It was laid out in the town plan of 1873 as the centre of the urban traffic brought by the railway and the railway station. Eliel Saarinen designed the alignments of Kaisaniemenkatu and Keskuskatu, which carry the growing traffic flows leading out from Rautatientori, and the commercial buildings there.

The Helsingin rautatieasema (Helsinki railway station) and the Valtionrautateiden hallintorakennus (administration building of the Valtionrautatiet) border the west side of Rautatientori and are the emblem of Finnish railway architecture. Designed as the station of the Grand Duchy of Russia but consecrated in 1919 as the main station of the independent republic, the building is the best known internationally of architect Eliel Saarinen's designs for his home country. The refined forms of the façade stonework are hewn from red granite, as are the male figures by Emil Wikström that stand on either side of the main entrance and support globes. Like the clock tower, they have become rooted as symbols of the station.

The first national cultural landmark on the square is Ateneum, on the south side. The country's oldest museum building, its first art museum and its art school were completed in 1887 with state funding, to the plan of Carl Theodor Höijer. The façade is guarded by Pallas Athene, the goddess of wisdom, after whom Ateneum is named. The sculptural decoration of the main façade, whose allegorical pictorial narrative concerns the connection of Finnish art and architecture with the Western artistic tradition, was executed by C.E. Sjöstrand and V. Vallgren. Today Ateneum is the main building of museum activity specialising in visual art in our country.

Opposite Ateneum, on the other side of the square, stands the Suomen Kansallisteatteri (Finnish National Theatre), the first building designed for Finnish-language theatre, dating from 1902. The main façades of the theatre, designed by architect Onni Tarjanne, are of grey granite from Uusikaupunki, and the decorative sculptures relating to theatre, folk poetry, and animal and plant life are of East Finnish soapstone. The architecture, regarded as National Romantic, was influenced by international models of the period. The theatre has been extended in the direction of Kaisaniemi park. The Pieni näyttämö extension, designed by Kaija and Heikki Siren, belongs to the selection of landmark works of Finnish modern architecture accepted by the international DOCOMOMO organisation. On Rautatientori, in front of the National Theatre, stands Wäinö Aaltonen's sculpture of the national writer Aleksis Kivi (1939).

On the east side of Rautatientori there is a representative group of commercial buildings from the autonomy period and the first decades of independence. Opposite the railway station is the Hôtel Fennia (Grahn, Hedman & Wasastjerna), a luxury-class hotel and restaurant building completed in 1899. Others are S.O.K. 1920-1921 (K.S. Kallio, O. Kallio), Mikonkatu 19 from 1911 (W.G. Palmqvist, E. Sjöström) and Mikonlinna 1939 (Jung & Jung).

History

The first railway in Finland opened between Helsinki and Hämeenlinna in 1862. The earliest station building in Helsinki, on the edge of Rautatientori, was completed the year before. The drained square, which was formerly the bed of Kluuvinlahti bay, received its present rectangular dimensions, defined by the street network typical of late 19th-century town planning, in the 1870s.

Market trading took place on the square to some extent until 1928, but gradually the square was arranged to serve traffic needs; horse omnibuses gave way to trams and motor buses. The position of the railway station and square in the traffic network of the growing city was improved at the beginning of the 20th century by new traffic routes designed by Eliel Saarinen, cutting through the old urban fabric on Kaisaniemenkatu and Keskuskatu. The termini of Keskuskatu became the Ruotsalainen Teatteri (Swedish Theatre) and the railway station. The commercial centre, with its banks and commercial palaces, expanded onto Rautatientori.

Helsinki's first station building was designed by C.A. Edelfelt, as were the other stations on the Helsinki–Hämeenlinna line. Because of Helsinki's rapid growth, the Railway Board began planning a new station already at the end of the 19th century. The U-shaped ground plans typical of terminus stations were designed by the architects of the Building Board, Magnus Schjerfbeck and Sebastian Gripenberg, while the administrative section was designed by Bruno F. Granholm, architect of the Railway Board. In a competition for the façades held among architects, natural stone was specified as the façade material, with plaster and natural stone for the administrative section. Architect Eliel Saarinen won the competition for the station façades in 1904 with a National Romantic proposal, but after criticism and a journey abroad, Saarinen changed the design to the form that was built. The final drawings, matured through various stages, were approved in 1905–1912, but the turns of history delayed completion, so that the station was consecrated for use in 1919. The finishing details of the railway station were drawn at the Railway Board, and many later alterations were carried out to designs by VR's architects. The glass and steel canopy of the station forecourt was completed in 2001 to the plans of architect Esa Piiros.

Finska Konstföreningen (Finnish Art Society) opened its collection to the public in 1836 in the Margelin house. That year is regarded as the founding year of the art museum. The society gathered a collection of plaster casts and works of art, and founded a drawing school in 1848. A sculpture school began operating in 1871. The art society wanted its own building for these, Ateneum. The building designed by Theodor Höijer was consecrated for use in 1887, and in 1901 an extension designed by Höijer was completed. In 1977 it was decided to convert Ateneum entirely to museum use, and the schools moved out. The repair and extension designed by the architectural office Laiho-Pulkkinen-Raunio was completed in 1991, and the inner courtyards were extended and roofed in 1991 and 2000.

The first Finnish-language professional theatre, founded in 1872, operated in the Arkadia Theatre. Onni Törnqvist (later Tarjanne) drew up the preliminary plans for a new theatre in 1897, and the final plans after an architectural competition. The new theatre building was consecrated for use on the 100th birthday of Elias Lönnrot in 1902, and it was given the name Suomen Kansallisteatteri (Finnish National Theatre). In 1930 the theatre was extended to designs by Tarjanne. In 1954 the Pieni näyttämö extension designed by Kaija and Heikki Siren was completed. In the 1960s the old theatre building was renovated to designs by Heikki and Kaija Siren, and in 2002 a major repair and restoration of the theatre designed by the Sari Schulman architectural office was completed.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map