‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Etu-Töölön kaupunginosa (Stadsdelen Främre Tölö)

Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): asuinkerrostalo, kaava-alue, kirkko, koulu, museo, muu hallintorakennus, oppilaitos, puisto
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Helsinki (Helsingfors)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.17369, 24.92415
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 1561

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Internet Archive

3 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Etu-Töölön asuinkaupunginosa ilmentää hyvin 1900-luvun alkupuolen kaupunkisuunnittelulle ominaisimpia tavoitteita: alueen asemakaava heijastelee orgaanisen kaupunkisuunnittelun ja rakentamistapa yhtenäisen kaupunkikuvan ihanteita. Kaupunginosassa on monia kansallisesti merkittäviä julkisia rakennuksia kuten Eduskuntatalo, Suomen kansallismuseo sekä kirkkoja, kouluja ja oppilaitoksia, joista Helsingin kauppakorkeakoulu kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernismin merkkiteosvalikoimaan.

Etu-Töölön asemakaava on 1900-luvun alussa vaikuttaneiden vanhemman ja nuoremman arkkitehtisukupolven tavoitteiden kompromissi. Arkkitehti Lars Sonckin tavoittelema vaihtelevuus ja katunäkymien yllätyksellisyys on lopullisessa kaavassa laimentunut vanhemman polven arvostamien rationaalisten näkökohtien vuoksi: katulinjat ovat suorempia, kadut, korttelit ja tontit kooltaan yhdenmukaisempia ja suurempia.

Etu-Töölön katukuvan yhtenäisyys perustuu 1923 laadittuun julkisivukaavioon, joka määrittelee kattokulman, julkisivun perusjaon ja aukotuksen. Alueella on isoja suljettuja suurkorttelipihoja sekä puistoja ja istutuksia avartamassa korkeaa ja yhteen rakennettua katunäkymää. Pääasiassa kuusikerroksisten kerrostalojen arkkitehtuurissa näkyy muutos pelkistetympään jugendin koristeellisuuden jälkeen. Osa julkisivuista on rapattuja, osa tiilipintaisia. 1930-luvulla valmistuneissa rakennuksissa on myös funktionalismin tunnusmerkkejä, kuten maan ensimmäisessä taiteilijakodissa, Lallukassa.

Eduskuntatalo ja Suomen Kansallismuseo ovat Mannerheimintien varressa. Arkkitehtien Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen suunnittelema Suomen kansallismuseo, jonka ulkohahmoa leimaavat Suomen historiasta tutut arkkitehtuuriaiheet, on kivimuurin myötäilemällä puistomaisella tontilla. Kansallismuseon eteläpuolella oleva Eduskuntatalo on monessa mielessä Suomen itsenäisyyden alkuajan tärkein julkinen rakennustehtävä. Itsenäisyyden ja kansanvallan monumentiksi rakennettu Eduskuntatalo on arkkitehti J.S. Sirénin johdolla toteutettu kokonaistaideteos, jossa rakennustaide, taideteollisuus, taidekäsityö ja kuvataide muodostavat yhdenmukaisen, arkkitehtuurin ehdoista lähtevän kokonaisuuden. Neljäntoista kookkaan pylvään leimaaman pääjulkisivun leveää monumentaaliportaikkoa reunustavat matalat terassit. Rakennuksen sisätilat ryhmittyvät tärkeimmän sisätilan, kupolin kattaman pyöreän istuntosalin ympärille. Päärakennuksen lisäksi eduskunnan käytössä on mm. laajennus ja lisärakennus.

Eduskuntatalon naapurissa oleva Taidehalli on maan ensimmäinen taiteilijajärjestöjen omistama epäkaupallinen ja museoinstituutioista riippumaton vaihtuvien näyttelyiden näyttelytila.

Etu-Töölön säteittäisten katujen keskipisteen muodostaa Temppeliaukio, jolla sijaitsee 1960-luvulla kalliokumpareen sisään louhittu Temppeliaukion kirkko. Yhtenäisten talomuurien ympäröimän, silloisen Taivallahden seurakunnan kirkon salin sisäseinät ovat peruskalliota tai louhoskivimuuria. Kirkkosalia kattava, säteittäisillä elementtipalkeilla kallioon tuettu kupoli on sisältä verhottu ohuilla kuparinauhoilla. Muista alueen kirkoista mainittakoon Olaus Petrin kirkko, joka seurakuntatiloineen on pienimittakaavainen rakennusryhmä maastollisesti vaihtelevassa kaupunkirakenteessa. 1920-luvun klassismin kirkkoarkkitehtuurin tapaan italialaisten maalaiskirkkojen yksinkertaisesta arkkitehtuurista vaikutteita ottaneessa kirkossa on kapea, korkea runkohuone sekä korkea campanile-tyyppinen kellotorni. Kirkkoon liittyy pienen pihan ympärille ryhmittyvät seurakuntasalit, kirjasto, virasto ja pappila.

