‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Vanha Porvoo ja Porvoon linnamäki (Gamla Borgå och Borgbacken i Borgå)

Porvoo (Borgå), Uusimaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): kaava-alue, kauppa- ja liikerakennus, kaupungin asuintalo, kirkko, pappila, raatihuone, tori
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Porvoo (Borgå)
Region: Uusimaa
Country: Finland
Coordinates: 60.39804, 25.65457
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 1530

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Bibliothèque nationale de France (Gallica)

The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Porvoo on yksi Suomen kuudesta keskiajalla perustetusta kaupungista. Vanhassa Porvoossa on hyvin säilynyt keskiaikainen asemakaava, katuverkosto ja tonttirakenne. Aluetta leimaavat kapeiden kadunvarsien tiiviisti rakennetut pihapiirit, joiden rakennuskanta on pääosin 1700-luvulta. Vanha Porvoo jokimaisemineen ja linnamäkineen on osa suomalaista kansallismaisemaa.

Porvoon keskiaikaisperäinen kaupunki on rakentunut Porvoonjoen varteen Linnamäelle rakennetun puolustuslinnan eteläpuolelle. Asemakaavaa leimaa neljä joen suuntaista katua ja jyrkkää rinnettä alas laskeutuvat sivukadut. Suuri Rantatie Turusta Viipuriin kulki kaupungin läpi, ohi Kirkkotorin. Tonttirakenne on epäsäännöllinen ja tontit on rakennettu hyvin tiiviisti. Rakennuskanta on keskiaikaista kirkkoa lukuun ottamatta pääosin vuosien 1760 ja 1820 välisenä aikana rakennettua. Jokirannassa on kahdellatoista tontilla tiivis makasiinirivistö, joka muodostaa jalustan historialliselle kaupungille.

Julkiset rakennukset, kirkko, tuomiokapituli (ent. lukio), pappila ja raatihuone ovat kukin huomattavia maamerkkejä, Vanhan Porvoon tärkeitä tunnuksia. Keskiaikaiseen, 1400-luvulla nykyhahmonsa saaneeseen tuomiokirkkoon liittyy rakennushistorialtaan monijaksoinen kellotorni. Kirkkopihassa on myös 1739-1747 rakennettu puinen pikkukirkko, joka on aiemmin ollut suomenkielisen seurakunnan käytössä.

Tuomiokapitulin talo on rakennettu arkkitehti Samuel Bernerin suunitelmien mukaan 1756-1758. Vastaavaa, joskin yksinkertaisempaa barokkiklassismia edustavat myös rakennusmestari Gotthard Flensborgin raatihuone (1763-1764) ja kuusi yksityistaloa. Muu rakennuskanta on historiallisen kaupungin tyypilliseen tapaan kauppiasporvariston, käsityöläisten, virkamiesten ja työväestön tarpeidensa mukaan pystyttämiä. Varakkaimpien omistajien tontit ovat rantakortteleissa ja kirkon ympärillä, tonttien ja rakennusten koko pienenee kaupungin laitoja kohden.

Asemakaava katuverkostoineen, Raatihuoneen- ja Kirkkotoreineen sekä tonttirakenteineen on keskiaikaista juurta. Lukuisten tulipalojen jälkeen on aina pyritty jossain määrin suoristamaan ja leventämään katuja, mutta perusrakenne on keskiaikainen. Eteläisin kolmannes 1800-luvun alkuun kasvaneesta Vanhasta Porvoosta on jäänyt empirevaiheen regleerauksen alle.

Puurakennuskanta on muutamia kaupunginosan pohjoislaidan taloja lukuun ottamatta rakennettu puolen vuosisadan aikana 1760 palon jälkeen. Paloa edeltää muutamia kellareita. Tonteilla on yksi- tai kaksikerroksisen asuinrakennuksen ohella omistajan varallisuudesta ja elinkeinosta riippuen ulkorakennuksia, esim. leivintupia, makasiineja ja aittoja tai karjasuojia, jotka kuvastavat rakennusvaiheen puoliagraarista talousmuotoa. Aidattujen tonttien katusivulla on portti. Kadut ja kauppakartanoiden pihat on kivetty mukulakivillä. Arkkitehtuuria leimaavat kustavilaiset ja klassismin peruspiirteet, mutta kaksisataavuotinen intensiivinen käyttö on tuonut muutoksia sekä ulkoasuun että sisätiloihin. 1700-luvun mansardikatot ovat pääosin hävinneet rakennusjärjestysmääräysten vuoksi.

