RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Ulvilan kirkko ja ympäristö
Ulvila, Satakunta, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko, kylä, muinaisjäännös, pappila, puisto, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Ulvila
- Region
- Satakunta
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.43561, 21.88549
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 379
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Ulvilan Pyhälle Olaville nimetty kirkko kuuluu hyvin säilyneiden keskiaikaisten kirkkojen joukkoon. Kirkon ympäristö, kirkonkylän kantatilat Trumetari, Saari, Isokartano sekä kauempana jokivarressa olevat kirkkoherranpappila Gammelgård ja vanhemman kirkon paikka, Liikistö, muodostavat arvokkaan historiallisen kokonaisuuden. Kirkon ja pappilan välisillä pelloilla sijaitsee Ulvilan keskiaikaisen kaupungin autioitunut paikka.
Kirkkojuovan, vähäisen Kokemäenjoen haarautuman varrella oleva Pyhälle Olaville nimetty kirkko on nk. Satakunta-ryhmän kantakirkko. Harmaakivikirkon länsipäädyssä on kulmatiilistä koostuva ristiin liittyvä porrasfriisi, sakariston päädyssä suuri kolmiapilakomero. Päädyissä on myös vaakunakilpien muotoiset komeroaiheet. Ulkoseinissä ja nurkissa on kontreforit. Paanukattoa kannattavat kattotuolirakenteet lienevät keskiaikaiset. Yksilaivaisessa kirkkosalissa on kolme traveeta. Ns. Sture-tyyppiset tähtiholvit nousevat sisäseinien voimakasrakenteisista, kulmistaan profiloiduista kuoppakapiteelisista pilastereista.
Kirkkosalin sisustukseen kuuluvat keskiaikaistyyppinen muurattu alttaripöytä ja sen molemmilla puolilla olevat katokselliset papin ja piispan penkit. Erillisten taideteosten lisäksi kirkossa on keskiaikaisia hautakiviä sekä Suomen hienoimpiin 1600-luvun hautapaasiin kuuluvat Gödik Fincken ja hänen vaimonsa Elisabeth Boijen sekä Axel Kurjen hautakivet.
Lounaissuomalaista tyyppiä edustava kellotapuli valmistui 1757. Sipulikupoli on korvattu suipolla huipulla 1862 tehdyssä korjauksessa.
Kirkon vieressä pihapuiston keskellä oleva kappalaisen pappila Lutiska on vuodelta 1802, rakennuksen vuoraus on 1800-luvun loppupuolelta.
Isokartanon puiston ympäröimä kaksikerroksinen päärakennus on 1700-luvun loppupuolelta, nykyasu on pääosin 1800-luvun puolivälin korjauksista. Pihapiiriin kuuluu vanhoja talousrakennuksia. Saaren kaksikerroksiseen päärakennukseen vuodelta 1805 liittyy laaja puisto ja puutarha. Trumetarin empiretyylinen päärakennus ja siihen liittyvä viistokulmainen kuisti ovat 1800-luvun puolivälistä.
Kokemäenjoen varrella on Gammelgårdin kirkkoherranpappilan kookas, uusrenessanssityylinen, päärakennus vuodelta 1894. Pihapiiriin kuuluu talousrakennuksia ja puisto. Pappila on sijainnut samalla paikalla jo keskiajalla.
Pappilan itäpuolella olevalla Liikistön vanhalla kirkkomaalla on muinaisjäännösalue, jossa on mm. 1200-1300-luvuille ajoittuva hautausmaa ja mäenkumpare käräjäkivineen.
Historia
Laajaan merenlahteen laskeva Kokemäenjoen suisto sijaitsi vielä keskiajalla Ulvilassa ja paikka oli Kokemäen Teljän ohella seudun tärkein kauppapaikka. Ulvilan keskiaikainen kaupunginpaikka on nykyisen Isokartanon pelloilla ja kaupungin kirkon paikka Liikistössä. Ulvila sai kaupunkioikeudet 1365, mutta menetti ne 1558 Porille. Kaupungin siirron taustalla oli maankohoaminen, joka johti rantaviivan ja sataman siirtymiseen Ulvilan itäpuolelle.
Suur-Ulvilan suureen emäseurakuntaan ovat aikanaan kuuluneet nykyisten Siipyyn, Merikarvian, Nakkilan, Noormarkun, Siikaisten, Ahlaisten, Pomarkun, Kullaan ja Porin alueet.
Varhaiskeskiaikaisen kauppapaikan kirkko ja hautausmaa sijaitsivat Liikistössä. 1332 annettiin määräys kivikirkon rakentamisesta Ulvilaan. Tällöin kirkon paikaksi valittiin nykyinen paikka. Uuden kirkon ympärillä oleva hautausmaa vihittiin käyttöön 1347. Kirkko tuhoutui tulipalossa 1429. Nykyisen kirkon holvaus ja tiilipäädyt ovat ajoitettavissa valtaneuvos Sten Sture vanhemman ja piispa Konrad Bitzin aikaan 1480-luvulle. Kirkko on restauroitu 1930 sekä kunnostettu 1970-1971 tehdyssä korjauksessa.
Lutiskan keskiajalla perustettu maatila toimi kappalaisen pappilana 1680-luvulta alkaen.
