‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Vaasan rantapuistovyöhyke julkisine rakennuksineen ja Vaasan Höyrymylly (Vasa strandparksområde med offentliga byggnader och Vasa Ångkvarn)

Vaasa (Vasa), Pohjanmaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): kaava-alue, lainamakasiini, museo, muu hallintorakennus, muu teollisuusrakennus, muu teollisuusrakennus, puisto, tulli- ja pakkahuone, vankila, voimalaitos
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Vaasa (Vasa)
Region: Pohjanmaa
Country: Finland
Coordinates: 63.08935, 21.60286
Pin: Placed by TreeAlive on the edge of the largest area the agency maps, nearest its centre
RKY number: 1709

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Vaasan laaja rantapuistovyöhyke ja sillä sijaitsevat arvorakennukset 1800-luvun jälkipuoliskolta liittyvät Vaasan lääninpääkaupunkifunktioon ja perustuvat lääninarkkitehti C.A. Setterbergin 1855 laatimaan Uuden Vaasan asemakaavaan. Ranta on säilynyt ruutukaava-alueeseen liittyvänä kaupunkipuistona, jossa on rakennuksia Setterbergin ajalta, kuten hovioikeuden talo, lääninvankila, kruununmakasiini ja maaherrantalo. Rantapuistovyöhykkeellä rakennuksineen samoin kuin sen pohjoispäässä sijaitsevilla Vaasan Höyrymyllyn rakennuksilla on merkittävä asema Vaasan kaupunkikuvassa ja länteen antavassa kaupungin siluetissa.

Vaasan rantapuistovyöhyke seuraa meren rantaa yli kolmen kilometrin matkan ja muodostuu eri aikoina rakennetuista puistoista.

Puistovyöhykkeen pohjoisimmassa kärjessä Marianpuiston tuntumassa, Kaupunginselän ja Onkilahden välisen salmen rannassa, on 1890-luvulta lähtien rakennettu Vaasan Sähkö Oy:n ajallisesti kerroksellinen rakennuskanta.

Vaasan Sähkön eteläpuolella Marianpuistossa ovat Pohjanmaan museon 1929 ja 1969 valmistuneet rakennukset. Puiston laidalla on nykyisin museon käytössä oleva maaherrantalo, alun perin tehtailija Gustaf August Wasastjernalle Setterbergin suunnitelmin rakennettu uusgoottilainen yksityispalatsi (1865). Palatsi on mielenkiintoinen esimerkki kertaustyylien kauden asuntoarkkitehtuurista, jonka huonejärjestys ja osa alkuperäisistä interiööreistä on säilynyt.

Marianpuiston eteläpuolella on Vaasan Höyrymyllyn rakennusten ryhmä. Alueen vanhin rakennus on alun perin tehtailija Levónille Setterbergin suunnitelmin rakennettu yksityispalatsi (1861), joka on toiminut tehtaan konttorina. Setterbergin jälkeen teollisuusalueen rakennuksia ovat suunnitelleet mm. Otto Ekman, W.G. Palmqvist, M. Marttila, B. Sevon.

Vaasan Höyrymyllystä etelään on Pakkahuoneenpuisto eli Satamapuisto, joka on ensimmäisiä rantavyöhykkeelle kunnostettuja puistoja. Sen rannassa on Vaasan sisäsataman tullipakkahuoneeksi 1875 suunniteltu kaksikerroksinen kertaustyylinen rapattu tiilirakennus.

Hovioikeudenpuistossa on esplanadin päätepisteenä ja kaupunkikuvallisena merkkikohteena Setterbergin suunnittelema Vaasan hovioikeuden talo (1862). Vaasan hovioikeus on toiminut kolmikerroksisessa, rappaamattomasta tiilestä tehdyssä ja englantilaisvaikutteista uusgotiikkaa edustavassa rakennuksessa keskeytyksettä sen valmistumisesta lähtien. Sisätilat ovat runsaasti koristellut. Hovioikeudenpuistossa, joka on rakentunut monessa eri vaiheessa, on myös kesäravintolana toimiva alkujaan Setterbergin suunnittelema rantapaviljonki (1869), jonka nykyasu on 1930-luvulta.

