RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pernajan kirkko ja pappila (Pernå kyrka och prästgård)
Loviisa (Lovisa), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kirkko, kylä, pappila, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema, kirkonkylä
- Municipality
- Loviisa (Lovisa)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.43775, 26.04227
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1523
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Keskiaikainen Pyhälle Mikaelille omistettu harmaakivikirkko on Pernajanlahden itärannalle Suuren Rantatien varteen rakentuneen ja hyvin historiallisen luonteensa säilyttäneen Pernajan kirkonkylän keskipiste.
Kirkossa on valkoiseksi kalkitut seinämuurit. Päätyjen tiiliornamentiikka noudattaa Itä-Uudenmaan kirkoille tyypillisiä muotoja. Kirkkosali on kolmilaivainen; kahdeksankulmaiset tiilipintaiset pilarit jakavat sen kuuteen traveeseen. Keskilaivan kaksi itäisintä holvia on monimuotoista ns. suomalaista tähtiholvia, muut keskilaivan holveista ovat tähtiholveja, sivulaivoissa on ristiholvit. Kirkkosalissa on eri vuosisadoilta olevaa sisustusta ja esineistöä. Keskiajalta ovat triumfikrusifiksi ja Ristin tietä kuvaava alttarikaappi sekä kalkkikivinen kasteallas. Barokkityylisen saarnastuolin ovat lahjoittaneet Lorentz Creutz vanhempi ja hänen vaimonsa Elsa Duwall 1652. Kirkossa olevista hautamuistomerkeistä merkittävin on tallinnalaisen Arent Passerin työpajassa valmistettu Viipurin linnan käskynhaltija Arvid Tönnesson Wildemanin ja hänen vaimonsa Anna Björnram henkilökuvilla varustettu kalkkivinen hautalaatta. Kirkossa on seitsemän hautajaisvaakunaa, joista 1667 kuolleen Jacob Creutzin hautajaisvaakunaan kuuluu kahdeksan äidinpuolen ja kahdeksan isänpuolen sukuvaakunaa.
Kirkkotarhassa on neljä hautakappelia. Tervikin kartanolle kuuluva uusklassillinen C.L. Engelin piirtämä de Geer- ja Ehrnrooth-sukujen hautakappeli on vuodelta 1824. Sarvilahden kartanon empiretyylinen von Born-suvun kappeli vuodelta 1834 on tehty Pehr Granstedtin 1823 laatiman piirustuksen mukaan. Kaksi muuta hautakappelia ovat kuuluneet Jägerhorn- ja Grenman-suvuille.
Kirkkotarhan itäpuolella harjulla olevan korkean uusgoottilaisen kellotapulin viersssä on säilynyt vanhaa mäkitupalaisasutusta.
Sankarihauta-alue itään kaartuvan Suuren rantatien eteläpuolella on arkkitehtien Carl Frankenhaeuser ja Rafael Blomstedt suunnittelema. Piispa Mikael Agricolan patsas on kopio Emil Wikströmin Viipuriin 1908 tekemästä patsaasta.
Kirkon länsipuolella oleva pitäjäntupa on harvoja Suomessa säilyneitä.
Kirkkoherran pappila Suurelta rantatieltä etelään erkanevan kylätien varressa on keskiaikaisella paikallaan Pernajanlahden lähituntumassa. Pihapiirissä on Perniön ja Taivassalon pappiloiden tapaan kaksi eri aikakausia edustavaa pappilarakennusta. Vanhempi, mansardikattoinen pappila 1700-luvun lopulta on tyypillinen kustavilaisen kauden rakennus. Nykyinen pappila on rakennettu 1830-luvulla ja se kuvastaa empirekauden asumiskulttuuria sekä huonejaollaan että julkisivujensa arkkitehtuurilla.
Historia
Pernajan seurakunta mainitaan asiakirjalähteissä Porvoon kappelina 1340 ja omana kirkkopitäjänä 1363.
Kirkossa on kolme rakennusvaihetta. Sakaristo kuuluu niistä ensimmäiseen, se on ehkä jo 1300 luvun lopulla tai 1400-luvun alussa, jolta ajalta ovat kattorakenteetkin. Sakariston katon selkäpuita tukevat hoikat saksiristikot, jotka on lovettu ulompaan jalasparruun. Sakaristoon liitetyn runkohuoneen rakentaminen on ajoitettavissa kattotuolien dendrokronologisen vuosilustoselvityksen perusteella 1440-luvun alkuun. Holvaus kuuluu kolmanteen vaiheeseen, jolloin myös kirkon ikkunat ja portaalit sekä länsipääty saivat tiilimuurauksensa. Kirkon 1938-1939 arkkitehti Carl Frankenhaeuserin johdolla tehty restaurointi kuuluu edelleen Suomen onnistuneimpiin.
