‹ RKY: nationally significant built cultural environments, Finland

RKY: nationally significant built cultural environments · Finland

Ahvenkosken historiallinen ympäristö (Den historiska miljön vid Abborfors)

Loviisa, Pyhtää (Lovisa Pyttis), Useita maakuntia, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): kartano, linnoitus, muinaisjäännös, silta, tie, voimalaitos
Character (as the agency lists it): kulttuurimaisema
Municipalities: Loviisa, Pyhtää (Lovisa Pyttis)
Region: Useita maakuntia
Country: Finland
Coordinates: 60.49850, 26.47900
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 1163

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Bibliothèque nationale de France (Gallica)

The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The agency's Swedish page for this area ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Ahvenkosken liikenne- ja sotahistoriallisesti merkittävä ympäristö on Kymijoen läntisimmän haaran ja historiallisen Suuren Rantatien leikkauskohdassa. Sen muodostavat 1700-luvun rajanylityspaikka ruotsalaisine ja venäläisine linnoitteineen, Ruotsin posti- ja tulliaseman paikka sekä markkinapaikka ja Ahvenkosken kartano. 1900-luvun lisän historialliseen ympäristöön on tuonut 1920-luvun betonikaarisilta, 1930-luvulla valmistunut Ahvenkosken vesivoimalaitos patoaltaineen sekä voimalaitoksen eteläpuolitse kulkeva 1960-luvulla rakennettu uusi maantiesilta.

Ruotsinpyhtään puolella sijaitseva keskiaikainen kaupankäyntipaikka, Markkinamäki on Kymijoen ja Suuren Rantatien risteyskohdassa. Markkinapaikka on myöhemmin toiminut virran yläjuoksulle Strömforsin sahalle vietävän puutavaran lastauspaikkana.

Turusta Viipuriin johtanut Suuri Rantatie on kulkenut Ahvenkosken ja Kymijoen suistossa olevan Kirmusaaren kautta ja sen eriaikaisia linjauksia on yhä nähtävissä.

Kymijoen ja Suuren Rantatien leikkauskohdassa on Ahvenkosken raja- ja ylityspaikka 1700-luvulta. Rajan molemmin puolin on ruotsalaisten ja venäläisten 1700-luvun lopulla rakentamia linnoituslaitteita. Ruotsin tulliasemasta Vähä-Ahvenkoskella on maastossa nähtävillä korkeat perustukset, tietä suojanneiden reduttien rauniot, Suuren Rantatien linjaus ja siltapenkereiden rauniot sekä Kirmusaaren venäläisen redutin jäännökset.

Kirmusaaren eteläpuolella on Savukosken museosilta 1920-luvulta. Ruotsinpyhtään ja Pyhtään kuntien rajalla sijaitseva teräsbetonisilta johtaa Kymijoen läntisimmän suuhaaran yli. Muodoltaan 49 metrin pituinen teräsbetonisilta on yksinivelinen yläkaarisilta ja lajissaan maamme ensimmäisiä. Savukosken sillan eteläpuolella on Ahvenkosken vesivoimalaitos patoineen ja patoaltaineen. Maisemallisesti vaikuttavaan voimalakokonaisuuteen kuuluvat alajuoksun penkereet, joenuoma, teräskaarisilta ja istutukset.

Joen itärannalla olevaan Ahvenkosken kartanoon johtaa tammikuja Suurelta Rantatieltä. Kartanon huvilamainen päärakennus on yksi harvoista 1800-1900-lukujen vaihteen arkkitehtuurinäkemyksellä toteutetuista kartanorakennuksista. Nykyiseen asuunsa torneineen ja avokuisteineen se on rakennettu arkkitehti Carl C:son Armfeltin piirustusten mukaan 1892-1894. Kartanon interiöörit ovat säilyneet erittäin hyvin. Päärakennuksen ympärillä oleva puutarha on Paul Olssonin suunnittelema. Kartanon harmaakivestä rakennetut viljamakasiini ja entinen talli muodostavat harvinaisen kokonaisuuden päärakennuksen pohjoispuolella ja lienevät, kuten päärakennuksen ulkoasukin, Carl Armfeltin suunnittelemat.

Ahvenkosken historiallinen ympäristö on osa Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.