1760-palon jälkeen suosittiin paloturvallisuus- ja edustavuussyistä kivitaloja: Porvooseen nousikin kuusi yksityistä kaksikerroksista kivitaloa. 1900-luvulla on kaupunginosaan pystytetty parisenkymmentä uudisrakennusta pyrkien sovittamaan ne mahdollisimman hyvin historialliseen kaupunkimiljööseen, jota on tietoisesti vaalittu 1900-luvun alusta lähtien.

Porvoon Linnamäen keskiaikainen linnanpaikka sijaitsee Porvoon keskiaikaisen kaupungin luoteispuolella, Porvoonjoen itärannalla. Linnan lisäksi muinaisjäännöskokonaisuuteen kuuluvat varhaiseen rautakauteen ajoittuva Pikkulinnamäen kalmisto ja historiallisella ajalla käytössä ollut Maarinlahden muodostama luonnonsatama. Iso- ja Pikkulinnamäki ovat mäntyvaltaisia sorakumpareita. Porvoon Linnamäen alue on ollut vuosisatojen ajan suosittu nähtävyys- ja käyntikohde.

Linnamäen näkyvät rakennejäänteet ovat keskiajalta, jolloin mäki varustettiin vallein ja todennäköisesti puusta tehdyn paalutuksin. Vallit kuivahautoineen ovat edelleen helposti havaittavissa.

Historia

Porvoon kaupungin varhaiskehityksessä on havaittavissa kolme vaihetta, joita määrittävät ensin kirkko, sitten linna ja viimein kaupunki. Kirkko rakennettiin 1320-luvun alussa. Vanhasta linnasta, ilmeisesti 1200-luvulla perustetusta, tuli 1370-luvulla uuden linnaläänin keskus ja kaupunki perustettiin sen vierelle noin vuonna 1380 korvaaman korkeammalla joen varressa sijainneen Saksalan kauppapaikan.

Porvoonjokilaakson asutus on itäisen Uudenmaan vanhinta. Porvoon linnamäellä on ollut tärkeä merkitys seudun puolustushistoriassa. Linnamäen varustaminen ajoittunee 1300-luvun loppupuolelle, Albrekt Mecklenburgilaisen hallitsijakaudelle, jolloin hallintoa luonnehti uusien linnojen ja linnoitusten rakentaminen. Linnan rakentaja oli todennäköisesti Bo Joninpoika Gripin seuraaja Jeppe Djäkn, joka sai 1387 kuninkaalta luvan rakentaa linnoja ja linnoituksia. Lupa todennäköisesti peruutettiin vuoden 1396 tienoilla, joten linnamäen linnoitus- ja käyttöaika jää hyvin lyhyeksi, mihin viittaa myös kaivaustutkimusten niukat löydöt. Porvoon Linnanmäen kohtalo oli todennäköisesti sama kuin muidenkin Albrekt Mecklenburgilaisen ajan pienten linnojen. Se jätettiin autioksi ja hävitettiin 1398 Nyköpingissä tehdyn päätöksen mukaisesti.

Ison vihan jälkeen Porvoosta tuli hiippakunta- ja lukiokaupunki. Kaupunki paloi suurimmaksi osaksi 1760. Kauppiaat asuttivat torien ja jokirannan tontit, virkamiehet seuraavan kehän niiden ympärillä, käsityöläiset kaupungin eteläosan, suojelusmiehet keskittyivät vaikeasti rakennettaville, kallioisille syrjätonteille ja kaikkein köyhimmät seurakunnan maalle tulliaidan ulkopuolelle. Tontit olivat jo vanhastaan pieniä. Se johti 1700-luvun lopulla kaksikerroksiseen rakentamiseen, mikä kiellettiin 1800-luvulla. Vauras porvaristo pyrki yhdistämään tontteja tilatarpeidensa vuoksi.

