RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Espoonkartano (Esbogård)
Espoo (Esbo), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, muinaisjäännös, mylly, navetta, puisto, silta, talousrakennus, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Espoo (Esbo)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.20029, 24.57353
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 33
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Riksarkivet, Swedish National ArchivesBibliothèque nationale de France (Gallica)
2 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
- 1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Espoonkartano on yksi Suuren Rantatien varren vanhoista kuninkaankartanoista. Keskiaikaisen tien linja kulkee yhä kartanoalueen halki. Mankinjoen ylittää Espoonkartanon alueella tiettävästi maan vanhin 1770-luvun kiviholvisilta, joka on myös museosilta. Espoonkartano on historiallisilta elementeiltään poikkeuksellisen runsas ja kartanoympäristön ajallinen ulottuvuus kattaa vuosisadat keskiajalta nykypäiviin. Kartanon rakennuskantaa leimaa vahvasti arkkitehti W.G. Palmqvistin suunnittelema muutosvaihe 1910-luvulta.
Kartanoympäristön historiallisia elementtejä ovat kartanon päärakennus, puisto, tuotantorakennukset, kaksi talouspihaa lukuisine talousrakennuksineen sekä hieman loitommalla sijaitsevine työväenasuinrakennuksineen. Kartanorakennuksen alapuolisessa joessa on kivirakenteinen mylly ja kaksi kiviholvisiltaa.
Kartanon pää- ja siipirakennus sekä niihin liittyvä muotopuutarha ja maisemapuisto muodostavat edustuksellisen kartanoympäristön, jonka nykyilme on peräisin pääosin 1910- ja 1920-luvulta. Kartanon tuotantoympäristö, jossa on mylly, pato- ja sulkurakenteita sekä 1900-luvun alussa rakennetun sahan rauniot, on muotoutunut pihapiirin eteläpuolella sijaitsevan Myllykosken itäpuolelle. Kartanon vanhempaa talouspihaa pihapiirin kaakkoispuolella hallitsee maamerkin tavoin kartanon entinen talli sekä sirkkelisaha, paja ja kaksi työväenrakennusta.
Uudempi talouspiha kartanon länsipuolella muodostuu 1910- ja 1920- luvuilla rakentuneesta Navettamäen alueesta, jota hallitsee 1910-luvun puolivälissä rakennettu suuri tiilipilarinavetta. Navetan ympärille on sijoittunut väljästi neljä arkkitehti Palmqvistin 1920 suunnittelemaa kahden perheen noppamaista asuinrakennusta sekä kaksi suurempaa, kaksikerroksista tiilirakennusta, joista toisessa oli maitohuone/meijeri. Navettamäelle näkyy kartanon koillispuolella sijaitseva, vuosina 1903-1904 rakennettu huvila Holken.
Finnsinmäkeä Navettamäen länsipuolella hallitsee 1897 rakennettu kansanopiston päärakennus ja 1909 valmistunut oppilasasuntola. Pihan itäosassa sijaitsee Finnsin entinen kestikievarirakennus 1860-luvulta rakennusten eteläpuolitse kulkevan Suuren Rantatien varressa. Finnsinmäen idänpuoleisella rakentamattomalla alueella tehdyissä arkeologisissa tutkimuksissa on löydetty kivikautisia asuinpaikkoja.
Espoon suurimman keskiaikaisen kylän Esbobyn sekä Mankbyn kylistä on pääosa liitetty 1556 perustettuun Espoon kuninkaankartanoon. Mankby on erinomaisesti säilynyt keskiaikainen kylätontti, jolla on lukuisia rakennuksen pohjia. Esbobyn kylätontti on todennäköisesti sijainnut kartanon nykyisen tontin ja Parkskogen-puiston alueella.
