‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Herttoniemen ja Kumpulan siirtolapuutarhat (Hertonäs och Gumtäkts koloniträdgårdar)

Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): huvila, kaava-alue, pienasumus, puisto
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Helsinki (Helsingfors)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.20864, 24.95304
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 4086

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Riksarkivet, Swedish National Archives

4 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)
Lantmäteristyrelsen, Lantmäteristyrelsens leverans 1850, SE/RA/420571/02/1/0078:00001… (Riksarkivet, Swedish National Archives)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Herttoniemen ja Kumpulan siirtolapuutarhat ovat esimerkkejä 1920- ja 1930-luvuilla perustetuista, korkeatasoista suunnittelua edustavista hyvin säilyneistä siirtolapuutarhoista. Siirtolapuutarhalla on ollut perustamisaikanaan merkittävä sosiaalinen tehtävä kasvavan suurkaupungin vähävaraisille perheille tarkoitettuna mahdollisuutena pienimuotoiseen huvilaelämään ja puutarhaviljelyyn. Samaan ilmiöön ja aikakauteen liittyy Kumpulan koulukasvitarha.

Kaupungin laidoille aikoinaan perustetut siirtolapuutarhat ja kasvimaat muodostavat omaleimaisen ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan viheralueen kaupunkirakenteen keskellä.

Herttoniemen siirtolapuutarha sijoittuu Kulosaaren kartanoalueen itäpuolelle aivan meren ja nykyisin myös metroradan tuntumaan. Herttoniemen puutarha-alue päättyy lounaisosaltaan aukiota reunustavaan puoliympyrään. Suuri osa palstasuunnitelmista laadittiin ilmeisesti kaupungin puutarhakonsultti Elisabeth Kochin opastuksella. Palstojen kujanpuoleisilla sivuilla on pensasaidat. Puutarhan kapeat kujat ovat sorapintaisia. Kaikkiaan alueella on 185 vuokrapalstaa, keskipinta-alaltaan noin 400 m². Siirtolapuutarhan kerhorakennuksena toimii kartanon entinen tupakkakuivausriihi.

Kumpulan siirtolapuutarha ja sen lounaiskulmalla oleva Kumpulan koulupuutarha sijaitsevat Kumpulanlaaksossa. Pääosin suorakaiteen muotoinen siirtolapuutarha rajautuu pohjoisessa Kisakylään, etelä- ja itäreunalla rajaus seuraa maastonmuotoja, jonka muodostavat kallioiset metsäalueet. Asemakaavallisesti merkittävin on pääportin aukioilta alkava keskusakseli, joka kulkee keskusaukion kautta itäreunalla olevalle keskusmajalle. Pääportti on suunniteltu siirtolapuutarhan perustamisen yhteydessä kaupunginarkkitehti Gunnar Taucherin johdolla kaupungin talonrakennusosastolla ja kunnostettu 1990-luvulla. Siirtolapuutarhassa on 268 vuokrapalstaa, tonttien keskipinta-ala on noin 300 m². Alueella on yksi museomökki, joka on sotia edeltävässä asussa. Kumpulan kasvitarha edustaa 1920-luvun klassismille tyypillistä, tiukan aksiaalista puutarhasommitelmaa. Alkuperäiseen kokonaisuuteen kuulunutta rakennuskantaa on säilynyt. Alueet ovat edelleen alkuperäisessä käytössä.

Historia

Siirtolapuutarhojen synnyn yhteiskunnallisena taustana olivat teollistuvat kaupungit, muuttoliike ja niistä seuranneet ongelmat. Siirtolapuutarhaliikkeen isänä pidetään saksalaista lääketieteen tohtoria Daniel Schreiberiä. Pohjoismaihin siirtolapuutarhat tulivat Tanskan kautta, jossa ensimmäinen perustettiin 1884. Ruotsin ensimmäinen siirtolapuutarha otettiin käyttöön Malmössä vuonna 1895, Suomen ensimmäinen siirtolapuutarha perustettiin 1916 Tampereen Hatanpäähän.

