RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupunki
Lappeenranta, Etelä-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kasarmi, kirkko, koulu, linnoitus, muinaisjäännös, museo, oppilaitos, sairaala, parantola
- Character (as the agency lists it)
- kaupunki
- Municipality
- Lappeenranta
- Region
- Etelä-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.06326, 28.17974
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1170
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Lappeenranta on harvinainen ja monipuolinen rajamaakuntaan rakennettu linnoitus- ja varuskuntakaupunkikokonaisuus, jonka strateginen merkitys on vaihdellut eri aikoina. Saimaaseen pistävään niemeen sijoitettu Lappeenrannan linnoitus on eurooppalaisen linnoituskaupunki-ideaalin mukaan rakennettu bastionien suojaama ruutukaavoitettu kaupunki. Lappeenrannan linnoitus- ja varuskuntakaupungin eri osat kuvastavat kehitystä puolustus- ja varuskuntahistoriassa Ruotsin, autonomian sekä itsenäisyyden ajalla.
Kokonaisuus muodostuu ruotsalaisten 1721 jälkeen perustamasta linnoituksesta ja venäläisten siihen 1741 alkaen tekemistä linnoitteista, rakennuksista ja ulkopuolisista etuvarustuksista sekä linnoitusniemen kaakkoispuolelle 1800-luvulla perustetusta Rakuunamäen kasarmialueesta sairaalamäkineen, 1880-luvun reservikomppanian alueesta sekä entisestä rakuunarykmentin leirikentästä eli 1930-luvulla perustetusta maasotakoulun alueesta.
Lappeenrannan linnoituksen ohella Suomen linnoituskaupunkeihin lukeutuvat Hamina sekä Taavetti Luumäellä. Linnoituksella ja kunnostetuilla linnoituslaitteilla on huomattava merkitys Lappeenrannan kaupunkikuvalle. Maisemakokonaisuuteen liittyy Pallonlahden alue ja Kaupunginlahti puistoistutuksineen. Linnoituksesta lounaaseen on samaan linnoitusjärjestelmään kuuluva Nikolainlinnake 1790-luvun bastioneineen.
Lappeenrannan linnoituksen historiallisia sotilasrakennuksia ovat mm. komendantin talon kiviosat, portin viereinen vartiotupa ja viisi kasarmirakennusta 1700-luvun lopulta, puurakennukset 1800-luvulta ja tiiliset sotilaskasarmit 1910-luvulta. Etelä-Karjalan maakuntamuseo sijaitsee kahdessa pian vuoden 1800 jälkeen rakennetussa tykistövarikkorakennuksessa. Jumalansynnyttäjän muistolle pyhitetty kirkko vuodelta 1785 on maamme vanhin kreikkalaiskatolinen kirkko. Venäläistä barokkia edustavan yksilaivaisen kellotornillisen kirkon arvokkain taideteos on 1780 valmistunut Neitsyt Marian ilmestys -aiheinen nimikkoikoni, ns. Pokrovan ikoni. 1800-luvun puolivälissä uusitun Ikoniseinän kankaalle maalatut kuvat on tehty Pietarissa.
Linnoitukseen nivoutuu varuskuntahistoriansa ja sijaintinsa ansiosta Rakuunamäen kasarmialue, joka on säilynyt pääosin alkuperäisessä muodossaan. 1800-luvun lopun kasarmirakennukset ovat kolmikerroksisia. Rantatien varrella on ryhmä kaksikerroksisia, osin tiili-, osin puurakenteisia upseeriston asuinrakennuksia sekä upseerikerho. Tallit ja kalustovajat muodostavat oman laajan kokonaisuutensa. Osa kasarmeista on arkkitehti Sebastian Gripenbergin Suomen sotaväelle suunnittelemia, osa taas venäläisiä 1900-luvun alun kasarmeja. Sairaalanmäen punatiilisen sotilassairaalan toiminta alkoi 1893 ja se on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut sotilassairaala. Puolustusvoimien kantahenkilökunnalle Valtakadun varteen rakennetut asuinkerrostalot Rakuunamäen eteläpuolella ovat 1950-luvulta. Sotaväki on kokonaan jättänyt linnoituksen, mutta Rakuunamäellä on sotilas- ja siviilitoimintoja rinnakkain.
