‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Hvitträskin ateljeehuvila (Ateljévillan Hvitträsk)

Kirkkonummi (Kyrkslätt), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): merkkimieskoti, museo, puisto
Character (as the agency lists it): metsämaisema
Municipality: Kirkkonummi (Kyrkslätt)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.18129, 24.51789
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 948

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Bibliothèque nationale de France (Gallica)

The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Hvitträsk on yksi rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävistä maaseudulle, luonnon yhteyteen 1900-luvun alussa rakennetuista ateljeehuviloista. Arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelema Hvitträsk on suomalaisen art nouveaun keskeinen kokonaistaideteos.

Arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen rakennuttama Hvitträsk sijaitsee Vitträsk-järven rannalla. Rakennusryhmä, jonka julkisivut ovat luonnonkiveä, pyöröhirttä, rappausta ja paanuja, kohoaa kallionjyrkänteeltä jyrkkäkattoisena ja monimuotoisena ja hallitsee sijainnillaan jylhää korpi- ja rantamaisemaa.

Saarisen koti on kolmen arkkitehdin kodeista parhaiten säilynyt. Sitä esitellään museona. Vapaasti ja vaihtelevasti ryhmitellyt asuintilat ovat sisustukseltaan ja tunnelmaltaan yksilöllisiä, yksityiskohdiltaankin suunniteltu osaksi kokonaisuutta. Arkkitehtuurissa näkyvät aikakauden kansainväliset vaikutteet sekä suomalaiseen perinteiseen rakentamiseen viittaavat kansallisromanttiset piirteet. 1900-luvun alun arkkitehtuuri on eri vaiheissa tehtyjen muutoksien jälkeenkin yhä vahva, eritoten suurtuvassa ja ruokasalissa. Osa alkuperäistä irtaimistoa on säilynyt.

Lindgrenin hirsilinnamainen koti pohjoissiivessä on palanut 1922 ja korvattu Eero Saarisen suunnittelemalla alkuperäistä pienemmällä kivirakenteisella asuinsiivellä. Saarisen kodin ja pohjoissiiven välissä on arkkitehtitoimiston ateljee ja kirjasto.

Alun perin Geselliuksen asuntona ollut pyöröhirsinen piharakennus on muutettu ravintolaksi. Piharakennukseen liittyy kivestä muurattu torni alkuperäisen kallioisesta metsämaastosta pihaan johtaneen sisääntulotien pielessä.

Kiveyksin ja muurein toteutetut, kunkin arkkitehdin asuntoon välittömästi liittyneet yksityiset pihat ovat maastoon kivimuurein pengerrettyjä terassipuutarhoja. Puutarhat on suunniteltu osaksi kokonaistaideteosta luonnonympäristöön porrastettuina, ajankohtansa eurooppalaisen muotopuutarhasuuntauksen mukaan. Rakennusryhmän keskellä on yhteinen sisäpiha.

Rakennusryhmän ympärillä olevaa istutettua puutarha- ja piha-aluetta ympäröi hoidettu luonnonmaisema uimarantoineen, kulkureitteineen ja oleskelupaikkoineen sekä koskemattomampi jylhä metsä- ja rantamaisema. Maisemiin avautuu laajoja näkymiä rakennuksen terasseilta ja parvekkeilta. Rannassa ovat Eliel ja Loja Saarisen sekä Herman Geselliuksen haudat.

Historia

1900-luvun alun kulttuuri-ilmiöihin ja kansallisromanttisiin ihanteisiin kuului luonnon helmassa asuminen; erämaa-ateljee ja -koti. Hvitträskin kanssa samaa ilmiötä edustaa esimerkiksi Tuusulanjärven taiteilijayhdyskunta.

Arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarinen hankki Kirkkonummelta tontin ateljeeta ja asuntoa varten 1901. Helsingin-Karjaan välinen uusi rautatieyhteys mahdollisti nopean yhteyden pääkaupunkiin. Tie tuonaikaiselta rautatieseisakkeelta Hvitträskiin noudattaa yhä alkuperäistä reittiä. Hvitträskin pihaan kuljettiin vuoren eteläpuolelta kiertäen ja pihaan noustiin piharakennuksen pyöreän nurkkatornin ja luonnonkivimuurien ohjaamana.

