‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Hilding Ekelundin arkkitehtuuri Karjaalla (Hilding Ekelunds arkitektur i Karis)

Raasepori (Raseborg), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): huoltola, kaupungintalo, koulu, oppilaitos, siunauskappeli
Character (as the agency lists it): taajama
Municipality: Raasepori (Raseborg)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.07954, 23.69405
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 4501

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Bibliothèque nationale de France (Gallica)

The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Arkkitehti Hilding Ekelundin omaleimainen ja korkeatasoinen arkkitehtuuri Karjaalla liittyy sotien jälkeiseen julkisten palveluiden rakentamiseen maamme kaupungeissa ja kauppaloissa. Ekelundin vaikutus kaupunkikuvaan on huomattava; asemakaavojen laatimisen ohella hän suunnitteli useimmat Karjaan 1940-60-lukujen kunnalliset ja kirkolliset rakennukset. Ekelundia voi pitää Karjaan kauppalanarkkitehtinä, joka luottamustoimiensa ansiosta vaikutti vuosikymmeniä myös kauppalan rakentamisen ohjaukseen. Ekelundin panos koulusuunnittelun kehittäjänä liittyy sotien jälkeiseen kiivaaseen koulurakentamisen kauteen maassamme.

Karis-Billnäs samskola on Ekelundin ensimmäinen Karjaalle toteutunut koulusuunnitelma. Sen tiilinen, satulakatteinen hahmo on porrasteinen ja koostuu kaksi- ja kolmikerroksisista, kulmittain toisiinsa liittyvistä siivistä. Samskolanin tontin kokonaisjäsentely viheralueineen on olennainen osa koulun alkuperäistä suunnitelmaa, jossa koulu piha-alueineen liittyy puisto- ja bulevardimaisemaan.

Kilan koulukeskus on läntisellä Uudellamaalla poikkeuksellinen läpileikkaus 1900-1960-lukujen kouluarkkitehtuurista. Keskuksen näkyvin, alkuaan ruotsinkieliseksi kansakouluksi valmistunut rakennus on pohjaltaan T-muotoinen, tiilinen ja roiskerapattu. Sen hahmo siipien keulamaisine, kolmionmuotoisine päätyineen ja laakeine satulakattoineen on Ekelundin arkkitehtuurille yleisemminkin tunnusomainen.

Lärkkullan kristillinen kansanopisto kirkon eteläpuolella sijaitsevalla mäellä on Porvoon hiippakunnan kurssi- ja kokoontumiskeskus, jonka toiminnallisena esikuvana on ollut Ruotsin Sigtuna-keskus. Opiston päärakennus muodostuu kahdesta kolmikerroksisesta siivestä ja niitä yhdistävästä matalasta väliosasta. Siivet on sijoitettu vinosti toisiinsa nähden siten, että niistä piirretyt akselit yhdistyvät Karjaan kirkon alttarilla. Itäsiivessä on kappeli ja juhlasali sekä kirjasto ja vierashuoneet. Asuintilat ovat länsisiivessä. Alueella sijaitsee myös kaksi henkilökunnan asuinrakennusta ja 1980-luvulla rakennettu ns. kurssirakennus (arkkitehti Carl-Johan Slotte).

Pumppulahden rannalla oleva Västra Nylands yrkesskola on vaiheittaisesta rakentamisestaan huolimatta yhtenäinen kokonaisuus. Sen pitkä osittain rapattu, osittain tiilipintainen rakennus on taitteinen ja vaihtelevasti kaksi-kolmikerroksinen. Sen arkkitehtuuri sisältää myös muita Ekelundin tuotannolle tyypillisiä piirteitä, kuten laakean satulakaton ja nauhamaisesti sijoitetut ikkunat. Rakennusmassa myötäilee maastoa jättäen mäen laen rajatuksi pihamaaksi.

Kaupungintalo on osa toteutumatonta monumentaalisuunnitelmaa. Alkuperäisen suunnitelman kolmesta peräkkäisestä ja erikorkuisesta rakennusosasta on toteutunut matala väliosa.