Kalarannan puistossa on arkkitehti Jac. Ahrenbergin suunnittelema maanmittauskonttori vuodelta 1912.

Kalarannan eteläpuolella on Vaasan lääninvankila. Tiilimuurin ympäröimä vankila on rakennettu Setterbergin aikana 1860-luvulla ja sitä on laajennettu ja muutettu muiden lääninvankiloiden tapaan ajanmukaiseksi ristinmuotoiseksi sellivankilaksi 1880-luvun lopulla.

Vankilan eteläpuolella Lehmuspuistossa on kaksikerroksinen tiilinen kruununmakasiini (1868), joka on Setterbergin suunnittelema. Lehmuspuisto sorakäytävineen ja pienine aukioineen on kaupunginpuutarhuri H. Revalin 1937 suunnittelemassa asussa.

Eteläisimpänä ovat Kustaanlinnanpuisto ja Hietalahden puisto, jossa Hietalahden huvila on vuodelta 1846, ajalta jolloin paikalla sijainnut Sandvikin tila puistoineen oli yksityisomistuksessa. Hietalahden puistoon rajoittuu Bragen ulkoilmamuseo, jonne on siirretty talonpoikaista rakennuskantaa.

Historia

Vaasan kaupunki siirrettiin uuteen paikkaan vanhan Vaasan tuhoisan palon 1852 jälkeen. Uuden Vaasan kaupungin 1855 hyväksytyssä asemakaavassa lääninarkkitehti C.A. Setterberg jätti kaupungin länsirannan luonnonasuun ja piirsi alueelle englantilaistyyppisen kävelypuiston. Asemakaavassa hän esitti puistovyöhykkeelle läänin pääkaupungin julkisia rakennuksia, monumentaalisimmat Vaasan- ja Hovioikeudenpuistikkojen päätepisteisiin.

Hovioikeudentalo rakennettiinkin Hovioikeudenpuistikon päätteeseen Setterbergin 1855 suunnitelmin. Hän suunnitteli samaan aikaan myös rakennusta ympäröivän englantilaistyylisen puiston kaartelevine käytäväverkostoineen. Puistosuunnitelmasta toteutettiin vain käytäväverkosto ja rakennuksen lähipuisto. Vielä 1900-luvun alussa Hovioikeudenpuisto oli pääosin luonnontilassa. Conrad Lindberg laati Hovioikeudenpuiston puistosuunnitelman 1895 ja Paul Olsson 1916. Viimeisin toteutettiin osin 1930-luvulla.

Hovioikeudenpuistossa oli ajalle tyypillisiä “ohjelmallisia puutarharakennuksia”. Ravintolapaviljonki soittolavoineen pystytettiin yksityisen rahoittamana 1870-luvun vaihteessa. Rantapaviljongin omistaja vastasi myös rakennuksen lähipuistosta. Alkuaan kahdeksankulmainen paviljonki laajennettiin suorakaiteeksi 1930-luvulla arkkitehti Emil Finellin piirustusten mukaan. Alkuperäinen muoto näkyy yhä rakennuksen tornissa. Myös läänin maanmittauskonttoria kaavailtiin Hovioikeudenpuiston eteläosaan 1909, mutta Jac. Ahrenbergin suunnittelema maanmittauskonttori rakennettiin Rantakadun länsireunaan Kalarannan kohdalle 1912. Rakennuksessa toimi vesiylioikeus vuoteen 2004 asti.

Vanhan Vaasan palon 1852 jälkeen teollisuusmies A.A. Levón, joka oli 1849 perustanut Suomen ensimmäisen höyrymyllyn lyijyvalkoista ja etikkaa valmistavan tehtaansa yhteyteen, siirsi teollisuustoiminnot Höyrymyllyn nykyiselle paikalle, uuden kaupungin ruutukaava-alueen luoteiskulmaan meren äärelle. Ensimmäisenä Rantakadun varteen kohosi tehtailijan asuinpalatsi. C.A. Setterbergin 1860-1861 suunnittelema rakennus muutettiin tehtaan konttoriksi 1935. Höyrymyllyn teollisuusrakentaminen rantaan alkoi 1870-luvulla ja jatkui 1990-luvulle asti. Nelikerroksinen tiilimylly paloi 1889, mutta rakennettiin heti uudelleen. Palon jälkeen toiminta kasvoi. Laivalastien purkamiseen tarkoitetut elevaattoritornit eli hissitornit valmistuivat uusittuina 1908. 1930-luvulla Myllyä laajennettiin voimakkaasti, ja mm. vehnämylly valmistui 1933. Siilorakennukset rakennettiin 1958-1963 alkuperäisen myllyntontin ulkopuolelle. Höyrymylly lopetti toimintansa 1992. Kiinteistö muutettiin Åbo Akademin Academill-kampukseksi.