Hvitträsk valmistui 1903. Arkkitehtien yhteisten työtilojen lisäksi paikalle rakennettiin kolme asuntoa. Aluksi Lindgrenit asuivat pohjoisosan tornillisessa hirsilinnassa ja Saarinen perheineen eteläsiivessä. Gesellius asui pihan toisella puolella hirsitalon yläkerrassa, alakerrassa olivat mm. talli ja sauna.

Arkkitehtikolmikon yhteinen asuin- ja työelämä Hvitträskissä jäi lyhyeksi, mutta Hvitträsk oli asuinkäytössä 65 vuotta. Hvitträsk oli myös vilkkaan seuraelämän paikka, vieraina olivat mm. Axel Gallén, Väinö Blomstedt, Jean Sibelius ja Robert Kajanus. Ulkomaisista vieraista voidaan mainita Gustav Mahler ja Maxim Gorki.

Lindgren muutti Hvitträskistä 1905 ja Gesellius muutti Lindgrenin asuntoon. Ulkorakennuksessa asui mm. arkkitehtitoimiston työntekijöitä. Gesellius kuoli 1916, jonka jälkeen Saarinen omisti Hvitträskin yksin. Hirsilinna torneineen (alunperin Lindgrenin asunto) paloi 1922, ainoastaan kellari säilyi. Tilalle nousi 1929-1936 vierasasunto, jonka suunnitteli Eliel Saarisen 18-vuotias poika, sittemmin arkkitehti Eero Saarinen.

Vaikka Arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen lopetti toimintansa jo vuoden 1904-1905 vaihteessa, toimi ateljee arkkitehtitoimistona 1920-luvulle saakka. Siellä on piirretty lukuisia merkkirakennuksia ja kaupunkisuunnitelmia, mm. Suomen kansallismuseo, Helsingin rautatieasema, Pro Helsingfors ja Chicago Tribune –lehden pilvenpiirtäjä. Eliel Saarinen perheineen muutti Hvitträskistä Yhdysvaltoihin 1923 ja Hvitträsk toimi kesäasuntona runsaat 25 vuotta.

Saarinen myi Hvitträskin irtaimistoineen Rainer ja Anelma Vuoriolle 1949, joilla Hvitträsk oli yksityis- ja edustuskotina parikymmentä vuotta. Kiinteistö siirtyi 1968-1969 Gerda ja Salomon Wuorion säätiölle, joka muutti Hvitträskin kongressi- ja matkailukeskukseksi. Saarisen asunto muutettiin museoksi 1969-1971, missä yhteydessä mm. keittiö ympäröivine tiloineen poistettiin. Pohjoispäätyyn tehtiin majoitustiloja ja piharakennus ulkorakennuksineen otettiin ravintolakäyttöön. Kulku Hvitträskiin ohjattiin tenniskentän paikalle rakennetun paikoitusalueen kautta. Rantaan rakennettiin 1974 Raili ja Reima Pietilän arkkitehtitoimiston suunnittelema rantasauna, joka korvasi 1953 Vuorioiden rakennuttaman, palaneen saunan.

Hvitträskin ateljeekotimuseo siirtyi Suomen valtion omistukseen 1981. Museossa alkoivat sisustusarkkitehti Markku Norsin suunnittelemat korjaus-, muutos,- ja restaurointityöt 1996. Puutarhat restauroitiin 1997-1998 maisema-arkkitehti Gretel Hemgårdin suunnitelmien mukaan. Hvitträsk siirtyi Museoviraston hallintaan vuonna 2000 ja avattiin yleisölle korjaustöiden jälkeen. Pohjoissiipi kunnostettiin seminaari- ja kokoustilaksi 2002.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Hvitträsk är en av de arkitektoniskt och kulturhistoriskt viktiga ateljévillorna som byggdes i början av 1900-talet på landsbygden i en naturnära miljö. Hvitträsk, som har ritats av arkitekttrion Gesellius-Lindgren-Saarinen är en av de främsta representanterna för art nouveau i Finland.