Isokartano, Saari ja Trumetari ovat kirkonkylän vanhoja maatiloja. Isokartano muodostettiin 1620-luvulla kahdesta kruununtilasta ja läänitettiin aatelisille. Reduktiossa, 1683, tila palasi kruunulle ja myöhemmin siitä muodostui perintötaloksi ostettu ratsutila. Trumetari on saanut nimensä 1600-luvun isännistä, jotka toimivat torvensoittajina Rehbinderin ts. Porin rykmentissä.
Further reading (as the agency lists it)
Niilo J. Avellan, Entisen Ulvilan pitäjän maatilat. Satakunta. Kotiseutututkimuksia III. Porvoo 1914.
Tarmo Hirsjärvi, Ulvilan seurakunta. Forssa 1932.
Lars Pettersson, Kyrkor och klockstaplar i svenska Österbotten. Österbottens historia V, 1985.
Minna Linnala, Liisa Nummelin (toim.), Toiveet ja todellisuus. Satakunnan rakennusperinnön hoito-projekti 1998-2000. Loppuraportti. Satakunnan museon julkaisuja 13/2000.
Sari Viertiö (toim.), Ulvila maisemassa. Tampere 2000.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.
Georg Haggrén, Liikistö - Ulvilan linna? SKAS 4/2004.
Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The church dedicated to Pyhä Olavi in Ulvila is one of the well-preserved medieval churches. The church environment, the main farms of the church village Trumetari, Saari and Isokartano, and further away along the river the rectory Gammelgård and the site of the older church, Liikistö, form a valuable historical whole. Between the church and the parsonage fields lies the abandoned site of Ulvila's medieval town.
The church dedicated to Pyhä Olavi, located along the Kirkkojuova, a small branch of the Kokemäenjoki river, is the so-called mother church of the Satakunta group. On the west gable of the grey stone church is a cross-jointed stepped frieze made of corner bricks, and in the gable of the sacristy is a large trefoil niche. The gables also have niche motifs shaped like heraldic shields. The outer walls and corners have buttresses. The roof trusses supporting the shingle roof are probably medieval. The single-nave church hall has three bays. So-called Sture-type star vaults rise from powerful inner-wall pilasters with profiled corners and kuoppakapiteeli capitals.
The church interior includes a medieval-type built altar table and, on either side of it, the canopied priest's and bishop's pews. Apart from separate works of art, the church contains medieval gravestones as well as the gravestones of Gödik Fincke, his wife Elisabeth Boije, and Axel Kurki, which are among the finest 17th-century grave slabs in Finland.
The bell tower, representative of the south-western Finnish type, was completed in 1757. The onion dome was replaced with a tapering top in a repair carried out in 1862.
The curate's parsonage Lutiska, located in the middle of the courtyard park beside the church, dates from 1802; the cladding of the building is from the late 19th century.
The two-storey main building of Isokartano, surrounded by a park, dates from the late 18th century; its present appearance is mainly from repairs of the mid-19th century. The courtyard includes old outbuildings. The two-storey main building of Saari, dating from 1805, is associated with an extensive park and garden. The Empire-style main building of Trumetari and its associated oblique-angled porch date from the mid-19th century.
On the Kokemäenjoki river is the large, neo-Renaissance main building of the Gammelgård rectory, dating from 1894. The courtyard includes outbuildings and a park. The rectory has stood on the same site since the Middle Ages.
On the old churchyard of Liikistö, east of the rectory, is an ancient monument area which includes, among other things, a cemetery dating from the 12th-13th centuries and a mound with its court stones (käräjäkivet).
History
The mouth of the Kokemäenjoki river, flowing into a wide bay of the sea, was still located at Ulvila in the Middle Ages, and the site, alongside Kokemäen Teljä, was the most important trading place in the region. The medieval town site of Ulvila is in the present fields of Isokartano, and the church of the town is at Liikistö. Ulvila received town rights in 1365, but lost them to Pori in 1558. The background to the transfer of the town was land uplift, which led to the shoreline and harbour moving to the east of Ulvila.
The large parent parish of Suur-Ulvila once included the present areas of Siipyy, Merikarvia, Nakkila, Noormarkku, Siikainen, Ahlainen, Pomarkku, Kullaa and Pori.
The church and cemetery of the early medieval trading place were located at Liikistö. In 1332 an order was issued to build a stone church in Ulvila. The present site was then chosen as the church site. The cemetery around the new church was consecrated for use in 1347. The church was destroyed by fire in 1429. The vaulting and brick gables of the present church can be dated to the time of councillor Sten Sture the Elder and Bishop Konrad Bitz, to the 1480s. The church was restored in 1930 and renovated in a repair carried out in 1970-1971.
The farm of Lutiska, founded in the Middle Ages, has served as the curate's parsonage since the 1680s.
Isokartano, Saari and Trumetari are old farms of the church village. Isokartano was formed in the 1620s from two crown farms and was granted as a fief to nobles. In the reduction of 1683 the farm returned to the Crown, and later it became a cavalry farm purchased as a hereditary estate. Trumetari has taken its name from 17th-century farmers who served as trumpeters in Rehbinder's, i.e. the Pori Regiment.
Nearby in the register
- Kraftmanin härkätalli ja navettaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Suosmeren kyläValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.