Uusgoottilainen tiilinen kellotorni on rakennettu 1854-1855 lääninarkkitehti Jean Wikin piirustuksen mukaan.
Pitäjäntupa oli alkuaan 1756 käräjätuvaksi tehty rakennus, joka 1870-luvulla muutettiin kirkonkylän ensimmäiseksi kouluksi. Pitäjäntupana se on toiminut 1890-luvun alusta alkaen.
Pappilan päärakennus rakennettiin 1850-1851 ja sen edeltäjä 1775-1776.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Den medeltida gråstenskyrkan som är tillägnad S:t Mikael ligger vid östra delen av Pernåviken. Kyrkan är mittpunkten i Pernå kyrkby vid Stora strandvägen. Byns historiska karaktär är välbevarad.
Kyrkan har vitkalkade, murade väggar. Gavlarnas tegelornamentik är typisk för Östra Nyland. Kyrksalen har tre skepp och de åttkantiga tegelklädda pelarna delar in den i sex travéer. Mittskeppets två östligaste valv är mångformiga s.k. finska stjärnvalv, de övriga valven i mittskeppet är stjärnvalv. Sidoskeppen har kryssvalv. Inredningen och föremålen i kyrksalen härstammar från olika århundraden. Triumfkrucifixet, dopfunten i kalksten och altarskåpet som återger Korsvägen är medeltida. Predikstolen i barock har donerats av Lorentz Creutz den äldre och hans hustru Elsa Duwall 1652. Den främsta gravvården i kyrkan är Arvid Tönnesson Wildemans och hans hustru Anna Björnrams porträttförsedda kalkstensgravhäll. Arvid Tönnesson var ståthållare i Viborg och gravvården är skulpterad i Arent Passers verkstad i Reval (Tallinn). I kyrkan finns också sju begravningsvapen. Till Jacob Creutz (d. 1667) begravningsvapen hör åtta anvapen på mödernet och åtta på fädernet.
Kyrkogården har fyra gravkapell. Gravkapellet för släkterna de Geer och Ehrnrooth är anknutet till Terviks gård. Det nyklassiska kapellet är ritat av C.L. Engel. Det von Bornska gravkapellet i empirestil hör till Sarvlax gård. Kapellet byggdes 1843 efter ritningar av Pehr Granstedt från 1823. De två andra kapellen har tillhört släkterna Jägerhorn och Grenman.
Öster om kyrkogården, bredvid den höga nygotiska klockstapeln, finns några bevarade backstugor.
Söder om Stora strandvägen som vänder österut ligger hjältegravarna. Hjältegravsmrådet har ritats av arkitekterna Carl Frankenhaeuser och Rafael Blomstedt. Statyn av biskop Mikael Agricola är en kopia av Emil Wikströms skulptur från 1908 i Viborg.
Sockenstugan väster om kyrkan hör till de få som har bevarats i Finland.
Kyrkoherdebostället vid byvägen som vänder söderut från Stora strandvägen står på prästgårdens medeltida plats, nära Pernåviken. På gården finns två prästgårdsbyggnader från olika tid, alldeles som i Bjärnå och i Tövsala. Den äldre, mansardtaksförsedda prästgården från 1700-talets slut är en typisk gustaviansk byggnad. Den nuvarande prästgården byggdes på 1830-talet. Både rumsindelningen och fasadarkitekturen återspeglar empiretidens boendekultur.
Historia (på svenska)
Pernå församling nämns i urkunderna som kapell till Borgå 1340 och som självständig kyrksocken 1363.
Kyrkan är byggd i tre skeden. Det första byggnadsskedet omfattar sakristian som eventuellt byggdes redan i slutet av 1300-talet eller i början av 1400-talet. Takkonstruktionen är samtida. Högbenen stöds av slanka takstolar som är laftade i det yttre remstycket. Långhuset står i förband med sakristian och kan med hjälp av takstolarna dendrokronologiskt dateras till början av 1440-talet. Valvslagningen hör till det tredje byggnadsskedet. Samtidigt murades kyrkans fönster och portaler samt västra gaveln i tegel. Renoveringen 1938–1939 under ledning av arkitekt Carl Frankenhaeuser hör alltjämt till de mest lyckade i Finland.
Den nygotiska klockstapeln byggdes 1854–1855 efter ritningar av länsarkitekt Jean Wiik.
