RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Maarian kirkko ja pappila (S:t Marie kyrka och prästgård)
Turku (Åbo), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautakappeli, hautausmaa, kellotapuli, kirkko, pappila, pihapiiri
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Turku (Åbo)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.47598, 22.29032
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1868
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Maarian keskiaikainen kivikirkko ja 1700-luvun pappila pihapiireineen kuuluvat maamme kirkollisen arkkitehtuurin keskeisiin muistomerkkeihin. Pappilan päärakennus on rakennettu kivestä ns. hyödyn aikakauden taloudellisten tavoitteiden mukaan. Maarian kirkko on yksi Aurajoen alajuoksun tiivistä keskiaikaisten kirkkojen ryhmää.
Aurajokeen laskevan Vähäjoen varressa, Räntämäen kylässä sijaitsevan Maarian kirkon vanhimmat osat lienevät 1300-luvun lopulta. Holvaus ja länsipäätyyn liitetty kellohuone ovat kokeneet muutoksia keskiajan jälkeen. Kolmilaivaisessa kirkkosalissa on viisi traveeta. Keskilaiva on sivulaivoja leveämpi ja sen kaksi itäisintä tähtiholvia kohoavat muita ristiholveja korkeammalle. Kuori-ikkuna on säilyttänyt valoaukon tiilisauvastoa lukuun ottamatta keskiaikaisen muotonsa. Seinissä, holveissa sekä arkadikaarissa on runsasta primitiivistä maalauskoristelua, joka sisältää niin kirkollisia kuin profaanejakin aiheita. Triumfikrusifiksi on 1300-luvun jälkipuoliskolta. Itäikkunan edessä on tiilestä muurattu alttari tai saarnapulpetti. Daniel Sudroviuksen veistämä saarnastuoli on vuodelta 1662. Kiinteästä sisustuksesta penkit ovat 1870-luvulta, urkulehteri ja alttari kaiteineen 1980-luvulta.
Kirkkotarhaa ympäröivässä kiviaidassa on kaksi arkkitehti Charles Bassin piirtämää porttiholvia vuodelta 1803. Kiviaitaan liittyy itäpuolella kaksi hautakappelia, pohjoiskulmassa oleva on 1800-luvun alusta ja kuulunut Baer-suvulle. Toinen kappeli on 1780-luvulta. Kirkkomaalla on lisäksi professori A.M. Tallgrenin perhehauta, jolla on arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema kivi. Arkkitehti Matti Aaltosen suunnittelema kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen perhehauta on vuodelta 1968.
Kirkon ja pappilan välistä kulkee keskiaikaisperäinen Varkaantie.
Maarian pappilan rakennusryhmän muodostavat kivinen 1788 rakennettu kustavilainen, mansardikattoinen pappila, pappilan vanhempi asuinrakennus kellareineen, läpiajettava aitta-asuinrakennus sekä kaksi aittaa. Pihapiiri, jossa rakennukset muodostavat lähes umpipihaisen kokonaisuuden, on säilynyt lähes ennallaan 1700-luvulta lähtien. Pappilan päärakennus on sijoitettu pääty tien suuntaan.
Historia
Maarian seurakunta on Suomen vanhimpia. Maaria toimi ensin piispan anneksina ja 1600-luvun lopusta vuoteen 1844 se oli Turun akatemian prebendipitäjä. Maarian kivikirkko rakennettiin keskiajan kuluessa useassa rakennusvaiheessa. Kirkon kattorakenteet ja kellohuoneen kellot tuhoutuivat 1876 sattuneessa tulipalossa. Kirkko restauroitiin 1984.
Maarian kirkkoherroina toimivat monet akatemian professorit. Nykyisen pappilan rakennutti taloustieteen professori Samuel Kreander 1786-1788. Rakennuttamalla pappilan kivestä hän noudatti 1700-luvun ns. hyödyn ajan taloudellisia tavoitteita. Pappilan muuraamisesta ja rakentamisesta vastasi turkulainen muurarimestari Mats Arelin. Pappilan päärakennus korotettiin kokonaan kaksikerroksiseksi 1900-luvun alussa arkkitehti Carl Armfeltin suunnitelmin ja toiseen päätyyn lisättiin matala siipirakennus.