Etu-Töölössä on monia kouluja ja oppilaitoksia, kuten Minervaskolan, venäläinen poikakoulu (nykyinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseon näyttelytila), Helsingin konservatorio (nykyinen musiikkiyliopisto Sibelius-Akatemia) sekä Svenska handelshögskolan ja Helsingin kauppakorkeakoulu.

Historia

Pohjoiseurooppalainen kaupunkisuunnittelukeskustelu oli vilkasta 1800-luvun lopussa. Kasvavissa teollisuuskaupungeissa, kuten Helsingissä, arkkitehdit halusivat ottaa kaavoituksen insinööreiltä arkkitehtien tehtäväksi.

Suomen ensimmäinen asemakaavakilpailu järjestettiin Töölön asemakaavasta arkkitehti Lars Sonckin aloitteesta 1898. Lars Sonck oli Camillo Sitten kaupunkisuunnitteluihanteiden ensimmäisiä puolestapuhujia Suomessa. Sitteläiselle koulukunnalle oli ominaista kaupunkitilaan kohdistuva taiteellinen kunnianhimo ja vapaamuotoinen, maaperän muodot huomioiva asemakaava, jossa pyrittiin irtautumaan säännöllisestä ruutukaavasta sekä katuverkon ja aukioiden kaavamaisuudesta. Jatkokilpailun jälkeen lopullisen kaavan laativat yhdessä kilpailun ensi vaiheessa menestyneet arkkitehdit Lars Sonck ja Gustaf Nyström, joka toi kaavatyöhön mm. tavoitteensa tehokkaammasta liikenneverkosta. Kaava vahvistettiin 1906. Kaavan vahvistamisen yhteydessä muodostettiin Helsingin XIII ja XIV kaupunginosa (Etu-Töölö ja Taka-Töölö).

Töölö rakennettiin keskiluokan asuinkaupunginosaksi, samaan aikaan rakennettiin Kallio työväestön kaupunginosaksi. Alueen ensimmäiset korttelit rakennettiin 1910-luvun alussa. Asemakaava-arkkitehtina toiminut Bertel Jung uudisti Töölön kaavaa 1916. Arkkitehtuurin yksinkertaistuessa kohti 1920-luvun klassismia myös asemakaavoitus palasi säännöllisempiin muotoihin. Puistot ja istutukset sekä julkiset rakennukset saivat Jungin suunnitelmassa myös aikaisempaa enemmän tilaa. Läntisimmät korttelit Hietaniemen puoleisessa osassa rakennettiin 1930-luvulla. Birger Brunila kaavoitti 1930-luvulla toteutuneen Hesperian esplanadin.

Kansallismuseon rakentamisesta 1901-1902 järjestetyn suunnittelukilpailun voittanut arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren ja Saarinen laati lopulliset piirustukset 1904. Varsinainen rakennustyö tehtiin 1906-1910. Sisustustyöt, piha-alueen viimeistely (istutukset ja kiveykset) ja muurin rakentaminen jatkuivat vuoteen 1916. Piharakennus valmistui 1917. Museo avattiin yleisölle vaiheittain vuosina 1916, 1920 ja 1923.

