RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Aulangon puisto
Hämeenlinna, Kanta-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hotelli, kartano, matkailurakennus, puisto
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Hämeenlinna
- Region
- Kanta-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.02236, 24.45734
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2057
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Aulanko on yksi maamme tunnetuimmista matkailukohteista ja Aulangon puisto yksi merkittävimmistä puistotaiteen kokonaisuuksista, mittavin 1800-luvun lopun puutarhataiteen edustaja. Aulangon maisemapuistossa yhdistyvät sekä arkeologiset, kulttuurihistorialliset, maisemalliset että luonnonarvot.
1930-luvulla rakennettu Hotelli Aulanko, yksi maan ensimmäisistä kongressihotelleista ja aikakautensa huomattavimmista funktionalistisista rakennuksista on valittu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksia 1920-luvun lopulta 1970-luvulle.
Aulangon puisto, jonka pinta-ala on noin 100 hehtaaria, on 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Aulangon hotellin ympäristössä on sekä ranskalaisen että englantilaisen puistotyypin piirteitä. Hotellin paikalla olleesta Karlbergin kartanosta on säilynyt arkkitehti Waldemar Aspelinin vierastaloksi suunnittelema puinen Kavaljeeri-rakennus.
Luonnonpuistossa on paljon rakennettuja elementtejä, joista Vanajaveden tekosaarten lisäksi merkittävimpiä ovat kaksi tekolampea, Joutsenlampi ja Metsälampi sekä yksi alueen vanhimmista rakenteista, Graniittilinna. Metsälammen rannalla on koristeellinen Ruusulaakson paviljonki, jonka lisäksi puistossa on säilynyt myös toinen huvimaja, tiilinen Onnen temppeli. Aulangon linnavuoren laella on arkkitehti W. Aspelinin suunnittelema, 1907 valmistunut graniittinen näkötorni. Sen itäpuolella on arkkitehti Martti Välikankaan suunnitelmien mukaan 1934 rakennettu näköalaterassi, jonka alatasannetta koristaa Lennart Segerstrålen tekemä seinämaalaus. Aulangonjärven rannalla on Karhuluola, jonka Karhuperhe -teoksen veisti kuvanveistäjä Robert Stigell.
Hotellin pohjoispuolella olevan Luhtialan kylän vanhalla kylätontilla on säilynyt muutamia 1800-luvulta olevia rakennuksia, mm. Katajiston ratsutilan ja Kaalialan päärakennukset sekä kansakoulu. Funktionalistishenkinen Pikku-Aulanko on valmistunut 1939 hotellin palvelusväen asunnoksi. Lindgrenin huvila on 1900-luvun alkupuolelta. Koivisto ja Kuusisto on rakennettu 1952 olympialaisiin urheilijoiden majoitustiloiksi. Leirintäalueen asemakaavan suunnitteli Olavi Sahlberg. Kyläalueella on rautakautinen hautapaikka.
Aulanko on osa Vanajaveden laakson kansallismaisemaksi luokiteltua valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta ja Hämeenlinnan kansallista kaupunkipuistoa.
Historia
Aulangon harju ja linnavuori ovat osa Janakkalan Hakoisista ja Unikonlinnasta alkavaa muinaislinnojen hämäläistä ketjua. Pohjoisessa linnavuorien ketju jatkuu aina Sääksmäen Rapolan linnavuorelle saakka. Keskiajalla alueen asutus keskittyi Metsäkylänlahden rannalla olevaan Luhtialan kylään.
Vanhimmat historiallisen ajan rakenteet ovat puistometsässä sijaitsevat ruutikellarit, jotka rakennettiin 1877-1879. Töitä johti arkkitehti Alfred Caween.
Aseteollisuudella suuret voitot tehnyt eversti Hugo Standertskjöld osti 1883 Karlbergin tilan Vanajaveden rannalta ja rakennutti siitä edustavan kartanomiljöön, johon liittyi yli 70 hehtaarin laajuinen puisto. Suunnittelusta vastasivat ruotsalaiset Erik ja Karl Zätterlöf. Puiston rakentaminen alkoi 1880-luvulla ja se saatiin päätökseen pääosin 1910. Puistoon valmistuivat mm. Aulangon näkötorni, Karhuluola, Joutsen- ja Metsälampi, Ruusulaakson paviljonki ja Onnentemppeli. Rakennustöihin kuului kartanon ja puiston lisäksi Luhtialan kansakoulu, joka valmistui 1890.
Hämeenlinnan kaupunki osti Aulangon 1926, minkä jälkeen alueesta alettiin kehittää matkailukeskusta. Standertskjöldin rakennuttama päärakennus paloi 1928 ja myöhemmin paikalla ollut puinen ravintolarakennus siirrettiin pois 1930-luvulla hotellin tieltä. Aulangon matkailuhotelli valmistui 1938 arkkitehtien Märta Blomstedt ja Matti Lampén suunnitelmien mukaan. Hotellia laajennettiin ensimmäisen kerran 1963 ja edelleen 1970-luvulla. Kongressikeskus talvipuutarhoineen rakennettiin 1988-1990. Hotellin länsipuolelle rakennettu kylpylärakennus valmistui 2006.