Sockenstugan byggdes 1756 och användes först som tingshus. På 1870-talet byggdes huset om till kyrkbyns första skola. Från och med början av 1890-talet har huset varit sockenstuga.
Huvudbyggnaden på prästgården byggdes 1850–1851 och föregångaren 1775–1776.
Further reading (as the agency lists it)
A.W. Rancken, Pernå kyrka, Vördade minnen i nyländsk bygd. Ekenäs 1950.
Isidor Eriksson, Pernå kyrka. Helsingfors 1953.
Olle Sirén, Pernå sockens historia II:2. Borgå 1981.
Olle Sirén, Perno sockens historia III :1-2 Lovisa 1989 ja 1996.
Selja Flink, Pernajan eteläosien rakennusinventointi 1996. Pernajan kunta 1997.
Olle Sirén, Pernå sockens historia IV. Tiden ca 1920-1999. Lovisa 1999.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1117. 2007.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The medieval grey stone church dedicated to Pyhä Mikael is the centre of Pernaja church village, which developed along Suuri Rantatie on the eastern shore of Pernajanlahti and has kept its very historical character.
The church has whitewashed limestone walls. The brick ornamentation of the gables follows forms typical of the churches of Itä-Uusimaa. The nave is three-aisled, and octagonal brick-faced piers divide it into six bays. The two easternmost vaults of the central aisle are a varied form of the so-called Finnish star vault. The other vaults of the central aisle are star vaults, and the side aisles have cross vaults. The nave contains furnishings and fittings from different centuries. From the Middle Ages date the triumphal crucifix, the altar cabinet depicting the Way of the Cross, and the limestone baptismal font. The Baroque-style pulpit was donated by Lorentz Creutz the Elder and his wife Elsa Duwall in 1652. The most important of the funerary monuments in the church is the limestone tomb slab made in the workshop of Arent Passer of Tallinn, with portrait figures of Arvid Tönnesson Wildeman, governor of Viipuri Castle, and his wife Anna Björnram. The church has seven funeral hatchments. The hatchment of Jacob Creutz, who died in 1667, includes eight maternal and eight paternal family coats of arms.
The churchyard has four funerary chapels. The neoclassical chapel of the de Geer and Ehrnrooth families, belonging to Tervik manor and drawn by C.L. Engel, dates from 1824. The Empire-style chapel of the von Born family of Sarvilahti manor, dating from 1834, was built to a drawing made by Pehr Granstedt in 1823. The other two funerary chapels have belonged to the Jägerhorn and Grenman families.
Beside the tall neo-Gothic bell tower on the ridge east of the churchyard, an older cottager settlement has survived.
The Sankarihauta burial area, on the south side of Suuri Rantatie where it curves eastwards, was designed by architects Carl Frankenhaeuser and Rafael Blomstedt. The statue of Bishop Mikael Agricola is a copy of the statue made by Emil Wikström for Viipuri in 1908.
The pitäjäntupa west of the church is one of the few surviving in Finland.
The vicar's parsonage stands on the village road that branches south from Suuri Rantatie, on its medieval site near Pernajanlahti. As at the parsonages of Perniö and Taivassalo, the yard contains two parsonage buildings representing different periods. The older, mansard-roofed parsonage from the end of the 18th century is a typical building of the Gustavian period. The present parsonage was built in the 1830s and reflects Empire-period domestic culture both in its room layout and in the architecture of its façades.
History
Pernaja parish is mentioned in documentary sources as a chapel of Porvoo in 1340 and as an independent church parish in 1363.
The church was built in three phases. The sacristy belongs to the first of these and may date from the late 14th or early 15th century, and the roof structures from that period also survive. The slender scissor trusses that support the ridge beams of the sacristy roof are notched into the outer rafter. The construction of the main body, annexed to the sacristy, can be dated to the early 1440s on the basis of a dendrochronological study of the roof trusses. The vaulting belongs to the third phase, when the church's windows and portals and the west gable also received their brick masonry. The restoration carried out in 1938-1939 under architect Carl Frankenhaeuser's direction is still among the most successful in Finland.
The neo-Gothic brick bell tower was built in 1854-1855 to a drawing by provincial architect Jean Wik.
The pitäjäntupa was originally built in 1756 as a court house, which in the 1870s was converted into the first school in the church village. It has functioned as the pitäjäntupa since the early 1890s.
The main building of the parsonage was built in 1850-1851, and its predecessor in 1775-1776.
Nearby in the register
- Sjögårdin kartano (Sjögård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö1 mi
- Tjusterbyn kartano (Tjusterby gård)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.