Eduskuntatalon sijoituksesta järjestettiin kilpailu 1923, kun uutta yksikamarista eduskuntaa varten tarvittiin uusi rakennus, jonka sijoittamisesta Säätytalon yhteyteen luovuttiin. Rakennus nousi kilpailussa kolmanneksi sijoittuneelle paikalle Töölön kaupunginosaan uuden keskustan keskeiseksi monumentiksi. Eduskuntatalon suunnittelukilpailun 1924 voitti arkkitehtitoimisto Borg - Sirén - Åberg. Lopullinen päätös eduskuntatalon rakentamisesta tehtiin 1925. Rakentaminen alkoi 1926 arkkitehti J.S.Sirénin piirustusten mukaan ja talo vihittiin käyttöön 7.3.1931. Eduskuntatalon laajennus toteutettiin vuosina 1972-1978 Ola Laihon, Pekka Pitkäsen ja Ilpo Raunion yleisessä arkkitehtuurikilpailussa voittaneen ehdotuksen mukaan. Myös Hilding Ekelundin suunnittelema, 1952 valmistunut entinen Kaupunkiliiton talo on 1980-luvulta alkaen kuulunut eduskunnalle. Arkkitehtitoimisto Helin & Co:n suunnittelema lisärakennus Pikkuparlamentti valmistui 2004 Kampin puolelle.

Helsingin Taidehalli rakennettiin Suomen Taiteilijaseuran aloitteesta 1928. Sen suunnittelivat Hilding Ekelund ja Jarl Eklund. Valmistuessaan Taidehalli oli tilajaon, mittakaavan ja salien valaistusolosuhteitten ansiosta uudenaikainen näyttelytila. Lallukan 1933 valmistuneen taiteilijakodin ansioituneille taiteilijoille suunnitteli Gösta Juslén.

Temppeliaukiota suunniteltiin kaupunginosan kirkon rakennuspaikaksi jo Töölön 1906 vahvistetussa asemakaavassa. Ensimmäinen arkkitehtikilpailu järjestettiin 1932 ja uusi 1936, mutta arkkitehti J.S. Sirénin suunnitelman toteuttaminen keskeytyi talvisodan syttymiseen 1939. Vuonna 1961 pidetyn kolmannen arkkitehtikilpailun voittanut Timo ja Tuomo Suomalaisen ehdotus toteutettiin supistetussa muodossa 1968-1969.

Olaus Petrin kirkosta pidettiin Ruotsissa 1926 arkkitehtikilpailu. Sen voitti arkkitehti Ture Ryberg ja kirkko valmistui 1932. Upsalan arkkihiippakunnan alaisuuteen oli perustettu 1922 ruotsalainen Olaus Petrin seurakunta, jonka toimialue käsitti koko Suomen.

Minervaskolan, 1889 perustettu Privata svenska flickskolan, muutti 1929 arkkitehti Eva Kuhlefelt-Ekelundin piirtämään kouluun. Luonnontieteellisen museon rakennus valmistui 1913 venäläiseksi poikakouluksi. Itsenäistymisen jälkeen se siirtyi armeijan käyttöön ja 1923 Helsingin yliopisto sijoitti rakennukseen eläintieteelliset kokoelmansa. Sibelius-Akatemia, Suomen ainoa musiikkikorkeakoulu, perustettiin Helsingin Musiikkiopiston nimellä 1882, nimi muutettiin Helsingin konservatorioksi 1924 ja Sibelius-Akatemiaksi 1939. Arkkitehti Eino Forsman suunnitteli 1930-1931 konservatorion rakennuksen, jonne suunniteltiin Suomen ensimmäinen pelkästään musiikin esittämiseen tarkoitettu sali. Arkkitehti Kurt Simbergin suunnittelema Svenska Handelshögskolan valmistui 1953. Helsingin kauppakorkeakoulu valmistui 1950 ja sen suunnittelivat Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

I det bostadsdominerade Främre Tölö har de mest typiska stadsplanemålen från 1900-talets första hälft konkretiserats: stadsplanen speglar organiska stadsplaneideal och arkitekturen har en enhetlig prägel. Stadsdelen har ett stort antal nationellt betydelsefulla offentliga byggnader, t.ex. Riksdagshuset och Finlands nationalmuseum samt kyrkor, skolor och läroanstalter, däribland Helsingfors handelshögskola som är listad av den internationella organisationen DOCOMOMO som en betydande representant för finsk modernistisk arkitektur.

Stadsplanen för Främre Tölö utgör en kompromiss mellan den äldre och den yngre arkitektgenerationens ideal i början av 1900-talet. I den slutgiltiga planen har den variationsrikedom och de omväxlande gatuvyer som arkitekt Lars Sonck eftersträvade fått ge vika för den äldre generationens rationella argument: gatorna är uträtade och över lag har gator, kvarter och tomter blivit mer standardiserade och större.