Kartanoon kuuluneet torpat ovat metsävyöhykkeellä kartanon pohjoispuolella. Maisemallisesti Espoonkartano on samaa kokonaisuutta Järvikylän ja Peringin (Sperrings) kylien kanssa. Maisemakuvalle on ominaista laaja ja yhtenäinen viljelysmaisema, jonka yhtenä keskeisenä tekijänä on ollut kartanossa 1550-luvulta lähtien harjoitettu maatalous.
Suuren Rantatien linjauksen lisäksi alueen historialliseen rakenteeseen kuuluu myös säilynyt kylä- ja tilustiestö.
Historia
Kuningas Kustaa Vaasa perusti Espoonkartanon 1556.
Kartanon vanhemmasta rakennuskannasta on säilynyt kartanon 1797 ja 1801 valmistuneet symmetriset sivurakennukset ja 1770-luvvulla valmistunut mylly. Kartanon nykyinen päärakennus on osa maaherra Ramsayn 1790-luvulla aloittamaa rakennusvaihetta. Läntistä sivurakennusta jatkettiin ja sen klassistinen ulkoasu muutettiin 1908-1910 arkkitehti W.G. Palmqvistin piirustusten mukaan. Toimenpide oli ensimmäisiä ns. tyylihistoriallisia kartanorestaurointeja.
Todellinen valtioneuvos August Ramsay hankki Espoonkartanon omistukseensa 1914. Hän käynnisti kartanolla samana vuonna mittavat laajennustyöt. Muutostöistä vastasi arkkitehti W. G. Palmqvist. Merkittävimpiä vanhan rakennuskannan uudistamisista oli päärakennuksen (läntinen siipirakennus) saattaminen 1914-1915 nykyiseen klassistiseen asuunsa.
August Ramsay antoi puutarha-arkkitehti Paul Olssonille 1921 tehtäväksi puiston laajennusta ja kunnostusta koskevan suunnitelman laatimisen. Tyylillisesti Olssonin suunnittelema muotopuutarha edustaa 1900-luvun alun geometrista tyylisuuntaa, joka oli leimallista hänen 1910- ja 1920-luvuilla suunnittelemilleen puutarhoille. Suunnitelma toteutettiin lähes täydellisesti. Olsson uudisti puistoa myös 1940-luvun puolivälissä.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Esbogård är en av de gamla kungsgårdarna vid Stora strandvägen. Den medeltida väglinjen går alltjämt genom herrgårdsområdet. En museimärkt bro, landets antagligen äldsta stenvalvsbro från 1770-talet, leder över Mankån på Esbogårds område. Herrgården är sällsynt rik på historiska element och miljöns tidsmässiga dimension omfattar århundradena från medeltiden till våra dagar. Gårdens byggbestånd präglas starkt av arkitekt W.G. Palmgrens ombyggnader från 1910-talet.
Till de historiska elementen hör herrgårdens huvudbyggnad, parken, produktionsbyggnaderna, två ekonomigårdar med ett flertal ekonomibyggnader och några arbetarbostäder en bit längre bort. I ån nedanför herrgårdsbyggnaden finns en stenbyggd kvarn och två stenvalvsbroar.
Herrgårdens huvud- och flygelbyggnad med den franska trädgården och landskapsparken är en representativ miljö vars nuvarande utseende främst härstammar från 1910- och 1920-talet. Herrgårdens produktionsmiljö med kvarn, damm- och slusskonstruktioner och ruinerna av en såg från början av 1900-talet finns öster om Kvarnforsen som ligger på gårdens sydsida. Den äldre ekonomigården sydost om gården domineras av herrgårdens gamla stall samt av cirkelsågen, smedjan och två arbetarbostäder.
Den nyare ekonomigården på herrgårdens västra sida består av Ladugårdsbackens område från 1910- och 1920-talet. Området domineras av en stor tegelladugård. Runt ladugården står fyra glest placerade tärningslika tvåfamiljshus av arkitekt Palmqvist från 1920. Dessutom finns två större tvåvåningstegelbyggnader av vilka den ena har varit mjölkkammare/mejeri. Från ladugårdsbacken ser man Holken, en villa från 1903–1904 som ligger nordost om herrgården.
