RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Ruissalon huvila-alue (Villaområdet på Runsala)
Turku (Åbo), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- huvila, kartano, matkailurakennus, piensatama, puisto
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Turku (Åbo)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.42532, 22.14179
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1850
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Ruissalo on yksi Pohjoismaiden varhaisista 1800-luvulla kaupunkien lähialueille syntyneistä huvila-alueista. Ruissalossa on erittäin edustavaa eri-ikäistä huvila-arkkitehtuuria. Ruissalo on Hangon Itäisen Kylpyläpuiston ohella Suomen edustavin esimerkki 1800-luvun lopun suurhuvila-alueesta.
Ruissalon maisemaa luonnehtivat saaren alavammilla alueilla olevat avoimet viljely- ja virkistysalueet sekä jalopuumetsiköt ja kalliomänniköt. Saaren rakennetussa ympäristössä heijastuvat historialliset vaiheet 1500-luvun kuninkaan latokartanosta ja metsästyspuistosta, 1800-luvun vauraan porvariston kesänviettopaikasta suurhuviloineen, rationaallisesta 1900-luvun alkupuolen vapaa-ajanasumisesta aina 1950-luvulla alkaneeseen saaren suunnitelmalliseen julkisen virkistyskäytön kehittämiseen.
Ruissalon vanhimmat huvilat ovat kartanomaisia empirerakennuksia. Arkkitehti G.Th. Chiewitzin 1850-luvulla suunnittelemien Villa Hagan ja Villa Roman mallipiirustukset levisivät myös muihin Pohjoismaihin. 1800-luvun lopun yltiökoristeellista vaihetta edustavat mm. Villa Gustafberg, Villa Marjaniemi ja Villa Erstavik. Ruissalossa on nähtävissä myös rationaalisen vapaa-ajanasumisen vaiheita. Tyylimuutosten kehityskaari huipentuu arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelemassa funktionalistisessa Villa Warenissa. Huviloiden puistoistutukset täydentävät saaren tammilehtojen ja pähkinäpensasmetsiköiden luomaa viherympäristöä.
Huvila-asutuksen lisäksi saarella on kaupunkilaisten vapaa-ajanviettoon liittyviä alueita kuten Kansanpuisto, viljelyksiä ja Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, golfkenttä, pienvenesatama, telakka-alue, opastuskeskus matkailualue ja kylpylähotelli. Suomen sodan ja Krimin sodan aikana saarelle on rakennettu myös puolustusvarustuksia.
Ruissalo on osa valtakunnallisesti arvokasta Ruissalon-Hirvensalon maisema-aluetta. Alueen maiseman arvot perustuvat monipuoliseen rannikon ja saariston luontoon, vanhaan huvilakulttuuriin ja viljelymaisemaan.
Historia
Ruissalon lähisaaret saivat kiinteän asutuksen keskiajan kuluessa, mutta Ruissalo oli säilyi asumattomana. Saari oli pitäjänsaari, jota käytettiin yhteislaitumena ja kalastuksen tukipaikkana. 1200-luvulla Ruissalo siirtyi Turun linnan haltuun ja säilyi laidunmaana. 1500-luvun puolivälissä Ruissalon päätilasta tuli Turun linnan alainen latokartano. Saarelle 1561 perustettu Juhana Herttuan metsästyspuisto kuului valtakunnan varhaisiin kuninkaallisiin eläintarhoihin. Tammimetsien hoidolla turvattiin rakennusmateriaalia kehittyvälle laivanveistämötoiminnalle. 1600-luvun alkupuolella Ruissalo oli kenraalikuvernöörin virkatalona ja 1600-luvulta vuoteen 1845 Turun ja Porin läänin maaherran virkatalona. Monet maaherroista olivat merkittäviä maanviljelyn kehittäjiä ja 1754 kartanon maille perustettiin puutarha keittiö- ja koristekasveineen sekä viinimarjapensaineen ja omena-, päärynä- ja luumupuineen.