Den sammanhållna stadsbilden i Främre Tölö baserar sig på stadsdelens fasadschema från år 1923 som reglerar taklutning, fasadindelning och öppningar. Området präglas av s.k. storgårdskvarter med stora innergårdar samt parker och planteringar som motvikt till gatumiljön med dess kompakta och höga bebyggelse. De flesta husen är 6-våningshus i en stramare och mindre utsmyckad byggnadsstil än jugendarkitekturen. En del hus har putsad fasad, andra har tegelfasad. Byggnadsbeståndet från 1930-talet bär också funktionalismens kännetecken, t.ex. landets första konstnärshem, Lallukka.

Riksdagshuset och Finlands nationalmuseum ligger vid Mannerheimvägen. Finlands nationalmuseum, ritat av arkitekterna Herman Gesellius, Armas Lindgren och Eliel Saarinen, präglas till sin exteriör av bekanta motiv ur nationens historia. Den parkliknande tomten är omgärdad av en stenmur. Riksdagshuset söder om Nationalmuseum är i många bemärkelser det viktigaste offentliga byggnadsprojektet i början av Finlands självständighet. Riksdagshuset är ett monument över nationens självständighet och demokrati, ett allkonstverk av arkitekt J.S. Sirén där byggnadskonst, konstindustri, konsthantverk och bildkonst integreras i en arkitektonisk helhet. Huvudentréns fasad domineras av fjorton massiva pelare ovanför den monumentala trappan som på vardera sidan kantas av låga terrasser. Interiören är uppbyggd kring byggnadens medelpunkt, den runda plenisalen med kupoltak. Förutom huvudbyggnaden har riksdagen bl.a. en utbyggnad och en separat tillbyggnad till sitt förfogande.

Konsthallen invid riksdagshuset ägs av olika konstnärsorganisationer. Konsthallen är landets första icke-kommersiella galleri för tillfälliga utställningar och helt fristående från museiinstitutionerna.

De radiella gatorna i Främre Tölö strålar ut från Tempelplatsen. Där står sedan 1960-talet Tempelplatsens kyrka som är delvis inschaktad i berget. Tempelplatsens kyrka är hemvist för den finska församlingen i Edesviken (Taivallahden seurakunta). Kyrkan omges av sammanhängande huslängor och kyrkorummets invändiga väggar utgörs av antingen urberg eller sprängstensmur. Kyrkorummets mittkupol som bärs upp av strålformigt monterade takbjälkar är inklädd med tunn koppartråd. En annan kyrka i Främre Tölö är Olaus Petri Kyrka som med tillhörande församlingshem utgör en småskalig byggnadsgrupp i den kuperade stadsmiljön. I likhet med 1920-talsklassicismens kyrkoarkitektur har den av italienska landsortskyrkors enkla arkitektur inspirerade kyrkan ett långsmalt, högt kyrkorum och en hög fristående klockstapel, kampanil. Kring gårdsplanen vid kyrkobyggnaden finns församlingssalar, bibliotek, pastorsexpedition och prästgård.

I Främre Tölö finns ett stort antal skolor och läroanstalter, t.ex. Minervaskolan (f.d. Laguska skolan). En ursprungligen rysk pojkskola är numera utställningslokal för Naturhistoriska centralmuseet som hör till Helsingfors universitet. Vidare finns Helsingfors konservatorium (nuvarande musikuniversitetet Sibelius-Akademin) samt Svenska handelshögskolan och Helsingfors handelshögskola.

Historia (på svenska)

I slutet av 1800-talet pågick en livlig debatt om stadsplanering i Nordeuropa. I växande industristäder som Helsingfors ville arkitekterna överta stadsplaneringen från ingenjörerna.

På initiativ av arkitekt Lars Sonck utlyses den första stadsplanetävlingen i Finland, Tölö stadsplanetävling år 1898. Sonck var en av de första förespråkarna för Camillo Sittes stadsplaneideal i Finland. Utmärkande för Sitteanhängarna var uttalat konstnärliga ambitioner med avseende på stadsrummet och mer osymmetriska och terränganpassade stadsplaner, där man försökte frigöra sig från den schematiska rutnätsplanen och dess alltför regelbundna gator och torg. De i första omgången framgångsrika arkitekterna Lars Sonck och Gustaf Nyström fick i uppdrag att uppgöra var sitt nya förslag och senare att tillsammans utarbeta den slutliga stadsplanen. Nyströms bidrag till planearbetet var bl.a. effektivare trafikleder. Stadsplanen fastställdes år 1906, då den XIII och XIV stadsdelen bildades (Främre och Bortre Tölö).