Vanha Porvoo sai jo 1936 suojelukaavan, joka uudistettiin perusteellisesti 1967-1975. Tuolloin vahvistettu asemakaava loi edellytykset vanhan kaupungin korjaus- ja kehittämistoimille.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Borgå är en av de sex finländska städer som grundades under medeltiden. Stadsplanen, gatunätet och tomtstrukturen är välbevarade i Gamla Borgå. Typiskt för området är de smala gatorna med tättbyggda gårdar och byggbestånd främst från 1700-talet. Gamla Borgå med den förbiflytande ån och Borgbacken är en del av det finska nationallandskapet.

Det medeltida Borgå byggdes vid Borgå å, söder om försvarsborgen på Borgbacken. Stadsplanen präglas av de fyra gatorna i åns riktning och de branta sidogatorna. Stora strandvägen från Åbo till Viborg gick igenom staden, förbi Kyrktorget. Tomtstrukturen är oregelbunden och tomterna ligger mycket tätt. Byggbeståndet är, med undantag av den medeltida kyrkan, främst från tiden mellan 1760 och ca 1820. En tät rad av magasin ligger på tolv tomter vid ån och bildar ett fundament för den historiska staden.

De offentliga byggnaderna, kyrkan, domkapitlet (f.d. gymnasiet), prästgården och rådhuset, är var och en viktiga landmärken och betydelsefulla symboler för Gamla Borgå. Den medeltida kyrkan som fick sitt nuvarande utseende på 1400-talet har ett tillhörande klocktorn med en skiftesrik byggnadshistoria. På kyrkans gård står också en träkyrka från 1739-1747, som tidigare var den finskspråkiga församlingens kyrka.

Domkapitlets hus byggdes 1756–1758 efter ritningar av arkitekt Samuel Berner. En motsvarande men enklare barockklassicism representerar också byggmästare Gotthard Flensborgs rådhus (1763–64) samt sex privathus. Resten av byggbeståndet har på det sätt som är typiskt för historiska städer uppförts av borgare, hantverkare, tjänstemän och arbetare. De rikaste ägarnas tomter finns vid strandkvarteren och runt kyrkan. Tomternas och byggnadernas storlek minskar med avståndet till kyrkan.

Stadsplanen, gatunätet, Rådhus- och Kyrktorget samt tomtstrukturen är av medeltida ursprung. Efter de otaliga bränderna har man alltid i viss mån strävat efter att räta ut och bredda gatorna, men grundstrukturen är medeltida. Den sydligaste tredjedelen av Gamla Borgå, som fortsatte att växa ända fram till början av 1800-talet, reglerades under empiretiden.

Trähusbebyggelsen är med undantag av några hus i stadsdelens norra utkanter byggda under ett halvt sekel efter branden 1760. Från tiden före branden finns några källarbyggnader. På tomterna finns boningshus i en eller två våningar. Utöver dem finns, beroende på ägarens förmögenhet och yrke, olika uthusbyggnader som bagarstugor, magasin, bodar eller fähus. Byggnaderna speglar byggnadstidpunktens halvagrara ekonomiska system. De ingärdade tomterna har portar mot gatan. Gatorna och handelsgårdarna är kullerstensbelagda. Arkitekturen präglas av gustavianska och klassicistiska grunddrag, men tvåhundra år av intensivt utnyttjande har kommit med förändringar både på ut- och insidan. 1700-talets mansardtak har för det mesta försvunnit på grund av bestämmelser i byggnadsordningen.

Efter branden år 1760 föredrog man stenhus av brandsäkerhets- och statusskäl. I Borgå byggdes sex privata stenhus i två våningar. På 1900-talet har man byggt omkring tjugo nybyggnader i stadsdelen och försökt att så väl som möjligt anpassa dem till den historiska stadsmiljön, som medvetet har vårdats från och med början av 1900-talet.

