RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Uudenkaupungin puutalokorttelit
Uusikaupunki, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kaava-alue, katutila, kauppa- ja liikerakennus, kaupungin asuintalo, kirkko, piensatama, puisto, tori, tuulimylly
- Character (as the agency lists it)
- kaupunki
- Municipality
- Uusikaupunki
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.80106, 21.40967
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1835
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Uudenkaupungin puutalokorttelit on maamme parhaiten säilyneitä ja edustavimpia empiren puukaupunkialueita. Kaikkiaan säilyneita puutalokortteleita on noin 40. 1600-luvun alussa perustetun Uudenkaupungin uudelleenkaavoitus on kahden tuhoisan kaupunkipalon jälkeiseltä ajalta 1850-luvulta. Kaupunkirakennetta leimaavat leveät suorat kadut suurine kortteleineen ja palokujineen. Yksikerroksiset kadunsuuntaiset puutalot luovat leveän ja matalan katutilan, jota kehystävät puurivit. 1800-luvun lopulla vaurastunut merenkulkukaupungin porvaristo on rakennuttanut suurikokoisia puutaloja rikkain empirekoristein. Pihapiireihin on kuulunut myös runsaasti sivu- ja ulkorakennuksia. Puutalokortteleita on säilynyt erityisesti Ylisenkadun pohjoispuolella.
Alisenkadun merenpuoleisessa päässä oleva Uudenkaupungin vanha kirkko on yksi maamme viidestä 1600-luvulla rakenneusta kivikirkosta. Kirkko on poikkeuksellisen hyvin säilynyt kansanomaisine 1700-luvun puusisustuksineen. Kirkon keskikäytävällä on kaupungin porvareiden kalkkikivisiä hautalaattoja ja kirkkotarhassa lukuisia vanhoja hautamuistomerkkejä sekä kolme hautakappelia, joista yksi on 1760- ja kaksi 1780-luvulta. Seurakunnan uusi kirkko Raatihuoneen torin pohjoislaidassa on päätytornillinen uusgoottilainen kolmilaivainen tiilibasilika 1800-luvun ljälkipuolelta.
Alisenkadun ja Myllykadun kulmatontilla oleva Junqvistin talo on vanhimpia Uudenkaupungin porvaristaloja ja hyvä esimerkki myöhäisempiren kaupunkirakenteesta sekä asuinarkkitehtuurista. Tontin takaosassa on vuoden 1855 asemakaavan mukaista palokujapuustoa. Yksikerroksiset, 1850-luvulta peräisin olevat kadunvarsirakennukset on laudoitettu vaakavuorauksella ja koristeltu näyttävillä ikkunankehyksillä.
Uudenkaupungin satama on ollut Kaupunginlahdella 1700-luvun puoliväliin saakka. Vallimäen vartiotupa vuodelta 1858 on harvinainen esimerkki 1800-luvun luotsiasemasta ja sen sijoittelusta sekä oleellinen osa historiallista satamamiljöötä.
Ruutukaava-alueen koilliskulmassa on kauppaneuvos Johan Nordströmin 1930-luvulla perustama Myllymäen puistoalue, jossa on mm. neljä erityyppistä tuulimyllyä.
Historia
Uusikaupunki perustettiin suurvaltakaudella 1617. Se oli yksi Kustaa II Aadolfin aikana Pohjanlahden rannikolle perustetuista neljästä uudesta kapungista. Kaupungin ajalle tyypillisen säännöllisen ruutuasemakaavan laati Hans Hansson 1649. Kaupungin vanha epäsäännöllinen katuverkosto jäi uuden ruutukaavan alle.
Uusikaupunki sai tapulioikeudet 1830-luvulla ja merenkulusta ja kaupasta tuli vaurastuvan kaupungin tärkeimpiä elinkeinoja. Vuosina 1846 ja 1855 kaupunkia kohtasivat tuhoisat tulipalot. Lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin laatima uusi, paloturvallisuuteen tähtäävä asemakaava vahvistettiin 1856. Ruutukaava-aluetta laajennettiin pohjoiseen ja katujen varsille istutettiin lehtipuita. Lisäksi päätettiin uusien puistojen kaavoittamisesta sekä uuden kirkon rakentamisesta.
Uudenkaupungin vanhan kirkon rakentaminen alkoi todennäköisesti jo kaupungin perustamisen jälkeen 1620-luvulla keskeytyen useaan otteeseen. Kellotorni vuodelta 1775 toimi kaupungin palotornina aina viime sotiin asti. Vanha kirkko jäi vaille käyttöä G.Th. Chiewitzin suunnitteleman uuden tiilikirkon valmistuttua 1863.
Perinteisestä puukaupungin mittakaavasta piittaamaton uudisrakentaminen rikkoi erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla osan kaupunkikeskustasta. Suojeluun tähtäävä asemakaava laadittiin 1980-luvulla.
Further reading (as the agency lists it)
Kyösti Kaukovalta, Uudenkaupungin historia I-IV. Uusikaupunki 1919, 1929, 1930, 1962.