Yliopiston siirryttyä 1820-luvulla Helsinkiin Maariasta tuli lukion lehtoreitten palkkapitäjä aina vuoteen 1886 asti. Alkuperäinen käyttö kirkkoherran virkatalona loppui 1980-luvun alussa ja 1987-1988 pappilan rakennukset korjattiin Maarian seurakuntakeskukseksi.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Den medeltida stenkyrkan i S:t Marie och prästgårdmiljön från 1700-talet hör till de främsta kyrkliga arkitekturminnesmärkena i landet. Huvudbyggnaden på prästgården är byggd i sten enligt de ekonomiska målen under den s.k. nyttans tidevarv. S:t Marie kyrka är en del av den täta gruppen av medeltida kyrkor vid Aura ås nedre lopp.
S:t Marie kyrka ligger i Räntämäki by vid Vähäjoki som rinner ut i Aura å. Kyrkans äldsta delar är förmodligen från slutet av 1300-talet. Välvningen och klockstapeln vid västra gaveln har fått en ny skepnad efter medeltiden. Den treskeppiga kyrksalen har fem travéer. Mittskeppet är bredare än sidoskeppen och de två östra stjärnvalven sträcker sig högre än kryssvalven. Korfönstret har kvar sin medeltida form med undantag av ljusöppningens stavverk i tegel. På väggar, valv och arkadbågar finns rikligt med primitiva målningar med både kyrkliga och profana motiv. Triumfkrucifixet är från slutet av 1300-talet. Framför fönstret på östra gaveln står ett tegelmurat altare eller en pulpet. Predikstolen från 1662 är snidad av Daniel Sudrovius. Av den fasta inredningen är bänkarna från 1870-talet, orgelläktaren och altaret med altarring är från 1980-talet.
Till stenmuren som omger kyrkogården hör två portvalv av arkitekt Charles Bassi från 1803. Vid stenmurens östra del står två gravkapell, det nordliga är från 1800-talets början och tillhör släkten Baer. Det andra kapellet är från 1780-talet. På kyrkogården finns dessutom professor A.M. Tallgrens familjegrav med en sten av arkitekt Erik Bryggman. Arkitekt Matti Aaltonen har formgett monumentet på bildhuggaren Wäinö Aaltonens familjegrav (1968).
Mellan kyrkan och prästgården går Varkaantie (Tjuvvägen) som har medeltida rötter.
Byggnadsgruppen kring prästgården i S:t Marie består av den gustavianska, mansardtaksförsedda prästgården i sten, byggd 1788, prästgårdens äldre bostadshus med källare, ett s.k. portlider med loftbodar och två bodar. Gården är nästan helt kringbyggd och har bevarats så gott som intakt sedan 1700-talet. Prästgårdens huvudbyggnad är placerad så att gaveln ligger mot vägen.
Historia (på svenska)
S:t Marie församling hör till Finlands äldsta. S:t Marie var först annex till biskopen och från och med slutet av 1600-talet till 1844 var socknen Åbo akademis prebendesocken. Stenkyrkan i S:t Marie byggdes i flera etapper under medeltiden. Kyrkans takkonstruktioner och klocktornets klockor förstördes i en brand 1876. Kyrkan restaurerades 1984.
Många akademiprofessorer var kyrkoherdar i S:t Marie. Den nuvarande prästgården är byggd på uppdrag av ekonomie professor Samuel Kreander 1786–1788. Prästgården är byggd av sten och följde därmed de ekonomiska mål som den s.k. nyttans tidevarv på 1700-talet hade ställt upp. Det var murarmästaren Mats Arelin från Åbo som svarade för murnings- och byggarbetet. I början av 1900-talet fick huvudbyggnaden en påbyggnad så att den genomgående blev en tvåvåningsbyggnad. Ritningarna till ombyggnaden gjordes av arkitekt Carl Armfelt. Den andra gaveln utvidgades med en låg flygelbyggnad.
När universitetet flyttades till Helsingfors på 1820-talet blev S:t Marie prebendesocken för gymnasielektorerna fram till 1886. Den ursprungliga användningen som kyrkoherdeboställe upphörde i början av 1980-talet och 1987–1988 renoverades prästgårdsbyggnaderna till församlingscentrum för S:t Marie församling.
