‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Katajanokan vanha osa (Gamla Skatudden)

Helsinki (Helsingfors), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): asuinkerrostalo, kaava-alue, kasarmi, kauppa- ja liikerakennus, kellotapuli, kirkko, liikenteenrakennus, muu hallintorakennus, tulli- ja pakkahuone, vankila
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Helsinki (Helsingfors)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.16715, 24.96572
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 1549

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Internet Archive

4 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1809 · Belägenheten af Helsingfors och Sveaborg (Internet Archive)
Lantmäteristyrelsen, Lantmäteristyrelsens leverans 1850, SE/RA/420571/02/1/0078:00001… (Riksarkivet, Swedish National Archives)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Katajanokka on Helsingin Eteläsataman, merellisen kansallismaiseman, omaleimainen itäsivu. Satama-alueen laiturirakennelmat ja rakennukset sekä niiden käytössä tapahtuneet muutokset heijastavat satamatoiminnan historiaa yli sadan vuoden ajalta. Katajanokan tiivis jugend-tyylisten asuinkerrostalojen korttelit ovat Euroopankin mittakaavassa poikkeuksellisen yhtenäinen kokonaisuus. Katajanokan kaupunkikuvan kiinnekohta on Uspenskin katedraali. Katajanokan nykyinen rakennuskanta heijastaa alueen rakentumista valtion laitosten, satamatoiminnon ja asumisen tarpeisiin.

Kaupunginlahdelle Eteläsatamaan avautuvassa kaupunkikuvassa etualalla on matalien, yleisilmeeltään punatiilisten makasiinien laiturialue, niiden takana kohoavien korkeampien rakennusten rintama ja ylimpänä on katedraali. Katajanokan pohjoisrannalla on mm. yhtenäinen rivi yksityisten kauppiaiden ja yhtiöiden rakennuttamia makasiineja, upseerikasino taustanaan tiiviit jugend-korttelit sekä saaren itäosassa monumentaalinen Merikasarmi.

Katajanokan itäosaa hallitseva 1800-luvun alun kasarmikompleksi on kunnostettu ja lisärakennettu ulkoasiainministeriön virastokäyttöön 1980-luvulla. Kasarmin ohella vankila on vanhastaan kuulunut Katajanokkaa luonnehtiviin elementteihin. Vankilatoiminta on päättynyt 2000-luvun alussa ja entinen vankila on nykyisin hotelli.

Venäläis-bysanttilaista kirkkoarkkitehtuuria edustava Uspenskin katedraali, Helsingin ortodoksisen seurakunnan pääkirkko on suurimpia läntisessä Euroopassa toimivista ortodoksisista katedraaleista.

Aikanaan rahtiliikenteelle vaiheittain vuoden 1895 asemakaavan suoraviivaisen koordinaatiston mukaan rakentunut ”Suomen modernein satama” on 1970-luvulta alkaen otettu matkustajaliikenteen ja muuhun uuteen käyttöön. Punatiilisten matalien rannan puoleisten satamakortteleiden varhaisimmat makasiinit ovat 1800-luvulta, uusimmat 1900-luvulta. Niiden takana ovat jykevät korkeammat makasiinit (nyk. hotelli Grand Marina) ja tulli- ja pakkahuone. Kaupan 1920-1930-lukujen rakennusrintamaan kuuluvista rakennuksista mainittakoon OTK:n ja Keskon toimitilat. Entinen rahapajarakennus 1860-luvulta on saanut rinnalleen Enso Gutzeitille ja ulkoasiainministeriölle rakennetut modernit toimistotalot.

Katajanokan länsiosassa on pääosin 1900-luvun ensivuosina valmistunut tiivis jugend-tyylinen asuntoalue. Alueen kaupunkirakenne toteuttaa rakennuksia vanhempaa suoraviivaista asemakaavallista suunnitteluperiaatetta. Monista arkkitehtonisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävistä asuinrakennuksista mainittakoon kauppias Julius Tallbergin Luotsikatu 1:een rakennuttama, 1898 valmistunut arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelema kerrostalo, jota pidetään yhtenä varhaisimmista art nouveau -kauden rakennuksista maassamme.