Kasarmialueen itäpuolella, 1790-luvun Nikolainlinnakkeella, on 1910-luvulla rakennettu tiilinen, alun perin ortodoksinen sotilaskirkko. Kirkko on nykyään kaupungin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkko. Kasarmialueen itäpuolella on kaksi vanhaa koulua, Lönnrotin entinen kansakoulu vuodelta 1888 (W.Backmansson) ja Lappeenrannan Lyseo vuodelta 1897 (O.Tarjanne), laajennukset 1907 (K.Hård af Segerstad) ja 1939 (M.Välikangas).
Huhtiniemen suomalaisen reservikomppanian alue on yksi yleisen asevelvollisuuden järjestämisen yhteydessä 1882 perustetuista kasarmialueista. Entisen reservikomppanian yksi- ja kaksikerroksiset puurakennukset sijaitsevat alueella hajallaan laitoslajin suunnitteluperiaatteiden mukaisesti.
Rakuunamäen eteläpuoliselle leirikentälle on 1930-luvulla noussut Lappeenrannan maasotakoulu, jonka rakennuskantaa on täydennetty 1900-luvun mittaan.
Historia
Lappeenrannan linnoitus sai ensimmäisen kaavasuunnitelmansa 1649, jota pidetään kaupungin perustamisvuotena. Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721 Lappeenrannasta tuli Ruotsin itäisin kaupunki, jonka linnoitustyöt käynnistettiin. Turun rauhan 1743 jälkeen kaupunki jäi Venäjän puolelle ja venäläiset jatkoivat linnoittamistöitä. Uusi asemakaava vahvistettiin 1775. Linnoitusta vahvistettiin kenraali Suvorovin johdolla 1790-luvulla, jolloin rakennettiin mm. linnoituksen luoteispuolelle ns. Nikolain vallit sekä linnoituksen sivustoille Pallon ja Kimpisen etuvarustukset.
Lappeenranta liitettiin muun Vanhan Suomen osana 1812 Suomen suuriruhtinaskuntaan, jolloin aiempi rajakaupunki menetti strategisen merkityksensä. Vanha linnoitusesplanadi muodostettiin yleiseksi puistoksi. Varuskunta toimi yhä linnoituksessa, vaikka 1819 osa rakennuksista tuli kehruuhuoneen eli naisvankilan käyttöön. Miesten vankila-alueen rakentaminen muutti linnoituksen miljöötä 1881 alkaen samoin kuin satamatien ja rautatien rakentaminen. Viimeinen suuri rakennusvaihe oli ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin useita tiilirakennuksia tuli venäläisten joukkojen käyttöön.
Linnoituksen 1785 käyttöön vihitty ortodoksikirkko korvasi paikalla aiemmin olleen 1740-luvulla tehdyn puisen rakennuksen. Nykymuotonsa kirkko sai 1903 valmistuneessa laajennuksessa. Kirkko restauroitiin 1984.
Linnoituksen länsipuolisen Pallonlahden rantaan vakiintui asutusta jo 1700-luvun lopulla. Alueelle syntyi tehtaita, telakoita, myllyjä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Pallon kaupunginosaa on uudisrakennettu 1900-luvun lopussa.
Rakuunamäen ranta-alueilla toimi linnoituksen Saimaan laivasto. Laivaston rakennusten viereiselle mäelle perustettiin 1889 Suomen rakuunarykmentti, jonka punatiiliset kasarmit rakennettiin 1889-1893 alun perin kansallisen asevelvollisen ratsuväen käyttöön (arkkitehdit S. Gripenberg, J. Ahrenberg). Suomen rakuunarykmentti lakkautettiin 1901 ja rakennukset luovutettiin venäläisille joukoille, joille rakennettiin myös uusia kasarmeja 1910-luvulla. Rakennuksia, joiden sotilaskäyttö päättyi 1990-luvulla, on Lappeenrannan kaupunki kunnostanut asuin- ja toimitilakäyttöön.