Historia

Kymijoen länsihaaraan Ahvenkoskelle syntyi keskiajalla kauppapaikka ja lohenkalastamo. Alueen halki kulki osa Turusta Viipuriin johtanutta tietä jo 1200-luvulla. Kalastamo kuului 1300-luvulla Turun piispoille. Ahvenkosken piispankartano peruutettiin kruunulle ja läänitettiin 1561 Viipurin linnanvouti Jaakko Hästeskolle. Kartanoon kuului Ahvenkosken kylä, jonka venäläiset tuhosivat 1570-luvulla. Ahvenkosken kartanon nykyinen päärakennus rakennettiin sen jälkeen, kun 1700-luvun päärakennus paloi 1859.

Turun rauhassa 1743 Ruotsin ja Venäjän välinen rajalinja vedettiin pitkin Kymijokea, ja vanha Pyhtään pitäjä jakautui Kymijoen länsirannan Ruotsinpyhtääseen ja itärannan Pyhtääseen. Ruotsi keskitti rajan vartioinnin Kymijoen ylityspaikkaan länsirannan Vähä-Ahvenkoskelle, minne rakennettiin 1780-luvulla kaksi reduttia. Ruotsin rajapostiasema ja tulli siirrettiin Lappeen Taskulasta Ahvenkoskelle. Vaatimattoman tulli- ja postirakennuksen korvasi 1780-luvulla komea mansardikattoinen virkatalo, joka rakennettiin Vähä-Ahvenkosken läntisemmän redutin viereen. Ahvenkosken postiasema lakkautettiin lopullisesti 1812, kun Vanha Suomi liitettiin muun Suomen yhteyteen.

Venäjä rakensi Turun rauhan jälkeen Kymijoen saariin ja joen itärannalle lukuisia linnakkeita, joista tärkein oli Suurta Rantatietä suojannut Kirmusaaren redutti vartiorakennuksineen. Joen itärannalle Suur-Ahvenkoskelle rakennettiin kaksi pienempää patteria vartiotupineen, joiden välistä rantatie haarautui Pyhtään kirkolle ja Ahvenkoskelle.

Ahvenkosken siltapaikan ylläpidosta huolehtivat 1600- ja 1700-luvun kirjallisten lähteiden mukaan Inkoon ja Pyhtään väliset pitäjät. Ikivanhat siltapaikat jäivät käytöstä Savukosken sillan valmistuessa. Savukosken silta rakennettiin vanhan ylityspaikan eteläpuolelle 1926-1928, kun Kymijoen ylittävä tie linjattiin uudelleen. Sillan urakoi tanskalainen Christiani & Nielsen yhtiö. Silta rakennettiin köysiradan avulla ja valmistuessaan se oli teknisesti kansainvälisestikin ainutlaatuinen. Silta jäi pois käytöstä, kun seuraava uusi maantie ja silta valmistuivat Ahvenkosken voimalan alapuolelle 1967. Savukosken silta korjattiin museosillaksi 1980-luvulla.

Voimalaitos rakennettiin Merikoskeen 1933 arkkitehti Karl Lindahlin suunnitelmien mukaan. Voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä koski padottiin ja sen pohjoispuolelle muodostui laaja patoallas. Veden pinnan nousu jätti osia vanhasta Rantatiestä alleen ja johti Vähä-Ahvenkosken kylän hajoamiseen ja rakennusten siirtämiseen.

Beskrivning (på svenska)

The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.

Den kommunikations- och militärhistoriskt betydande miljön i Abborfors ligger i skärningspunkten mellan Kymmene älvs västligaste gren och den historiska Stora strandvägen. Miljön består av ett gränsövergångsställe från 1700-talet med svenska och ryska försvarsverk, platsen för den svenska post- och tullstationen samt en marknadsplats och Abborfors gård. Några tillägg från 1900-talet i den historiska miljön är en valvbro i betong från 1920, vattenkraftverket och dammen från 1930-talet samt den nya landsvägsbron från 1960 söder om kraftverket.