Historia

Katajanokan itäkärjen 1770-luvulla aloitetun tykistövarikon paikalle nousi 1800-luvun alussa arkkitehti C.L. Engelin suunnittelema kasarmikompleksi, joka oli ensin venäläisen varuskunnan ja muun muassa suomalaisen meriekipaasin käytössä. Vaihtelevien vaiheiden jälkeen kasarmikokonaisuus muutettiin ja täydennettiin 1980-luvulla arkkitehti Erik Kråkströmin suunnitelmin ulkoasiainministeriön tiloiksi, Merikasarmiksi.

Katajanokan itäosa oli Venäjän Itämeren laivaston yhtenä tukikohtana, sittemmin Suomen laivaston ja Valmetin telakan käytössä, jolloin alueen ilmettä hallitsivat verstas- ja huoltorakennukset. 1970-luvun jälkeen saaren itäosa rakennettiin asuinalueeksi umpikortteleineen. Asuntoalueen rakentaminen toteutettiin asemakaavakilpailun voittaneen ehdotuksen (1971-1972, V. Helander, P. Pakkala, M. Sundman) pohjalta 1970- ja 1980-luvuilla.

Kasarmialueen viereisen vankila-alueen rakentumisen alkuvaiheet sijoittuivat 1700-luvun alkupuolelle. Nykyisellään historiallinen vankilakompleksi rakennuksineen ja kehämuureineen koostuu arkkitehti Engelin johdolla suunnitellusta kruununvankilasta ja 1800-luvun lopun varsinaisesta sellivankilasta. Vankilan toiminta päättyi 2002 ja vankila muutettiin hotelliksi.

Katajanokasta tuli Helsingin kaupunginosa 1836, Katajanokan mantereeseen yhdistänyt kapea kannas katkaistiin Etelä- ja Pohjoissatamat yhdistävällä kanavalla 1844 ja sen ylittävä rautasilta vihittiin käyttöön 1866. Helsingin asemakaava 1875 sisälsi Eteläsataman laajentamisen Katajanokalle.

Katajanokan kaupungin puoleiseen päähän nousi edustavia keskustan rakennuksia. Korkealle kalliolle rakennettiin 1862-1868 arkkitehti, akateemikko A.M. Gornostajevin suunnittelema Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen muistolle pyhitetty ortodoksikatedraali. Rakennusta peruskorjattiin 1960-luvulla, jolloin mm. kattorakenteet uusittiin ja kirkon alle louhittiin krypta. Uspenskin katedraalin eteläpuolelle valmistui Suomen pankin rahapaja 1864. Rahapajan toiselle puolelle valmistui 1962 arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema Enso-Gutzeitin pääkonttori - ja rahapajan toiselle puolelle valmistui valtion virastotalo 1993 O. P. Jokelan suunnittelemana.

1890-luvulla, jolloin koko teollistuvan ja laajenevan kaupungin ranta-alueita otettiin tehokkaammin sataman ja teollisuuden käyttöön, saarelle rakennettiin 1895 asemakaavan mukaan tehokas suursatama rautateineen. Katajanokan rantaviivaa on siitä alkaen muokattu voimakkaasti, laajin täyttö oli 1890-luvulla, viimeisin 1970-luvulla.

Satamalaiturit ja nosturit palvelivat tavaraliikennettä, laiturialueen itäpäässä oli lentosatama 1920-luvulta vuoteen 1936. Makasiinikorttelit rakennettiin ensin pohjoisrannalle 1860-luvulla, etelärannalle myöhemmin mm. Helsingin Makasiini Oy:n kuusi makasiinia, joista neljä 1890-luvulla (nyk. Wanha Satama ja Suomen elokuvasäätiö). 1900-luvun alusta on L. Sonckin seitsenkerroksinen makasiini, joka 1990-luvulla muutettiin hotelliksi sekä Gustaf Nyströmin tulli- ja pakkahuone (1901). Monista muista 1900-luvun alkupuoliskon rakennuksista mainittakoon Georg Jägerroosin OTK:lle suunnittelema varasto (1929) ja Keskon pääkonttori (1939). Satama muutettiin matkustajaliikenteen käyttöön 1970-luvulla ja suuri osa satamakorttelien varasto-, liike- ja huoltorakennuksista otettiin uuteen käyttöön.

