RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kulosaaren huvilakaupunki (Brändö villastad)
Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- huvila, kaava-alue, kellotapuli, kirkko, puisto
- Character (as the agency lists it)
- kaupunki
- Municipality
- Helsinki (Helsingfors)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.18221, 25.00839
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1563
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Internet ArchiveRiksarkivet, Swedish National ArchivesRiksarkivet, Swedish National ArchivesBibliothèque nationale de France (Gallica)
4 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
- 1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
- 1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)
- Lantmäteristyrelsen, Lantmäteristyrelsens leverans 1850, SE/RA/420571/02/1/0078:00001… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kulosaari on yksi maan vanhimmista puutarhakaupungeista, joka on suunniteltu 1900-luvun alun huvilakaupunkiperiaatteiden mukaisesti.
Alueen rakennuskanta koostuu puu- ja kivihuviloista sekä alueen ytimessä sijaitsevasta puistoalueesta, jossa kohoavat näyttävinä Kulosaaren kasino ja rantahotelli. Ylempänä rinteessä ovat rivitalot ja saaren korkeimmalla kohdalla kirkko ja kellotorni.
Useimmiten yhdenperheen asunnoiksi suunnitellut huvilat ovat saaneet rinnalleen nuorempia huviloita. Katuverkko noudattelee saaren maaston muotoja ja ympäristölle antaa leiman tienvarsien ja puistojen monipuolinen puusto ja rehevät istutukset. Vanha huvilakaupunki on keskittynyt saaren eteläisille ja itäisille ranta-alueille.
Kulosaaren kirkko on vuodelta 1935 (B. Jung) ja Kulosaaren keskeiseen puistotilaan kasinopuistoon liittyy Kulosaaren Casino, alkuaan Brändö Pavillon, 1915 (A. Lindgren) ja Wihuri-yhtymän pääkonttori, alunperin Kulosaaren rantahotelli 1917 (L. Sonck). Kulosaaren tunnetuimpia asuinrakennuksia ovat Ribbinghofin rivitalot (1916-1917 A. Lindgren ja B. Liljeqvist), jotka ovat lajinsa varhaisimpia Suomessa.
Historia
Eurooppalaiset esi- ja puutarhakaupungit syntyivät kaupunkien kasvun seurauksena. Halu luoda hyvää asuinympäristöä luonnon lähelle nähtiin ratkaisuna kaupungistumisen ongelmiin.
Ihanne levisi nopeasti. Suomessa ja Helsingissä uudesta asumis- ja ympäristöihanteesta innostuivat 1900-luvun alussa nuoret arkkitehdit, insinöörit ja taitelijat. Ensimmäiset eurooppalaishenkiset huvilaesikaupungit syntyivät yksityisten aloitteesta. Kulosaaresta tuli uusi asuinaluekokeilu.
Kulosaaren puutarhakaupungin ensimmäisen asemakaavan laati arkkitehti Lars Sonck 1907. Merellisen huvilakaupungin suunnitteluperiaatteisiin kuului maastonmuotoja seuraileva tiestö ja väljä, avoin rakennustapa. Julkiset rakennukset oli sijoitettu niin, että ne muodostivat maisemallisia kiintopisteitä. Suunnitelmiin liittyi jo alun perin korkeatasoisten julkisten palvelujen rakentaminen alueelle. Palveluihin kuuluivat kunnalliset vesi-, sähkö-, puhelin- ja raitiovaunulinjat.
Arkkitehti Bertel Jung laati uuden koko saaren kattavan asemakaavan 1917, kun Kulosaaresta oli muodostettu taajaväkinen yhdyskunta. Kaava toteutui vain osittain, asutuksen keskittyessä saaren etelä- ja itärannalle. Pääpiirteissään Kulosaari oli muotoutunut huvilakaupungiksi jo 1920-luvulla.
Kulosaaren seurakunta perustettiin 1921. Arkkitehti Bertel Jungin suunnittelema kirkko rakennettiin saaren keskelle 1935, arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema kellotapuli valmistui 1931.