Karjaan vesitorni rautatieaseman eteläpuoleisen kallion huipulla koostuu pohjakaavaltaan kahdesta sylinteristä, joita yhdistää lasinen kuilu. Tornin harjalla on pieni tähtitorni. Alkuaan valkoinen vesitorni on ollut rapattu, mutta se on myöhemmin verhoiltu aaltopellillä. Siitä huolimatta Karjaan vesitorni on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksia 1920-luvun lopulta 1970-luvulle.

Karjaan kappeli ja seurakuntakeskus ovat Karjaan hautausmaan päätteenä mäntykankaalla, keskellä tiivistä rakentamista. Krematoriokappelin ulko- ja sisäpinnat ovat paljaaksi jätettyä punatiiltä, jonka Ekelundin arkkitehtuurissa tyypillistä 1950-luvun lopulta lähtien. Kappelin vieressä on pulpettikattoinen, nauhaikkunainen kappelin arkkitehtuuriin mukautuva seurakuntakeskus.

Katarinakodin vanhustentalo on Ekelundia tyypillisimmillään: kolmeen osaan porrastettu, rinnetontille sijoitettu tiilirakennus on roiskerapattu, laakea satulakatto katettu sementtitiilin ja ikkunat on sijoitettu pääosin nauhamaisesti.

Historia

Arkkitehti Hilding Ekelund (1893-1984) oli arvostettu arkkitehti, jolla oli myös vaikutusta opettajana (TKK/lehtori 1927-41 ja asuntosuunnittelun professori 1950-58) ja kirjoittajana (Arkkitehti/toimittaja 1929-30, päätoimittaja 1931-34). Ekelund toimi Helsingin kaupunginarkkitehtina 1941-49 ja oma toimisto hänellä oli vuodesta 1926.

Ekelund oli 1930-luvulta lähtien mukana Karjaan taajaväkisen yhdyskunnan, vuodesta 1930 kauppalan ja 1970-luvulta lähtien kaupungin, suunnittelussa. Hän toimi kauppalan järjestysoikeuden kaava- ja rakennusasioiden asiantuntijajäsenenä 1942-1973 ja osallistui kaupungin asemakaavan ja rakennusjärjestyksen suunnitteluun sekä suunnitteli lähes kaikki Karjaan julkiset rakennukset 30 vuoden ajan.

Karis-Billnäs samskola valmistui 1943 ja sitä jatkettiin 1957-1958 luokkahuonesiivellä. Kaupungintalo valmistui 1945 vain osana alkuperäisestä suunnitelmasta, johon toteutuneen matalan väliosan lisäksi olisi kuulunut myös kolmikerroksinen kulmatornilla varustettu päämassa ja lounaispuolella kaksikerroksinen siipi.

Arkkitehtien Hilding Ekelund ja Eva Kuhlefelt-Ekelundin yhdessä suunnittelema Lärkkullan koulutuskeskus valmistui 1949. Karjaan seurakunta luovutti tarvittavan maa-alueen ja Porvoon hiippakunta sai rakentamiseen huomattavaa tukea Amerikan evankelisten seurakuntien Suomen kirkolle myöntämistä lahjoitusvaroista.

Vesitorni valmistui 1951. Ekelundin vesitornin ympärille suunnittelemaa luonnontieteille, taiteelle ja museotoiminnalle tarkoitettua kulttuurikeskusta ei toteutettu.

Västra Nylands yrkesskola rakennettiin nykyiseen laajuuteensa 1951-1965 neljässä vaiheessa. Katarinakoti eli vanhainkoti valmistui 1954.

Karjaan Pyhän Olavin krematoriokappeli valmistui 1960 vanhan taitekattoisen kappelin tilalle. Kappeliin liittyvä seurakuntakeskus valmistui 1962.