Tove Riska, Uudenkaupungin kirkot. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959.
Uusikaupunki, Raumankari, Forsby. Kehittyvän kulttuuriympäristön suojelu detaljikaavoituksessa. Museoviraston, rakennushistorian osasto. 1/1974.
Henrik Lilius, Suomalainen puukaupunki. 1981.
Eeva Aarrevaara, Heli Juola, Tuomo Juola ja Outi Ukkola, Rakennetun ympäristön suojelu. Selvitys 4/1995. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 1995.
Juhani Kostet, Cartographia urbanium Finnicarum. Suomen kaupunkien kaupunkikartografia 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa. Monumenta Cartographica Septentrionalia. Rovaniemi 1997.
Sakari Hinneri, Uusikaupunki - vihreä kaupunki. Puistojen historia ja kasvimaailma. Uusikaupunki 1997.
Elisa El Harouny, Olli-Pekka Riipinen, Kaija Santaholma ja Timo Tuomi, Suomalaisia puukaupunkeja. Uusikaupunki. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto. Helsinki 1998.
Teemu Mökkönen, Uudenkaupungin kaupunkiarkeologinen inventointi 2001.
Pekka Kärki, Puukaupungista kivikaupungiksi. Irma Lounatvuori – Lauri Putkonen (toim.), Rakennusperintömme. Kulttuuriympäristön lukukirja. Ympäristöministeriö, Museovirasto 2001.
Verkkosivut Väylien varsilta. Suomen historialliset merimerkit ja luotsipaikat. http://www.helsinki.fi/hum/meh/merimerkit/ Merenkulkulaitos, Helsingin yliopisto, Museovirasto 2001.
Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
Margareta Redlund (toim.), Georg Theodor Polychron Chiewitz Torgil Mohlinin ja Olof Holmbergin kuvaamana. Ritarihuoneen julkaisuja XII. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The wooden house blocks of Uusikaupunki are among the best-preserved and most representative Empire-style wooden town areas in our country. There are about 40 surviving wooden house blocks in total. The re-planning of Uusikaupunki, founded in the early 17th century, dates from the 1850s, the period following two destructive town fires. The urban structure is characterised by wide straight streets with large blocks and fire lanes. Single-storey wooden houses parallel to the street create a wide, low street space framed by rows of trees. At the end of the 19th century, the burghers of the prosperous seafaring town built large wooden houses with rich Empire ornamentation. The courtyards also included many side and outbuildings. Wooden house blocks have survived especially on the north side of Ylisenkatu.
The old church of Uusikaupunki, at the sea-side end of Alisenkatu, is one of the five stone churches in our country built in the 17th century. The church is exceptionally well preserved, with its vernacular 18th-century wooden interior. The church's central aisle contains limestone grave slabs of the town's burghers, and the churchyard has numerous old grave monuments, as well as three burial chapels, one from the 1760s and two from the 1780s. The parish's new church on the northern side of the Raatihuoneen tori is a neo-Gothic three-aisled brick basilica with a gable tower, from the second half of the 19th century.
The Junqvist house, on the corner plot of Alisenkatu and Myllykatu, is one of the oldest burghers' houses of Uusikaupunki and a good example of late Empire urban structure and residential architecture. At the back of the plot are wooden fire-lane buildings in accordance with the town plan (asemakaava) of 1855. The single-storey street-side buildings, dating from the 1850s, are clad with horizontal boarding and decorated with striking window frames.
The port of Uusikaupunki was located in Kaupunginlahti until the mid-18th century. The Vallimäki guard house from 1858 is a rare example of a 19th-century pilot station and its layout, and an essential part of the historic harbour setting.
In the north-eastern corner of the grid plan area is the Myllymäki park area, established in the 1930s by commercial counsellor Johan Nordström, which includes, among others, four windmills of different types.
History
Uusikaupunki was founded during the Swedish Great Power era in 1617. It was one of four new towns established on the Gulf of Bothnia coast during the reign of Gustavus II Adolphus. The regular grid plan typical of the period was drawn up by Hans Hansson in 1649. The town's old irregular street network was absorbed into the new grid layout.
Uusikaupunki received staple rights in the 1830s, and seafaring and trade became the most important livelihoods of the prospering town. In 1846 and 1855 the town was struck by disastrous fires. A new town plan aimed at fire safety, drawn up by provincial architect G.Th. Chiewitz, was confirmed in 1856. The grid area was extended to the north, and deciduous trees were planted along the streets. It was also decided to plan new parks and to build a new church.
Work on the old church of Uusikaupunki probably began already in the 1620s, after the town's founding, and was interrupted several times. The bell tower, dating from 1775, served as the town's fire tower until the last war. The old church fell out of use once the new brick church designed by G.Th. Chiewitz was completed in 1863.
New construction that disregarded the traditional scale of the wooden town broke up parts of the town centre, particularly in the 1960s and 1970s. A town plan aimed at protection was drawn up in the 1980s.
Nearby in the register
- Uudenkaupungin rautatieasemaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Sundholman kartanoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.