Turun kaupunkipalon 1827 jälkeen laadittu uusi asemakaava johti kaupunkilaisten laidunmaiden ja viljelypalstojen menetykseen, minkä seurauksena turkulaiset porvarit anoivat Ruissalon saarta "karjanlaitumeksi ja lastauspaikoiksi". Ruissalo siirtyi Turun kaupungin haltuun 1845 keisarin vahvistamalla senaatin päätöksellä. Kaupunki jakoi 1846 saaren noin viiteenkymmeneen huvilapalstaan ja huutokauppasi palstojen vuokraoikeuden. Palstojen rakentaminen alkoi välittömästi. Yleiseksi alueeksi jätettiin yksi rannaton palsta Allmänna promenaden, jonne rakennettiin keilaradat, ravintola ym. 1800-luvun lopussa alue oli seurapiirien kokoontumispaikka ja muuttui 1900-luvun alkupuolella työväestön retkeilypaikaksi. Saarelle rakennettiin uimalaitos 1903 ja hiekkaranta 1930.
Huvilatontit jaettiin 1918 uudelleen siten, että saarelle syntyi 126 palstaa, viljelypalstoja ja kansanpuisto. 1900-luvun loppupuolella yksityishuviloita siirtyi kaupungin omistukseen ja edelleenvuokrattuina mm. yhdistysten kesänviettopaikoiksi.
Ruissalosta järjestettiin 1952 Suomen ensimmäinen kansainvälinen asemakaavakilpailu, jonka voitti suomalainen arkkitehti Kaj Englund. Kilpailun perusteella laaditussa asemakaavassa (1956) saarta kehitettiin virkistysalueena. Luonnonsuojelualuetta laajennettiin ja sen viereen sijoitettiin kasvitieteellinen puutarha, jonka aluetta laajennettiin 1980-luvulla. Vuoteen 1957 yksityisomistuksessa olleen Villa Saaron ympärille Saaronniemeen tuli leirintäalue ja saarelle rakennettiin myös kevytrakenteisia kesämökkejä.
Ruissalon huvila-alueen suojeluun tähtäävä osayleiskaava laadittiin 1995.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Runsala hör till de tidiga stadsnära villaområden som uppstod i Norden på 1800-talet. Villaarkitekturen på Runsala är mycket representativ och härstammar från olika tider. Runsala är jämsides med Badhusparken i Hangö Finlands mest representativa exempel på ett villaområde med stora 1800-talsvillor.
Landskapet i Runsala karaktäriseras av öppna odlings- och rekreationsområden på öns låglänta marker, skogsdungar med ädla träd och tallbevuxna klippor. Öns byggda miljö återspeglar områdets historiska skeden. Från att ha varit kungsgård och jaktpark på 1500-talet blev Runsala en plats där det förmögna borgerskapet tillbringade somrarna i stora 1800-talsvillor. Här finns också spår av det rationella tidiga 1900-talets fritidsboende. På 1950-talet började man systematiskt utveckla ön för rekreationsbruk.
De äldsta villorna på Runsala är herrgårdsliknande empirebyggnader. Modellritningarna till Villa Haga och Villa Roma som ritades av arkitekt G.Th. Chiewitz på 1850-talet spred sig också till det övriga Norden. Det sena 1800-talets överdådigt dekorativa stil representeras bl.a. av Villa Gustafsberg, Villa Marjaniemi och Villa Erstavik. På Runsala finns också exempel på rationellt fritidsboende. Stilförändringarnas utvecklingsbåge kulminerar i Erik Bryggmans funktionalistiska Villa Warén. Parkanläggningarna runt villorna kompletterar öns grönområden som består av eklundar och hasseldungar.
Förutom villabebyggelsen finns områden för fritidsverksamhet, som t.ex. Folkparken, odlingar, Åbo universitets botaniska trädgård, golfbana, småbåtshamn, varvsområde, informationscentrum för turism och badhotell. Under Finska kriget och Krimkriget byggdes försvarsverk på ön.
Runsala är en del av det riksviktiga landskapsområdet Runsala-Hirvensalo. Områdets och landskapets värden bygger på den mångsidiga kust- och skärgårdsnaturen, den gamla villakulturen och odlingslandskapet.
