RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Mathildedalin ruukkiyhdyskunta
Salo, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, kylä, muu teollisuusrakennus, ruukki, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Salo
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.21845, 22.90529
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4940
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Mathildedal on myöhäinen, vuodesta 1852 alkaen raudan tuotantoon ja erilaisten metallitarvikkeiden valmistukseen erikoistunut ruukki. Teijon ruukkiin läheisesti liittyvässä Mathildedalissa on säilynyt uudisrakentamisesta huolimatta edustava ruukkiyhdyskunta eri-ikäisine tuotanto- ja asuinrakennuksineen.
Meren rannalla, Puolankajärvestä Halikonlahteen laskevan puron varressa sijaitseva vanha ruukkialue käsittää kuusi vanhaa tehdasrakennusta. Tiiliset putlaus- ja valssilaitokset vanhan voimauoman varrella ovat ruukin perustamisen ajalta 1850-luvulta. Entinen hiilivarasto ja halkojen kuivausuuni ovat 1850-luvulta ja karkaisimo on rakennettu noin 1890-1900. Voimauoman päässä meren rannalla on kivipato ja voimalarakennus 1800-luvun lopulta: Voimala on muutettu muuntajaksi 1946. Sen lähellä sijaitsevat kankirautavarasto 1850-luvulta ja puusepänverstas ja kokoonpanohallit.
Mathildedal on ollut asemakaavalliselta sommittelultaan korkeatasoinen ruukkiyhdyskunta. Puuistutukset ruukinkatujen varsilla ovat lisänneet yhtenäistä ilmettä. Ruukinkartanon 1800-luvun keskivaiheilla rakennettu kaksikerroksinen päärakennus sijaitsee mäen korkeimmalla kohdalla. Sen siipirakennuksissa on ollut virkailijoiden asuntoja. Kartanon ympärillä on useita talousrakennuksia. Kaksi kaksikerroksista hirsirakenteista työväenkasarmia on rakennettu ruukinkadun länsipäähän ilmeisesti 1880-luvulla. Pääosa työväen asuinrakennuksista on 1800-luvulta, mutta niitä on rakennettu vielä 1917. Vanhojen vierelle on rakennettu uusia asuinrakennuksia 1900-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa.
Ruukin aluetta on muutettu matkailu- ja vapaa-ajankäyttöön. Vanhaa jokiuomaa on muokattu ja tasoitettu virkistysalueeksi. Ruukinkartanossa toimii ravintola ja muuntajarakennuksessa näyttelykahvila. Satama on huviveneilijöiden käytössä.
Historia
Maaherra, vuorikollegion presidentti Lorentz Creutz nuor. perusti 1600-luvun suurvaltakaudella rautaruukkeja Perniöön, mutta Hummeldalin (Mathildedal) vesivoiman puute aiheutti sen oikeuksien siirtämisen Pohjankartanon ruukille. Hummeldalinjoki pysyi Teijon ruukin myllypaikkana.
Mathildedalin rautaruukki perustettiin 1852, kun oli Teijon ruukin omistanut Viktor Zebor Bremer laajensi teollista toimintaa ja rakennutti putlauslaitoksen Hummeldalin jokisuulle alimman koskiputouksen varrelle. Suunnittelijana toimi insinööri Knut Th. Pipping. Ruukilta johdettiin rautatie satamalaiturille. Tehdasta laajennettiin jo 1854 ja valssilaitos käynnistyi 1857. Takkirauta tuli pääosin Teijon ja Vantaan masuuneista, mutta myös Taalintehtaalta.
Ruukissa alkoi konepajatoiminta 1880-luvulla ja putlaus- ja valssilaitos lopetettiin 1904. Tehtaan rantaan perustettiin laivatelakka 1917. Mathildedal oli 1900-luvun alun vuosikymmeninä osa Teijon Tehtaat Osakeyhtiötä, jonka eri toimintoja ryhdyttiin keskittämään Teijoon 1950-luvun lopulla. 1970-luvulla Mathildedalissa toimi pienteollisuusyrityksiä.
Further reading (as the agency lists it)
Perniön historia I. Salo 1980.
Kerttu Innamaa – Olavi Lindström, Perniön historia II-III. Salo 1982, 1986.
Ruukki-inventointiaineisto, Museovirasto 1982.
Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Helsinki 1989.
Esko Hyttinen, Rauta ja teräs. Osa II. Ruukkien historiikkeja noin vuosina 1600-1920. Oulun yliopisto, rakennustekniikan laboratorio, julkaisu 55. 1997.
Mirja Turunen (toim.), Ruukkien retki. Museovirasto, Suomen matkailuliitto. Tampere 1998.
Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
Anne Virtanen - Sanna Vuorinen, Mathildedalin kartanon puutarha. Inventointi (painamaton). Museovirasto, Rakennushistorian osasto. 2000.
Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Mathildedal is a late ironworks, specialising from 1852 in iron production and the manufacture of various metal goods. Closely linked to Teijo ironworks, Mathildedal has preserved, despite new construction, a representative ironworks community with production and residential buildings of various ages.
On the seashore, along the stream flowing from Puolankajärvi into Halikonlahti, the old ironworks area comprises six old factory buildings. The brick puddling and rolling works along the old power channel date from the founding period of the ironworks in the 1850s. The former coal store and the log drying kiln date from the 1850s, and the hardening shop was built around 1890-1900. At the end of the power channel, on the seashore, are a stone dam and power station building from the late 19th century; the power house was converted into a transformer station in 1946. Near it are the bar iron store from the 1850s and the carpentry workshop and assembly halls.
Mathildedal has been a settlement of high quality in terms of its town-plan layout. Tree planting along the ironworks streets has added to a unified appearance. The two-storey main building of Ruukinkartano, built in the mid-19th century, stands at the highest point of the hill. Its wing buildings have housed office staff apartments. Several outbuildings surround the manor. Two two-storey log-built workers' barracks were built at the western end of Ruukinkatu, probably in the 1880s. Most of the workers' residential buildings date from the 19th century, but some were still built in 1917. New residential buildings were added beside the old ones at the end of the 20th century and in the early 2000s.
The ironworks area has been converted for tourism and leisure use. The old river channel has been modified and levelled into a recreation area. Ruukinkartano houses a restaurant, and the transformer building an exhibition café. The harbour is used by recreational boaters.
History
Governor and President of the Mining College Lorentz Creutz the Younger founded ironworks in Perniö during the Great Power era of the 17th century, but the lack of water power at Hummeldal (Mathildedal) led to the transfer of its rights to Pohjankartano ironworks. The Hummeldalinjoki river remained the mill site of Teijo ironworks.
Mathildedal ironworks was established in 1852, when Viktor Zebor Bremer, who had owned Teijo ironworks, expanded its industrial activities and had a puddling works built at the mouth of the Hummeldal river, along the lowest rapids. The engineer Knut Th. Pipping acted as designer. A railway was led from the ironworks to the harbour quay. The factory was extended as early as 1854, and the rolling mill started in 1857. Pig iron came mainly from the blast furnaces of Teijo and Vantaa, but also from Taalintehdas.
Machine workshop operations began at the ironworks in the 1880s, and the puddling and rolling works were closed in 1904. A shipyard was established on the factory shore in 1917. In the early decades of the 20th century Mathildedal was part of Teijon Tehtaat Osakeyhtiö, whose various functions began to be concentrated at Teijo at the end of the 1950s. In the 1970s small-industry companies operated in Mathildedal.
Nearby in the register
- Kiilan kylä (Kila by)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Strömman kanava (Strömma kanal)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.