RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Paimion parantola
Paimio, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- sairaala, parantola
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Paimio
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.46449, 22.73773
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1795
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Suomalaisen funktionalismin pääteoksiin kuuluva Paimion parantola on arkkitehti Alvar Aallon varhaistuotannon keskeinen rakennus. Parantolan puhtaan funktionalistinen arkkitehtuuri vastaa standardisoinnin ja hygienian vaatimuksiin. Parantola on kansainvälisesti arvostettu modernin arkkitehtuurin merkkiteos, joka kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään valikoimaan suomalaisen modernismin merkkiteoksista 1920-luvun lopulta 1970-luvulle. Paimio on vuodesta 2004 Unescon maailmanperintösopimuksen Suomen aieluettelossa.
Paimion parantola on sijoituspaikaltaan ja arkkitehtuuriltaan esimerkillinen 1930-luvulla Suomeen rakennettu keuhkotautiparantoloa: puhtaaseen ilmaan kuivalle kankaalle rakennetussa valoisassa parantolassa ajateltiin parantumisen edellytysten toteutuvan. Parantolan sommitelma on epäsymmetrinen ja orgaaninen, keskelle sijoitetusta sisäänkäyntiosasta ulkonevat viuhkamaisesti eri toimintoja sisältävät siipirakennukset. Siipiosat on sijoitettu ilmansuuntien mukaan, potilashuoneet aamuaurinkoon päin.
Sairaalassa on myös Alvar Aallon parantolaa varten suunnittelemia huonekaluja, valaisimia ja sisustukseen liittyviä yksityiskohtia, kuten saniteettilaitteita.
Parantolakokonaisuuteen kuuluu lääkärien ja hoitajien kaksikerroksisia rivitaloja ja 1950-luvulla rakennettu taloussiipi. Parantolarakennukseen on myöhemmin tehty muutoksia, mm. avoimet ilmakylpyparvekkeet on rakennettu umpeen. Hautakappeli ns. Ruusukellari, vedenpumppaamo ja biologinen jätevedenpuhdistuslaitos sijaitsevat parantola-alueen reunoilla.
Paimion parantola on edelleen terveydenhuollon käytössä.
Historia
1800-luvun lopulla keuhkotautikuolleisuus Suomessa lisääntyi, jonka takia 1900-luvun alussa rakennettiin useita pieniä tuberkuloosiparantoloita ja hoitolaitoksia kuntien ja järjestöjen toimesta. Keuhkotaudin vastustaminen vahvistui 1920-luvulla kansanliikkeeksi, lisäksi valtion toimesta annettiin tuberkuloosiasetus 1927 ja kuntien yhteistoiminta hoitolaitosten rakentamiseksi saatiin kestävälle pohjalle 1929 laatimalla laki kunnallisten tuberkuloosiparantoloiden ja mielisairaanhoitolaitosten valtionavusta. Seurauksena oli voimakas "keuhkotautilinnoitusten" eli tuberkuloosiparantoloiden perustaminen ja rakentaminen.
Parantolat sijoitettiin kuivalle kangasmaalle, jossa ilma oli puhdasta ja kuivaa. Sijainnin tuli olla suojattu ja sumuton. Auringonvalon vaikutus paranemiseen huomioitiin suuntaamalla rakennus ja potilashuoneet luonnonvalon kannalta optimaalisesti. Ravintoa ja lepoa käytettiin keuhkotaudin parannuskeinoina. Hoitoon kuului ns. hallimakuu, jonka takia laajat makuuhallit ja lepoparvekkeet ovat tyypillisiä arkkitehtonisia piirteitä.
Paimion parantola, alkuaan Varsinais-Suomen Tuberkuloosiparantola rakennettiin 1929-1933 arkkitehti Alvar Aallon voitettua suunnittelusta järjestetyn kilpailun. Rakennuksen suunnittelussa toteutettiin aikansa edistyksellisintä arkkitehtuuria ja rakennustekniikkaa. Sairaalasuunnitteluun sopivat hyvin modernismin ihanteet toiminnallisuudesta, terveellisyydestä, hygieenisyydestä ja valoisuudesta. Kokonaissuunnitelman tarkoituksena oli huomioida potilas mahdollisimman hyvin.
Parantolan värityssuunnitelman laati taiteilija Eino Kauria. Perinteisten vaaleiden sävyjen lisäksi käytettiin mustaa, keltaista ja turkoosia. Huonekalut suunniteltiin yhteistyössä kalustetehdas Otto Korhosen kanssa.