Den medeltida handelsplatsen, Marknadsbacken, ligger på Strömforssidan i skärningspunkten mellan Kymmene älv och Stora strandvägen. Marknadsplatsen har senare varit lastplats för trävaror på väg till Strömfors såg som ligger uppströms.
Stora strandvägen från Åbo till Viborg gick via Germundsön vid Abborforsens och Kymmene älvs utlopp. Linjeföringar från olika tider kan alltjämt spåras.

Där Kymmene älv och Stora strandvägen korsar varandra ligger Abborfors gräns- och övergångsställe från 1700-talet. På bägge sidor om gränsen finns svenska och ryska befästningar från slutet av 1700-talet. Av den svenska tullstationen vid Lill-Abborfors finns det spår i terrängen av den höga grunden, ruinerna av redutterna som skyddade vägen, Stora strandvägens linjeföring, ruinerna av brobankarna samt resterna av den ryska redutten på Germundsön.

Söder om Germundsön finns Rökhusforsens museibro från 1920-talet. Bron på gränsen mellan Strömfors och Pyttis kommun leder över Kymmene älvs västligaste mynningsarm. Bron är en 49 meter lång bågbro med farbana i nivå med bågens underdel. Bron är byggd i armerad betong i ett spann och hör till de första i sin kategori i vårt land.

Söder om Rökhusforsens bro ligger Abborrfors vattenkraftverk med damm och uppdämningsbassäng. I den landskapsmässigt imponerande vattenkraftsmiljön ingår fördämningarna vid forsens nedre lopp, älvfåran, bågbron och de tillhörande planteringarna.

Abborfors gård ligger på östra älvstranden. En ekallé leder från Stora strandvägen till gården, vars villaliknande huvudbyggnad hör till de få herrgårdsbyggnaderna från skelskiftet 1800/1900 som är byggda utifrån en arkitektonisk vision. Byggnaden fick sitt nuvarande utseende med torn och öppna verandor 1892–1894, efter ritningar av arkitekt Carl C:son Armfelt. Interiörerna är mycket välbevarade. Trädgården runt huvudbyggnaden är ritad av Paul Olsson. Sädesmagasinet och det tidigare stallet norr om huvudbyggnaden är byggda i gråsten. Tillsammans utgör de en ovanlig helhet och är förmodligen, i likhet med huvudbyggnaden, ritade av Carl Armfelt.

Den historiska miljön i Abborrfors ingår i Kymmenedalens nationellt värdefulla landskapsområde.

Historia (på svenska)

Under medeltiden uppstod en handels- och laxfiskeplats vid Abborrfors i Kymmenedalens västra arm. En del av vägen från Åbo till Viborg gick igenom området redan på 1200-talet. På 1300-talet tillhörde fiskeplatsen Åbobiskoparna. Biskopsgården i Abborfors drogs in till kronan och förlänades år 1561 till slottsfogden i Viborg, Jakob Hästesko. Till gården hörde Abborfors by, som ryssarna förstörde på 1570-talet. Den nuvarande huvudbyggnaden på Abborfors byggdes när huvudbyggnaden från 1700-talet brann upp 1859.

I samband med Åbofreden 1743 drogs gränsen mellan Sverige och Ryssland längs Kymmene älv, och den gamla Pyttis socken delade i Strömfors på Kymmene älvs västra sida och Pyttis på den östra. Sverige koncentrerade gränsbevakningen till gränsövergångsstället i Lill-Abborfors vid Kymmene älvs västra strand. Här byggdes två redutter på 1780-talet. Den svenska gränsposteringen och tullen flyttades från Taskula i Lappvesi till Abborfors. Den anspråkslösa tull- och postbyggnaden ersattes på 1780-talet av ett ståtligt mansardtaksförsett boställe som byggdes bredvid Lill-Abborfors västligare redutt. Poststationen i Abborfors lades definitivt ner 1812, när Gamla Finland anslöts till det övriga Finland.

Efter Åbofreden byggde ryssarna flera befästningar på östra stranden och öarna i Kymmene älv. Den viktigaste var redutten och vaktbyggnaderna som byggdes på Germundsö för att skydda Stora strandvägen. På älvens östra strand i Stor-Abborfors byggdes två mindre batterier med vaktstugor. Mellan dem delade sig vägen till Pyttis kyrka och till Abborfors.

