RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Helsingin pitäjän kirkonkylä (Helsinge kyrkoby)
Vantaa (Vanda), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautakappeli, hautausmaa, kellotapuli, kirkko, koulu, kylä, lainamakasiini, mylly, pappila, pihapiiri, tie
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Vantaa (Vanda)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.28351, 24.98953
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1506
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Riksarkivet, Swedish National ArchivesBibliothèque nationale de France (Gallica)
2 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
- 1742 · Sveriges Krig, Ordres de Bataille 1723-1740 - Kriget mot Preussen 1757-1762… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Helsingin pitäjän kirkonkylä edustaa Uudenmaan rannikon jokilaaksoihin keskiajalla syntynyttä kyläasutusta. Kylä on hyvin säilynyt 1700-1800-lukujen taitteen asussa.
Suuri Rantatie kulkee Keravanjokilaaksossa olevan Helsingin pitäjän kirkonkylän läpi. Kylän keskuksena on 1400-luvun puolivälissä rakennettu harmaakivikirkko, jota ympäröi kirkkotarha. Kirkon edustan aukiolla on kaksi taitekattoista viljamakasiinia.
Pyhälle Laurille omistettu keskiaikainen kivikirkko on vuoden 1893 tulipalon jälkeisessä asussa. Arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemana ja hyvin säilyneenä se kuuluu Suomen kirkkojen restaurointihistorian merkittävimpiin esimerkkeihin. Kirkon länsipäädyn tiiliornamentiikka noudattaa itäuusmaalaisten keskiaikaisten kivikirkkojen päätykoristelua. Itäpäädyn yläosa risti- ja ympyräsommitelmineen on 1890-luvulta, kuten myös ulkonurkkien kontreforien porrastetut yläosat, ikkunoiden reunusmuuraukset, länsipään eteishuoneen portaali sekä asehuoneen pääty. Kolmilaivaisen, viisitraveisen kirkkosalin keskilaivassa on tähtiholvit, joista itäisin oli ennen vuosien 1893-94 jälleenrakennustöitä 28-jakoinen, kuten Itä-Uudenmaan aikalaiskirkoissa. Sivulaivoissa on ristiholvit. Nelikulmaiset kulmista lovetut pilarit ovat poikkeuksellisen ohuet. Holveissa ja pitkittäisissä arkadikaarissa oleva maalauskoristelu sekä tummasävyinen kiinteä sisustus lehterinkaiteineen, saarnastuoleineen, alttarikaiteineen, penkkeineen sekä urkufasadeineen ovat kaikki Höijerin suunnittelemia.
Kirkon pohjoispuolella sijaitsevan kellotapulin pohjakerros on keskiaikainen, punatiilestä muurattu poikkipäätyinen suippohuippuinen yläosa on rakennettu palon jälkeen.
Kiviaidan ympäröimän kirkkotarhan parhaiten säilynyt vanha osa on kirkon itä- ja kaakkoispuolella, jossa on 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen hautamuistomerkkejä. Itäpuolella olevat kaksi hautakappelia ovat aikanaan liittyneet kiviaitaan: Cronstedt-suvun uusklassillinen hautakappeli (1811) ja slagitiilistä rakennettu von Wendt-suvun kappeli (1848).
Puiston ympäröimän kirkkoherrapappilan päärakennus on uusrenessanssia. Pappilan pihapiirissä on myös talousrakennuksia.
Kirkonkylän pohjoislaidalla on koulutalo (1837), jossa on pidetty myös kunnankokouksia.
Kirkonkylän muu rakennuskanta muodostuu vajaan kymmenen kantatilan talouskeskuksista, joiden rakennuskanta on vanhimmilta osiltaan peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alusta. Olofs, Danis, Nygrannas, Riddars I ja II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars ja Nyknapas sijaitsevat tiiviinä ryhmäkylänä vanhan maantien varressa. Keravanjoen rannalla kylän myllypaikalla sijaitseva mylly on rakennettu 1898.
Historia
Helsingin pitäjä mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1351. Helsingin pitäjän harmaakivikirkko rakennettiin 1400-luvun puolivälistä. Kirkon keskiaikaiseen perusmuotoon tehtiin ensimmäiset muutokset 1800-luvulla. Kirkkoon tehtiin uusi edellistä suurempi sakaristo 1829. Seuraavana vuonna länsiportaalin eteen muurattiin harjakattoinen eteishuone.