Hvitträsk ligger vid sjön Vitträsk och byggdes för arkitekterna Herman Gesellius, Armas Lindgren och Eliel Saarinen. Byggnadsgruppen med fasad av natursten, rundstock, puts och spån står på en bergklint och är med sitt branta tak och sitt mångformiga utseende ett dominerande inslag i det storslagna skogs- och strandlandskapet.

Av de tre arkitekternas privata hem är Saarinens det som bäst har bevarats. Hemmet är i museibruk. Bostäderna med sin fritt grupperade och varierande rumsindelning har en individuell inredning och atmosfär där varje detalj har sin roll i den noggrant planerade helheten. Arkitekturen avspeglar samtida internationella intryck, men också nationalromantiska inslag som hör till traditionellt byggande i Finland. 1900-talets arkitektur har en stark närvaro särskilt i storstugan och matsalen, trots ändringar som gjorts under olika tidsperioder. En del av det ursprungliga lösöret har bevarats.

Lindgrens slottsliknande timmerbostad i norra flygeln förstördes i en brand 1922 och ersattes med en stenbyggd bostadsflygel, mindre än den ursprungliga, ritad av Eero Saarinen. Mellan Saarinens hem och norra flygeln finns arkitektbyråns ateljé och bibliotek.

Den stockbyggda lillavillan var ursprungligen Gesellius bostad men fungerar numera som restaurang. I samband med gårdsbyggnaden står ett stenmurat torn invid infarten som ledde från den bergiga skogsterrängen till gården.

De privata gårdarna i direkt anslutning till varje arkitekts bostad är terrasserade trädgårdar som införlivats i terrängen med stenmurar. Trädgårdarna är planerade som en del av konstverket genom terrassering enligt den naturliga terrängen i enlighet med den tidens europeiska formträdgårdstänkande. Mitt bland husen finns en gemensam innergård.

Den planterade trädgården och gårdsområdet runt byggnaderna omges av en vårdad naturmiljö med badstränder, stigar och rastplatser samt ett orört landskap av vildvuxna skogar och stränder. Vida vyer öppnar sig från byggnadens terrasser och balkonger. På stranden finns Eliel och Loja Saarinens samt Herman Gesellius gravar.

Historia (på svenska)

De nationalromantiska idealen och typiska kulturfenomenen i början av 1900-talet innefattade tanken om att leva i naturens sköte; att ha sin ateljé och sitt hem i ödemarken. Samma idé som Hvitträsk representeras till exempel av konstnärssamfundet vid Tusby träsk.

De tre arkitekterna Gesellius, Lindgren och Saarinen skaffade en tomt i Kyrkslätt 1901 för att där bygga ateljé och hem. Den nya järnvägsbanan mellan Helsingfors och Karis möjliggjorde en snabb förbindelse till huvudstaden. Vägen från den tidens järnvägshållplats till Hvitträsk följer fortfarande den ursprungliga rutten. Till Hvitträsks gårdsområde kom man längs en väg som gick runt berget från södra sidan och upp via det runda tornet i gårdsbyggnaden och längsmed naturstensmurarna.

Hvitträsk färdigställdes 1903. Utöver gemensamma lokaler för arkitekterna byggdes där tre bostäder. Till att börja med bodde familjen Lindgren i det timrade, tornförsedda slottet i norra flygeln, medan Saarinen bodde i södra flygeln med sin familj. Gesellius bodde på andra sidan gården i den övre våningen av den timrade villan. I första våningen fanns bl.a. stall och bastu.

De tre arkitekternas gemensamma arbete och boende i Hvitträsk blev kortvarigt, men byggnaden användes som bostad i 65 år. Hvitträsk var också säte för ett livligt sällskapsliv, och gästades bl.a. av Axel Gallén, Väinö Blomstedt, Jean Sibelius och Robert Kajanus. Av utländska gäster kan nämnas Gustav Mahler och Maxim Gorkij.