Lääninvankila otettiin käyttöön 1863. T-muotoisen vanhimman osan suunnitteli Intendentinkonttorissa E.B. Lohrmann. Vanhojen lääninvankiloiden yhteyteen rakennettiin rikoslain ja rangaistusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä uudet sellivankilat. Vankilan ristinmuotoiseksi muuttaneet rakennushankkeet toteutettiin Vaasassa 1880-luvulla L.I. Lindqvistin ja Th. Deckerin suunnitelmin. Korkea punatiilimuuri rakennettiin vankilan ympärille 1901. Alkuvuosikymmeninä Vaasan vankilassa tuomiotaan istuivat pahamaineiset Rannanjärven Antti, Isotalon Antti sekä Haapoja. Matilda Wrede aloitti Vaasan vankilassa vapaaehtoistyönsä vankien hyväksi. Vankilan päärakennuksen peruskorjaus ja mm. asuin- ja liikuntatiloja sisältävä lisärakennus valmistui 2001.

Rantapuistovyöhykkeen pohjoisosan Marianpuisto (vuodesta 1945 Museonpuisto) oli ensimmäisiä rantavyöhykkeelle kunnostettuja puistoja. Pohjanmaan museolle rakennettiin sinne 1920-luvulla arkkitehti Eino Forsmanin suunnittelema museorakennus, jolle 1960-luvun lopussa tehtiin Erik Kråkströmin suunnittelema kolmikerroksinen laajennus. Pohjanmaan museo kunnallistettiin 1990.

Tehtailija Gustaf August Wasastjernan yksityispalatsi valmistui Marianpuiston yhteyteen 1865, ja 1895 se ostettiin valtiolle kuvernöörin virka-asunnoksi. Maaherran talossa työskenteli ns. Vaasan senaatti 1918. Restauroiva peruskorjaustyö tehtiin 1984-1986, minkä jälkeen tilat olivat Vaasan lääninhallituksen käytössä. Vaasan läänin lakkauttamisen jälkeen rakennus myytiin Vaasan kaupungille ja se tuli Pohjanmaan museon käyttöön 1997.

Vaasassa tuotettiin sähköä höyrykoneilla 1890-luvun alussa. Arkkitehti Fredrik Thesleffin suunnitelmin rakennettiin Marianpuiston pohjoispuolelle Vaasan Sähkö Oy:n keskusaseman konehalli 1893 ja päärakennus 1903. Myöhemmin sähköasema laajentui Marianpuistoon. 1912-1914 tehdyt laajennukset suunnittelivat kaupunginarkkitehti Thor Lagerroos ja arkkitehti Victor Sucksdorff. Nykyinen piippu rakennettiin 1928. Vanhinta osaa korotettiin 1933 ja saman vuosikymmenen aikana asemaa laajennettiin lääninarkkitehti A. Stenforsin suunnittelemilla tiloilla. Edelleen laajennuksia suunnittelivat 1935 Sucksdorff ja 1960-luvulla arkkitehti Sulo Kalliokoski. Konttori valmistui 1982.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Vasa vidsträckta strandparksområde med dess monumentalbyggnader från senare hälften av 1800-talet hänför sig till Vasas funktion som länsresidensstad och baserar sig på länsarkitekt C.A. Setterbergs stadsplan av år 1855. Stranden har bevarats som strandpark med anslutning till den rutmönstrade stadsplanen med byggnader från Setterbergs tid, såsom hovrättshuset, länsfängelset, kronomagasinet och landshövdingens residens. Strandparksområdet med sina byggnader liksom även Vasa Ångkvarns byggnader i norra änden av parkområdet har en betydande ställning i Vasas stadsbild och i stadens silhuett sedd från väster.