Kirkon nykyasu on peräisin kirkon toukokuussa alussa 1893 tapahtuneen tulipalon jälkeisestä, arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemasta restauroinnista. Tämän säilyttäminen oli lähtökohtana 1974 tehdyssä kunnostuksessa, jossa seinä- ja holvipinnat puhdistettiin ja konservoitiin sekä penkit korjattiin.
Tapulin harmaakivestä muurattua alaosaa pidetään keskiaikaisena. Kirkkoaukiolla sijaitsevat viljamakasiinit rakennettiin 1788 ja 1822 ja kirkonkylän entinen kansakoulu kylän pohjoisosassa 1837. Kirkkoherranpappila rakennettiin 1897 arkkitehti Theodor Höijerin suunnitelman mukaan edellisen tuhouduttua tulipalossa 1896.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Helsinge kyrkoby är ett representativt exempel på de bosättningar som under medeltiden uppkom längs ådalarna i den nyländska kustbygden. Byn har en välbevarad bebyggelsestruktur från tiden kring sekelskiftet 1700/1800.
Stora Strandvägen, som numera kallas Kungsvägen, löper genom Helsinge kyrkoby i Kervo ådal. Byns centrum är gråstenskyrkan och kyrkogården från mitten av 1400-talet. Vid den öppna platsen utanför kyrkan står två spannmålsmagasin med mansardtak.
Den medeltida gråstenskyrkan som är tillägnad Sankt Lars fick sin nuvarande utformning efter att delvis ha blivit ombyggd efter en brand år 1893. Den välbevarade kyrkan är återuppbyggd efter ritningar av arkitekt Theodor Höijer och är ett av de mest lyckade exemplen på restaurering av kyrkor i Finland. Den västra gavelns tegelornamentik följer samma stil som hos medeltida stenkyrkorna i östra Nyland. Östra gavelröstets kors- och cirkelkomposition är från 1890-talet, i likhet med de avtrappade strävpelarna i hörnen (kontreforterna), tegelomfattningarna runt fönsteröppningarna, kyrkans västra portal och vapenhusets gavel. Kyrkorummet har tre skepp och fem travéer. Mittskeppet har stjärnvalv, sidoskeppen har kryssvalv. De fyrkantiga pelarna med inskurna hörn är ovanligt smala. Valvmålningarna samt ornamenten på arkadbågarna samt den mörkfärgade fasta inredningen med läktarskrank, predikstol, altarskrank, bänkar och orgelfasad är alla gjorda efter ritningar av Höijer.
Bottenvåningen i klockstapeln norr om kyrkan är från medeltiden, medan den rödtegelmurade övre delen med frontoner och spetsig spira har byggts efter branden.
Den bäst bevarade gamla delen av den med stenmur omgärdade kyrkogården finns öst och sydost om kyrkan och omfattar gravmonument från 1700-talet och 1800-talets förra hälft. De två gravkapellen på östra sidan har förr varit förenade med stenmuren: ätten Cronstedts gravkapell i nyklassisk stil (1811) och ätten von Wendts kapell av slaggtegel (1848).
Prästgården i nyrenässans omges av en park. I gårdsmiljön finns också ekonomibyggnader.
Skolhuset (1837) i norra utkanten av kyrkbyn har även tjänat som sammanträdesplats för sockenstämman.
Den övriga bebyggelsen utgörs av ekonomibyggnader från ett tiotal stamgårdar, som till sina äldsta delar härstammar från slutet av 1700-talet och början av 1800-talet. Olofs, Danis, Nygrannas, Riddars I och II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars och Nyknapas ligger som en tät klungby vid den gamla landsvägen. Bykvarnen vid Kervo å är byggd år 1898.
Historia (på svenska)
Helsinge socken omnämns första gången i skrift år 1351. Gråstenskyrkan härstammar från mitten av 1400-talet. De första ombyggnaderna av kyrkan efter medeltiden gjordes på 1800-talet. Kyrkan fick en ny och större sakristia 1829. Året därpå murades ett vapenhus med sadeltak framför västra portalen.
Kyrkan fick sitt nuvarande utseende efter en brand i början av maj 1893 genom en restaurering efter ritningar av arkitekt Theodor Höijer. Att bevara kyrkans utseende var målet för restaureringen år 1974 där väggar och valv rengjordes och konserverades samt bänkarna reparerades.
Klockstapelns av gråsten murade nedre del anses vara medeltida. Sädesmagasinen vid kyrkan är byggda 1788 och 1822 och den gamla folkskolan i norra delen av kyrkbyn är från 1837. Prostgården byggdes 1897 efter ritningar av Theodor Höijer sedan den förra hade förstörts i en brand år 1896.
