RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Viurilan kartano
Salo, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, navetta, pihapiiri, puisto, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Salo
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.37742, 23.06260
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5181
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Viurilan kartanon päärakennus on ruotsalaisen uusklassismin harvoja esimerkkejä ja sen empiretyylinen talouskeskus ainutlaatuinen arkkitehtoninen kokonaisuus maassamme. Viurila on osa Halikonlahden keskiajalta periytyvää kartanokeskittymää.
Viurilan kartano sijaitsee Joensuun ja Vuorentaan kartanoiden välissä Halikonlahden pohjukassa. Kaksikerroksisen, sileäksi rapatun uusklassistisen päärakennuksen portaali korinttilaisine pilastereineen on hakattu Tukholmassa kivenveistäjä Johan Göthen työpajassa ja kiinnitetty paikalleen 1806. Pääkerroksen huonejärjestys on pieniä muutoksia lukuun ottamatta säilynyt 1800-luvun asussa samoin kuin lukuisat kiinteän sisutuksen yksityiskohdat.
Päärakennuksen pohjoispuolella on kartanon talouskeskus, joka on rakennettu 1840-luvulla vapaaherra Magnus Reinhold Armfeltin isännyyden aikana ja isännän omien perussuunnitelmien mukaan. Talouskeskus muodostuu H-kirjaimen muotoon sijoitetuista hevos- ja härkätalleista, navetasta, pieneläintiloista sekä asuin- ja konttorihuoneista. Rakennusrunkojen väliin on sijoitettu kaksi tornimaista viljamakasiinia, toinen navettaosan läpi kulkevan porttirakennelman yläpuolelle ja toinen itsenäiseksi rakennukseksi tallin ja konttorirakennuksen väliin. Tallin, konttorin ja makasiinin puistonpuoleiset päädyt ovat saaneet yhtenäisen asun doorilaisilla pylväiköillä.
Viurilasta koilliseen Salontakaan ja edelleen Joensuun kartanolle vievä vanha rantatie on edelleen käytössä. Viurilan maanviljelysmaisema on muutettu golfkentäksi kumpuineen ja puuistutuksineen.
Viurila sijaitsee valtakunnallisesti arvokkaalla Uskelan- ja Halikonjoen laakson maisema-alueella.
Historia
Halikon Viurilassa sijaitsi rälssisäteri keskiajalta asti. Viurilan omistajat asuivat 1680-luvulta 1790-luvulle enimmäkseen muualla, eikä sinne rakennettu kivirakennuksia vielä 1500-luvulla kuten viereisiin Joensuuhun ja Vuorentakaan. Viurilan nykyinen rakennuskanta liittyy Armfelt-suvun omistusvaiheeseen 1800-luvun alkupuolella. Päärakennuksen rakennutti vapaaherra August Filip Armfelt ja suunnitteli 1802 arkkitehti Charles Bassi. Rakennus oli valmis 1811, mutta sisustustyöt jatkuivat aina vuoteen 1814 saakka. 1830-luvulla kartanon kunnostus- ja muutostöistä vastasi Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylich.
Viurilan talousrakennuskompleksista valmistui ensimmäisenä talliosa pylväikköineen, seuraavana poikittaiset navettatilat ja viimeisenä konttori- ja työväenasuinhuoneet. Arkistotiedot eivät valaise talousrakennusryhmän pääsivustan doorilaisten portiikkien suunnittelijaa. Pylväiköt saattavat olla P.J. Gylichin käsialaa.
Further reading (as the agency lists it)
V.J. Kallio, Halikon historia. Halikon seurakunta ja kunta 1930.
Eino Jutikkala - Gabriel Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat II. Helsinki 1941.
C.J. Gardberg, Kartanoita ja kesähuviloita. Ars. Suomen taide 4. Otava 1989.
C. J. Gardberg, Suomen kartanoita. 1989.
Irma Lounatvuori, Engel Armfeltien palveluksessa. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi. Helsinki 1990.
Johanna Bonäs, Wiurila - ett mönsterjordbruk. Allt af jern - texter kring en järnmanufakturs och ett industrikvarters metamorfoser. Åbo Akademi 2004.
Halikon kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The main building of Viurila manor is one of the rare examples of Swedish neoclassicism in Finland, and its Empire-style farm complex is a unique architectural ensemble in our country. Viurila is part of a cluster of manors on Halikonlahti bay that dates back to the Middle Ages.
Viurila manor lies between the Joensuu and Vuorentaa manors at the head of Halikonlahti bay. The portal of the two-storey, smooth-rendered neoclassical main building, with its Corinthian pilasters, was carved in the workshop of stone carver Johan Göthe in Stockholm and installed in place in 1806. Apart from a few minor changes, the room layout of the main floor has survived in its 19th-century form, as have numerous details of the built-in interior fittings.
To the north of the main building lies the manor's farm complex, which was built in the 1840s during the tenure of Baron Magnus Reinhold Armfelt and according to the owner's own basic plans. The farm complex consists of horse and oxen stables arranged in the shape of the letter H, a cowshed, small-animal quarters, and residential and office rooms. Between the building blocks are two tower-like grain storehouses, one above the gateway structure passing through the cowshed section and the other as a free-standing building between the stable and the office building. The park-facing ends of the stable, the office and the storehouse have been given a unified appearance with Doric colonnades.
The old shore road leading north-east from Viurila to Salontaka and onward to the Joensuu manor is still in use. The agricultural landscape of Viurila has been converted into a golf course with its hillocks and tree plantings.
Viurila lies within the Uskela and Halikonjoki Valley landscape area, which is of national value.
History
Halikon Viurila (Viurila manor, Halikko) was the site of a rälssisäteri from the Middle Ages onwards. From the 1680s to the 1790s the owners of Viurila mostly lived elsewhere, and no stone buildings had yet been erected there in the 16th century, unlike at the neighbouring Joensuu and Vuorentaka. The present building stock of Viurila dates from the Armfelt family's period of ownership in the first half of the 19th century. The main building was erected by Baron August Filip Armfelt and designed in 1802 by architect Charles Bassi. The building was completed in 1811, but interior work continued until 1814. In the 1830s the restoration and alteration work at the manor was supervised by P.J. Gylich, town architect of Turku.
The farm building complex at Viurila was completed first with the stable wing and its colonnades, then with the transverse cowshed spaces, and last with the office and workers' dwelling rooms. The archival records do not reveal who designed the Doric porticoes on the main flank of the farm building group. The colonnades may be the work of P.J. Gylich.
Nearby in the register
- Vuorentaan kartanoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Joensuun kartanoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Halikon kirkonseutuValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Salon rautatieasemanseutu ja vanha kauppalamiljööValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.