RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Oitbackan kartano (Oitbacka gård)
Kirkkonummi (Kyrkslätt), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, koulu, mylly, puisto, talousrakennus, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Kirkkonummi (Kyrkslätt)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.20377, 24.50847
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 77
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Oitbacka on kartanoalue, jonka eri-ikäisessä rakentamisessa on poikkeuksellisen laajasti noudatettu yhtenäisen arkkitehtuurin tavoitetta. Oitbacka edustaa kartanokulttuurin viimeistä kukoistusvaihetta. Viljelyksiä halkoo ikivanha hämäläisten meritie.
Oitbackan laajaa, Loojärven eteläpuolista maanviljelysmaisemaa hallitsevan kartanoalueen rakennuksia ovat valkeaksi rapattu huvilamainen päärakennus ja niin ikään valkeat talousrakennukset, jotka sijaitsevat tiiviinä kokonaisuutena viljelysten keskellä nousevalla kumpareella.
Arkkitehti Konstantin Kiseleffin suunnittelema italialaisen huvila-arkkitehtuurin piirteitä toistava kartanon päärakennus on rakennettu 1866-1876 ja se käsittää korkean pohjakerroksen lisäksi yhden asuinkerroksen, jota suuret kaari-ikkunat leimaavat. Julkisivuun on lisätty arkkitehti Jarl Eklundin piirtämä altaani 1905. Valkeaksi rapatut komeat talousrakennukset ovat arkkitehti Waldemar Aspelinin (talvipuutarha 1895) ja Jarl Eklundin (talli 1907) suunnittelemia.
Päärakennukseen liittyy 1900-luvun alussa perustettu muotopuutarha. Kartanomiljööseen kuuluu monien talousrakennusten, kuten navetta ja vilja-aitta, lisäksi myös alustalaisten 1870-luvulta lähtien rakennettuja hirsirunkoisia asuinrakennuksia, kauppa, koulu ja sähkövoimalaitos.
Historia
Oitbacka mainitaan ensimmäisen kerran 1540 ja se oli 1600-luvulta alkaen jaettuna kahdeksi tilaksi. Oitbacka kuului vuoteen 1824 saakka lampuotitilana Espoonkartanoon. Lampuotitilan rakennuskanta muutettiin kartanostatusta vastaavaksi 1860-luvulta lähtien, jolloin se tuli Kiseleff-suvun omistukseen.
Kartanomiljöön ilme on kartanoa hallinneen Kiseleffin liikemiessuvun ajalta, isä Nikolai oli omistajana vuodesta 1859 ja poika Feodor vuodesta 1891. Oitbackan kartanon rakennusten suunnittelijoina olivat eturivin arkkitehdit. Nikolai Kiseleffin veli Konstantin Kiseleff suunnitteli päärakennuksen. Tiilet valmistettiin paikan päällä kartanolla.
Päärakennuksen edessä olevaa puistoa suurennettiin vuosina 1913-14 puutarha-arkkitehti J.W. Skogströmin suunnitelman mukaan. Sen kohokohtiin kuuluu mm. Ville Vallgrenin Narcissos-veistos.
Oitbackan koulu syntyi kartanokouluna, joka aluksi antoi kartanon alustalaisten tytöille ompeluopetusta. Vuonna 1884 se laajeni täysmittaiseksi kansakouluksi ja tuli 1893 valtionavun piiriin. Alakansakoulu aloitti työnsä 1907.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Oitbacka är ett gårdsområde som trots flera byggnadsskeden följer en exceptionellt enhetlig arkitektur. Oitbacka är en representant för herrgårdskulturens sista blomstringstid. Odlingarna korsas av en urgammal sjöväg som använts av tavastlänningar.
Oitbacka gårdsområde dominerar det omfattande odlingslandskapet söder om sjön Låjärv. Byggbeståndet består av en vitrappad villaliknande karaktärsbyggnad och vita ekonomibyggnader som ligger tätt intill varandra på en kulle mitt bland åkrarna.
Gårdens karaktärsbyggnad är ritad av arkitekt Konstantin Kiseleff och har lånat drag av italiensk villaarkitektur. Den är uppförd 1866–1876 och omfattar en hög bottenvåning och en bostadsvåning som präglas av stora bågfönster. Till fasaden har 1905 fogats en altan ritad av arkitekt Jarl Eklund. De ståtliga, vitrappade ekonomibyggnaderna är ritade av arkitekt Waldemar Aspelin (vinterträdgården 1895) och Jarl Eklund (stallet 1907).
