‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalue (Hamn-, varvs- och industriområdet vid Aura ås mynning)

Turku (Åbo), Varsinais-Suomi, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): katutila, muu teollisuusrakennus, muu teollisuusrakennus, muu tuotantorakennus, satama
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Turku (Åbo)
Region: Varsinais-Suomi
Country: Finland
Coordinates: 60.43734, 22.24395
Pin: Placed by TreeAlive on the edge of the largest area the agency maps, nearest its centre
RKY number: 4095

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Bibliothèque nationale de France (Gallica)

The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Aurajokisuun poikkeuksellisen pitkä satama- ja merenkulkuhistoria alkaa Turun linnan perustamisesta. Turun kaupunkikuvassa keskeinen Aurajokisuu on 1800-luvun lopulta 1980-luvun lopulle rakentunut teollisuusrakennusten, laitureiden, telakkanostureiden ja muiden satama-, telakka- ja teollisuusalueen toimintaan liittyneiden rakennusten ja rakennelmien monipuolinen ja ajallisesti kerrostunut kokonaisuus. Se ilmentää paitsi merenkulun historiaa, myös Turun ja koko maan toisen maailmansodan jälkeistä laivanrakennusteollisuuden kasvua ja kukoistusta.

Jokisuun teollisuushistoriallisesti merkittävät kiinteistöt muodostavat arvokkaita näkymiä Turun kaupunkikuvassa ja Aurajoen kulttuurimaisemassa. Teollisen toiminnan vähennyttyä satama- ja teollisuusalueen käyttö on muuttunut hallitusti.

Aurajokisuun satama- ja teollisuusalueen rakentuminen nivoutuu laivanrakennus- ja konepajateollisuuteen, jonka keskeinen osa on Oy Crichton-Vulcan Ab:n (Wärtsilän) konepaja- ja telakka-alue. Telakka on ollut lajissaan Suomen suurin. Telakkakokonaisuuteen kuuluvat Aurajoen itärannalla useassa osassa vuodesta 1846 lähtien rakennettu, nykyasunsa 1925 saanut Crichton & Vulcanin puinen asuinrakennus, 1873 valmistunut punatiilinen konttori- ja asuinrakennus sekä 1966-1970 rakennettu Wärtsilän entinen ammattikoulu ja konepaja. Viimeksi mainitut on muutettu asuin- ja liikekäyttöön.

Laivanrakennusteollisuuteen liittyvät köysitehtaat ovat oleellinen osa Aurajoen jokisuun teollista historiaa. Itärannan tehdaskiinteistöihin kuuluu Manilla, jonka vanhimmat osat ovat 1866 perustetun viinatehtaan, Aura Ångbrännerin aikaiset polttimo, mallastamo ja varasto sekä 1875 valmistunut asuinrakennus. Manillan köysitehdas on toiminut paikalla vuodesta 1929 1980-luvulle. Köysitehtaan tehdasrakennukset ovat vuosilta 1947-1951.

Wärtsilän funktionalistinen, vaaleaksi rapattu nelikerroksinen toimistorakennus ns. Valkoinen talo vuodelta 1937 on arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnittelema. Rakennusta on laajennettu 1951 ja 1958 ja korotettu 1965. Viereinen komea punatiilinen konepajahalli on rakennettu 1938-1958. Satama-alueella on kaupungin kaasulaitoksen kaasukellon suojarakennus vuodelta 1912 ja kaasupallo vuodelta 1936. Sulkutelakka-allas on rakennettu 1937 ja muut rantalaiturit pääosin 1950-1960-luvulla. Aurajokisuussa seisoo kolme kookasta telakkanosturia, joista kaksi on telakka-altaan tuntumassa, kolmas entisen konepajarakennuksen edessä joen rannalla.

Aurajoen itärannalta länsirannalle työläisiä kuljettanut kaupunkilautta Föri on rakennettu 1903. Länsirannalla sijaitseva, arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnittelema funktionalistinen 270 metriä pitkä köysiratarakennus vuodelta 1934 on rakennustyyppinä ainutlaatuinen koko maassa ja sillä on huomattava kaupunkikuvallinen merkitys Linnankadun varressa. Kaksi 1928 rakennettua telakkahallia ja köysitehdas on otettu onnistuneesti opetus- ja kulttuurikäyttöön Turun ammattikorkeakoulun kulttuuriyksikölle. Myös länsirannan punatiilisissä Auran Panimon ja kaakelitehtaan tiloissa on uutta toimintaa, harrastus- ja toimistotiloja ja opiskelija-asuntoja.

