‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Port Arthurin puutalokorttelit ja Mikaelinkirkko (Trähuskvarteren i Port Arthur och Mikaelskyrkan)

Turku (Åbo), Varsinais-Suomi, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): kaava-alue, katutila, kaupungin asuintalo, kirkko
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Turku (Åbo)
Region: Varsinais-Suomi
Country: Finland
Coordinates: 60.44815, 22.24464
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 1849

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Bibliothèque nationale de France (Gallica)

The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Port Arthurin puutalokorttelit on yhtenäinen ja laaja 1900-luvun alun työväenasuinalue. Port Arthurin kaupunginosan itäosaan rakennettu Mikaelinkirkko on puolestaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelijanuran ensimmäinen monumentaalirakennus ja keskeinen 1800-1900-luvun taitteen kirkkorakentamisen edustaja.

Mikaelinkirkko on rakennettu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa tuolloisen Turun ruutukaava-alueen luoteisosaan, työväen ja käsityöläisten asuinalueelle. Laajan puiston ympäröimä tiilestä rakennettu kirkko on ulkoarkkitehtuuriltaan lähinnä saksalaistyylistä uusgotiikkaa. Suorakaiteen muotoisen kirkon toiseen päätyyn liittyy keskiakselista sivuun rakennettu korkea torni. Kuoriosan sivuilla on matalat pyörötornit. Seiniä jäsentävät poikkipäätysarjat, suippokaariset kolmijakoiset ikkunat ja porrastetut kontreforit. Kaakkoispäädyssä on suuri pyöröikkuna. Tiiliseinien yläosissa on keskiaikaisten kirkkojen päätykolmioista tuttuja koristekomeroita. Vesikatot ovat norjalaista liuskekiveä. Sisäarkkitehtuuriltaan kirkko lähentelee jugendia ja kansallisromantiikkaa.

Turun ruutukaava-alueen länsilaidalla oleva VIII kaupunginosa Port Arthur rajautuu Kakolanmäkeen, Annankatuun, Ratakatuun ja Sairashuoneenkatuun. Port Arthur on rakentunut samaan aikaan Mikaelinkirkon kanssa ja yhtenäiset puutalokorttelit jatkuvat edelleen Ratakadun ja Rauhankadun välissä. Satamaan johtava rautatie on pirstonut muutaman Port Arthurin läntisimmistä kortteleista. Pääosa tonttien rakennuksista on 1900-1920-lukujen rakennusvaiheesta, mutta alueen kaakkoislaidan kortteleissa on myös vanhempaa rakennuskantaa. Puutalokortteleiden varsin yhtenäinen rakennuskanta muodostuu yksikerroksisista asuinrakennuksista, jotka on sijoitettu pitkä julkisivu katulinjan suuntaisesti. Lauta-aidoilla rajattujen tonttien sisäosien piharakennukset muodostavat suljettuja, suurten lehtipuiden varjostamia pihapiirejä.

Historia

Port Arthurin korttelit muodostettiin Engelin 1828 valmistuneessa asemakaavassa Iso-Heikkilän majurinvirkatalon pelto- ja laidunmaille. Ns. Backhoffin asemakaavassa 1884 muotoiltiin uudelleen satamaan johtavan rautatien sijoituksen takia Engelin kaavan korttelit. Asutuksen ydinalueen rakentaminen alkoi heti Turun palon jälkeen ja alueen kortteleista 17 oli asuttuja 1900.

Turun seurakunta anoi ruutukaava-alueen luoteisosasta, siihen mennessä suureksi osaksi rakentamattomalta työväen ja käsityöläisten asuinalueelta, aiemmin puistoksi varattua tonttia kirkkoa varten 1890. Mikaelinkirkko rakennettiin 1893 julistetun yleisen arkkitehtikilpailun voittaneen arkkitehtiylioppilas Lars Sonckin tekemän ehdotuksen mukaan 1899-1904. Kiinteän sisustuksen suunnittelussa ja kirkon ornamentiikan suunnittelussa Sonckia avusti arkkitehti Max Frelander. Lyijylasi-ikkunat suunnitteli Willy Baer. Sodassa tuhoutuneiden kuori-ikkunoiden lasimaalaukset korvattiin väriasteikoltaan alkuperäisiä voimakkaammilla 1953 Hilkka Toivolan suunnitelmin.