Vasa strandparksområde följer havsstranden på en sträcka av över tre kilometer och utgörs av parker anlagda under olika epoker.

I den nordligaste ändan av parkområdet i närheten av Marieparken, vid sundet mellan Stadsfjärden och Metviken, har från och med 1890-talet Vasa Elektriska Ab:s byggnadsbestånd från olika epoker uppförts.

I Marieparken söder om Vasa Elektriska ligger Österbottens museums byggnader från 1929 och 1969. Vid randen av parken står landshövdingens residens, som ursprungligen ritades av Setterberg som privat palats i nygotisk stil för fabrikör Gustaf August Wasastjerna (1865) men som nu används av museet. Palatset är ett intressant exempel på historiserande bostadsarkitektur, vars rumsindelning och en del av den ursprungliga interiören har bevarats.

Söder om Marieparken ligger Vasa Ångkvarns byggnadskomplex. Områdets äldsta byggnad är det enligt utkast av fabrikör Levón byggda privata palatset (1861), som fungerat som fabrikskontor. Efter Setterberg har byggnader på industriområdets ritats av bl.a. Otto Ekman, W.G. Palmqvist, M. Mattila, B. Sevon.

Söder om Vasa Ångkvarn ligger Packhusparken eller Hamnparken, en av de första parkerna som färdigställdes på strandparksområdet. Invid stranden i parken ligger ett tegelhus i två våningar med putsad fasad i historiserande stil, ursprungligen planerat som packhus för Vasa inre hamn år 1875.

I Hovrättsparken ligger det av Setterberg ritade Vasa hovrättshus (1862) som slutelement på esplanaden och som ett märkesobjekt i stadsbilden. Vasa hovrätt har utan avbrott verkat i den orappade trevåningsbyggnaden i tegel, som representerar engelskinfluerad nygotik, alltsedan fastigheten blev klar. Interiören är rikt utsmyckad. I Hovrättsparken, som tillkommit i många faser, finns också en ursprungligen av Setterberg (1869) ritad strandpaviljong, som fungerar som sommarrestaurang. Strandpaviljongen har fått sin nuvarande gestalt på 1930-talet.

I Fiskstrandsparken ligger det av arkitekt Jac. Ahrenberg ritade lantmäterikontoret från 1912.

Söder om Fiskstranden ligger Vasa länsfängelse. Det omges av en tegelmur och uppfördes under Setterbergs tid på 1860-talet. I slutet av 1880-talet utvidgades och moderniserades det i likhet med andra länsfängelser till ett tidsenligt korsformigt cellfängelse.

I Lindparken söder om fängelset ligger det av Setterberg ritade Kronomagasinet i tegel (1868) med två våningar. Lindparken med sina grusgångar och små skvärer finns kvar i den form den fick av stadsträdgårdsmästare H. Reval 1937.

Längst söderut ligger Gustavsborgsparken och Sandviksparken, där Sandviks villa från 1846 står. Villan är från den tid när det på platsen belägna Sandviks hemman med sin park stod i privat ägo. Sandviksparken gränsar till Brages friluftsmuseum med byggnader i allmogestil som flyttats till platsen.

Historia (på svenska)

Staden Vasa byggdes upp på ny plats efter den ödesdigra branden 1852. I den nya stadsplanen för Vasa, godkänd 1855, lämnade länsarkitekt C.A. Setterberg stadens västra strand i naturenligt tillstånd och ritade in en promenadpark i engelsk stil på området. I stadsplanen framställdes att länsresidensstadens offentliga byggnader förläggs till parkområdet, de mest monumentala i slutpunkten av Vasaesplanaden respektive Hovrättsesplanaden.

Hovrättshuset uppfördes i ändan av Hovrättsesplanaden enligt Setterbergs ritningar 1855. Han ritade samtidigt den omgivande engelskinfluerade parken med sina slingrande gångar. Av parkplanerna verkställdes endast gångarna och parken närmast byggnaden. I början av 1900-talet låg Hovrättsparken ännu huvudsakligen i naturtillstånd. En parkplan för Hovrättsparken upprättades av Conrad Lindberg år 1895 och av Paul Olsson 1916. Den senare förverkligades delvis på 1930-talet.