Historia (på svenska)
Öarna närmast Runsala fick fast bebyggelse under medeltiden, men Runsala förblev obebott. Sockeninvånarna använde ön som samfälld betesmark och bas för fisket. På 1200-talet togs Runsala i besittning av Åbo slott och användes fortsättningsvis som betesmark. I mitten 1500-talet blev huvudgården på Runsala kungsgård under Åbo slott. Hertig Johans jaktpark som grundades på ön 1561 hörde till rikets första kungliga djurparker. Genom att vårda ekskogarna tryggade man tillgången på byggmaterial för den växande skeppsbyggnadsverksamheten. I början av 1600-talet var Runsala boställe för generalguvernören och från 1600-talet till 1845 boställe för landshövdingar i Åbo och Björneborgs län. Många av landshövdingarna gjorde mycket för att utveckla lantbruket, och 1754 grundades en trädgård på herrgården med köks- och prydnadsväxter, vinbärsbuskar samt äppel-, päron- och plommonträd.
Efter Åbo brand 1827 gjordes en ny stadsplan som ledde till att stadsborna förlorade betesmarker och odlingslotter. Borgarna i Åbo anhöll därför om att få Runsala som betesmark och lastplats. Genom ett senatsbeslut som fastställdes av kejsaren togs Runsala i besittning av Åbo stad år1845. Året därpå delade staden in ön i omkring femtio villatomter och auktionerade ut hyresrätten. Byggandet inleddes omedelbart. En tomt utan strand gjordes till allmänning, Allmänna promenaden, och här byggdes kägelbanor, restaurang etc. I slutet av 1800-talet var området samlingspunkt för societeten och förvandlades i början av 1900-talet till utflyktsplats för arbetarbefolkningen. Ön fick en siminrättning 1903 och sandstrand 1930.
Villatomterna indelades på nytt 1918. Ön fick 126 tomter, odlingslotter och folkpark. I slutet av 1900-talet övergick en del av privatvillorna i stadens ägo och vidareuthyrdes bl.a. som sommarställen för olika föreningar.
År 1952 ordnades Finlands första internationella stadsplaneringstävling som gällde Runsalaområdet. Tävlingen vanns av den finländska arkitekten Kaj Englund. I stadsplanen (1956) som gjordes utgående från tävlingen utvecklades ön som fritidsområde. Naturskyddsområdet utvidgades och intill området placerades botaniska trädgården, som byggdes ut på 1980-talet. På Saaro udde runt Villa Saaro som hade varit i privat ägo till 1957 byggdes ett campingområde, och här byggdes också några sommarstugor i lätt konstruktion.
Delgeneralplanen som skall skydda villaområdet på Runsala gjordes 1995.
Further reading (as the agency lists it)
C.J. Gardberg, Tidiga sommarvillor på Runsala. Åbo stads historiska museum. Årsskrift 1970-71. Åbo 1971.
Paavo Kallio (toim.), Ruissalo, luontoa ja kulttuuria. 1979.
Helena Soiri-Snellman, Runsala villor. Byggnadshistorik och förteckning över villorna på öarna Runsla, Stora Bockholmen och Lilla Bockholmen I Åbo. Rapporter 8. Åbo 1985.
Helena Soiri-Snellman, Ruissalon huvilat. Turun maakuntamuseon julk. 8. Turku 1986.
C.J. Gardberg, Kartanoita ja kesähuviloita. Ars. Suomen taide 4. 1989.
Ruissalo - Runsala, Sommarliv på 1800-talet. Turun maakuntamuseo näyttelyesite 21. 1995.
Antero Sinisalo, Puutarhataiteen historian perusteet. Luennot 1966-1986. Toimittanut Maunu Häyrynen. Viherympäristöliiton julkaisu 6/1997. Viherympäristöliitto. Teknillinen korkeakoulu. Helsinki 1997.
Helena Soiri-Snellman, Runsala - från hertlig jaktpark till borgerliga trädgårdar. Trädgårdar i Norden. Nordisk bygd. Nordiska Förbundet för Kulturlandskap. Mariehamn 1998.
Helena Soiri-Snellman, Ruissalon kansainvälinen asemakaavakilpailu ja sen seuraukset. Rakennustaiteen seura 2:2005.
Turun kaupungin www-sivut. http://www05.turku.fi/ruissalo/Ruissalon_hoito_ja_kayttosuunnitelma.pdf (24.8.2009).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Ruissalo is one of the earliest villa areas in the Nordic countries, one that emerged in the 19th century on the outskirts of towns. Ruissalo has a very representative range of villa architecture from different periods. Alongside Itäinen Kylpyläpuisto in Hanko, Ruissalo is the most representative example in Finland of a large villa area from the end of the 19th century.