Tölö byggdes ut till ett bostadsområde för medelklassen, samtidigt som det i Berghäll byggdes bostäder för arbetarbefolkningen. De första kvarteren i Tölö byggdes i början av 1910-talet. Stadsplanearkitekten Bertel Jung reviderade Tölö stadsplan år 1916. Efter hand som arkitekturen blev enklare när den närmade sig 1920-talsklassicismen återgick också stadsplaneringen till mer regelbundna former. Parker och planteringar samt offentliga byggnader fick även mer utrymme i Jungs plan. De västligaste kvarteren ut mot Sandudd byggdes på 1930-talet. Birger Brunila ritade Hesperiaesplanaden som anlades på 1930-talet.

För det blivande Nationalmuseum ordnades 1901–02 en arkitekttävling där segern gick till arkitektbyrån Gesellius, Lindgren och Saarinen, som utarbetade de slutliga ritningarna 1904. De egentliga byggnadsarbetena utfördes 1906–10. Interiörarbetena, utformningen av utemiljön (planteringar och stenläggningar) och anläggningen av muren runtom pågick till år 1916. Gårdsbyggnaden stod färdig 1917. Museet öppnades successivt för allmänheten åren 1916, 1920 och 1923.

År 1923 utlystes en tävling om Riksdagshusets placering. Man behövde ett nytt hus för den nya enkammarriksdagen och hade avstått från bygget i anslutning till Ständerhuset. Byggnaden restes som ett centralt monument i Främre Tölö, på den tomt som hade placerat sig som tredje i tävlingen. År 1924 ordnades en arkitekttävling om Riksdagshuset som vanns av arkitektbyrån Borg-Sirén-Åberg. Det slutgiltiga byggnadsbeslutet fattades 1925. Byggnadsarbetena inleddes 1926 efter ritningar av arkitekt J.S. Sirén och 7.3.1931 invigdes huset. En utbyggnad av Riksdagshuset genomfördes åren 1972–78 enligt arkitekttävlingens vinnande bidrag av Ola Laiho, Pekka Pitkänen och Ilpo Raunio. Stadsförbundets tidigare hus, ritat av Hilding Ekelund och byggt år 1952, tillhör riksdagen sedan början av 1980-talet. Riksdagens tillbyggnad Lilla parlamentet efter ritningar av arkitektbyrå Helin & Co blev färdig år 2004 ut mot Kampen.

Helsingfors Konsthall uppfördes på initiativ av Konstnärsgillet i Finland år 1928 efter ritningar av Hilding Ekelund och Jarl Eklund. Konsthallen var en modern utställningslokal vad beträffar rumsdispositionen, skalan och salarnas ljusförhållanden. Konstnärshemmet Lallukka för meriterade konstnärer, ritat av Gösta Juslén, stod färdigt år 1933.

Tempelplatsen var avsatt för stadsdelens kyrka redan i den år 1906 fastställda stadsplanen för Tölö. En arkitekttävling utlystes första gången 1932 och på nytt år 1936, men arbetet med arkitekt J.S. Siréns plan avbröts genom vinterkrigets utbrott 1939. År 1961 utlystes en tredje arkitekttävling och det vinnande förslaget av Timo och Tuomo Suomalainen genomfördes i en begränsad omfattning 1968–69.

Olaus Petri Kyrka är byggd efter ritningar från en arkitekttävling som utlystes i Sverige år 1926. Tävlingen vanns av Ture Ryberg och kyrkan blev färdig år 1932. Den svenska Olaus Petri församlingen hade inrättats under Uppsala ärkebiskopsstift 1922 och fanns till för svenskar i hela Finland.