Linnankadun varressa olevan Turun sähkölaitoksen yksikerroksinen tiilirakennus vuodelta 1908 on rakennettu saksalaisen AEG:n suunnitelmin. Korjauksen (1921) on suunnitellut arkkitehti A. Nyström. Myöhemmin rakennusta on laajennettu ja 1960-luvun alussa sen viereen on rakennettu nykyinen voima-asema.

Torpedohalli vuodelta 1935 on rakennettu sukellusvenetelakaksi. Vuonna 1894 valmistuneen tiilisen kruununmakasiinin ja viereisen osuuskaupan varaston tiloissa toimivan Forum Marinumin edessä on museoituna itärannalta siirretty 1947-1948 nosturi.

Historia

Turun satama sijaitsi Turun linnan suojassa jokisuussa ja ylempänä jokivarressa ainakin linnan perustamisesta lähtien. Linnan tuntumassa harjoitettiin laivanrakennustoimintaa ainakin jo 1500-luvun alkupuoliskolla.

Suurimittakaavaisempi laivanrakennus alkoi 1700-luvulla ja myöhempien telakoiden paikalla toimivat tuolloin ainakin Wechterin telakka joen itärannalla ja C.F. Fithien telakka länsirannalla, köysitehtaan alueella. Niistä kehittyi ja täydentyi 1800-luvun alkupuoliskolta alkaen suuria teollisuusyrityksiä.

Konepajatoiminta alkoi Aurajokisuussa 1840-luvulla. Konepaja siirtyi englantilaisen William Crichtonille, jonka aikana yritys kasvoi Turun suurimmaksi ja laivateollisuudessa alkoi uusi aika; yrityksen tärkeimpiä tuotteita olivat raudasta valmistetut alukset, höyrykoneet ja höyrykattilat.

Ab Crichtonin ja sen kilpailijan Oy Vulcan Ab:n yhteenliittyminen 1924 vahvisti jo ennestään vahvaa telakkateollisuutta. Yhtiöstä kehittyi Turun merkittävin teollinen yritys ja maan suurin telakka. Myöhemmin yritys siirtyi osaksi Wärtsilää. Wärtsilän telakka laajeni 1900-luvun kuluessa koko Aurajokisuulle.

Satama-alueen sulkutelakka louhittiin kallioon 1934-1937 Suomen laivaston sukellusveneiden rakentamista varten. Toisen maailmansodan sotakorvausalusten ja niitä seuranneen idänkaupan ansiosta tuotanto kasvoi, telakalla oli 1952 yli 3000 ja 1960-luvun alussa yli 4000 työntekijää. Telakkaa uusittiin suurempia aluskokoja varten 1950-1960 -lukujen vaihteessa, jolloin myös rakennettiin rannan kolme nosturia viereisellä Crichton-Vulcanin konepajalla (vuodesta 1965 Wärtsilän Turun telakka). Telakka-alue oli kuitenkin jo saavuttanut kasvunsa rajat ja uusi, edelleen toimiva telakka rakennettiin Turun Pernoon 1970-luvulla. Viimeinen osa Turun vanhaa telakkaa lopetti toimintansa 1988. Aurajoen laivanrakennusteollisuus päättyi, kun dieselmoottoritehdas sulkeutui 2004.

Laivanrakennuksen päätyttyä alkoi alueen uuden maankäytön suunnittelu. Aurajoen länsirannan suunnittelusta järjestettiin kilpailu 1987. Voittaneen ehdotuksen mukaan telakka-alueelle tuli rakentaa asuinkerrostaloja ja säilyttää vanhat teollisuusrakennukset kulttuurikäyttöön kunnostettuina. Arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio Oy suunnitteli kahden vanhan telakkahallin ja köysitehtaan rakennusten muutoksen kulttuuritiloiksi 1990-luvun kuluessa. Kutsukilpailun itärannan eli ns. Telakkarannan asuntorakentamisen lähtökohdista voitti arkkitehtitoimisto Gullichsen Vormala Ky 2005.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Åmynningens sällsynt långa hamn- och sjöfartshistoria börjar med grundläggandet av Åbo slott. Aura ås mynning spelar en central roll för stadsbilden i Åbo. Från slutet av 1800-talet till slutet 1980-talet växte varierande byggnadsskikt fram: industribyggnader, kajer, varvskranar samt andra varvs- och industrirelaterade byggnader och konstruktioner. Helheten avspeglar inte bara sjöfartens historia utan också den efterkrigstida skeppsbyggnadsindustrins tillväxt och blomstring i Åbo och i landet som helhet.

