RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Strömman kanava (Strömma kanal)
Kemiönsaari, Salo (Kimitoön Salo), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava, kartano, liikenteenrakennus, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema, merialue
- Municipalities
- Kemiönsaari, Salo (Kimitoön Salo)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.18391, 22.88976
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4152
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kanavarakentamisen alkuvaihetta edustavalla Strömman kanavalla on huomattava asema rannikon teollisuus- ja liikennehistoriassa.
Strömman kanava yhdistää Teijonselän ja Finnarinselän Kemiönsaaren ja Salon rajalla, jossa lähes ainoana paikkana Suomessa voi havaita vuorovesien vaihtelun. Strömma on kapein kohta Kemiönsaaren ja mantereen välillä. Kanavista vanhempi, 1840-luvulla rakennettu ja 1890-luvulla laajennettu avokanava on kapea ja vuolasvirtainen.
Vanhan kanavan länsipuolelle 1960-luvulla rakennetun uuden kanavan leveys on 28 metriä ja kulkusyvyys 5,5 metriä. Kanavan yli on rakennettu sähkömekaanisella koneistolla toimiva, pystyyn nostettava läppäsilta.
Kanavamiljööseen kuuluu myös kanavanvartijan talo ja Kemiönvirran luotsiasema. Strömman luotsivartiotupa on merialueen ainoa kanavan yhteyteen tehty luotsipäivystyspiste.
Kanavan ympärille muodostuneeseen yhdyskuntaan liittynyttä rakennuskantaa on säilynyt kanavien väliin jäävällä saarella.
Merenlahden kaakkoisrannalla on viljelymaiseman ympäröimä Strömman kartanon talouskeskus, jossa päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1830-luvulta.
Historia
Strömman kanavan rakentaminen liittyy Teijon ruukin historiaan ja kuljetustarpeisiin. Perniössä sijainneen Teijon ruukin omistaja Robert Bremer oli löytänyt 1820-luvulla Perniön Vihiniemestä, Kiskonjoen varrelta, rikkaan rautamalmiesiintymän. Louhittu malmi ja jalostuksessa tarvittava kalkkikivi jouduttiin kuitenkin kuljettamaan Kemiön saaren ympäri, koska matalasta ja karikkoisesta Strömmasta ei voitu kulkea isoilla proomuilla.
Strömman kanavan rakentamiselle loi pohjaa 1820- ja 1830-lukujen taloudellinen nousukausi, jolloin Suomessa tehtiin laajoja suunnitelmia kanavien rakentamiseksi. Suurisuuntaisin hankkeista oli 1840-luvulla aloitettu Saimaan kanava.
Strömman kanavan ruoppaustyöt alkoivat keisari Nikolai I:n suostumuksella 1844. Perniön Teijon ruukin omistaja Robert Bremer oli jo muutamia vuosia aikaisemmin tutkinut Kemiön virran perkausmahdollisuuksia, mutta työ ei johtanut tuloksiin. Teijon ruukin uusi omistaja Viktor Zebor Bremer tarjoutui korvausta vastaan teettämään sekä kanavan että työntösillan Kemiön virtaan. Teijon omistajien tuli sopimuksen mukaan ylläpitää valmista kanava-aluetta, mutta korvauksena he saattoivat periä kanavaa käyttäviltä aluksilta maksua. Kanava sai luotsin 1852.
Kanavan leveydeksi tuli aluksi alle kymmenen metriä ja vesisyvyydeksi noin kolme metriä. Rautainen työntösilta valmistettiin Teijon ruukissa 1897. Kanavanvartijan talo rakennettiin 1897 (B. Granholm). 1896-1898 Strömman kanavaa ryhdyttiin laajentamaan ja sen ylittävälle maantielle tehtiin teräksinen kääntösilta K. Lindbergin suunnitelmien mukaan. Uusi kanava rakennettiin vuosina 1967-1968 vanhan kanavan länsipuolelle.