Yleisen asevelvollisuuden järjestämisen yhteydessä perustettiin 1882 kunkin tarkkampujapataljonan alueelle neljä reservikomppaniaa. Järjestelyn seurauksena syntyi 32 uutta kasarmialuetta, joista yksi on Mustolan kylästä erotettu Huhtiniemen suomalaisen reservikomppanian alue. Kaikki reservikomppaniat rakennettiin yleisten rakennusten ylihallituksessa laadittujen piirustusten mukaisesti. Huhtiniemen alue ampumaratoineen, harjoituskenttineen, miehistöparakkeineen ja muine rakennuksineen oli virstan päässä Rakuunamäen eteläpuolisesta leirikentästä, jonka paikalle 1930-luvulla nousi arkkitehti Ragnar Ypyän suunnittelema Lappeenrannan maasotakoulu. Alueen täydennysrakentamisen suunnitteli pääosin arkkitehti Osmo Lappo.
Further reading (as the agency lists it)
Kaakkois-Suomen vanhat maalinnoitukset. Sotasokeat ry 1974.
Lauri Putkonen, Lappeenranta. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset ja alueet. Etelä-Karjalan museon julkaisut n:o 3. Lappeenranta 1977.
Lappeenrannan merkittävät rakennukset. Lappeenrannan kaupunki. Julkaisu C4/1984.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Rainer Knapas, Linnoitusten rakentaminen ja sotilasarkkitehtuuri 1721-1808. Ars. Suomen taide 2. Otava 1988.
Vastassa Ruotsi. Kaakkois-Suomen linnoitukset. Museovirasto 1990.
Olli Immonen, Lappeenrannan varuskuntahistoria. Lappeenranta 1992.
Keijo Keto, Vanhan sotaväen reservinkasarmit. Tutkimus kasarmialueiden kulttuurihistoriallisesta merkityksestä. Museovirasto 1994 (painamaton).
Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa ja tarinoita Lappeenrannasta ja sen asukkaista. Toim. Soile Rinno. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja 21. Lappeenranta 1999.
Aimo Vuorinen, Lappeenrannan kirkot. Lappeenrannan kilta 2001.
Teemu Mökkönen, Lappeenranta. Kaupunkiarkeologinen inventointi. Museovirasto, rakennushistorian osasto 2003.
Anu Talka, Pia Puntanen, Linnoitus ja kaupunki: Lappeenrannan historia 1812-1917. Lappeenrannan kaupunki 2005.
Kaija Kiiveri-Hakkarainen, Rakennettu Lappeenranta. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja nro 28. Lappeenranta 2006.
Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys osa 2 . Etelä-Karjalan liitto 2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Lappeenranta is a rare and varied fortress and garrison town complex built in a border province, whose strategic significance has varied at different times. The Lappeenranta fortress, located on a promontory jutting into Lake Saimaa, was built according to the European fortress town ideal as a grid-planned town protected by bastions. The different parts of the Lappeenranta fortress and garrison town reflect developments in defence and garrison history during the Swedish, autonomy and independence periods.
The complex consists of the fortress founded by the Swedes after 1721, and the fortifications, buildings and outer advanced defences that the Russians began building there in 1741, as well as the Rakuunamäki barracks area with its hospital hill, founded in the 19th century on the southeast side of the fortress promontory, the reserve company area from the 1880s, and the former cavalry regiment training field, which is the land warfare school area established in the 1930s.
Besides the Lappeenranta fortress, the fortress towns of Finland include Hamina and Taavetti in Luumäki. The fortress and the restored fortification structures have a considerable significance for the townscape of Lappeenranta. The landscape complex includes the Pallonlahti area and Kaupunginlahti with park plantings. Southwest of the fortress is the Nikolainlinnake with its 1790s bastions, which belongs to the same fortification system.
Historical military buildings of the Lappeenranta fortress include, among others, the stone parts of the commandant's house, the guardhouse beside the gate, and five barracks buildings from the late 18th century, wooden buildings from the 19th century, and brick military barracks from the 1910s. The South Karelia Provincial Museum is located in two artillery depot buildings built shortly after 1800. The church dedicated to the memory of the Mother of God, dating from 1785, is the oldest Greek Catholic church in our country. The most valuable work of art in the single-nave church with bell tower, which represents Russian Baroque, is the eponymous icon of the Annunciation of the Virgin Mary, completed in 1780, the so-called Pokrova icon. The paintings on canvas of the Icon Wall, renewed in the mid-19th century, were made in St Petersburg.