I Hovrättsparken fanns tidstypiska ”tendentiösa trädgårdsbyggnader”. Restaurangpaviljongen med sin musikestrad uppfördes med privata medel vid decennieskiftet 1870. Strandpaviljongens ägare svarade också för parken i byggnadens näromgivning. Den ursprungligen åttakantiga byggnaden utvidgades till rektangulär form på 1930-talet enligt ritningar av arkitekt Emil Finell. Den ursprungliga formen syns ännu i byggnadens torn. Länets lantmäterikontor skulle också förläggas i södra delen av Hovrättsparken 1909 men det av Jac. Ahrenberg ritade lantmäterikontoret uppfördes på Strandgatans västra sida mitt för Fiskstranden 1912. Vattenöverdomstolen verkade i byggnaden fram till 2004.

Efter Gamla Vasa brand 1852 flyttade industrimannen A.A. Levón, som hade grundat Finlands första ångkvarn i anslutning till sin fabrik för blyvitt och ättika, sina industriella aktiviteter till Ångkvarnens nuvarande plats vid strandkanten i nordvästra hörnet av rutnätsplanen. Först reste sig fabrikörens bostadspalats vid Strandgatan. Den av C.A. Setterberg 1860-1861 ritade byggnaden byggdes senare om till fabrikskontor 1935. Byggandet av ångkvarnens anläggningar inleddes på 1870-talet och fortsatte fram till 1990-talet. Ångkvarnen i tegel med fyra våningar brann 1889 men återuppbyggdes direkt därefter. Efter branden sköt verksamheten fart. De för lossning av fartygslaster avsedda elevatortornen eller hisstornen färdigställdes i ny skepnad 1908. På 1930-talet byggdes kvarnen kraftigt ut och bl.a. vetekvarnen blev klar 1933. Silobyggnaderna uppfördes 1958-1963 utanför den ursprungliga kvarntomten. Ångkvarnen lade ned verksamheten 1992. Fastigheten byggdes om till Åbo Akademis Academill-campus.

Länsfängelset togs i bruk 1863. Den T-formade äldsta delen ritades av E.B. Lohrman på Intendentskontoret. I anslutning till de gamla fängelserna byggdes nya cellfängelser i samband med totalreformen av kriminallagstiftningen och straffsystemet. Ombyggnaderna av fängelset i korsform, genomfördes i Vasa på 1880-talet enligt ritningar av L.I. Lindqvist och Th. Decker. Den höga tegelmuren i rödtegel restes runt fängelset 1901. Under de första årtiondena avtjänade de ökända Antti Rannanjärvi, Antti Isotalo samt Haapoja sina straff i Vasa fängelse. Mathilda Wrede inledde sitt frivilliga arbete bland fångar i Vasa fängelse. En totalrenovering av huvudbyggnaden och bl.a. ett annex med bostads- och motionslokaler färdigställdes 2001.

Marieparken (efter 1945 Museiparken) i strandparksområdets norra del var bland de första parkerna, som iordningställdes på strandparksområdet. I parken uppfördes en för Österbottens museum av arkitekt Eino Forsman ritad museibyggnad, som på 1960-talet fick en tillbyggnad i tre våningar ritad av Erik Kråkström. Österbottens museum kommunaliserades 1990.

Fabrikör Gustaf August Wasastjernas privata palats färdigställdes 1865 i anslutning till Marieparken och 1895 inköptes fastigheten till staten som guvernörsresidens. I landshövdingens hus arbetade den s.k. Vasasenaten 1918. En restaurerande ombyggnad gjordes åren 1984-1986, varefter utrymmena disponerades av Länsstyrelsen i Vasa. Efter indragningen av Vasa län såldes byggnaden till Vasa stad och den kom i Österbottens museums disposition 1997.