Further reading (as the agency lists it)
Elias Härö, Pappilarakennusten yhdennellätoista hetkellä. Arkkitehti 11-12/1963.
Tove Riska, Maarian kirkko. Suomen kirkot 3. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1964.
Ola Laiho, Maarian kirkon ja Kaarinan kirkon korjaus. Arkkitehti 7/1984.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Kaarin Lehtonen, Aurajokilaakson maisema-alueen kulttuurihistorialliset arvot. Turun maakuntamuseo. Monisteita 11. 1997.
Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000.
Markus Hiekkanen, Suomen kirkot keskiajalla. Keuruu 2003.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän verkkosivut http://www.turunsrk.fi/portal/fi/kirkot (18.8.2009).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The medieval stone church of Maaria and the 18th-century parsonage with its yard ensemble are among the key monuments of church architecture in our country. The main building of the parsonage is built of stone in keeping with the economic aims of the so-called hyödyn aikakausi. Maaria church is one of the dense group of medieval churches in the lower reaches of the Aurajoki.
The Maaria church, situated in the village of Räntämäki on the Vähäjoki, a tributary flowing into the Aurajoki, probably has its oldest parts from the end of the 14th century. The vaulting and the belfry attached to the west end have undergone alterations since the Middle Ages. The three-aisled church space has five bays. The nave is wider than the side aisles, and its two easternmost star vaults rise higher than the other cross vaults. The choir window has retained its medieval form apart from the brick tracery in the light opening. The walls, vaults and arcade arches bear extensive primitive painted decoration, which includes both ecclesiastical and secular subjects. The triumphal crucifix dates from the second half of the 14th century. In front of the east window stands a brick altar or pulpit. The pulpit carved by Daniel Sudrovius dates from 1662. Of the fixed furnishings, the benches date from the 1870s, and the organ gallery and altar with its railings from the 1980s.
The stone wall surrounding the churchyard has two gateway vaults drawn by architect Charles Bassi in 1803. On the east side, two burial chapels adjoin the stone wall. The one in the north corner dates from the early 19th century and belonged to the Baer family. The other chapel dates from the 1780s. The churchyard also contains the family grave of Professor A.M. Tallgren, which has a stone designed by architect Erik Bryggman. The family grave of sculptor Wäinö Aalto, designed by architect Matti Aalto, dates from 1968.
The Varkaantie, of medieval origin, runs between the church and the parsonage.
The parsonage building group of Maaria consists of the stone Gustavian parsonage built in 1788 with a mansard roof, the older residential building of the parsonage with its cellars, a drive-through aitta-asuinrakennus, and two aitta storehouses. The yard, where the buildings form an almost closed-courtyard ensemble, has remained nearly unchanged since the 18th century. The main building of the parsonage is positioned with its gable end facing the road.
History
Maaria parish is one of the oldest in Finland. Maaria first functioned as a bishop's annex, and from the end of the 17th century until 1844 it was a prebend parish of the Academy of Turku. The stone church of Maaria was built in several building phases during the Middle Ages. The roof structures and the bells in the bell chamber were destroyed in the fire of 1876. The church was restored in 1984.
Many professors of the Academy served as vicars of Maaria. The present parsonage was built by professor of economics Samuel Kreander in 1786-1788. By having the parsonage built of stone, he followed the economic aims of the so-called Age of Utility of the 18th century. The masonry and construction of the parsonage were overseen by Turku master mason Mats Arelin. The main building of the parsonage was entirely raised to two storeys in the early 20th century to designs by architect Carl Armfelt, and a low wing building was added to the other end.
After the university moved to Helsinki in the 1820s, Maaria became the parish paying the salaries of the lyceum lecturers, until 1886. The original use of the building as the official residence of the vicar ended in the early 1980s, and in 1987-1988 the parsonage buildings were renovated to become the Maaria parish centre.
Nearby in the register
- Koroistenniemi (Korois)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Pyhän Katariinan kirkko ympäristöineen (S:t Karins kyrka med omgivning)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Turun läntinen ylioppilaskylä (Västra studentbyn i Åbo)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Halisten kylämäki (Byn Hallis)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.