Minervaskolan, grundad 1889 under namnet Privata svenska flickskolan, flyttade 1929 in i skolhuset som ritats av arkitekt Eva Kuhlefelt-Ekelund. Naturhistoriska museets byggnad från år 1913 var ursprungligen en rysk pojkskola. Efter Finlands självständighetsförklaring övergick byggnaden i arméns bruk och år 1923 flyttade Helsingfors universitet sina zoologiska samlingar till huset. Sibelius-Akademin, landets enda musikhögskola, inrättades under namnet Helsingfors Musikinstitut 1882, som ändrades till Helsingfors konservatorium 1924 och till Sibelius-Akademin 1939. Konservatoriet med landets första enbart för konsertändamål planerade sal ritades 1930–31 av arkitekt Eino Forsman. Svenska handelshögskolan, ritad av arkitekt Kurt Simberg, stod färdig 1953. Den finskspråkiga motsvarigheten, Helsingin kauppakorkeakoulu av Hugo Harmia och Woldemar Baeckman blev färdig 1950.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The residential district of Etu-Töölö well illustrates the most characteristic goals of urban planning in the first half of the 20th century: the district's town plan reflects the ideals of organic urban planning, and of building methods producing a unified townscape. The district contains many nationally significant public buildings such as Eduskuntatalo, Suomen kansallismuseo, as well as churches, schools and educational institutions, of which the Helsingin kauppakorkeakoulu belongs to the selection of Finnish modernist landmark works approved by the international DOCOMOMO organisation.

The town plan of Etu-Töölö is a compromise between the aims of the older and younger generations of architects who were influential at the beginning of the 20th century. The variety and surprise of street views sought by architect Lars Sonck have been diluted in the final plan because of rational considerations valued by the older generation: street lines are straighter, and streets, blocks and plots are more uniform and larger in size.

The unity of Etu-Töölö's street scenes is based on a facade diagram drawn up in 1923, which defines the roof pitch, the basic division of the facade and the arrangement of openings. The area has large enclosed courtyards within big blocks, as well as parks and plantings opening up the high, continuously built street views. The architecture of mainly six-storey apartment blocks shows a shift to a more restrained style after the ornamentation of Jugend. Some facades are rendered, others brick-faced. Buildings completed in the 1930s also show features of functionalism, such as Lallukka, the country's first artists' residence.

Eduskuntatalo and Suomen Kansallismuseo are along Mannerheimintie. Suomen kansallismuseo, designed by architects Herman Gesellius, Armas Lindgren and Eliel Saarinen, whose exterior is characterised by architectural motifs familiar from Finnish history, stands on a park-like plot that follows the line of a stone wall. Eduskuntatalo, situated south of Suomen kansallismuseo, is in many respects the most important public building commission of the early years of Finnish independence. Built as a monument to independence and democracy, Eduskuntatalo is a total work of art realised under architect J.S. Sirén, in which architecture, applied arts, craft and fine art form a unified whole based on architectural principles. Low terraces flank the broad monumental staircase of the main facade, which is marked by fourteen large columns. The interior spaces of the building are grouped around the most important interior space, the round debating chamber covered by the dome. In addition to the main building, Parliament uses, among other things, an extension and an annex building.

The Taidehalli next to Eduskuntatalo is the country's first non-commercial exhibition venue for changing exhibitions, owned by artists' associations and independent of museum institutions.

The centre point of Etu-Töölö's radial streets is Temppeliaukio, where the Temppeliaukio Church stands, quarried into a rocky outcrop in the 1960s. The inner walls of the church hall, surrounded by unbroken house walls, of the then Taivallahti parish are bedrock or quarried stone walls. The dome covering the church hall, supported on the rock by radial prefabricated beams, is lined on the inside with thin copper strips. Among the district's other churches, mention may be made of Olaus Petri church, which together with its parish facilities forms a small-scale group of buildings in an urban structure varied by the terrain. In the manner of 1920s classicist church architecture, drawing influences from the simple architecture of Italian country churches, the church has a narrow, high nave and a tall campanile-type bell tower. Attached to the church are the parish halls, library, office and pappila grouped around a small courtyard.

Etu-Töölö has many schools and educational institutions, such as Minervaskolan, the Russian boys' school (now the exhibition space of the Helsingin yliopiston Luonnontieteellinen keskusmuseo), the Helsingin konservatorio (now the musiikkiyliopisto Sibelius-Akatemia), as well as Svenska handelshögskolan and Helsingin kauppakorkeakoulu.

History

Northern European debate on urban planning was lively at the end of the 19th century. In the growing industrial cities, such as Helsinki, architects wanted to take town planning from engineers and make it a task for architects.