Den medeltida borgplatsen, Borgbacken, ligger nordväst om det medeltida Borgå, på östra stranden av Borgå å. Fornlämningarna omfattar förutom borgen också ett gravfält från tidig järnålder vid Lilla Borgbacken, samt naturhamnen Maren från historisk tid. Lilla och Stora Borgbacken är gruskullar med tall som dominerande trädslag. Borgbacksområdet har varit ett populärt besöksmål under många århundraden. Borgbackens synliga konstruktionsrester är från medeltiden då backen försågs med vallar och sannolikt med pålverk i trä. Vallarna med sina torra vallgravar kan fortfarande lätt observeras.

Historia (på svenska)

Den tidiga utvecklingen i Borgå stad utmärks genom tre skeden som först definieras av kyrkan, sedan av borgen och till sist av staden. Kyrkan byggdes i början av 1320-talet. Borgen, som uppenbarligen grundades redan på 1200-talet, blev på 1370-talet som bas för slottslänet. Staden grundades omkring 1380 för att ersätta handelsplatsen Saxby som låg högre upp vid ån.

Bosättningen i Borgå ådal hör till den äldsta i östra delen av Nyland. Borgbacken har haft en viktig betydelse för traktens försvarshistoria. Befästningsarbetet påbörjades förmodligen i slutet av 1300-talet, under Albrekt Mecklenburgs regering. Den dåtida förvaltningen utmärkte sig genom nya slotts- och försvarsbyggen. Borgen byggdes antagligen av Bo Jonson Grips efterföljare Jeppe Djäkn, som 1387 fick tillstånd av kungen att bygga slott och försvarsborgar. Tillståndet drogs förmodligen in 1396 och därför användes borgen endast under en kort tid. På detta tyder också de knappa fynden från utgrävningarna. Borgbacken i Borgå gick förmodligen samma öde till mötes som andra små borgar under Albrekt Mecklenburgs tid. Borgen övergavs och revs i enlighet med ett beslut som fattades i Nyköping 1398.

Efter stora ofreden blev Borgå en stifts- och gymnasiestad. Staden brann till största delen 1760. Köpmännen bodde på tomterna vid torgen och åstranden, tjänstemännen bodde inom följande cirkel utanför, hantverkarna bodde i stadens södra del, försvarskarlarna samlades på de svårbebyggda tomterna i stadens utkant och de allra fattigaste bodde på församlingens mark utanför tullgränsen. Tomterna var redan tidigare små. På 1700-talet ledde detta till att man började bygga i två våningar, men det förbjöds på 1800-talet. Det förmögna borgerskapet strävade efter att förena tomter för att få mera plats.

Gamla Borgå skyddades i stadsplanen redan 1936. Planen uppdaterades grundligt 1967–1975. Den stadsplan som då befästes skapade förutsättningar för renoverings- och utvecklingsåtgärder.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

Porvoo is one of the six towns in Finland founded in the Middle Ages. Old Porvoo has a well-preserved medieval town plan, street network and plot structure. The area is characterised by closely built courtyard groups along narrow street edges, whose building stock is mainly from the 18th century. Old Porvoo, with its river landscape and castle hill, is part of the Finnish national landscape.

The medieval-origin town of Porvoo has developed along the Porvoonjoki river, south of the defensive fortress built on Linnamäki. The town plan is characterised by four streets running parallel to the river and side streets descending the steep slope. The Suuri Rantatie from Turku to Viipuri ran through the town, past Kirkkotori. The plot structure is irregular and the plots are built very densely. Apart from the medieval church, the building stock was mainly built between 1760 and 1820. On the riverbank, on twelve plots, there is a dense row of storehouses, which forms a base for the historic town.

The public buildings (the church, the Chapter House (former grammar school), the parsonage and the town hall) are each notable landmarks and important emblems of Old Porvoo. The medieval cathedral, which received its present form in the 15th century, has a bell tower with a multi-phase building history. In the churchyard there is also a wooden small church built in 1739-1747, which was previously used by the Finnish-speaking congregation.