Finnsbacken väster om Ladugårdsbacken domineras av folkhögskolans huvudbyggnad från 1897 och elevbostaden från 1909. På östra sidan av gården, vid Stora strandvägen, ligger Finns gamla gästgiveribyggnad från 1860-talet. I samband med de arkeologiska utgrävningar som har gjorts på det obebyggda området öster om Finnsbacken har man påträffat boplatser från stenåldern.
Huvuddelen av den största medeltida byn i Esbo, Esboby, samt merparten av byarna i Mankby anslöts till Esbo kungsgård som grundades 1556. Mankby är en utmärkt välbevarad medeltida bytomt med flera husgrunder. Bytomten i Esboby låg sannolikt på herrgårdens nuvarande tomt och i Parkskogen.
De torp som hörde till herrgården ligger i skogsområdet norr om herrgården. Landskapsmässigt hör Esbogård till samma helhet som byarna Träskby och Sperrings. Typiskt för landskapsbilden är ett enhetligt och sammanhängande odlingslandskap där det lantbruk som har utövats på herrgården från och med 1550-talet spelar en viktig roll.
Till områdets historiska struktur hör förutom Stora strandvägens linjeföring också det bevarade by- och ägovägnätet.
Historia (på svenska)
Kung Gustav Vasa grundade Esbo gård 1556.
Av gårdens äldre byggbestånd återstår herrgårdens symmetriska flygelbyggnader från 1797 och 1801 och kvarnen från 1770-talet. Herrgårdens nuvarande huvudbyggnad är en del av det byggnadsskede som inleddes av landshövding Ramsay på 1790-talet. Den västra flygelbyggnaden förlängdes och byggnadens klassiska yttre byggdes om 1908–1910 efter ritningar av arkitekt W.G. Palmqvist. Åtgärden var en av de första s.k. stilhistoriska herrgårdsrestaureringarna.
Verkliga statsrådet August Ramsay köpte Esbogård 1914. Samma år inledde han omfattande utbyggnadsarbeten på gården. För ombyggnaden svarade arkitekt W.G. Palmqvist. Till de mest betydande åtgärderna hörde ombyggnaden av huvudbyggnaden (västra flygeln) till sin nuvarande klassicistiska gestalt åren 1914–1915.
August Ramsay gav i uppdrag åt trädgårdsarkitekt Paul Olsson att projektera en utvidgning och restaurering av parken år 1921. Olssons franska trädgård följer den geometriska stilriktning som var rådande i början av 1900-talet, och som präglade hans trädgårdsprojekt på 1910- och 1920-talet. Parkplanen genomfördes så gott som helt. Olsson moderniserade också parken i mitten av 1940-talet.
Further reading (as the agency lists it)
August Ramsay, Esbo gård. Herrgårdar i Finland I. Helsingfors 1928.
August Ramsay, Espoon pitäjä ja Espoon kartano 1500-luvulla. [1924] 1984.
August Ramsay, Espoon pitäjä ja Espoon kartano 1600-luvulla.[1936] 1984.
Hagar Nikander, Espoo 1700-1865. 1984.
C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.
Erkki Härö, Espoon rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Espoon kaupunginmuseo. Toinen tarkistettu painos. Hanko 1991.
Bo Lönnqvist, Vanhoja kartanoita Helsingin seudulla. Schildts 1995.
Ranja Hautamäki 2001. Espoon kartanopuistot. Historian ja nykytilan inventointi vuodelta 2000.
Taina Tuominen, Espoonkartanon puisto ja puutarhat. Hortus fennicus. Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto ry, Puutarhataiteen seura ry. Forssa 2001.