Siirtolapuutarha-ajatus virisi Helsingissä ensimmäisen maailmansodan aikana. Svenska Kvinnoförbundet teki ensimmäisen aloitteen ja 1918 Ruskeasuon siirtolapuutarha aloitti toimintansa. Sosiaalisen merkityksen lisäksi katsottiin, että siirtolapuutarhaväen käsissä kaupungin laitaosat muuttuisivat kauniiksi puutarha-alueiksi. Seuraavina vuosina kaupunki perusti Kumpulan (1924), Vallilan (1931) ja Herttoniemen (1934) siirtolapuutarhat.

Kunnallisen siirtolapuutarha-aatteen alullepanija Helsingissä oli pormestari Arthur Castren. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti 1924 perustaa siirtolapuutarhan Kumpulaan. Alue oli tarkoitettu erityisesti Kallion, Hermannin ja Vallilan työväenkaupunginosien asukkaille. Pääsuunnittelijana oli Birger Brunila, yleisistä alueista vastasi puutarhasuunnittelija Elisabeth Koch ja arkkitehti Antero Pernaja laati tyyppipiirustukset puutarhamajoista.

Kumpulan siirtolapuutarha rakentui metsäalueiden rajaamaan avoimeen Kumpulanlaaksoon, kaavallisesti se sijoittui osaksi Helsingin vihervyöhykejärjestelmää. Helsingin kaupunki teetti alueelle asemakaavan, yhteiskäyttöön tulevat rakennukset ja istutukset. Pääportti jäi poikkeukselliseksi ilmiöksi Helsingin siirtolapuutarhoissa. Ensimmäisten tonttien vuokraamisen jälkeen Kumpulan siirtolapuutarhayhdistys perustettiin 1927 ja ensimmäiset mökit valmistuivat samana vuonna. Keskusmaja valmistui 1934 ja se laajennettiin kerhotaloksi 1976 ja 1990.

Mökeissä yöpyminen oli alun perin kielletty. Pienet, n. 6 m² mökit oli tarkoitettu tilapäiseen oleskeluun ja työkalujen säilyttämiseen. Arkkitehti Eelis Paalasen laatimat tyyppimajojen muutospiirustukset hyväksyttiin 1931 ja kuistien lasittaminen sallittiin 1938. Arkkitehti Oiva Nummiala piirsi 1957 uudet tyyppimajojen muutospiirustukset.

Koulupuutarhat yleistyivät Keski-Euroopassa 1870-luvulta alkaen. Suomessa pienimuotoiset ja yksityisten yhdistysten pitämät koulupuutarhat alkoivat yleistyä 1900-luvun alkupuolella. Kouluruokailun ja siihen liittyvän koulupuutarhatoiminnan lopullisena tavoitteena oli kansan ruokavalion monipuolistaminen. Kaupungeissa koulupuutarhat perustettiin lähinnä sosiaalisia päämääriä varten tarkoituksena tarjota kesävirkistystoimintaa vähävaraisten perheiden lapsille. Helsingin kaupungin koulupuutarhatoiminta alkoi Töölössä 1912 yksityisin lahjoitusvaroin. Kumpulan 1920-luvun alkupuolella perustettu puutarha oli toinen. Kolmas, Mäkelän koulupuutarha, aloitti Vallilassa 1941. Kumpulan koulupuutarhaan kuului viljelysmaiden lisäksi leikkikenttä ja rakennus, joka käsitti askarteluhuoneen, pienen opettajainhuoneen ja työkaluhuoneen.