Suursataman sisältäneeseen asemakaavaan 1895 määriteltiin satama-alueen taakse kivikaupunkimainen asuinkerrostaloalue, joka pääosin toteutettiin 1901-1913. Asuinkerrostaloja suunnittelivat monet nimekkäät arkkitehdit ja rakennusmestarit.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Skatudden öster om Södra hamnen är ett särpräglat inslag i Helsingfors maritima nationallandskap. Hamnområdets kajanläggningar och byggnader samt de ändamålsändringar som ägt rum under årens lopp speglar hamnväsendets historia över ett drygt sekel. Skatuddens täta kvarter med bostadsbebyggelse i jugendstil är även i europeisk jämförelse en ovanligt helgjuten enhet. Skatuddens silhuett domineras av Uspenskijkatedralen. Skatuddens nuvarande byggnadsbestånd speglar områdets utbyggnad för statliga ämbetsverk, hamnväsendet och boende.

Stadsbilden mot Södra hamnen präglas i förgrunden av kajområdet med dess låga magasinsbyggnader i rött tegel, en front av högre byggnader som reser sig bakom dem och allra överst står katedralen. Skatuddens norra strand karaktäriseras av en rad enhetliga magasin uppförda av privata köpmän och bolag, officerskasinot mot bakgrund av de täta jugendkvarteren samt i östra delen av Skatudden det monumentala forna Sjöekipaget.

Östra delen av Skatudden domineras av kasernkomplexet Sjöekipaget från början av 1800-talet, som efter ombyggnad och tillbyggnad på 1980-talet numera inrymmer utrikesministeriet. Sjöekipaget och fängelset hörde förr till Skatuddens karakteristiska element. Fängelseverksamheten upphörde i början av 2000-talet och fastigheten används numera som hotell.

Uspenskijkatedralen som representerar rysk-bysantisk kyrkoarkitektur är huvudkyrka för Helsingfors ortodoxa församling och en av de största ortodoxa katedralerna i Västeuropa.

Den på sin tid ”landets modernaste hamn” byggdes etappvis ut för godstrafik enligt det rätvinkliga koordinatsystemet i stadsplanen av år 1895 och har sedan 1970-talet byggts om för passagerartrafik och andra funktioner. De äldsta magasinen i rött tegel i de låga hamnkvarteren närmast kajen härstammar från 1800-talet, de yngsta från 1900-talet. Bakom dem står de massiva högre magasinsbyggnaderna (nuv. hotell Grand Marina) och tull- och packhuset. På 1920–1930-talen uppförde handelns centralorganisationer kontorshus på Skatudden, bl.a. OTK och Kesko. Det forna myntverket från 1860-talet flankeras av Enso-Gutzeits och utrikesministeriets moderna kontorshus.

Västra ändan av Skatudden präglas av täta kvarter med bostadshus i jugendstil, till största delen uppförda under de första åren av 1900-talet. Stadsstrukturen i området följer en rätvinklig rutnätsplan som är av äldre datum än byggnaderna. Av det stora antalet arkitektoniskt och stadsbildsmässigt värdefulla bostadshusen i området kan nämnas det som köpman Julius Tallberg lät bygga vid Lotsgatan 1. Huset som är ritat av arkitektbyrån Gesellius-Lindgren-Saarinen stod färdigt år 1898 och anses som en av de tidigaste representanterna för art nouveau -eran i vårt land.

Historia (på svenska)

På Skatuddens östra spets hade man på 1770-talet börjat anlägga en artilleriarsenal. På samma plats uppfördes i början av 1800-talet ett kasernkomplex efter ritningar av arkitekt C.L. Engel, som först inrymde den ryska garnisonen och senare bl.a. finska sjöekipaget. Efter varierande faser om- och tillbyggdes kasernkomplexet Sjöekipaget på 1980-talet efter ritningar av arkitekt Erik Kråkström för utrikesministeriets behov.

Östra Skatudden var en av den ryska Östersjöflottans baser, och övertogs senare av finska flottan och Valmets Helsingforsvarv, då området dominerades av verkstads- och servicebyggnader. Sedan 1970-talet har östra delen av Skatudden byggts ut till ett bostadsområde med slutna kvarter. Bostadsområdet byggdes ut under 1970- och 1980-talen i enlighet med det vinnande bidraget från en stadsplanetävling (1971–1972, V. Helander, P. Pakkala, M. Sundman).

De första delarna av fängelseområdet i närheten av kasernkomplexet har kommit till under det tidiga 1700-talet. Det historiska fängelsekomplexet med byggnader omslutna av en ringmur består numera av kronofängelset ritat av Engel och det egentliga cellfängelset från slutet av 1800-talet. Fängelseverksamheten upphörde 2002 och fängelsekomplexet har byggts om till hotell.