The first town plan competition in Finland was held for the Töölö town plan in 1898, on the initiative of architect Lars Sonck. Lars Sonck was one of the first advocates of Camillo Sitte's urban planning ideals in Finland. The Sitte school was characterised by artistic ambition directed at the urban space, and by a free-form town plan that took the shape of the terrain into account, aiming to break away from the regular grid plan and from the schematic street network and squares. After a follow-up competition, the final plan was drawn up by Lars Sonck and Gustaf Nyström, who had both succeeded in the first stage of the competition. Nyström brought to the planning work, among other things, his aim of a more efficient traffic network. The plan was confirmed in 1906. When the plan was confirmed, Helsinki districts XIII and XIV (Etu-Töölö and Taka-Töölö) were formed.

Töölö was built as a residential district for the middle class, while at the same time Kallio was built as a district for the working class. The first blocks in the area were built in the early 1910s. Bertel Jung, who worked as the town plan architect, revised the Töölö plan in 1916. As architecture simplified towards the classicism of the 1920s, town planning also returned to more regular forms. In Jung's plan, parks and plantings, as well as public buildings, were also given more space than before. The westernmost blocks, on the Hietaniemi side, were built in the 1930s. Birger Brunila planned the Hesperian esplanadi, which was realised in the 1930s.

The architectural firm Gesellius, Lindgren ja Saarinen, which won the design competition held in 1901-1902 for the construction of the Kansallismuseo, prepared the final drawings in 1904. The actual construction work was carried out in 1906-1910. Interior work, the finishing of the courtyard area (plantings and paving) and the building of the wall continued until 1916. The courtyard building was completed in 1917. The museum was opened to the public in stages in 1916, 1920 and 1923.

A competition for the siting of the Eduskuntatalo was held in 1923, when a new building was needed for the new unicameral parliament, and the option of placing it in connection with the Säätytalo was abandoned. The building was placed on the site that had come third in the competition, in the Töölö district, to become the central monument of the new centre. The design competition for the Eduskuntatalo in 1924 was won by the architectural firm Borg - Sirén - Åberg. The final decision to build the Eduskuntatalo was made in 1925. Construction began in 1926 according to the drawings of architect J.S.Sirén, and the building was inaugurated on 7.3.1931. The extension of the Eduskuntatalo was carried out in 1972-1978 according to the proposal that won the general architectural competition, by Ola Laiho, Pekka Pitkänen and Ilpo Raunio. The former Kaupunkiliiton talo, designed by Hilding Ekelund and completed in 1952, has also belonged to the parliament since the 1980s. The annex Pikkuparlamentti, designed by the architectural office Helin & Co, was completed in 2004 on the Kamppi side.

The Helsingin Taidehalli was built on the initiative of the Suomen Taiteilijaseura in 1928. It was designed by Hilding Ekelund and Jarl Eklund. When completed, the Taidehalli was a modern exhibition space thanks to its spatial layout, scale and the lighting conditions of its halls. The artists' home Lallukka, completed in 1933 for distinguished artists, was designed by Gösta Juslén.

Temppeliaukio was planned as the site of the district's church already in the town plan of Töölö confirmed in 1906. The first architectural competition was held in 1932 and a new one in 1936, but the implementation of the design by architect J.S. Sirén was interrupted by the outbreak of the Winter War in 1939. The proposal by Timo and Tuomo Suomalainen, winners of the third architectural competition held in 1961, was implemented in a reduced form in 1968-1969.

An architectural competition for the Olaus Petri Church was held in Sweden in 1926. It was won by architect Ture Ryberg, and the church was completed in 1932. The Swedish Olaus Petri parish, whose area of operation covered the whole of Finland, was established in 1922 under the Archdiocese of Upsala.

The Minervaskolan, the Privata svenska flickskolan founded in 1889, moved in 1929 into a school designed by architect Eva Kuhlefelt-Ekelund. The Luonnontieteellinen museo building was completed in 1913 as a Russian boys' school. After independence it passed to military use, and in 1923 the Helsingin yliopisto housed its zoological collections in the building. The Sibelius-Akatemia, Finland's only music academy, was founded in 1882 under the name Helsingin Musiikkiopisto; its name was changed to Helsingin konservatorio in 1924 and to Sibelius-Akatemia in 1939. Architect Eino Forsman designed the conservatory building in 1930-1931, for which Finland's first hall intended solely for the performance of music was planned. Svenska Handelshögskolan, designed by architect Kurt Simberg, was completed in 1953. The Helsingin kauppakorkeakoulu was completed in 1950 and was designed by Hugo Harmia and Woldemar Baeckman.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map