I Vasa producerades elektricitet med ångmaskiner från början av 1890-talet. Efter ritningar av arkitekt Fredrik Thesleff byggdes maskinhallen i Vasa Elektriska Ab:s centralstation 1893 och huvudbyggnaden 1903 norr om Marieparken. Senare expanderade kraftstationen in i Marieparken. Stadsarkitekt Thor Lagerroos och arkitekt Victor Sucksdorff gjorde upp planerna för den utbyggnad, som genomfördes åren 1912-1914. Nuvarande skorstenen byggdes 1928. Den äldsta delen påbyggdes 1933 och under samma årtionde utvidgades stationen efter ritningar av länsarkitekt A. Stenfors. Vidare utbyggnader ritades av Sucksdorff 1935 och av arkitekt Sulo Kalliokoski på 1960-talet. Kontoret färdigställdes 1982.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The extensive waterfront park zone of Vaasa and the notable buildings on it from the second half of the 19th century are connected with Vaasa's function as a provincial capital and are based on the New Vaasa town plan drawn up by provincial architect C.A. Setterberg in 1855. The shoreline has survived as a town park linked to the grid-plan area, with buildings from Setterberg's time, such as the Vaasa hovioikeus building, the provincial prison, the crown storehouse and the governor's house. The waterfront park zone with its buildings, and the Vaasa Höyrymylly buildings at its northern end, have a significant position in the townscape of Vaasa and in the city's skyline facing west.

The waterfront park zone follows the shore for a distance of more than three kilometres and consists of parks built at different times.

At the northernmost tip of the park zone, near Marianpuisto, on the shore of the strait between Kaupunginselkä and Onkilahti, the building stock of Vaasa Sähkö Oy has been built since the 1890s, layered in time.

South of Vaasa Sähkö, in Marianpuisto, are the buildings of the Pohjanmaan museo completed in 1929 and 1969. On the edge of the park stands the governor's house, now used by the museum, originally a neo-Gothic private palace (1865) built for the manufacturer Gustaf August Wasastjerna to designs by Setterberg. The palace is an interesting example of the residential architecture of the revival-style period, and its room layout and some of its original interiors have survived.

South of Marianpuisto is the group of buildings of Vaasa Höyrymylly. The oldest building in the area is a private palace (1861) originally built for the manufacturer Levón to designs by Setterberg, which has served as the factory office. After Setterberg, the buildings of the industrial area were designed by, among others, Otto Ekman, W.G. Palmqvist, M. Marttila and B. Sevon.

South of Vaasa Höyrymylly is Pakkahuoneenpuisto, also known as Satamapuisto, one of the first parks restored on the waterfront zone. On its shore stands a two-storey rendered brick building in the revival style, designed in 1875 as the customs warehouse of the Vaasa inner harbour.

In Hovioikeudenpuisto, as the terminal point of the esplanade and a landmark in the townscape, stands the Vaasa hovioikeus building (1862) designed by Setterberg. The three-storey building, made of unrendered brick in a neo-Gothic style with English influences, has housed Vaasa hovioikeus without interruption since its completion. The interiors are richly decorated. Hovioikeudenpuisto, which was developed in many different phases, also contains a seaside pavilion (1869), originally designed by Setterberg, which now operates as a summer restaurant and whose present appearance dates from the 1930s.

In Kalaranta park stands the land surveying office designed by architect Jac. Ahrenberg, dating from 1912.

South of Kalaranta is the Vaasa lääninvankila. The prison, enclosed by a brick wall, was built in the 1860s during Setterberg's time and was extended and altered in the late 1880s into a cruciform cellular prison, modernised in the manner of other provincial prisons.

South of the prison, in Lehmuspuisto, is the two-storey brick crown storehouse (1868), designed by Setterberg. Lehmuspuisto, with its gravel paths and small squares, is in the form designed by town gardener H. Reval in 1937.

Furthest south are Kustaanlinnanpuisto and Hietalahti park, where the Hietalahti villa dates from 1846, from the period when the Sandvik estate and its park were privately owned. Hietalahti park is bordered by the Brage open-air museum, into which traditional farmhouse buildings have been moved.

History

The city of Vaasa was moved to a new site after the devastating fire of the old Vaasa in 1852. In the town plan for the new city of Vaasa, approved in 1855, provincial architect C.A. Setterberg left the western shore of the town in its natural state and laid out an English-style promenade park across the area. In the plan, he proposed placing the county capital's public buildings in the park zone, the most monumental of them at the endpoints of the Vaasan- and Hovioikeudenpuistikko.