Skatudden blev en del av Helsingfors år 1836. Genom det smala näset mellan Skatudden öppnades en kanal mellan Södra och Norra hamnen år 1844 och en järnbro över kanalen invigdes år 1866. Helsingfors stadsplan av år 1875 inkluderade en utbyggnad av Södra hamnen till Skatudden.

In mot stadens centrum uppfördes representativa byggnadsverk. På Skatuddsberget restes 1862–1868 efter ritningar av arkitekten, akademikern A.M. Gornostajev en ortodox katedral till åminnelse av Gudaföderskans insomnande. Under en restaurering på 1960-talet förnyades bl.a. takkonstruktionerna och en krypta anlades under katedralen. Söder om Uspenskijkatedralen uppfördes Finlands Banks myntverk som stod färdigt år 1864. På ena sidan om myntverket restes år 1962 Enso-Gutzeits huvudkontor efter ritningar av arkitekt Alvar Aalto och på andra sidan byggdes ett statligt ämbetsverk år 1993 efter ritningar av O.P. Jokela.

Under 1890-talet ledde industrialiseringen och tillväxten till en allt effektivare exploatering av hela stadens strandområden för hamnanläggningar och industrier. Med stöd av stadsplanen år 1895 anlades en effektiv storhamn med järnvägsförbindelser på Skatudden. Sedan dess har det hänt mycket med Skatuddens strandlinje. Den största utfyllningen skedde på 1890-talet, den senaste på 1970-talet.

Kajanläggningarna och kranarna betjänade godstrafiken. I östra ändan av kajområdet fanns en flyghamn från 1920-talet till 1936. Magasinskvarteren byggdes först vid norra stranden på 1860-talet, senare anlades på södra stranden bl.a. för Helsingfors Magasins A.B. sex magasinsbyggnader, varav fyra på 1890-talet (nuv. Gamla Hamnen och Finlands filmstiftelse). Från 1900-talets början härstammar L. Soncks sju våningar höga magasin, som på 1990-talet byggdes om till hotell samt tull- och packhuset av Gustaf Nyström (1901). Av det stora antalet byggnader från första hälften av 1900-talet kan nämnas en lagerbyggnad av Georg Jägerroos för OTK (1929) och Keskos huvudkontor (1939). På 1970-talet byggdes hamnen om för passagerartrafik och en stor del av hamnkvarterens magasins-, affärs- och servicebyggnader togs i bruk för nya ändamål.

I stadsplanen från 1895 som inkluderar en storhamn finns även en stenstad med bostadshus inritad. De flesta husen här uppfördes 1901–1913. Bostadshusen ritades av många framstående arkitekter och byggmästare.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

Katajanokka is the distinctive eastern side of Helsinki's Eteläsatama, a maritime national landscape. The quay structures and buildings of the harbour area, and the changes made to their use, reflect the history of harbour activity over more than a hundred years. The compact blocks of Art Nouveau apartment buildings in Katajanokka form an exceptionally unified ensemble, even on a European scale. The focal point of Katajanokka's cityscape is the Uspenskin katedraali. The present building stock of Katajanokka reflects the development of the area to meet the needs of state institutions, harbour operations and housing.

In the cityscape opening onto Kaupunginlahti towards Eteläsatama, the foreground is the quay area of low storehouses, generally red-brick in appearance; behind them rises the frontage of taller buildings, and at the top is the cathedral. On the northern shore of Katajanokka there is, among others, a continuous row of storehouses built by private merchants and companies, the officers' club with compact Art Nouveau blocks behind it, and, on the eastern part of the island, the monumental Merikasarmi.

The early 19th-century barracks complex dominating the eastern part of Katajanokka was restored and extended for office use by the Ministry for Foreign Affairs in the 1980s. Alongside the barracks, the prison has long been one of the elements characterising Katajanokka. Prison operations ended at the beginning of the 21st century, and the former prison is now a hotel.

Uspenskin katedraali, representing Russian-Byzantine church architecture and serving as the main church of Helsingin ortodoksinen seurakunta, is one of the largest Orthodox cathedrals operating in Western Europe.