The landscape of Ruissalo is characterised by open cultivated and recreational areas on the lower parts of the island, as well as broadleaf groves and rocky pine forests. The built environment of the island reflects its historical phases: a 16th-century royal latokartano and hunting park, a 19th-century summer retreat of the prosperous bourgeoisie with grand villas, the rational leisure-time residence of the early 20th century, and the systematic development of public recreational use on the island that began in the 1950s.
The oldest villas on Ruissalo are manor-like buildings in the Empire style. The mass-produced plans of Villa Haga and Villa Roma, designed by architect G.Th. Chiewitz in the 1850s, spread also to other Nordic countries. The ultra-decorative phase at the end of the 19th century is represented, among others, by Villa Gustafberg, Villa Marjaniemi and Villa Erstavik. Ruissalo also shows phases of rational leisure-time residence. The development of stylistic change culminates in the functionalist Villa Waren, designed by architect Erik Bryggman. The park plantings of the villas complement the green environment created by the island's oak groves and hazel thickets.
In addition to the villa settlement, the island has areas for city dwellers' leisure activities, such as Kansanpuisto, cultivated fields, the Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, a golf course, a small-boat harbour, a shipyard area, a visitor centre for tourism and a spa hotel. During the Finnish War and the Crimean War, defensive fortifications were also built on the island.
Ruissalo is part of the nationally significant Ruissalo-Hirvensalo landscape area. The landscape values of the area are based on the diverse nature of the coast and archipelago, the old villa culture and the cultivated landscape.
History
Ruissalo's nearby islands became permanently settled during the Middle Ages, but Ruissalo remained uninhabited. The island was a parish island, used as a common pasture and as a base for fishing. In the 13th century Ruissalo passed into the possession of Turku Castle and remained a pasture. In the mid-16th century the main farm on Ruissalo became a grain-farm manor (latokartano) under Turku Castle. The Juhana Herttua hunting park, established on the island in 1561, was among the earliest royal game parks in the kingdom. Care of the oak forests secured building material for the developing shipbuilding activity. In the early 17th century Ruissalo was the official residence of the governor-general, and from the 17th century until 1845 it was the official residence of the governor of Turku and Pori province. Many of the governors were significant developers of agriculture, and in 1754 a garden was established on the manor's grounds with kitchen and ornamental plants, as well as redcurrant bushes and apple, pear and plum trees.
After the Turku city fire of 1827, the new town plan drawn up afterwards led to townspeople losing their pasturelands and cultivation plots, and as a result Turku's burghers petitioned that the island of Ruissalo be granted as "karjanlaitumeksi ja lastauspaikoiksi" (for livestock pasture and loading places). Ruissalo passed into the possession of the City of Turku in 1845 by a decision of the Senate confirmed by the Emperor. In 1846 the city divided the island into roughly fifty villa plots and auctioned the leasehold rights to the plots. Construction on the plots began immediately. One plot without shoreline was left as a public area, Allmänna promenaden, where bowling lanes, a restaurant and other facilities were built. At the end of the 19th century the area was a gathering place for high society, and in the early 20th century it became a recreational destination for the working class. A bathing establishment was built on the island in 1903, and a sandy beach in 1930.
The villa plots were redivided in 1918 so that the island came to contain 126 plots, cultivation plots and a people's park. In the latter half of the 20th century, privately owned villas passed into municipal ownership and were leased out again, including as summer gathering places for associations.
In 1952 Finland's first international town plan competition was held for Ruissalo, and it was won by the Finnish architect Kaj Englund. The town plan drawn up on the basis of the competition (1956) developed the island as a recreation area. The nature reserve was enlarged, and a botanical garden was placed beside it, the area of which was enlarged in the 1980s. Around Villa Saaro, which had been in private ownership until 1957, a campsite was established on Saaronniemi, and lightweight summer cottages were also built on the island.
The partial master plan (osayleiskaava) aimed at protecting the Ruissalo villa area was drawn up in 1995.
Nearby in the register
- Pansion Laivateollisuuden asuinalue (Oy Laivateollisuus Ab:s bostadsområde i Pansio)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Turun linna (Åbo slott)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö3 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.