Lääkärien ja hoitajien kaksikerroksiset rivitalot rakennettiin 1933. Alkuperäiseen kokonaisuuteen lisättiin kaksikerroksinen leikkaussalissiipi 1956-1958. Alueelle rakennettiin uusi hoitaja-asuntola sekä kaksi lääkäriasuntoa 1961-1962.
Further reading (as the agency lists it)
Nils Erik Wickberg, Suomen rakennustaidetta. Helsinki 1959.
Raija-Liisa Heinonen, Funktionalismin läpimurto Suomessa. Suomen rakennustaiteen museo, 1986.
Modern Movement Scandinavia. Vision and reality. docomomo - Denmark, Finland, Iceland, Norway, Sweden. docomomo - Denmark, Finland, Iceland, Norway, Sweden. Fonden til Udgivelse af Arkitekturtidskrift B. Århus 1998.
Paimion sairaalan rakennushistoriallinen selvitys. Arkkitehtitoimisto HNP Heikinheimo-Niskanen-Pietilä. Helsinki 13.6.2000.
Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.
Marianna Heikinheimo, Paimion parantolan hygieenistä teknologiaa. Maija Mäkikalli – Ulrika Grägg (toim.), Moderni Turku 1920- ja 1930-luvuilla. K&h, kulttuurihistoria. Turun yliopisto. 2004.
Margaretha Ehrström et al. (ed.), Nomination of Paimio Hospital for Inclusion in the World Heritage List. National Board of Antiquities, Department of Monuments and Sites, report no 13. Helsinki 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Paimio Sanatorium, one of the major works of Finnish functionalism, is a central building of Alvar Aalto's early output. The pure functionalist architecture of the sanatorium meets the demands of standardisation and hygiene. The sanatorium is an internationally respected masterpiece of modern architecture, included in the selection of masterpieces of Finnish modernism from the end of the 1920s to the 1970s approved by the international DOCOMOMO organisation. Since 2004, Paimio has been on Finland's tentative list for the UNESCO World Heritage Convention.
Paimio Sanatorium is an exemplary tuberculosis sanatorium built in Finland in the 1930s in terms of its site and architecture: it was planned as a bright sanatorium on dry ground with clean air, where the conditions for recovery were expected to be realised. The layout of the sanatorium is asymmetrical and organic. From the central entrance section, wings containing different functions project fan-wise. The wings are oriented according to the points of the compass, with the patients' rooms facing the morning sun.
The sanatorium also contains furniture, lighting fixtures and interior details designed by Alvar Aalto for the sanatorium, such as sanitary fittings.
The sanatorium complex includes two-storey terraced houses for doctors and nurses and a service wing built in the 1950s. Changes have later been made to the sanatorium building, for example the open air-bath balconies have been enclosed. The burial chapel known as Ruusukellari, the water pumping station and the biological wastewater treatment plant are situated on the edges of the sanatorium grounds.
Paimio Sanatorium is still in use for health care.
History
At the end of the 19th century, tuberculosis mortality in Finland increased, and as a result, in the early 20th century, several small tuberculosis sanatoria and care institutions were built by municipalities and organisations. The campaign against tuberculosis grew into a popular movement in the 1920s. In addition, the state issued the Tuberculosis Decree of 1927, and co-operation between municipalities to build care institutions was placed on a sustainable footing in 1929 with the enactment of the Act on State Subsidies for Municipal Tuberculosis Sanatoria and Psychiatric Care Institutions. The result was a strong establishment and construction of so-called "tuberculosis fortresses", that is, tuberculosis sanatoria.
Sanatoria were sited on dry upland ground, where the air was clean and dry. The site had to be sheltered and free of fog. The effect of sunlight on recovery was taken into account by orienting the building and the patients' rooms optimally with respect to natural light. Nutrition and rest were used as the means of treating tuberculosis. The treatment included so-called hallimakuu, which is why large dormitory halls and rest balconies are typical architectural features.
Paimio Sanatorium, originally the Varsinais-Suomi Tuberkuloosiparantola, was built in 1929-1933 after architect Alvar Aalto won the design competition. The design of the building realised the most progressive architecture and building technology of its time. Modernist ideals of functionality, healthfulness, hygiene and brightness suited hospital design well. The aim of the overall plan was to take the patient into account as fully as possible.
The colour scheme of the sanatorium was prepared by the artist Eino Kauria. In addition to traditional light shades, black, yellow and turquoise were used. The furniture was designed in cooperation with the furniture factory Otto Korhonen.
The two-storey terraced houses for doctors and nurses were built in 1933. A two-storey operating theatre wing was added to the original complex in 1956-1958. A new nurses' residence and two doctors' residences were built on the site in 1961-1962.
Nearby in the register
- Paimion rautatieasemaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Paimion kirkko ja vanha pappilaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.