Kanavan tuntumaan rakentui 1800-luvulla pieni yhdyskunta kouluineen ja kauppoineen. Keskeisellä liikennepaikalla olevan kanavan tuntumaan perustettiin 1875 Strömsholmin saha. 1870- ja 1880-luvulla paikalla toimi lisäksi pieni telakka.
Strömman rälssisäteri mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1434 ja se on ollut mm. Fleming-, De la Gardie- ja Oxenstierna-sukujen omistuksessa. Kartanon mailla oli rautakaivoksia. Kartanon päärakennusta muutettiin 1830-luvun jälkeen 1850-, 1880- ja 1930-luvuilla.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Strömma kanal som representerar det tidigaste skedet av kanalbyggande har en viktig roll i kustområdets industri- och trafikhistoria.
Strömma kanal är en förbindelse mellan Tykö och Finnar fjärd i Finska viken på gränsen till Kimito och Bjärnå kommuner. Detta är nästan det enda stället i Finland där ett tydligt tidvattenfenomen kan iakttas. Strömma är det smalaste sundet mellan Kimitoön och fastlandet. Den äldre kanalen är byggd på 1840-talet. På 1890-talet utvidgades den till en öppen kanal som är smal och har en kraftig ström.
Väster om den gamla kanalen anlades på 1960-talet en ny kanal som är 28 meter bred och 5,5 meter djup. Över kanalen byggdes en klaffbro som manövreras med elmekaniskt maskineri.
Kanalmiljön omfattar även kanalvaktens hus och Strömma lotsstation. Lotsvaktstugan i Strömma är den ända lotsstationen i havsområdet som finns i samband med en kanal.
En del av byggbeståndet som tillhört kanalsamhället finns kvar på ön mellan kanalerna.
Vid den sydöstra stranden av havsviken ligger Strömma gårds ekonomibyggnader omgivna av odlingsmarker. De äldsta delarna av karaktärsbyggnaden härstammar från 1830-talet.
Historia (på svenska)
historia och transportbehov. Robert Bremer som var ägare till Tykö bruk i Bjärnå hade på 1820-talet hittat en rik järnmalmsfyndighet i Vineme vid Kiskonjoki älv. Den schaktade malmen och kalkstenen som användes vid förädlingen skulle fraktas runt Kimito, eftersom Strömma var alltför grund för de stora pråmarna.
Förutsättningarna för Strömma kanal var den ekonomiska uppgången under 1820- och 1830-talen då omfattande kanalbyggen planerades i Finland. Det storskaligaste projektet var Saima kanal som påbörjades på 1840-talet.
Muddringsarbetet för Strömma kanal inleddes med kejsaren Nikolaj I:s medgivande 1844. Ägaren till Tykö bruk i Bjärnö Robert Bremer hade redan några år tidigare undersökt möjligheterna till strömrensning i Kimito, men arbetet hade inte lett till några resultat. Den nya ägaren till Tykö bruk Viktor Zebor Bremer erbjöd sig att mot ersättning låta bygga både kanal och rullbro i Kimitoströmmen. Ägarna av Tykö skulle enligt avtalet underhålla det färdigbyggda kanalområdet och som ersättning kunde de uppbära en avgift av fartygen som använde kanalen. Kanalen fick en lots 1852.
Kanalbredden var till en början under tio meter bred och cirka tre meter djup. Rullbron av järn tillverkades vid Tykö bruk 1897. Kanalvaktens hus byggdes 1897 (B. Granholm). Under åren 1896–1898 började man utvidga kanalen och en klaffbro av stål byggdes för landsvägen över kanalen efter ritningar av K. Lindberg. En ny kanal byggdes 1967–1968 väster om den gamla kanalen.
Invid kanalen uppstod på 1800-talet ett litet samhälle med skola och butik. Kanalen var en viktig knutpunkt för trafiken och i dess närhet grundades 1875 Strömsholms såg. Det fanns också ett litet skeppsvarv på platsen på 1870- och 1880-talen.