Lindgren flyttade bort från Hvitträsk 1905 och Gesellius flyttade in i Lindgrens bostad. I gårdsbyggnaden bodde bl.a. arkitektbyråns anställda. Gesellius dog 1916 varefter Saarinen ägde hela Hvitträsk ensam. Huset med tornet (ursprungligen Lindgrens bostad) brann ned 1922 och endast källaren blev kvar. På samma plats byggdes 1929–1936 ett gästhus som ritats av Eliel Saarinens då 18-åriga son, sedermera arkitekt, Eero Saarinen.

Trots att Arkitektbyrå Gesellius-Lindgren-Saarinen lade ner sin verksamhet redan vid årsskiftet 1904–1905 fungerade ateljén som arkitektbyrå fram till 1920-talet. Ett stor antal framstående byggnader och stadsplaner har ritats där, bl.a. Finlands nationalmuseum, Helsingfors järnvägsstation, stadsplanen Pro Helsingfors samt Chicago Tribune-tidningens skyskrapare. Eliel Saarinen med familj flyttade 1923 från Hvitträsk till USA och använde Hvitträsk som sin sommarvilla i drygt 25 år.

År 1949 sålde Saarinen Hvitträsk och dess interiör till Rainer och Anelma Vuorio som använde det som privat- och representationsbostad i drygt två decennier. Fastigheten övergick 1968–1969 till Gerda och Salomon Wuorios stiftelse som förvandlade Hvitträsk till ett kongress- och turistcentrum. Saarinens bostad ändrades till ett museum 1969–71 varvid bl.a. köket med tillhörande lokaler ombyggdes för andra ändamål. Norra änden ombyggdes till hotellrum och huset på gården med gårdsbyggnad blev restaurang. Infarten till Hvitträsk ordnades via en parkeringsplats som ersatte tennisbanan. På stranden byggdes 1974 en bastu ritad av Arkitektbyrån Raili och Reima Pietilä som fick ersätta den bastu som familjen Vuorio byggt 1953 och som brunnit ned.

Ateljévillan och museet Hvitträsk övergick i finska statens ägo 1981. På museet inleddes 1996 reparations-, ändrings- och restaureringsarbeten enligt ritningar av inredningsarkitekt Markku Norsi. Trädgårdarna restaurerades 1997–1998 enligt planer av landskapsarkitekt Gretel Hemgård. Hvitträsk övertogs år 2000 av Museiverket och öppnades för allmänheten i restaurerat skick. Norra flygeln ombyggdes till seminarie- och möteslokal 2002.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

Hvitträsk is one of the architecturally and culturally historically significant studio villas built in the countryside, in harmony with nature, at the beginning of the 20th century. Designed by the architectural trio Gesellius-Lindgren-Saarinen, Hvitträsk is a central total work of art of Finnish Art Nouveau.

Commissioned by the architects Herman Gesellius, Armas Lindgren and Eliel Saarinen, Hvitträsk is situated on the shore of Vitträsk-järvi. The building group, with facades of natural stone, round logs, rendering and shingles, rises from a rocky escarpment with steep, varied roofs and dominates a landscape of wild swamp and shore with its location.

Saarinen's home is the best preserved of the three architects' homes. It is presented as a museum. The freely and variously grouped living spaces are individual in their furnishings and atmosphere, with details designed as part of the overall whole. The architecture reflects the international influences of the period, while National Romantic features refer to traditional Finnish building. The architecture of the early 20th century remains strong even after changes made at various stages, especially in the suurtupa and the dining room. Some of the original movable furnishings have survived.

Lindgren's log-castle-like home in the north wing burned down in 1922 and was replaced by a smaller stone-built residential wing designed by Eero Saarinen, smaller than the original. Between Saarinen's home and the north wing is the architectural office's studio and library.

The round-log courtyard building, originally Gesellius's residence, has been converted into a restaurant. A stone-built tower is attached to the courtyard building, at the side of the entrance road that led into the courtyard from the original rocky forest terrain.