Kulosaaren huvilakaupunki irrottautui 1922 Helsingin maalaiskunnasta itsenäiseksi kunnaksi. Nopeasti kasvavan ja laajenevan Helsingin osaksi Kulosaari liitettiin 1946. Liitos toi mukanaan uuden sillan ja kaavoitussuunnitelmat, jonka seurauksena Kulosaaren luonne muuttui nopeasti itsenäisestä huvilakaupungista valtaväylän varrella olevaksi esikaupungiksi.
Saaren pääosin rakentamattomana säilyneiden keskiosien ja pohjoisrannan rakentaminen alkoi 1950- ja 1960-luvulla, jolloin alueelle rakennettiin enimmäkseen kerrostaloja. Samalle aikakaudelle sijoittuu Itäväylänä tunnetun itäisen moottoritien rakentaminen. Metrorata asemineen valmistui 1982. Täydennysrakentaminen jatkui 1950-luvun jälkeen myös huvila-alueilla.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Brändö är en av landets äldsta trädgårdsstäder, anlagd enligt de villastadsideal som gällde i början av 1900-talet.
Byggnadsbeståndet utgörs av trä- och stenvillor kring en centralt belägen park som domineras av Brändö casino och strandhotell. Längre upp i sluttningen finns ett radhusområde och högst uppe kyrkan och klockstapeln.
De äldre villorna som oftast var ritade som enfamiljshus har fått villor av yngre datum omkring sig. Gatunätet följer terrängen och miljön vid vägrenar och i parker präglas av artrikedom och grönskande planteringar. Den gamla villastaden är främst förlagd till öns södra och östra strandområden.
Brändö kyrka är från år 1935 (B. Jung). I anslutning till den centralt belägna parken finns Brändö Casino, ursprungligen Brändö Pavillon, 1915 (A. Lindgren) och Wihurikoncernens huvudkontor, ursprungligen Brändö strandhotell 1917 (L. Sonck). Kända bostadshus på Brändö är radhusområdet Ribbingshof (1916–1917 A. Lindgren och B. Liljeqvist), som hör till de tidigaste i sitt slag i Finland.
Historia (på svenska)
De europeiska förstäderna och trädgårdsstäderna kom till genom städernas tillväxt. En önskan att skapa goda boendemiljöer nära naturen sågs som en lösning på urbaniseringens problem.
Trädgårdsstadsidealet fick snabb spridning. I Finland och Helsingfors var det de unga arkitekterna, ingenjörerna och konstnärerna som först tog till sig de nya boende- och miljöidealen i början av 1900-talet. De första villaförstäderna i europeisk stil kom till på privat initiativ. Brändö blev ett nytt experimentellt bostadsområde.
Den första stadsplanen för Brändö villastad ritades av arkitekt Lars Sonck 1907. Den havsnära villastaden präglades av ett till terrängformerna anpassat vägnät och en gles och öppen bebyggelse. De offentliga byggnaderna var placerade så att de tjänade som fixpunkter i landskapet. I planerna ingick redan på ett tidigt stadium att området skulle ha högklassiga offentliga tjänster, såsom kommunalt vatten- och avloppsnät, elektricitets-, telefon- och spårvägslinjer.
Arkitekt Bertel Jung utarbetade en ny stadsplan för hela ön 1917 när Brändö hade klassificerats som ett tättbebyggt samhälle. Planen förverkligades endast delvis då bosättningen koncentrerade sig till de södra och östra strandområdena. I stort sett hade Brändö vuxit ut till en villastad redan på 1920-talet.
Brändö församling bildades 1921. Brändö kyrka uppfördes mitt på ön 1935 efter ritningar av arkitekt Bertel Jung, klockstapeln av arkitekt Armas Lindgren är från 1931.
År 1922 blev Brändö villastad en fristående kommun från att tidigare ha hört till Helsinge landskommun. Brändö inkorporerades dock med det snabbt expanderande Helsingfors år 1946. Inkorporeringen medförde en ny bro till Brändö. Dessutom tillkom en systematisk planläggning som gjorde att Brändö snabbt förvandlades från en fristående villastad i öst till en förstad vid en livligt trafikerad led.
De mer eller mindre obebyggda mellersta och norra delarna av Brändö började byggas ut på 1950- och 1960-talet. Under den perioden byggdes mest lägenhetshus. Under samma period anläggs motorvägen österut från Helsingfors, Österleden. Metrobanan med stationer blev färdig 1982. Efter 1950-talet har också tillbyggnader skett på villaområdena.