Due to its garrison history and location, the Rakuunamäki barracks area is bound up with the fortress, and it has survived largely in its original form. The barracks buildings from the late 19th century are three-storey. Along Rantatie there is a group of two-storey, partly brick and partly timber, officers' residential buildings, as well as the officers' club. The stables and equipment sheds form a separate extensive complex. Some of the barracks were designed by architect Sebastian Gripenberg for the Finnish army, while others are Russian barracks from the early 20th century. The red-brick military hospital on Sairaalanmäki began operating in 1893 and is the oldest continuously operating military hospital in our country. The residential apartment blocks for the regular personnel of the defence forces, built along Valtakatu south of Rakuunamäki, date from the 1950s. The army has left the fortress entirely, but military and civilian functions exist side by side on Rakuunamäki.
On the east side of the barracks area, at the Nikolainlinnake of the 1790s, a brick military church was built in the 1910s, originally Orthodox. The church is today the church of the town's Evangelical Lutheran parish. On the east side of the barracks area there are two old schools: Lönnrot's former elementary school from 1888 (W. Backmansson) and Lappeenranta Lyseo from 1897 (O. Tarjanne), with extensions from 1907 (K. Hård af Segerstad) and 1939 (M. Välikangas).
The Huhtiniemi Finnish reserve company area is one of the barracks areas founded in 1882 in connection with the organisation of general conscription. The one- and two-storey wooden buildings of the former reserve company are scattered across the area, in accordance with the design principles of the institutional building type.
On the camp field south of Rakuunamäki, the Lappeenranta Land Warfare School rose in the 1930s, and its building stock has been supplemented during the 20th century.
History
The Lappeenranta fortress received its first plan in 1649, which is regarded as the founding year of the town. After the Peace of Uusikaupunki in 1721, Lappeenranta became the easternmost town of Sweden, and fortification work was started. After the Peace of Turku in 1743, the town remained on the Russian side, and the Russians continued the fortification work. A new town plan was confirmed in 1775. The fortress was strengthened under General Suvorov in the 1790s, when, among other things, the so-called Nikolai ramparts were built on the northwest side of the fortress, and the outer advanced defences of Pallo and Kimpinen were built on its flanks.
Lappeenranta was incorporated, as part of Old Finland, into the Grand Duchy of Finland in 1812, whereupon the former border town lost its strategic significance. The old fortress esplanade was laid out as a public park. The garrison still operated in the fortress, although in 1819 some of the buildings came into use as a spinning house, that is, a women's prison. The construction of the men's prison area from 1881 changed the milieu of the fortress, as did the building of the harbour road and the railway. The last major building phase was before the First World War, when several brick buildings came into use by Russian troops.
The Orthodox church of the fortress, consecrated in 1785, replaced a wooden building from the 1740s that had previously stood on the site. The church received its present form in an extension completed in 1903. The church was restored in 1984.
Settlement on the shore of Pallonlahti, west of the fortress, took root already in the late 18th century. Factories, shipyards and mills were established in the area in the late 19th and early 20th centuries. The Pallo district was rebuilt in the late 20th century.
The shore areas of Rakuunamäki housed the Saimaa fleet of the fortress. On the hill next to the fleet's buildings the Suomen rakuunarykmentti was established in 1889, whose red-brick barracks were built in 1889-1893, originally for the cavalry of the national conscripts (architects S. Gripenberg and J. Ahrenberg). Suomen rakuunarykmentti was disbanded in 1901, and the buildings were handed over to Russian troops, for whom new barracks were also built in the 1910s. Buildings whose military use ended in the 1990s have been restored by the City of Lappeenranta for residential and commercial use.
In connection with the organisation of general conscription, four reserve companies were established in 1882, one in the area of each sharpshooter battalion. As a result, 32 new barracks areas came into being, one of which is the Huhtiniemi Finnish reserve company area, separated from the village of Mustola. All the reserve companies were built according to drawings prepared in the Central Board of Public Buildings. The Huhtiniemi area, with its shooting ranges, exercise fields, troop barracks and other buildings, was a verst away from the camp field south of Rakuunamäki, on the site of which the Lappeenranta Land Warfare School, designed by architect Ragnar Ypyä, rose in the 1930s. The supplementary building of the area was designed mainly by architect Osmo Lappo.
Nearby in the register
- Lappeenrannan raatihuone ja kauppiastalotValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Rapasaaren rautatieasemaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Lappeen kirkkoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Kaukaan teollisuusympäristö sekä Kanavansuun ja Mälkiän asuntoalueetValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.