Aulangon puistosta muodostettiin luonnonsuojelualue 1930 ja 1963 puisto siirtyi valtion omistukseen ja Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan. Hämeenlinnan kansallinen kaupunkipuisto, johon Aulanko kuuluu, perustettiin 2001.
Further reading (as the agency lists it)
Hugo E. Pipping, Karlberg. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Eric Silferhjelm, Aulanko, Pohjolan kaunein turistikeskus ja suurin puisto: eversti Hugo Standertskjöld ja hänen elämäntyönsä. 1965.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993.
Inka-Maria Laitila, Puistojen kaupunki. Hämeenlinnan vanhojen puistojen historiaa ja puistokulttuuria. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo 1995.
Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.
Marja Mikkola, Heli Jutila, Lauri Putkonen ja Sirkka-Liisa Seppälä, Vanajaveden laakson maisema, esihistoria, rakennettu kultuuriympäristö ja luonto. Hämeen ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 245. Hämeenlinna 2001.
Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.
Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.
Lauri Putkonen ja Marja Ivars, Kyliä ja kortteleita. Hämeenlinnan ja Hattulan rakennuskulttuuriselvitys. Hattulan kunta. Hämeenlinnan kaupunki. Hämeenlinna 2003.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Aulanko is one of the country's best-known tourist destinations, and the Aulanko park is one of the most significant garden art ensembles, the most extensive example of late 19th-century garden art. The Aulanko landscape park combines archaeological, cultural-historical, landscape and natural values.
Hotel Aulanko, built in the 1930s, one of the country's first congress hotels and one of the most notable functionalist buildings of its era, has been selected by the international DOCOMOMO organisation for its selection of Finnish modernist landmark works from the late 1920s to the 1970s.
The Aulanko park, with an area of about 100 hectares, dates from the turn of the 19th and 20th centuries. The surroundings of the Aulanko hotel show features of both the French and the English park types. From the Karlberg manor that stood on the hotel site, the wooden Kavaljeeri building survives, designed by architect Waldemar Aspelin as a guest house.
The natural park contains many built features. In addition to the artificial islands of Vanajavesi, the most significant are two artificial ponds, Joutsenlampi and Metsälampi, and one of the oldest structures in the area, Graniittilinna. On the shore of Metsälampi stands the ornate Ruusulaakso pavilion. The park has also preserved another garden pavilion, the brick Onnen temppeli. On top of the Aulanko linnavuori stands the granite observation tower designed by architect W. Aspelin and completed in 1907. On its east side is a viewing terrace built in 1934 to designs by architect Martti Välikangas; its lower landing is decorated with a wall painting by Lennart Segerstrål. On the shore of Aulangonjärvi is Karhuluola, with the Karhuperhe sculpture by sculptor Robert Stigell.
On the old village site of Luhtiala, north of the hotel, a few buildings from the 19th century have survived, including the main buildings of the Katajisto horse farm and Kaaliala, as well as the folk school. The functionalist-style Pikku-Aulanko was completed in 1939 as housing for the hotel's staff. Lindgren villa dates from the first half of the 20th century. Koivisto and Kuusisto were built in 1952 as accommodation for athletes for the Olympic Games. The town plan for the campsite was designed by Olavi Sahlberg. The village area contains an Iron Age burial site.
Aulanko is part of the nationally significant landscape area of the Vanajavesi valley, classified as a national landscape, and of the Hämeenlinna National Urban Park.
History
The Aulanko ridge and linnavuori are part of the Häme chain of ancient fortresses beginning at Hakoiset and Unikonlinna in Janakkala. To the north, the chain of linnavuori continues as far as Rapola linnavuori in Sääksmäki. In the Middle Ages, the population of the area was concentrated in the village of Luhtiala on the shore of Metsäkylänlahti.
The oldest structures from the historical period are the gunpowder cellars in the park forest, built in 1877-1879. The work was led by architect Alfred Caween.
Colonel Hugo Standertskjöld, who had made large profits from the arms industry, bought the Karlberg estate on the shore of Vanajavesi in 1883 and developed from it an impressive manorial setting, to which a park of over 70 hectares was attached. The design was the work of the Swedes Erik and Karl Zätterlöf. Construction of the park began in the 1880s and was largely completed by 1910. Among the structures completed in the park were the Aulanko observation tower, Karhuluola, Joutsenlampi and Metsälampi, the Ruusulaakso pavilion and the Onnentemppeli. In addition to the manor and park, the construction work included the Luhtiala folk school, which was completed in 1890.
The town of Hämeenlinna bought Aulanko in 1926, after which the area began to be developed as a tourist centre. The main building commissioned by Standertskjöld burned down in 1928, and the wooden restaurant building that later stood on the site was moved out of the hotel's way in the 1930s. The Aulanko tourist hotel was completed in 1938 to designs by architects Märta Blomstedt and Matti Lampén. The hotel was extended for the first time in 1963 and again in the 1970s. The congress centre with its winter garden was built in 1988-1990. The spa building constructed on the west side of the hotel was completed in 2006.
The Aulanko park was designated a nature reserve in 1930, and in 1963 the park passed into state ownership and under the administration of Metsäntutkimuslaitos. The Hämeenlinna National Urban Park, of which Aulanko is part, was established in 2001.
Nearby in the register
- Hämeenlinnan KaupunginpuistoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Sairion pientaloalueValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Linnan kasarmitValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Hämeen linnaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.