Kirkon sijaintipaikan valinnan aikaan asutus päättyi Korkeavuorenkadun ja Puutarhakadun kulmaukseen. Samaan aikaan kirkon rakentamisen kanssa rakennettiin Port Arthurin rakennukset lähtökohtanaan asemakaava vuodelta 1897. Asemakaavassa tonttijakoa muutettiin jakamalla niitä pienempiin; ratkaisu vastasi kasvaneeseen esikaupunkiongelmaan ja työväestön asuntopulaan. Port Arthur rakennettiin 1920-luvulle mennessä.

Arkkitehti Sonckin suunnitelma, jossa kirkko olisi reunustettu rakennuksin, voitti kirkon ympäristön asemakaavakilpailun 1913, mutta jäi toteutumatta asemakaavan hyväksymisestä huolimatta. Viereinen kortteli muutettiin Mannerheiminpuistoksi 1942.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Trähuskvarteren i Port Arthur är ett enhetligt och stort arbetarkvarter från början av 1900-talet. Mikaelskyrkan i stadsdelens östra utkant är ritad av arkitekt Lars Sonck. Kyrkan är den första monumentalbyggnaden på hans arkitektbana och en viktig representant för kyrkoarkitekturen kring sekelskiftet 1900.

Mikaelskyrkan byggdes i den nordvästra ändan av det dåvarande rutnätsområdet i Åbo, på ett område som beboddes av arbetare och hantverkare. Kyrkan är byggd i tegel och omges av en stor park. Exteriören påminner närmast om tysk nygotik. Till den rektangulära kyrkan hör ett högt torn på sidan om mittaxeln, medan koret flankeras av låga runda torn. Väggarna delas in av en serie tvärgavlar, spetsbågiga, tredelade fönster och kontreforer. På sydöstra gaveln sitter ett stort rundfönster. De övre delarna av tegelväggarna har dekorativa nischer av det slag som finns på medeltida kyrkgavlar. Yttertaket är av norsk skiffer. I interiören närmar sig kyrkan jugendstilen och nationalromantiken.

Port Arthur, stadsdel nummer VIII i västra ändan av Åbo rutnätsplan, gränsar mot Kakolabacken, Annegatan, Bangatan och Lasarettgatan. Port Arthur byggdes samtidigt med Mikaelskyrkan och de enhetliga trähuskvarteren fortsätter mellan Bangatan och Fredsgatan. Järnvägen som leder till hamnen har splittrat några av de längst västerut belägna kvarteren i Port Arthur. Merparten av byggnaderna är från tiden då området byggdes, 1900–1920, men i sydöstra hörnet finns också äldre byggbestånd. Trähuskvarterens mycket enhetliga hus består av enplansbyggnader med långsidan vänd mot gatulinjen. Tomterna avgränsas av träplank och de slutna gårdarna och gårdsbyggnaderna innanför skuggas av stora lövträd.

Historia (på svenska)

Kvarteren i Port Arthur som låg på majorsbostället Iso-Heikkiläs åker- och betesmark ritades upp i Engels stadsplan från 1828. I den s.k. Backhoffs stadsplan 1884 strukturerade man om kvarteren i Engels plan på grund av järnvägen till hamnen. Byggandet av kärnområdet inleddes genast efter Åbo brand och av områdets kvarter var 17 bebodda år 1900.

Åbo församling anhöll 1890 om att få bygga en kyrka i rutnätsområdets nordvästra hörn, på ett område som tidigare hade reserverats som park. Området var ett till stor del obebyggt arbetar- och hantverkarkvarter. Mikaelskyrkan byggdes 1899–1904 efter ritningar av arkitektstuderanden Lars Sonck, vinnare i den allmänna arkitekttävling som utlystes 1893. Arkitekt Max Frelander hjälpte Sonck med den fasta inredningen och kyrkans ornamentik. Blyglasfönstren formgavs av Willy Baer. Korfönstrens glasmålningar förstördes i kriget och ersattes 1953 av Hilkka Toivolas målningar i en färgskala som är kraftigare än den ursprungliga.