Herttoniemen siirtolapuutarha perustettiin 1934 Kulosaaren kartanon maille. Ensimmäinen suunnitelma siirtolapuutarhaksi Brändön kartanon alueelle oli laadittu Helsingin kaupungin asemakaavassa 1930. Jo tässä varhaisimmissa asemapiirroksessa alue sai myöhemmin toteutuneen muotonsa. Puutarhamajoja sai aluksi käyttää vain tilapäiseen oleskeluun sekä kesäasuntona. Toisin kuin Kumpulassa myös yöpyminen sallittiin ja mökit suunniteltiin hieman suuremmiksi. Kaupungin kiinteistölautakunta hyväksyi 1934 arkkitehti Marius af Schultenin laatimat tyyppipiirustukset. Osuusliike Elannolle vuokrattiin samana vuonna pieni tontti myymälärakennusta varten.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Hertonäs och Gumtäkts koloniträdgårdar är välbevarade exempel på de koloniträdgårdar som anlades under 1920- och 1930-talen och som representerar högklassig planering. Koloniträdgården hade vid tidpunkten för sin uppkomst en betydande samhällsuppgift i och med att den erbjöd mindre bemedlade familjer i storstaden möjlighet till sommarnöje och småskalig trädgårdsodling. Gumtäkts skolträdgård tillhörde samma tidevarv och hade en liknande roll.

Koloniträdgårdarna och grönsakslanden som i tiden anlades i utkanterna av staden bildar ett särpräglat och kulturhistoriskt värdefullt grönområde mitt i stadsstrukturen.

Hertonäs koloniträdgård ligger öster om Brändö herrgårdsområde alldeles invid havet och numera även metrobanan. Den sydvästra ändan av trädgården bildar en halvcirkel som gränsar till en öppen plats. Indelningen i kolonilotter skedde sannolikt under handledning av stadens trädgårdskonsult Elisabeth Koch. Gångarna mellan kolonilotterna består av smala grusvägar som kantas av häckar. Sammanlagt inrymmer trädgården 185 arrendelotter vilkas genomsnittliga storlek är ca 400 m². Trädgårdsföreningens klubbhus verkar i gårdens gamla ria för tobakstorkning.

Gumtäkts koloniträdgård och skolträdgården i dess nordvästra hörn ligger i Gumtäktsdalen. Koloniträdgården är i stort sett rektangulär och gränsar i norr till Olympiska byn. Den södra och östra gränsen följer terrängen som består av bergiga skogar. Det stadsplanemässigt mest betydande inslaget är mittaxeln som leder från huvudporten via den öppna platsen till klubbhuset i trädgårdens östra kant. I samband med att koloniträdgården anlades ritades huvudporten på stadens husbyggnadsavdelning under ledning av stadsarkitekt Gunnar Taucher. Porten iståndsattes på 1990-talet. Sammanlagt finns 268 arrendelotter vilkas genomsnittliga storlek är ca 300 m². På området finns en museistuga från förkrigstiden i ursprungligt skick. Gumtäkts skolträdgård representerar den strängt axiala trädgårdsplaneringen som var typisk för 1920-talets klassicism. En del byggnader från den ursprungliga helheten finns kvar. Områdena används fortfarande som koloniträdgård.

Historia (på svenska)

Den sociala bakgrunden till uppkomsten av koloniträdgårdar var den framväxande industrialismen, flyttrörelsen till städerna och de problem som uppstod därav. Den tyske läkaren Daniel Schreiber betraktas som koloniträdgårdsrörelsens fader. Till Norden kom koloniträdgårdarna via Danmark, där den första koloniträdgården anlades år 1884. I Sverige togs den första koloniträdgården i bruk i Malmö år 1895. Finlands äldsta koloniträdgård är från 1916 och finns i Hatanpää i Tammerfors.

Idén att anlägga koloniträdgårdar uppstod i Helsingfors under första världskriget. Svenska Kvinnoförbundet tog det första initiativet och koloniträdgården i Brunakärr anlades år 1918. Förutom den sociala betydelsen ansåg man att koloniträdgårdarna efter hand skulle förvandla stadens utkanter till vackra trädgårdsområden. Under de därpå följande åren anlade staden koloniträdgårdar i Gumtäkt (1924), Vallgård (1931) och Hertonäs (1934).