Further reading (as the agency lists it)
Kulosaari, lähtökohdat ja yleiskaavojen aluekohtaiset ohjeet ja suositukset. Helsinki 1981.
Laura Kolbe, Kulosaari - unelma paremmasta tulevaisuudesta. Kulosaaren kotiseutusäätiö. Helsinki 1988.
Riitta Nikula, Asemakaavoitus vuosisadan vaihteessa. Ars. Suomen taide 4. Keuruu 1989.
Kulosaaren kirkko. Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Helsinki 1999.
Minna Sarantola-Weiss (toim.), Kulosaari - koti ja kaupunginosa, Brändö-hem och stadsdel. Kulosaaren kotiseuturahaston säätiö 2004.
Marja Terttu Knapas, Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006.
Laura Kolbe, Kyyhky ja karitsa. Pyhä design kirkossa. Helsingin seurakuntayhtymä. Helsinki 2006.
Seppälä, Elina (toim.), Kulosaaren Ribbingshof. Sata vuotta rinnakkain. SKS 2017.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Kulosaari is one of the country's oldest garden cities, planned according to the villa city principles of the early 20th century.
The area's building stock consists of wooden and stone villas, as well as a park area at the centre of the district, where the Kulosaari Casino and the shoreline hotel rise prominently. Further up the slope are terraced houses, and at the highest point of the island are the church and bell tower.
Villas, most often designed as single-family homes, have been joined by younger villas. The street network follows the contours of the island, and the varied tree cover and lush plantings along the roadsides and in the parks give the surroundings their character. The old villa city is concentrated in the southern and eastern shoreline areas of the island.
Kulosaari Church dates from 1935 (B. Jung), and the central park area of Kulosaari, the Kasinopuisto park, is linked to the Kulosaari Casino, originally Brändö Pavillon, 1915 (A. Lindgren), and the head office of the Wihuri Group, originally the Kulosaari shoreline hotel, 1917 (L. Sonck). Among the best-known residential buildings in Kulosaari are the Ribbinghof terraced houses (1916-1917, A. Lindgren and B. Liljeqvist), which are among the earliest of their type in Finland.
History
European garden cities and garden suburbs grew out of the growth of towns. The desire to create a good residential environment close to nature was seen as a solution to the problems of urbanisation.
The ideal spread quickly. In Finland and Helsinki, young architects, engineers and artists became enthusiastic about the new housing and environmental ideal at the beginning of the 20th century. The first European-style villa suburbs arose on private initiative. Kulosaari became a new residential area experiment.
The first town plan for the Kulosaari garden city was drawn up by architect Lars Sonck in 1907. The design principles of the maritime villa town included a road network following the terrain and a spacious, open building style. Public buildings were placed so that they formed landscape landmarks. From the outset, the plans also involved the construction of high-quality public services in the area. The services included municipal water, electricity, telephone and tram lines.
Architect Bertel Jung drew up a new town plan covering the whole island in 1917, when Kulosaari had become a densely populated community. The plan was only partly realised, as settlement concentrated on the southern and eastern shores of the island. In its main features, Kulosaari had already taken shape as a villa town by the 1920s.
The Kulosaari parish was founded in 1921. The church designed by architect Bertel Jung was built in the middle of the island in 1935, and the bell tower designed by architect Armas Lindgren was completed in 1931.
The Kulosaari villa town separated from Helsinki rural municipality in 1922 to become an independent municipality. Kulosaari was incorporated into the rapidly growing and expanding Helsinki in 1946. The merger brought with it a new bridge and zoning plans, as a result of which the character of Kulosaari quickly changed from an independent villa town into a suburb along a main road.
Building in the central parts and northern shore, which had mostly remained undeveloped, began in the 1950s and 1960s, when mainly apartment blocks were built in the area. The construction of the eastern motorway known as Itäväylä falls in the same period. The metro line with its stations was completed in 1982. Infill building on the villa areas continued after the 1950s too.
Nearby in the register
- Suvilahden voimalaitosalue (Kraftverksområdet i Södervik)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Herttoniemen kartano (Hertonäs gård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Sörnäisten vankila (Sörnäs fängelse)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Osuusliikkeiden ja teollisuuden Sörnäinen (Andelsrörelsernas och industrins Sörnäs)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.