Further reading (as the agency lists it)
Gabriel Nikander, Byar och gårdar i Helsinge. Bidrag till Helsinge sockens historia. Svenska odlingens vänner i Helsinge 1916.
Ilmar Talve, Helsingin pitäjän kirkonkylä. Vantaan kauppalan sivistystyölautakunta 1972.
Eeva Ojanen, Helsingin pitäjän seurakunnan historia. 1972.
Rakennuskulttuuri Vantaalla. Inventointi 1981. Kuntasuunnitteluvirasto C24:1981. Vantaa 1981.
Sari Saresto, Helsingin pitäjän kirkonkylä: raportti rakennetusta ympäristöstä. Vantaan kaupunginmuseo. Vantaa 1991.
Marja Terttu Knapas (toim.), Vantaan Pyhän Laurin kirkko, Helsinge kyrka St Lars 500. Vantaan seurakunnat, Finnreklama Oy. Sulkava 1994.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Keskellä kylää. Helsingin hiippakunnan kirkkoja. Kirjapaja Oy. Jyväskylä 1999.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The church village of Helsingin pitäjä represents a village settlement that developed in the river valleys of the Uusimaa coast during the Middle Ages. The village is very well preserved in its appearance from the turn of the 18th and 19th centuries.
The Suuri Rantatie runs through the church village of Helsingin pitäjä, located in the Keravanjoki valley. The centre of the village is the grey stone church built in the mid-15th century, surrounded by a churchyard. On the square in front of the church are two mansard-roofed grain storehouses.
The medieval stone church dedicated to Pyhä Lauri is in the form it took after the fire of 1893. Designed by architect Theodor Höijer and very well preserved, it is one of the most significant examples in the restoration history of Finnish churches. The brick ornamentation of the church's west gable follows the gable decoration of medieval stone churches in Eastern Uusimaa. The upper part of the east gable, with its cross and circle composition, dates from the 1890s, as do the stepped upper parts of the buttresses at the outer corners, the window surrounds, the portal of the west-end vestibule and the gable of the armoury. The three-aisled church nave with five bays has star vaults in the central aisle; the easternmost of these was 28-part before the reconstruction work of 1893-94, as in the contemporary churches of Eastern Uusimaa. The side aisles have cross vaults. The square piers, notched at the corners, are exceptionally slender. The painted decoration on the vaults and longitudinal arcade arches, as well as the dark-toned fixed interior including the gallery railing, pulpit, altar rail, pews and organ façade, are all designed by Höijer.
The ground floor of the bell tower north of the church is medieval. The transverse-gabled upper part with a pointed top, built of red brick, was constructed after the fire.
The best-preserved old part of the churchyard, enclosed by a stone fence, lies on the east and southeast sides of the church, and contains grave monuments from the 18th century and the early 19th century. The two burial chapels on the east side were originally attached to the stone fence: the neoclassical Cronstedt family burial chapel (1811) and the chapel of the von Wendt family, built of slag brick (1848).
The main building of the parsonage, which is surrounded by a park, is Neo-Renaissance. Outbuildings are also located in the parsonage yard.
On the northern edge of the church village is a school building (1837), where municipal meetings have also been held.
The rest of the building stock of the church village consists of the farmsteads of just under ten kantatila holdings, whose oldest parts date from the late 18th century and the early 19th century. Olofs, Danis, Nygrannas, Riddars I and II, Juns, Hannusas, Nedre Rutars and Nyknapas form a compact group village along the old road. The mill located at the mill site on the bank of the Keravanjoki was built in 1898.
History
Helsingin pitäjä is first mentioned in written sources in 1351. The grey stone church of Helsingin pitäjä was built from the mid-15th century. The first changes to the medieval basic form of the church were made in the 19th century. A new sacristy, larger than the previous one, was built in 1829. The following year a gable-roofed vestibule was built in front of the west portal.
The present appearance of the church dates from the restoration designed by architect Theodor Höijer after the fire that broke out in the church in early May 1893. Preserving this was the starting point of the 1974 renovation, in which the wall and vault surfaces were cleaned and conserved and the pews were repaired.
The grey stone lower part of the bell tower is considered medieval. The grain storehouses on the church square were built in 1788 and 1822, and the former elementary school in the northern part of the village in 1837. The parsonage was built in 1897 to Theodor Höijer's design, after the previous one was destroyed by fire in 1896.
Nearby in the register
- Backas - Elannon suurtila (Backas gård – Elantos storgods)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Tikkurilan rautatieasema (Dickursby järnvägsstation)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Tuomarinkylän kartano (Domarby gård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Malmin rautatieasema (Malms järnvägsstation)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.