Initiativtagaren till kommunala koloniträdgårdar i Helsingfors var borgmästaren Arthur Castren. År 1924 beslutade stadsfullmäktige i Helsingfors att anlägga en koloniträdgård i Gumtäkt. Området var i första hand avsett för invånare i arbetarstadsdelarna Berghäll, Hermanstad och Vallgård. Huvudarkitekt var Birger Brunila och de allmänna områdena ritades av trädgårdsarkitekt Elisabeth Koch. Arkitekt Antero Pernaja utarbetade typritningar för kolonistugorna.

Gumtäkts koloniträdgård anlades i den öppna Gumtäktsdalen som omges av skogar. I stadsplanen utgjorde trädgården en del av Helsingfors grönområden. Staden lät utarbeta en stadsplan för området samt byggnader och planteringar för gemensamt bruk. Huvudporten förblev ett avvikande fenomen bland Helsingfors koloniträdgårdar. Efter utarrenderingen av de första kolonilotterna grundades Gumtäkts koloniträdgårdsförening år 1927, och de första stugorna färdigställdes samma år. Samlingslokalen färdigställdes 1934 och byggdes ut till klubbhus 1976 och 1990.

Ursprungligen var det förbjudet att övernatta i stugorna. De små stugorna på ca 6 m² var avsedda för tillfällig vistelse och förvaring av verktyg. Ändringsritningar för typstugorna gjordes av arkitekt Eelis Paalanen och godkändes år 1931. Glasverandor blev tillåtna år 1938. Arkitekt Oiva Nummiala utarbetade år 1957 nya ändringsritningar för typstugor.

Skolträdgårdar blev vanliga i Mellaneuropa från och med 1870-talet. I Finland började privata föreningar i början av 1900-talet anlägga småskaliga skolträdgårdar. Det egentliga målet för skolbespisningen och skolträdgårdsverksamheten i anknytning till den var att ge folk möjlighet till en mer omväxlande kost. I städer anlades skolträdgårdar framför allt för sociala syften för att erbjuda barn i mindre bemedlade familjer rekreation under sommaren. Helsingfors stads skolträdgårdsverksamhet började i Tölö år 1912 med hjälp av privata donationer. Skolträdgården i Gumtäkt var den andra i ordningen och anlades i början av 1920-talet. Den tredje, Mäkelä skolträdgård, började i Vallgård år 1941. Gumtäkts skolträdgård bestod av odlingsmarker och därtill en lekpark och en byggnad med hobbyrum, litet lärarrum och redskapsskjul.

Hertonäs koloniträdgård anlades år 1934 på Brändö gårds mark. Den första planen till en koloniträdgård på Brändö gårds marker ingick i Helsingfors stadsplan år 1930. Redan i denna första planritning fick området den form som senare förverkligades. Kolonistugorna fick till att börja med endast användas tillfälligt och som sommarbostad. I Hertonäs blev övernattning tillåtet och kolonistugorna var därför något större än i Gumtäkt. Typritningarna av arkitekt Marius af Schulten godkändes år 1934 av stadens fastighetsnämnd. Samma år uthyrdes en liten tomt till Andelslaget Elanto för en butiksbyggnad.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The Herttoniemi and Kumpula allotment gardens are examples of well-preserved allotment gardens founded in the 1920s and 1930s, representing high-quality design. During their founding period, allotment gardens had an important social function as an opportunity for low-income families in the growing big city to enjoy small-scale villa life and garden cultivation. The Kumpula school garden is also related to the same phenomenon and era.

The allotment gardens and vegetable plots established at one time on the edges of the city form a distinctive green area of cultural-historical value in the midst of the urban structure.