De industrihistoriskt viktiga fastigheterna vid åmynningen är värdefulla för stadsbilden i Åbo och kulturlandskapet vid Aura å. Den industriella verksamheten har avtagit, men industriområdet har efterhand fått andra funktioner.

Hamn- och industriområdet vid Aura ås mynning hör ihop med skeppsbyggnads- och maskinverkstadsindustrin, där en viktig komponent är Oy Crichton-Vulcan Ab:s (Wärtsiläs) maskinverkstads- och varvsområde. Varvet var en gång Finlands största i sitt slag. Till helheten hör Crichton & Vulcans röda bostadshus som härstammar från 1846, men har byggts ut i flera omgångar. Husets nuvarande yttre är resultatet av en ombyggnad från 1925. På området finns också ett kontors- och bostadshus i rödtegel från 1873 samt Wärtsiläs tidigare yrkesskola och maskinverkstad från 1966–1970. De två sistnämnda har byggts om till bostads- och affärshus.

Repslagerierna med anknytning till skeppsbyggnadsindustrin är en väsentlig del av den industriella historien vid Aura ås mynning. Till industrifastigheterna på östra stranden hör Manilla, vars äldsta delar var inhysta i spritfabriken Aura Ångbränneris bränneri-, mälteri- och lagerbyggnader från 1866 samt i fabrikens bostadshus från 1875. Repslageriet Manilla hade sin verksamhet i byggnaden från 1929 till 1980-talet. Repslageriets fabriksbyggnader är från 1947–1951.

Wärtsiläs funktionalistiska, ljusrappade kontorsbyggnad i fyra våningar, det s.k. vita huset från 1937, är ritat av Gunnar Wahlroos. Huset byggdes ut 1951 och 1958 och byggdes på 1965. Den intilliggande, ståtliga maskinverkstadshallen i rödtegel byggdes 1938–1958. På hamnområdet ligger stadens gasverk med gasklockans hölje från 1912, samt en nyare sfärisk gasklocka från 1936. Våtdockan byggdes 1937 och de övriga kajerna huvudsakligen på 1950- och 1960-talen. I Aura ås mynning står tre stora varvskranar av vilka två i närheten av varvsbassängen och den tredje framför den tidigare maskinverkstadsbyggnaden vid ån.

Stadsfärjan Föri transporterade arbetare från östra till västra stranden av Aura å. Färjan byggdes 1903. Arkitekt Gunnar Wahlroos funktionalistiska, 270 meter långa linbanebyggnad från 1934 ligger på västra stranden av ån. Som byggnadstyp är den unik i vårt land, och av stor betydelse för stadsbilden vid Slottsgatan. Två varvshallar från 1928 samt det tidigare repslageriet har på ett lyckat sätt tagits i bruk för undervisnings- och kulturändamål av yrkeshögskolan Turun ammattikorkeakoulus kulturenhet. Också det tidigare Aura Bryggeri och den gamla kakelfabriken Aura – två rödtegelbyggnader som står på västra stranden – utnyttjas för hobbyverksamheter samt hyser kontor och studentbostäder.

Vid Slottsgatan ligger Åbo elverks enplansbyggnad i rödtegel. Byggnaden är från 1908 och uppförd efter ritningar av det tyska företaget AEG. En modernisering genomfördes efter ritningar av arkitekt A. Nyström 1921. Senare har elverket byggts ut och i början av 1960-talet fick den sällskap av den nuvarande kraftverksstationen.

Torpedhallen från 1935 byggdes som ubåtsvarv. Framför kronomagasinet i tegel (1894) och andelshandelns lager – numera Forum Marinum – står en lyftkran från 1947–1948, hitflyttad från östra stranden och bevarad som museiföremål.

Historia (på svenska)

Åbo hamn låg i åmynningen, i skydd av Åbo slott, och högre upp i ån åtminstone sedan slottet grundades. I närheten av slottet bedrevs skeppsbyggnad så tidigt som i början av 1500-talet.