The Chapter House was built to the plans of architect Samuel Berner in 1756-1758. Similar, though simpler, Baroque classicism is also represented by the town hall by building master Gotthard Flensborg (1763-1764) and six private houses. Other buildings were erected, as is typical of historic towns, to meet the needs of the merchant burghers, craftsmen, officials and the working population. The plots of the wealthiest owners are in the waterfront blocks and around the church; the size of plots and buildings decreases towards the edges of the town.

The town plan, with its street network, its Raatihuone and Kirkkotori squares, and its plot structure, has medieval roots. After numerous fires there has always been some effort to straighten and widen the streets, but the basic structure is medieval. The southernmost third of Old Porvoo, which grew up in the early 19th century, has been covered by the empire-period regleeraus.

Apart from a few houses on the northern edge of the district, the wooden building stock was built within half a century after the fire of 1760. A few cellars predate the fire. Alongside the one- or two-storey residential building, the plots have, depending on the owner's wealth and livelihood, outbuildings such as bakehouses, storehouses, granaries (aitta) and cattle shelters, which reflect the semi-agrarian economic form of the building period. Fenced plots have a gate on the street side. The streets and the courtyards of merchant mansions are paved with mukulakivi cobblestones. The architecture is characterised by Gustavian and basic classicist features, but two centuries of intensive use have brought changes to both the exterior and the interior. The mansard roofs of the 18th century have mostly disappeared because of building regulations.

After the fire of 1760, stone houses were favoured for reasons of fire safety and prestige: six private two-storey stone houses arose in Porvoo. In the 20th century some twenty new buildings were erected in the district, aiming to fit them as well as possible into the historic urban environment, which has been deliberately preserved since the early 20th century.

The medieval castle site of Porvoon Linnamäki lies north-west of the medieval town of Porvoo, on the eastern bank of the Porvoonjoki. In addition to the castle, the ancient monument complex includes the Pikkulinnamäki cemetery, dating to the early Iron Age, and the natural harbour formed by Maarinlahti, which was in use in the historical period. Iso- ja Pikkulinnamäki are pine-dominated gravel hillocks. For centuries the Porvoon Linnamäki area has been a popular sight and visiting destination.

The visible structural remains of Linnamäki date from the Middle Ages, when the hill was fortified with ramparts and probably with palisades of timber. The ramparts with their dry moats are still easily visible.

History

Three phases can be identified in the early development of the town of Porvoo, defined first by the church, then by the castle, and finally by the town itself. The church was built at the beginning of the 1320s. The old castle, probably founded in the 13th century, became the centre of a new castle district in the 1370s, and the town was founded beside it around 1380, replacing the trading place of Saksala, which had been located higher up the river bank.

Settlement in the Porvoonjoki valley is the oldest in eastern Uusimaa. The castle hill at Porvoo has played an important role in the defensive history of the region. The fortification of the castle hill probably dates to the latter part of the 14th century, during the reign of Albrekt of Mecklenburg, when administration was characterised by the construction of new castles and fortifications. The builder of the castle was probably the successor of Bo Joninpoika Grip, Jeppe Djäkn, who received permission from the king in 1387 to build castles and fortifications. This permission was probably revoked around 1396, so the period of use and fortification of the castle hill was very short, as also suggested by the sparse finds from the excavations. The fate of Porvoo Linnanmäki was probably the same as that of the other small castles of Albrekt of Mecklenburg's time. It was left deserted and demolished in 1398, in accordance with the decision made at Nyköping.

After the Great Wrath, Porvoo became a diocesan town and grammar school town. The town burned largely in 1760. Merchants settled the plots around the squares and along the riverbank, officials the next ring around them, craftsmen the southern part of the town, and the suojelusmiehet concentrated on the difficult, rocky plots on the outskirts, while the poorest settled on parish land outside the customs fence. Plots had already been small from earlier times. This led in the late 18th century to two-storey building, which was prohibited in the 19th century. Wealthy burghers sought to combine plots to meet their space requirements.

Old Porvoo received a protection plan as early as 1936, which was thoroughly revised in 1967-1975. The town plan confirmed at that time created the conditions for repair and development measures in the old town.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Uusimaa All Region Uusimaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map