Built in stages from the 1895 town plan's straight-line grid for freight traffic, the “most modern harbour in Finland” has been taken into passenger traffic and other new uses since the 1970s. The earliest storehouses in the low, red-brick harbour blocks on the shore side date from the 19th century, and the newest from the 20th century. Behind them stand sturdy, taller storehouses (now Hotel Grand Marina) and the customs and pakkahuone buildings. Among the buildings of the 1920s–1930s commercial frontage, mention may be made of the premises of OTK and Kesko. The former mint building from the 1860s has been joined by modern office buildings constructed for Enso Gutzeit and the Ministry for Foreign Affairs.

The western part of Katajanokka is a dense Art Nouveau residential area, mostly completed in the early years of the 20th century. The urban structure of the area realises the older, straight-line town-planning principle. Among the many residential buildings of architectural and townscape significance, mention may be made of the apartment block at Luotsikatu 1, built for merchant Julius Tallberg and completed in 1898 to designs by the architectural practice Gesellius-Lindgren-Saarinen. It is considered one of the earliest Art Nouveau-period buildings in Finland.

History

On the eastern tip of Katajanokka, the artillery depot begun in the 1770s was succeeded at the beginning of the 19th century by a barracks complex designed by the architect C.L. Engel. It was first used by the Russian garrison and, among others, by the Finnish naval crew. After varied phases, the barracks complex was converted and extended in the 1980s, to designs by the architect Erik Kråkström, into premises of the Ministry for Foreign Affairs, known as Merikasarmi.

The eastern part of Katajanokka was one of the bases of the Russian Baltic Fleet and later was used by the Finnish Navy and the Valmet shipyard. The appearance of the area was then dominated by workshop and maintenance buildings. After the 1970s, the eastern part of the island was built up as a residential area with solid perimeter blocks. The construction of the residential area was carried out in the 1970s and 1980s on the basis of the winning proposal in the town-plan competition (1971-1972; V. Helander, P. Pakkala, M. Sundman).

The early stages of the development of the prison area next to the barracks area date from the first half of the 18th century. The historical prison complex as it stands today, with its buildings and perimeter walls, consists of the crown prison designed under architect Engel and the actual cellular prison from the end of the 19th century. The prison ceased operating in 2002 and was converted into a hotel.

Katajanokka became a district of Helsinki in 1836. The narrow isthmus that connected Katajanokka to the mainland was cut by a canal linking Eteläsatama and Pohjoissatama in 1844, and the iron bridge crossing it was opened in 1866. The 1875 town plan of Helsinki included the extension of Eteläsatama onto Katajanokka.

Prominent central city buildings rose at the city-side end of Katajanokka. On a high rock, the Orthodox cathedral dedicated to the memory of the Dormition of the Mother of God was built in 1862-1868, designed by the architect and academician A.M. Gornostajev. The building was thoroughly renovated in the 1960s, when, among other works, the roof structures were renewed and a crypt was excavated under the church. The mint of Suomen pankki was completed on the south side of the Uspenski Cathedral in 1864. On the other side of the mint, the Enso-Gutzeit head office designed by architect Alvar Aalto was completed in 1962, and on the other side of the mint, the state office building designed by O. P. Jokela was completed in 1993.

In the 1890s, when the shoreline areas of the whole industrialising and expanding city were brought more efficiently into use for harbour and industrial purposes, an efficient large harbour with railway tracks was built on the island in 1895 according to the town plan. The shoreline of Katajanokka has been heavily reshaped since then. The most extensive landfill was carried out in the 1890s, and the latest in the 1970s.

The quays and cranes served freight traffic, and at the eastern end of the quay area there was a seaplane harbour from the 1920s until 1936. Warehouse blocks were first built on the north shore in the 1860s, and later on the south shore, including the six warehouses of Helsingin Makasiini Oy, four of which were built in the 1890s (today Wanha Satama and Suomen elokuvasäätiö). From the beginning of the 20th century there is the seven-storey warehouse by L. Sonck, which was converted into a hotel in the 1990s, as well as the customs and packing house by Gustaf Nyström (1901). Among other buildings from the first half of the 20th century, mention may be made of the warehouse designed by Georg Jägerroos for OTK (1929) and the head office of Kesko (1939). The harbour was converted to passenger traffic in the 1970s, and a large part of the warehouse, commercial and maintenance buildings in the harbour blocks was put to new use.

The 1895 town plan that included the large harbour defined, behind the harbour area, a stone-built urban area of apartment blocks, which was mainly carried out in 1901-1913. Many well-known architects and master builders designed the apartment blocks.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map