Kilan koulukeskuksen vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta. Tilojen käydessä ahtaiksi rakennettiin 1953 Ekelundin suunnittelema suuri ruotsinkielinen kansakoulu. Ekelundin suunnittelemat uusi suomalainen koulu ja ja kansalaiskoulu valmistuivat 1963 ja 1966.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Arkitekt Hilding Ekelunds särpräglade och högtstående arkitektur i Karis ansluter sig till det efterkrigstida byggandet av offentlig service i vårt lands städer och köpingar. Ekelunds inflytande på stadsbilden är märkbar; vid sidan av stadsplaner ritade han de flesta kommunala och kyrkliga byggnaderna i Karis under 1940-1960-talen. Ekelund kan betraktas som Karis köpingsarkitekt, som via sina förtroendeuppdrag också i årtionden påverkade byggnationen i köpingen. Ekelunds insats som utvecklare av skolarkitekturen anknyter till den febrila skolbyggnadsepoken i vårt land efter krigen.
Karis-Billnäs samskola är Ekelunds första förverkligade skolplan i Karis. Samskolans gestalt i tegel och sadeltak är terrasserad och består av flyglar i två och tre våningar, som sammanstrålar i hörnen. Samskoltomtens helhetsgestaltning med sina grönområden är en central del av skolans ursprungliga plan, där skolan med sin gårdsplan ingår i park- och bulevardlandskapet.

Kila centralskola är ett för västa Nyland sällsynt tvärsnitt av 1900–1960-talens skolarkitektur. Den mest framträdande av centrets byggnader, ursprungligen byggd som svensk folkskola, har T-formad botten, är byggd i tegel och har grovputsad fasad. Skolans gestalt med flygelbyggnadernas sneda, förstävsliknande, triangelformade gavlar och flacka sadeltak är även mera allmängiltigt betecknande för Ekelunds arkitektur.

På kullen som ligger söder om kyrkan finns Lärkkulla kristliga folkakademi, som även är kurs- och samlingscentrum för Borgå stift. Sigtunastiftelsen i Sverige har stått som förebild för byggnadskomplexet, som representerar den efterkrigstida funktionalismen. Folkakademins huvudbyggnad består av två stycken tre våningar höga flyglar och en låg mellandel som förbinder dessa med varandra. Flygelbyggnaderna ligger snett placerade i förhållande till varandra, på ett sådant sätt att linjerna från deras axlar sammanfaller vid altaret i Karis kyrka. I den östra flygelbyggnaden finns ett kapell och en festsal samt bibliotek och gästrum. Den västra flygelbyggnaden innehåller boningsutrymmen. På området finns även två bostadshus för personalen och den så kallade kursgården (arkitekt Carl-Johan Slotte).

Västra Nylands yrkesskola vid stranden av Pumpviken är, trots att den byggdes i faser, en sammanhållen enhet. Den långa byggnaden är delvis grovputsad och delvis i tegel och är varierande i två eller tre våningar. Arkitekturen har även andra drag som är typiska för Ekelunds produktion. Bland dessa märks det flacka sadeltaket och de bandlikt placerade fönstren. Byggnadsmassan följer terrängen så att backkrönet fungerar som en avgränsad gårdsplan.

Stadshuset är en del av Ekelunds oförverkligade monumentalplan. Av den ursprungliga planen med tre olika höga byggnadsdelar placerade efter varandra förverkligades endast den låga mellersta delen.

Karis vattentorn ligger på toppen av ett berg mittemot järnvägsstationen och dess bottenplan utgörs av två cylindrar som är förenade med en glaspassage. På toppen av tornet finns ett litet observatorium. Det vita vattentornet var ursprungligen rappat, men är numera klätt med korrugerad plåt. Trots det har Karis vattentorn valts av den internationella organisationen DOCOMOMO till ett urval som representerar finsk modernism från slutet av 1920-talet fram till 1970-talet.

Karis kapell och församlingshemmet ligger vid Karis kyrkogård på en tallmo, mitt bland tät bebyggelse. Krematoriekapellets yttre och inre ytor består av kalt, rött tegel, vilket är utmärkande för Ekelunds arkitektur fr.o.m. slutet av 1950-talet. Vid sidan om kapellet ligger församlingshemmet som med sitt pulpettak och bandlika fönsterarrangemang fogar sig i kapellets arkitektur.