The Herttoniemi allotment garden is located on the east side of the Kulosaari manor area, right by the sea and, nowadays, also close to the metro line. The garden area ends at its southwest part in a semicircle bordering a square. A large part of the plot plans were evidently drawn up under the guidance of the city's garden consultant Elisabeth Koch. The sides of the plots facing the lanes have hedges. The narrow lanes of the garden have gravel surfaces. In total the area has 185 leasehold plots, with an average area of about 400 m². The former tobacco-drying barn of the manor serves as the club building of the allotment garden.

The Kumpula allotment garden and the Kumpula school garden at its southwest corner are located in the Kumpulanlaakso valley. The allotment garden, mostly rectangular in shape, is bounded on the north by Kisakylä; the boundary on the south and east edges follows the terrain formed by rocky forest areas. The most significant in terms of town planning is the central axis starting from the squares at the main gate, which runs through the central square to the central lodge on the east edge. The main gate was designed during the founding of the allotment garden under the direction of city architect Gunnar Taucher, at the city's building department, and was restored in the 1990s. The allotment garden has 268 leasehold plots, with an average plot area of about 300 m². The area has one museum cottage, which is in its pre-war form. The Kumpula botanical garden represents a strictly axial garden layout typical of the classicism of the 1920s. Part of the original building stock has survived. The areas are still in their original use.

History

The social background to the emergence of allotment gardens was industrialising towns, migration and the problems that followed from it. The father of the allotment garden movement is considered to be the German medical doctor Daniel Schreiber. Allotment gardens reached the Nordic countries via Denmark, where the first was established in 1884. Sweden's first allotment garden was brought into use in Malmö in 1895. Finland's first allotment garden was established in 1916 in Hatanpää, Tampere.

The allotment garden idea took root in Helsinki during the First World War. The Svenska Kvinnoförbundet took the first initiative, and in 1918 the Ruskeasuo allotment garden began operating. In addition to their social significance, it was considered that in the hands of allotment gardeners the outskirts of the city would be transformed into attractive garden areas. In the following years the city established the allotment gardens of Kumpula (1924), Vallila (1931) and Herttoniemi (1934).

The initiator of the municipal allotment garden idea in Helsinki was Mayor Arthur Castren. The Helsingin kaupunginvaltuusto decided in 1924 to establish an allotment garden in Kumpula. The area was intended especially for residents of the working-class districts of Kallio, Hermanni and Vallila. The chief planner was Birger Brunila; general areas were the responsibility of garden designer Elisabeth Koch, and architect Antero Pernaja drew up the standard drawings for garden huts.

The Kumpula allotment garden was built in the open Kumpulanlaakso valley bounded by forest areas; in terms of planning it was situated as part of Helsinki's green zone system. The City of Helsinki commissioned a town plan for the area, together with the buildings and plantings for shared use. The main gate remained an exceptional feature among Helsinki's allotment gardens. After the first plots were leased, the Kumpula allotment garden association was founded in 1927 and the first huts were completed the same year. The central hut was completed in 1934 and was extended into a clubhouse in 1976 and 1990.

Overnight stays in the huts were originally prohibited. The small huts, approx. 6 m², were intended for temporary stays and for storing tools. Modification drawings for the standard huts drawn up by architect Eelis Paalanen were approved in 1931, and glazing of porches was permitted in 1938. Architect Oiva Nummiala drew new modification drawings for the standard huts in 1957.

School gardens became common in Central Europe from the 1870s onwards. In Finland, small-scale school gardens run by private associations began to become common in the early 20th century. The ultimate aim of school meals and the related school garden activity was to diversify the people's diet. In towns, school gardens were established mainly for social purposes, with the aim of providing summer recreational activities for children of low-income families. School garden activity of the City of Helsinki began in Töölö in 1912, funded by private donations. The Kumpula garden, established in the early 1920s, was the second. The third, the Mäkelä school garden, began in Vallila in 1941. In addition to cultivated land, the Kumpula school garden included a playing field and a building comprising a craft room, a small teachers' room and a tool room.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map