The Hovioikeudentalo was indeed built at the end of Hovioikeudenpuistikko to Setterberg's 1855 plans. At the same time, he also designed an English-style park around the building, with its winding network of paths. Only the path network and the park immediately surrounding the building were realised from the park plan. At the beginning of the 20th century, Hovioikeudenpuisto was still largely in its natural state. Conrad Lindberg drew up a park plan for Hovioikeudenpuisto in 1895, and Paul Olsson in 1916. The latter was partly implemented in the 1930s.

Hovioikeudenpuisto contained “programmatic garden buildings” typical of the period. A restaurant pavilion with a bandstand was erected with private funding at the turn of the 1870s. The owner of the shore pavilion was also responsible for the park immediately surrounding the building. The pavilion, originally octagonal, was extended into a rectangle in the 1930s to drawings by architect Emil Finell. The original form is still visible in the building's tower. A provincial land survey office was also planned for the southern part of Hovioikeudenpuisto in 1909, but the land survey office designed by Jac. Ahrenberg was built on the western edge of Rantakatu, at the Kalaranta site, in 1912. The vesiylioikeus operated in the building until 2004.

After the fire of old Vaasa in 1852, industrialist A.A. Levón, who had founded Finland's first steam mill in 1849 in connection with his factory producing lead white and vinegar, moved the industrial operations to the present site of Höyrymylly, in the north-western corner of the grid-plan area of the new town, by the sea. The manufacturer's residential palace was the first to rise along Rantakatu. The building designed by C.A. Setterberg in 1860–1861 was converted into the factory's office in 1935. Industrial construction at the Höyrymylly shoreline began in the 1870s and continued until the 1990s. The four-storey brick mill burned in 1889 but was rebuilt immediately. After the fire, operations grew. The elevator towers, i.e. hoist towers, used for unloading ships' cargoes were completed in renewed form in 1908. In the 1930s the mill was greatly extended, and among other things the wheat mill was completed in 1933. The silo buildings were erected in 1958–1963 outside the original mill site. Höyrymylly ceased operations in 1992. The property was converted into the Academill campus of Åbo Akademi.

The provincial prison came into use in 1863. The oldest, T-shaped part was designed by E.B. Lohrmann in the Intendentinkonttori. In connection with the comprehensive reform of the penal code and the penal system, new cell prisons were built alongside the old provincial prisons. The building projects that turned the prison into a cross-shaped complex were carried out in Vaasa in the 1880s to the plans of L.I. Lindqvist and Th. Decker. A high red-brick wall was built around the prison in 1901. In the early decades, the notorious Rannanjärvi Antti, Isotalo Antti and Haapoja served their sentences in Vaasa prison. Matilda Wrede began her voluntary work for prisoners in Vaasa prison. The restoration of the main building of the prison and an extension containing residential and recreational facilities were completed in 2001.

The northern part of the shoreline park zone, Marianpuisto (from 1945 Museonpuisto), was one of the first parks laid out on the shoreline zone. In the 1920s, a museum building designed by architect Eino Forsman was built there for the Pohjanmaan museo. At the end of the 1960s, a three-storey extension designed by Erik Kråkström was added to it. The Pohjanmaan museo was municipalised in 1990.

The private palace of manufacturer Gustaf August Wasastjerna was completed alongside Marianpuisto in 1865, and in 1895 it was bought by the state as the official residence of the governor. The so-called Vaasan senaatti worked in the governor's house in 1918. Restoration renovation work was carried out in 1984–1986, after which the premises were used by the Vaasan lääninhallitus. After the abolition of Vaasan lääni, the building was sold to the city of Vaasa and came into the use of the Pohjanmaan museo in 1997.

Electricity was produced by steam engines in Vaasa in the early 1890s. To the designs of architect Fredrik Thesleff, the machine hall of the central station of Vaasan Sähkö Oy was built on the northern side of Marianpuisto in 1893, and the main building in 1903. Later the electricity station expanded into Marianpuisto. Extensions carried out in 1912–1914 were designed by city architect Thor Lagerroos and architect Victor Sucksdorff. The present chimney was built in 1928. The oldest part was raised in 1933, and during the same decade the station was extended with premises designed by provincial architect A. Stenfors. Further extensions were designed in 1935 by Sucksdorff and in the 1960s by architect Sulo Kalliokoski. The office was completed in 1982.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Pohjanmaa All Region Pohjanmaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map