Katarinahemmet är typiskt Ekelund: byggnaden är i tegel och grovputs, består av tre delar som ligger terrasserade i terrängen, är försedd med flackt sadeltak täckt med betongtegel och byggnadens fönster ligger i huvudsak bandlikt arrangerade.

Historia (på svenska)

Arkitekt Hilding Ekelund (1893–1984) var en ansedd arkitekt, som också verkade som pedagog (THS/lektor 1927–41 och professor i bostadsplanering 1950–58) och skribent (Arkitekt/redaktör 1929–30, chefredaktör 1931–34). Ekelund fungerade som Helsingfors stadsarkitekt 1941–1949 och han drev en egen byrå från 1926.

Eklund var sedan 1930-talet engagerad i planeringen av Karis befolkningstäta samhälle, sedermera köping från 1930 och stad från 1970-talet. Han fungerade åren 1942–1973 som sakkunnigmedlem för ordningsrättens plan- och byggnadsärenden och deltog i att utarbeta stadens stadsplan och byggnadsordning samt ritade snart sagt alla offentliga byggnader i Karis under 30 års tid.

Karis-Billnäs samskola färdigställdes 1943 och utvidgades 1957–58 med en flygel för klassrum. Stadshuset färdigställdes 1945 i mindre form än den ursprungliga planen. Den ursprungliga planen innehöll en större huvudbyggnad i tre våningar med ett torn samt en flygelbyggnad i två våningar sydväst om byggnaden.

Lärkkulla utbildningscentrum ritades av arkitekterna Hilding Ekelund och Eva Kuhlefelt-Ekelund och färdigställdes är 1949. Karis församling donerade det nödvändiga markområdet för stiftsgården och Borgå stift fick ett anmärkningsvärt stöd för bygget genom de medel som amerikanska evangeliska församlingar donerade åt kyrkan i Finland.

Vattentornet färdigställdes 1951. Kulturcentret för naturvetenskap, konst och museiverksamhet, som Ekelund planerat i vattentornets omgivning, förverkligades inte.

Västra Nylands yrkesskola har vuxit till sin nuvarande omfattning i fyra arbetsfaser 1951–65. Katarinahemmet, d.v.s. det före detta ålderdomshemmet, färdigställdes 1954.

Karis S:t Olofs krematoriekapell färdigställdes 1960 och ersatte det gamla kapellet med brutet tak. Församlingshemmet i anslutning till kapellet färdigställdes 1962.

De äldsta byggnaderna i Kila skolcentrum är från 1800-talet. När mera utrymme behövdes byggdes 1953 den stora svenska folkskolan som Ekelund planerat. Därutöver byggdes en ny finsk skola (1963) och medborgarskolan (1966), även de ritade av Ekelund.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The distinctive and high-quality architecture of architect Hilding Ekelund in Karjaa is linked to the building of public services in the towns and market towns of our country after the Second World War. Ekelund's influence on the townscape is considerable. Alongside drawing up town plans, he designed most of Karjaa's municipal and ecclesiastical buildings of the 1940s-60s. Ekelund can be regarded as the market town architect of Karjaa, who, through his positions of trust, also influenced the steering of the building of the market town for decades. Ekelund's contribution as a developer of school design is linked to the intensive school-building period in our country after the Second World War.

Karis-Billnäs samskola is Ekelund's first school plan realised in Karjaa. Its brick form with saddle roofs is stepped and consists of two- and three-storey wings joined to one another at angles. The overall layout of the Samskola plot, with its green areas, is an essential part of the school's original plan, in which the school and its yard are connected to a park and boulevard landscape.

The Kila school centre is an exceptional cross-section of school architecture of the 1900-1960s in western Uusimaa. The most prominent building of the centre, originally completed as a Swedish-language elementary school, is T-shaped in plan, brick, and dash-rendered. Its form, with the prow-like wings, triangular gable ends and low saddle roofs, is more generally characteristic of Ekelund's architecture.