Invid karaktärsbyggnaden finns en fransk trädgård som är anlagd i början av 1900-talet. Till gårdsmiljön hör många ekonomibyggnader, såsom ladugård och sädesbod samt timrade bostadshus som uppförts från och med 1870-talet för gårdens tjänstefolk. På gårdsområdet finns också en butik, en skola och ett elkraftverk.
Historia (på svenska)
Oitbacka nämns för första gången 1540 och från 1600-talet var det indelat i två hemman. Fram till 1824 var Oitbacka en landbogård som tillhörde Esbo gård. På 1860-talet övergick gården i familjen Kiseleffs ägo och landbogårdens byggbestånd ombyggdes till att motsvara gårdsstatus.
Gårdsmiljöns utseende härstammar från den tid Kiseleffs affärsfamilj ägde gården. Fadern Nikolai var ägare från 1859 och sonen Feodor från 1891. Den tidens främsta arkitekter svarade för ritningarna av Oitbacka gårds byggnader. Karaktärsbyggnaden ritades av Nikolai Kiseleffs bror Konstantin Kiseleff. Teglen tillverkades på gården.
Parken framför karaktärsbyggnaden byggdes ut 1913–14 efter en plan som uppgjorts av trädgårdsarkitekten J.W. Skogström. En av parkens attraktioner är statyn Narcissos av Ville Vallgren.
Först var Oitbacka skola en gårdsskola som till en början gav undervisning i sömnad för tjänstefolkets döttrar. År 1884 utvidgades den till en fullskalig folkskola och började från 1893 få statsbidrag. Lägre folkskolan inledde sitt arbete 1907.
Further reading (as the agency lists it)
Guy Topelius, Oitbacka. Herrgårdar i Finland I. Helsingfors 1928.
Ragna Ahlbeck, Gods och herresäten i Finland. 1946.
Sigbritt Backman, Kirkkonummen rakennuskulttuuri ja kulttuurimaisema. Kirkkonummen kunta 1990.
Mikko Härö, Läntisen Uudenmaan rakennusten ja maiseman kulttuurihistoriallinen inventointi. Läntisen Uudenmaan seutukaavaliitto. Tammisaari 1993.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Oitbacka is a manor estate in whose construction of different ages a unified architectural aim has been followed to an exceptional extent. Oitbacka represents the final flowering phase of manor culture. The fields are crossed by an ancient Tavastian sea route.
The buildings of the extensive manor estate, which dominates the agricultural landscape south of Loojärvi, consist of the whitewashed, villa-like main building and similarly white outbuildings, which are situated as a compact ensemble on a knoll rising in the midst of the fields.
The manor's main building, designed by architect Konstantin Kiseleff and reproducing features of Italian villa architecture, was built in 1866-1876 and comprises, in addition to a high ground floor, one residential storey, characterised by large arched windows. A pool designed by architect Jarl Eklund was added to the façade in 1905. The splendid whitewashed outbuildings were designed by architect Waldemar Aspelin (winter garden 1895) and architect Jarl Eklund (stable 1907).
A formal garden founded at the beginning of the 20th century is associated with the main building. In addition to many farm buildings, such as the cowshed and grain granary, the manor environment also includes log-built residential buildings for crofters built from the 1870s onwards, a shop, a school and a power station.
History
Oitbacka is first mentioned in 1540, and from the 17th century it was divided into two holdings. Until 1824 Oitbacka belonged to Espoonkartano as a lampuotitila. From the 1860s the building stock of the lampuotitila was converted to match manor status, when it came into the possession of the Kiseleff family.
The character of the manor environment dates from the period of the Kiseleff business family who ran the manor: the father, Nikolai, was owner from 1859 and the son, Feodor, from 1891. The architects of the Oitbacka manor buildings were leading architects of the day. Nikolai Kiseleff's brother, Konstantin Kiseleff, designed the main building. Bricks were made on site at the manor.
The park in front of the main building was enlarged in 1913-14 to the plan of garden architect J.W. Skogström. Its highlights include, among others, the Narcissos sculpture by Ville Vallgren.
Oitbacka school originated as a manor school, which initially gave sewing instruction to the girls of the manor's crofters. In 1884 it expanded into a full kansakoulu and in 1893 it came within the scope of state aid. The alakansakoulu began its work in 1907.
Nearby in the register
- Hvitträskin ateljeehuvila (Ateljévillan Hvitträsk)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Espoonkartano (Esbogård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.