Henrik Wager, Espoonkartanon rakennetun ympäristön inventointi. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2004.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Espoonkartano is one of the old royal manors along the Suuri Rantatie. The line of the medieval road still runs through the manor area. The Mankinjoki is crossed within the Espoonkartano area by what is reportedly the oldest stone-vaulted bridge in the country, dating from the 1770s, which is also a museum bridge. Espoonkartano is exceptionally rich in historical elements, and the temporal scope of the manor environment spans the centuries from the Middle Ages to the present day. The building stock of the manor is strongly marked by the remodelling phase of the 1910s designed by architect W.G. Palmqvist.
The historical elements of the manor environment are the main manor building, the park, production buildings, two farmyards with numerous outbuildings, and, somewhat further away, the workers' dwellings. In the river below the manor building there is a stone-built mill and two stone-vaulted bridges.
The main building and wing of the manor, together with the associated formal garden and landscape park, form a representative manor environment whose present appearance dates mainly from the 1910s and 1920s. The manor's production environment, with a mill, dam and lock structures and the ruins of a sawmill built at the beginning of the 20th century, has taken shape on the east side of the Myllykoski, which lies south of the courtyard. The older farmyard on the south-east side of the courtyard is dominated, like a landmark, by the manor's former stable, along with a circular saw, a smithy and two workers' buildings.
The newer farmyard on the west side of the manor is formed by the Navettamäki area, built in the 1910s and 1920s and dominated by a large brick pillar cowshed built in the mid-1910s. Around the cowshed are loosely arranged four cube-shaped two-family residential buildings designed by architect Palmqvist in 1920, as well as two larger two-storey brick buildings, one of which housed a milk room/dairy. The Holke villa, built in 1903-1904, is visible on Navettamäki to the north-east of the manor.
On the west side of Navettamäki, the Finnsinmäki is dominated by the main building of the folk high school, built in 1897, and the student hostel completed in 1909. In the east part of the yard stands the former coaching inn building of Finnsin from the 1860s, along the Suuri Rantatie, which runs past the south side of the buildings. Archaeological investigations on the undeveloped area east of Finnsinmäki have uncovered Stone Age settlement sites.
The main part of Esboby, the largest medieval village in Espoo, and of the village of Mankby has been incorporated into the Espoo royal manor established in 1556. Mankby is an excellently preserved medieval village site with numerous building foundations. The village site of Esboby was most probably located within the present manor plot and the Parkskogen park area.
The crofts that belonged to the manor lie in the forest zone north of the manor. Landscape-wise, Espoonkartano forms a single whole with the villages of Järvikylä and Pering (Sperrings). The cultivated landscape is wide and continuous, and one of its central factors has been the agriculture practised at the manor since the 1550s.
In addition to the alignment of the Suuri Rantatie, the historical structure of the area also includes a preserved network of village and estate roads.
History
King Kustaa Vaasa founded Espoonkartano manor in 1556.
Of the manor's older building stock, the symmetrical wing buildings completed in 1797 and 1801 and the mill completed in the 1770s have survived. The manor's present main building is part of a building phase begun in the 1790s by provincial governor Ramsay. The western wing building was extended and its classicist exterior was altered in 1908-1910 according to drawings by architect W.G. Palmqvist. The measure was among the first so-called style-historical manor restorations.
Actual Privy Councillor August Ramsay acquired Espoonkartano manor in 1914. He launched extensive extension works at the manor the same year. The alterations were supervised by architect W. G. Palmqvist. Among the most significant renewals of the older building stock was the bringing of the main building (the western wing building) into its present classicist form in 1914-1915.
August Ramsay assigned garden architect Paul Olsson in 1921 the task of drawing up a plan concerning the extension and restoration of the park. Stylistically, the formal garden designed by Olsson represents the geometric style of the early 20th century, which was characteristic of the gardens Olsson designed in the 1910s and 1920s. The plan was carried out almost completely. Olsson also renovated the park in the mid-1940s.
Nearby in the register
- Kauklahden rautatieasema (Köklax järnvägsstation)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Oitbackan kartano (Oitbacka gård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Hvitträskin ateljeehuvila (Ateljévillan Hvitträsk)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Espoon kirkonmäki (Esbo kyrkbacke)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö3 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.