Strömma frälsesäteri nämns för första gången i skriftliga källor från 1434 och har ägts bl.a. av familjerna Fleming, De la Gardie och Oxenstierna. Järngruvor har funnits på gårdens mark. Efter 1830-talet har karaktärshuset ombyggts på 1850-, 1880- och 1930-talen.
Further reading (as the agency lists it)
Suomen kartanot ja suurtilat II, Eino Jutikkala ja Gabriel Nikander, Helsinki 1941.
Kerttu Innamaa, Olavi Lindström, Perniön historia II-III. Perniön kunta. Perniö 1982 ja 1986.
Turkka Myllykylä, Ruukinkanavasta meriväyläksi. Strömman kanavan historiaa 1840-luvulta nykypäiviin. Från brukskanal till havsled. Strömma kanals historia från 1840-talet till våra dagar. Tielaitos, Turun tiepiiri 1997.
Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus 2005.
Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018).
I. Karttunen, E. Lehtinen ja P. Porkola (toim.), Miehet merellä. Hetkiä luotsauksen historiasta. John Nurmisen säätiö, Helsinki 2016.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Strömma canal, which represents the early phase of canal construction, holds a significant place in the industrial and transport history of the coast.
The Strömma canal connects Teijonselkä and Finnarinselkä at the border of Kemiö island and Salo, where it is almost the only place in Finland where variations in tidal water levels can be observed. Strömma is the narrowest point between Kemiö island and the mainland. The older canal, an open cut built in the 1840s and enlarged in the 1890s, is narrow and has a swift current.
On the western side of the old canal, the new canal built in the 1960s is 28 metres wide and has a navigable depth of 5.5 metres. A vertically lifting bridge operated by electromechanical machinery has been built across the canal.
The canal environment also includes the canal keeper's house and the Kemiönvirta pilot station. The Strömma pilot guard house is the only pilot duty point in the sea area that has been built in connection with a canal.
Buildings from the community that developed around the canal have survived on the island lying between the canals.
On the southeastern shore of the bay lies the Strömma manor farm complex, surrounded by cultivated farmland, whose main building dates in its oldest parts from the 1830s.
History
The construction of the Strömma Canal is linked to the history of the Teijo ironworks and to its transport needs. Robert Bremer, owner of the Teijo ironworks in Perniö, had discovered a rich iron ore deposit in the 1820s at Vihiniemi in Perniö, along the Kiskonjoki river. However, the mined ore and the limestone needed in processing had to be transported around the island of Kemiö, because large barges could not pass through the shallow and reef-strewn Strömma.
The construction of the Strömma Canal was founded on the economic boom of the 1820s and 1830s, when extensive plans for building canals were made in Finland. The largest of these projects, the Saimaa Canal, was started in the 1840s.
Dredging work on the Strömma Canal began in 1844 with the consent of Emperor Nicholas I. Robert Bremer, owner of the Teijo ironworks in Perniö, had a few years earlier investigated the possibilities of dredging the Kemiön virta, but the work did not lead to results. Viktor Zebor Bremer, the new owner of the Teijo ironworks, offered to have both the canal and a push bridge built in the Kemiön virta in return for compensation. According to the agreement, the owners of Teijo were to maintain the finished canal area, but as compensation they could charge vessels using the canal a fee. The canal acquired a pilot in 1852.
The canal was initially less than ten metres wide and had a water depth of about three metres. The iron push bridge was manufactured at the Teijo ironworks in 1897. The canal keeper's house was built in 1897 (B. Granholm). In 1896-1898 the Strömma Canal was widened, and a steel swing bridge was built on the main road crossing it to designs by K. Lindberg. The new canal was built in 1967-1968 on the western side of the old canal.
During the 19th century a small community with a school and shops grew up near the canal. The Strömsholm sawmill was founded near the canal, which lay at a central traffic point, in 1875. In the 1870s and 1880s there was also a small shipyard in the area.
The Strömma rälssisäteri is first mentioned in written sources in 1434, and it has been owned by, among others, the Fleming, De la Gardie and Oxenstierna families. There were iron mines on the manor's lands. The main building of the manor was altered after the 1830s, in the 1850s, 1880s and 1930s.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.