Skeppsbyggnad i större skala inleddes på 1700-talet. På de platser där de nyare varven står fanns åtminstone Wechters varv på östra stranden och C.F. Fithies varv på västra stranden, vid repslageriet. Från och med början av 1800-talet utvecklades de småningom till stora industriföretag.

De mekaniska verkstäderna inledde sin verksamhet i Aura ås mynning på 1840-talet. Verkstaden övergick i engelsmannen William Crichtons ägo, och under hans tid växte företaget till det största i Åbo. En ny era inleddes inom skeppsbyggnadsindustrin. Företagets viktigaste produkter var fartyg, ångmaskiner och ångpannor av järn.

Sammanslagningen av Ab Crichton och konkurrenten Oy Vulcan Ab 1924 konsoliderade den redan starka varvsindustrin. Företaget utvecklades till det viktigaste industriföretaget i Åbo och landets största varv. Senare blev det en del av Wärtsilä. Wärtsiläs varv bredde under 1900-talet ut sig längs med hela åmynningen.

Hamnområdets våtdocka sprängdes in i berget 1934–1937 för marinens ubåtsbyggen. Tack vare krigsskadeståndet med fartygsbyggen och den efterföljande östhandeln växte produktionen. År 1952 hade varvet över 3000 och i början av 1960-talet över 4000 arbetstagare. Varvet byggdes om för större fartyg i slutet av 1950- och början av 1960-talet. Samtidigt byggdes de tre varvskranarna på stranden av Crichton-Vulcans mekaniska verkstad i grannskapet (från och med 1965 Wärtsiläs Åbovarv). Varvsområdet hade emellertid redan nått gränserna för sin expansion och det nya, alltjämt fungerande varvet byggdes i Perno i Åbo på 1970-talet. Den sista biten av det gamla Åbovarvet avslutade sin verksamhet 1988. Skeppsbyggnadsindustrin i Aura å upphörde när dieselmotorfabriken stängde 2004.

När skeppsbyggnadsverksamheten hade upphört började man planera den nya markanvändningen på området. År 1987 ordnades en tävling om planeringen av västra åstranden. Enligt det vinnande förslaget skulle man bygga höghus på varvsområdet. De gamla industribyggnaderna skulle bevaras och byggas om för kulturändamål. Arkitektbyrån Laiho-Pulkkinen-Raunio Oy projekterade på 1990-talet ombyggnaden av två gamla varvshallar och repslageriet till kulturlokaler. Den inbjudna arkitekttävlingen om utgångspunkterna för bostadsbyggandet på östra stranden, den s.k. Varvsstranden, vanns av arkitektbyrån Gullichsen Vormala Ky 2005.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The exceptionally long harbour and maritime history of the Aurajoki river mouth begins with the founding of Turku Castle. The Aurajoki river mouth is a central part of Turku's townscape and is a diverse, chronologically layered ensemble of industrial buildings, quays, shipyard cranes and other buildings and structures related to the operation of the harbour, shipyard and industrial area, built from the end of the 19th century to the end of the 1980s. It illustrates not only the history of seafaring, but also the growth and flourishing of Turku's and the whole country's shipbuilding industry after the Second World War.

The industrially significant properties at the river mouth form valuable views in Turku's townscape and in the cultural landscape of the Aurajoki river. Since industrial activity has decreased, the use of the harbour and industrial area has changed in a controlled manner.

The construction of the harbour and industrial area at the Aurajoki river mouth is tied to shipbuilding and engineering, a central part of which is the engineering works and shipyard area of Oy Crichton-Vulcan Ab (Wärtsilä). The shipyard was the largest of its kind in Finland. The shipyard complex includes, on the eastern bank of the Aurajoki river, the wooden residential building of Crichton & Vulcan, built in several parts from 1846 onward and given its present appearance in 1925; the red brick office and residential building completed in 1873; and the former Wärtsilä vocational school and engineering works, built in 1966-1970. The latter have been converted to residential and commercial use.

Ropeworks related to shipbuilding are an essential part of the industrial history of the Aurajoki river mouth. The factory properties on the eastern bank include Manilla, whose oldest parts are the distillery's still house, malt house and storehouse from the Aura Ångbrännerin period of the distillery founded in 1866, and a residential building completed in 1875. The Manilla rope factory operated on the site from 1929 to the 1980s. The factory buildings of the rope factory date from 1947-1951.