Lärkkulla Christian folk high school, on a hill south of the church, is the course and meeting centre of the Diocese of Porvoo, whose functional model was the Sigtuna Centre in Sweden. The main building of the folk high school consists of two three-storey wings and a low connecting section between them. The wings are set at an angle to each other so that their axes meet at the altar of Karjaa Church. The east wing contains a chapel and a festive hall, as well as a library and guest rooms. The residential rooms are in the west wing. The site also includes two staff residential buildings and a course building from the 1980s (architect Carl-Johan Slotte).

West Nyland Vocational School, on the shore of Pumppulahti, is a unified whole despite being built in stages. Its long building, partly rendered and partly brick-faced, is angled and varies between two and three storeys. Its architecture also includes other features typical of Ekelund's output, such as the low saddle roof and the ribbon windows. The building mass follows the terrain, leaving the crest of the hill as an enclosed courtyard.

The town hall is part of an unrealised monumental plan. Of the original plan's three consecutive building sections of differing heights, only the low connecting section has been realised.

Karjaa water tower, on top of the rock south of the railway station, has a plan consisting of two cylinders joined by a glazed shaft. A small observatory tower sits on the ridge of the tower. Originally white, the water tower was rendered, but it was later clad in corrugated sheet metal. Nevertheless, Karjaa water tower has been selected by the international DOCOMOMO organisation for its selection of landmarks of Finnish modernism from the late 1920s to the 1970s.

Karjaa Chapel and parish centre terminate Karjaa cemetery on a pine heath, in the middle of dense development. The exterior and interior surfaces of the crematorium chapel are bare red brick, which has been typical of Ekelund's architecture from the late 1950s onwards. Beside the chapel is a parish centre with a monopitch roof and ribbon windows, adapted to the chapel's architecture.

The Katarinakoti elderly care home is Ekelund at his most typical: a brick building stepped into three sections and set on a slope site, dash-rendered, with a low saddle roof covered in concrete tiles and windows arranged mainly in ribbon fashion.

History

Architect Hilding Ekelund (1893-1984) was a highly regarded architect who also had an influence as a teacher (TKK/lecturer 1927-41 and professor of residential planning 1950-58) and as a writer (Arkkitehti/editor 1929-30, chief editor 1931-34). Ekelund served as city architect of Helsinki 1941-49, and he had his own office from 1926.

From the 1930s onward Ekelund was involved in planning the densely populated community of Karjaa, which became a market town in 1930 and a town from the 1970s. He served as an expert member for planning and building matters of the market town's järjestysoikeus from 1942 to 1973, took part in drawing up the town plan and building regulations of the town, and designed almost all of Karjaa's public buildings over a period of 30 years.

Karis-Billnäs samskola was completed in 1943 and was extended in 1957-1958 with a classroom wing. The town hall was completed in 1945, but only as part of the original plan, which, in addition to the realised low middle section, would also have included a three-storey main block with a corner tower and a two-storey wing on the south-west side.

The Lärkkulla training centre, designed jointly by architects Hilding Ekelund and Eva Kuhlefelt-Ekelund, was completed in 1949. The parish of Karjaa handed over the land needed, and the Porvoo Diocese received considerable support from the donation funds that the evangelical congregations of America granted to the Church of Finland.

The water tower was completed in 1951. The cultural centre that Ekelund planned around the water tower, intended for natural sciences, art and museum activities, was not realised.

Västra Nylands yrkesskola was built to its present extent in four stages between 1951 and 1965. Katarinakoti, that is the old people's home, was completed in 1954.

The Pyhän Olavin crematorium chapel in Karjaa was completed in 1960 on the site of the old mansard-roofed chapel. The parish centre attached to the chapel was completed in 1962.

The oldest buildings of the Kila school centre date from the 19th century. As the premises became cramped, a large Swedish-language elementary school designed by Ekelund was built in 1953. The new Finnish school and the citizen school designed by Ekelund were completed in 1963 and 1966.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map