När man valde plats för kyrkan upphörde bebyggelsen i hörnet av Högbergsgatan och Trädgårdsgatan. Samtidigt med kyrkan byggdes Port Arthur, med utgångspunkt i stadsplanen från 1897. Tomtindelningen ändrades så att tomterna blev mindre; lösningen svarade mot det växande förstadsproblemet och bostadsbristen bland arbetare. Port Arthur var färdigbyggt på 1920-talet.

Arkitek Lars Soncks plan, enligt vilken kyrkan skulle ha omgetts av byggnader, vann tävlingen om miljön kring kyrkan 1913, men realiserades aldrig trots att den godkändes. Det intilliggande kvarteret gestaltades i stället till Mannerheimparken år 1942.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The wooden-house blocks of Port Arthur form a coherent and extensive working-class residential area of the early 20th century. Mikaelinkirkko, built in the eastern part of the Port Arthur district, is in turn the first monumental building in architect Lars Sonck's career as a designer, and a key example of church building at the turn of the 19th and 20th centuries.

Mikaelinkirkko was built at the turn of the 19th and 20th centuries in the north-western part of what was then the grid-plan area of Turku, in a residential area of workers and craftsmen. Built of brick and surrounded by a large park, the church is externally mostly German-style neo-Gothic. A tall tower, built off the central axis to the side, is attached to one end of the rectangular church. On the sides of the chancel there are low round towers. The walls are articulated by series of transverse gables, pointed-arched triple-light windows and stepped buttresses. At the south-eastern gable there is a large round window. In the upper parts of the brick walls there are decorative niches familiar from the gables of medieval churches. The roofs are of Norwegian slate. In its interior architecture the church approaches Art Nouveau (Jugend) and National Romanticism.

Port Arthur, district VIII on the western edge of Turku's grid-plan area, is bounded by Kakolanmäki, Annankatu, Ratakatu and Sairashuoneenkatu. Port Arthur was built at the same time as Mikaelinkirkko, and the continuous wooden-house blocks still extend between Ratakatu and Rauhankatu. The railway leading to the harbour has broken up a few of the westernmost blocks of Port Arthur. Most of the buildings on the plots date from the building phase of the 1900-1920s, but the blocks on the south-eastern edge of the area also contain older building stock. The fairly uniform building stock of the wooden-house blocks consists of single-storey residential buildings, sited with their long façade parallel to the street line. The outbuildings in the inner parts of the plots, which are bounded by board fences, form enclosed courtyard groups shaded by large deciduous trees.

History

The blocks of Port Arthur were laid out in Engel's town plan, completed in 1828, on the field and pasture land of the Iso-Heikkilä majurinvirkatalo. In the so-called Backhoff town plan of 1884, the blocks of Engel's plan were reshaped because of the placing of the railway leading to the harbour. Building in the core residential area began immediately after the Turku fire, and block 17 of the area was inhabited in 1900.

The Turun seurakunta applied in 1890 for a plot in the northwestern part of the grid-plan area, a residential area of workers and craftsmen that was by then largely unbuilt on, previously reserved as a park, for a church. Mikaelinkirkko was built in 1899-1904 to the design proposed by architecture student Lars Sonck, who won the general architectural competition announced in 1893. The architect Max Frelander assisted Sonck in designing the fixed interior furnishings and the ornamentation of the church. The leaded glass windows were designed by Willy Baer. The stained glass paintings of the chancel windows, which were destroyed in the war, were replaced in 1953 with ones stronger in colour range than the originals, to designs by Hilkka Toivola.

At the time the church site was chosen, settlement ended at the corner of Korkeavuorenkatu and Puutarhakatu. At the same time as the church was built, the Port Arthur buildings were constructed, based on the town plan of 1897. In the town plan, the plot division was changed by dividing the plots into smaller ones; this solution corresponded to the growing suburban problem and the housing shortage of the working population. Port Arthur was built up by the 1920s.

Architect Sonck's plan, in which the church would have been flanked by buildings, won the competition for the town plan of the church surroundings in 1913, but was not implemented despite the approval of the town plan. The adjacent block was converted into Mannerheiminpuisto in 1942.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Varsinais-Suomi All Region Varsinais-Suomi records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map