The functionalist, light-plastered, four-storey office building of Wärtsilä, the so-called Valkoinen talo, dating from 1937, was designed by architect Gunnar Wahlroos. The building was extended in 1951 and 1958 and raised in 1965. The adjacent handsome red brick engineering hall was built in 1938-1958. In the harbour area stand the protective building of the city gasworks' gasholder from 1912 and a gas sphere from 1936. The dry dock basin was built in 1937, and the other quay berths mainly in the 1950s and 1960s. Three large shipyard cranes stand at the Aurajoki river mouth: two are near the dry dock basin, and the third stands on the riverbank in front of the former engineering works building.

The city ferry Föri, which carried workers from the eastern bank of the Aurajoki river to the western bank, was built in 1903. The functionalist ropewalk building on the western bank, 270 metres long, designed by architect Gunnar Wahlroos and dating from 1934, is unique in its building type across the whole country and has considerable significance for the townscape along Linnankatu. Two shipyard halls built in 1928 and the ropeworks have been successfully taken into educational and cultural use by the cultural unit of Turun ammattikorkeakoulu. Auran Panimo and the tile factory premises on the western bank, also of red brick, have also been given new uses, including hobby and office spaces and student housing.

The single-storey brick building of Turun sähkölaitos on Linnankatu, dating from 1908, was built to designs by the German firm AEG. The renovation (1921) was designed by architect A. Nyström. The building was later extended, and in the early 1960s the present power station was built next to it.

The Torpedo hall, dating from 1935, was built as a submarine shipyard. In front of Forum Marinum, which operates in the premises of the brick Kruununmakasiini (crown storehouse) completed in 1894 and the adjacent cooperative shop's warehouse, stands a crane moved from the eastern bank in 1947-1948 and now displayed as a museum piece.

History

The port of Turku was located in the shelter of Turku Castle at the river mouth, and further up the riverbank, at least since the castle was founded. Shipbuilding was practised in the vicinity of the castle at least as early as the first half of the 16th century.

Larger-scale shipbuilding began in the 18th century. The sites of the later shipyards were then occupied by at least the Wechter shipyard on the eastern bank of the river and the C.F. Fithie shipyard on the western bank, in the area of the rope factory. From the first half of the 19th century these developed and expanded into large industrial enterprises.

Engineering works activity began at Aurajokisuu in the 1840s. The engineering works passed to the Englishman William Crichton, during whose time the company grew into the largest in Turku, and a new era began in the shipbuilding industry. The company's most important products were ships made of iron, steam engines and steam boilers.

The merger of Ab Crichton and its competitor Oy Vulcan Ab in 1924 strengthened the already strong shipbuilding industry. The company developed into the most significant industrial enterprise in Turku and the largest shipyard in the country. The company later became part of Wärtsilä. Wärtsilä's shipyard expanded over the course of the 20th century to cover the whole of Aurajokisuu.

The dry dock in the harbour area was blasted out of the rock in 1934-1937 for building submarines for the Finnish Navy. Thanks to the war reparation ships built after the Second World War and the trade with the East that followed, production grew. The shipyard had over 3000 employees in 1952 and over 4000 at the beginning of the 1960s. The shipyard was rebuilt for larger hull sizes at the turn of the 1950s and 1960s, when the three cranes on the shore were also built at the neighbouring Crichton-Vulcan engineering works (from 1965 Wärtsilä's Turku shipyard). However, the shipyard area had already reached the limits of its growth, and a new shipyard, still operating today, was built at Pernoo in Turku in the 1970s. The last part of Turku's old shipyard ceased operations in 1988. The shipbuilding industry of the Aurajoki came to an end when the diesel engine factory closed in 2004.

After shipbuilding ended, planning for the new land use of the area began. A competition for the planning of the western bank of the Aurajoki was held in 1987. According to the winning proposal, residential apartment blocks were to be built on the shipyard area, and the old industrial buildings were to be preserved, restored, for cultural use. The architectural firm Laiho-Pulkkinen-Raunio Oy designed the conversion of two old shipyard halls and the rope factory buildings into cultural facilities during the 1990s. In the invited competition on the starting points for residential construction on the eastern bank, the so-called Telakkaranta, the architectural firm Gullichsen Vormala Ky won in 2005.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Varsinais-Suomi All Region Varsinais-Suomi records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map