The private courtyards, executed in stone paving and walls and each directly linked to an architect's home, are terraced gardens built up into the terrain with stone retaining walls. The gardens were designed as part of the total work of art within the natural environment, stepped in accordance with the European formal garden trend of their time. At the centre of the building group is a shared inner courtyard.

The planted garden and yard area surrounding the building group is enclosed by a managed natural landscape with its bathing beaches, paths and rest areas, and by a more untouched, wild forest and shore landscape. Extensive views open out from the building's terraces and balconies. On the shore are the graves of Eliel and Loja Saarinen and Herman Gesellius.

History

Living in the lap of nature, a wilderness studio and home, was part of the cultural phenomena and National Romantic ideals of the early 20th century. The Tuusulanjärvi artists' colony is one example of the same phenomenon as Hvitträsk.

The architectural trio Gesellius-Lindgren-Saarinen acquired a plot in Kirkkonummi for a studio and residence in 1901. The new Helsinki-Karjaa railway link made a quick connection to the capital possible. The road from the railway halt of that time to Hvitträsk still follows the original route. The courtyard was approached by a route circling round the south side of the hill, and the ascent into the courtyard was guided by the round corner tower of the courtyard building and the natural stone walls.

Hvitträsk was completed in 1903. In addition to the architects' shared workspaces, three residences were built on the site. Initially the Lindgrens lived in the tower-equipped log castle in the northern part, and Saarinen with his family in the southern wing. Gesellius lived on the other side of the courtyard, on the upper floor of a log house; the ground floor housed, among other things, a stable and a sauna.

The architectural trio's shared living and working life at Hvitträsk was short, but Hvitträsk was in residential use for 65 years. Hvitträsk was also a place of lively social life; guests included Axel Gallén, Väinö Blomstedt, Jean Sibelius and Robert Kajanus. Among foreign guests, Gustav Mahler and Maxim Gorki may be mentioned.

Lindgren moved away from Hvitträsk in 1905 and Gesellius moved into Lindgren's residence. Employees of the architectural office, among others, lived in the outbuilding. Gesellius died in 1916, after which Saarinen owned Hvitträsk alone. The log castle with its tower (originally Lindgren's residence) burned in 1922, with only the cellar surviving. In its place, a guest house was built in 1929-1936, designed by Eliel Saarinen's 18-year-old son, later architect Eero Saarinen.

Although the architectural practice Gesellius-Lindgren-Saarinen ended its operations already at the turn of the year 1904-1905, the studio continued to operate as an architectural office until the 1920s. Numerous landmark buildings and town plans were drawn there, including the Suomen kansallismuseo, the Helsingin rautatieasema, Pro Helsingfors and the skyscraper of the Chicago Tribune newspaper. Eliel Saarinen moved with his family from Hvitträsk to the United States in 1923, and Hvitträsk served as a summer residence for just over 25 years.

Saarinen sold Hvitträsk together with its movable contents to Rainer and Anelma Vuorio in 1949; for about twenty years Hvitträsk was their private and representative home. The property passed to the Gerda and Salomon Wuori foundation in 1968-1969, which converted Hvitträsk into a congress and tourism centre. Saarinen's home was converted into a museum in 1969-1971, during which, among other things, the kitchen and its surrounding spaces were removed. Accommodation was built in the northern gable, and the courtyard building with its outbuildings was put into use as a restaurant. Access to Hvitträsk was routed through a car park built on the site of a tennis court. A lakeside sauna designed by the architectural office of Raili and Reima Pietilä was built on the shore in 1974, replacing the burnt sauna built by the Vuorios in 1953.

The Hvitträsk studio-home museum passed into Finnish state ownership in 1981. Repair, alteration and restoration work designed by interior architect Markku Norsi began at the museum in 1996. The gardens were restored in 1997-1998 according to plans by landscape architect Gretel Hemgård. Hvitträsk came under the administration of Museovirasto in 2000 and was opened to the public after repair work. The north wing was renovated as a seminar and meeting space in 2002.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map