Enligt skriftliga källor från 1600- och 1700-talet ansvarade socknarna mellan Ingå och Pyttis för underhållet av bron vid Abborfors. De urgamla broplatserna togs ur bruk när bron över Rökhusforsen blev färdig. Bron byggdes 1926–1928, söder om den gamla broplatsen, när vägen över Kymmene älv fick en ny sträckning. Bron projekterades av det danska företaget Christiani & Nielsen. Bron byggdes med hjälp av en linbana och när den var färdig var den i tekniskt avseende unik också i internationellt perspektiv. Bron togs ur bruk när följande nya landsväg och bro byggdes nedanför Abborfors kraftverk 1967. Bron över Rökhusforsen blev museibro på 1980-talet.

Kraftverket byggdes i Sjöforsen 1933, efter ritningar av arkitekt Karl Lindahl. I samband med kraftverksbygget dämdes forsen upp och norr om fördämningen bildades en stor uppdämningsbassäng. Den höjda vattennivån lämnade delar av Gamla strandvägen under vatten. Lill-Abborfors by splittrades och byggnader flyttades därifrån.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The Ahvenkoski environment, significant in terms of transport and military history, is located at the junction of the westernmost branch of Kymijoki and the historic Suuri Rantatie. It consists of the 18th-century border crossing with its Swedish and Russian fortifications, the site of the Swedish post and customs station, the marketplace, and Ahvenkoski manor. Added to the historic environment in the 20th century are the concrete arch bridge of the 1920s, the Ahvenkoski hydroelectric power plant with its dam reservoir completed in the 1930s, and the new road bridge built in the 1960s that passes south of the power plant.

On the Ruotsinpyhtää side, the medieval trading place Markkinamäki is located at the junction of Kymijoki and Suuri Rantatie. The marketplace later served as a loading point for timber transported upstream to the Strömfors sawmill.

The Suuri Rantatie, which led from Turku to Viipuri, ran via Ahvenkoski and Kirmusaari at the mouth of Kymijoki, and its alignments from different periods are still visible.

At the junction of Kymijoki and Suuri Rantatie is the Ahvenkoski border and crossing place, dating from the 18th century. On both sides of the border are fortification works built by the Swedes and the Russians at the end of the 18th century. At the Swedish customs station at Vähä-Ahvenkoski, the following can be seen in the terrain: the high foundations, the ruins of the redoubts that protected the road, the alignment of Suuri Rantatie, the ruins of the bridge embankments, and the remains of the Russian redoubt on Kirmusaari.

South of Kirmusaari is the Savukoski museum bridge from the 1920s. The reinforced concrete bridge on the border of the municipalities of Ruotsinpyhtää and Pyhtää crosses the westernmost mouth branch of Kymijoki. The reinforced concrete bridge, 49 metres long, is a single-hinged through arch bridge and one of the first of its kind in Finland. South of the Savukoski bridge is the Ahvenkoski hydroelectric power plant with its dam and reservoir. The visually impressive power plant complex includes the lower-reach embankments, the river channel, the steel arch bridge and the plantings.

On the east bank of the river, Ahvenkoski manor is reached by an oak avenue from Suuri Rantatie. The manor's villa-like main building is one of the few manor buildings realised at the turn of the 19th and 20th centuries with an architectural outlook of that period. In its present form, with towers and open porches, it was built to drawings by architect Carl C:son Armfelt in 1892-1894. The manor's interiors are very well preserved. The garden around the main building was designed by Paul Olsson. The grain storehouse and former stable, both built of grey stone, form a rare group on the north side of the main building and are probably, like the exterior of the main building, designed by Carl Armfelt.

The historic environment of Ahvenkoski is part of the nationally significant landscape area of the Kymijoki valley.

History

At Ahvenkoski, at the western branch of the Kymijoki, a trading place and salmon fishery developed in the Middle Ages. Part of the road from Turku to Viipuri already ran through the area in the 13th century. The fishery belonged to the bishops of Turku in the 14th century. The bishop's manor at Ahvenkoski was reverted to the Crown and in 1561 was granted as a fief to Jaakko Hästesko, castle bailiff of Viipuri. The manor included the village of Ahvenkoski, which was destroyed by Russians in the 1570s. The present main building of the Ahvenkoski manor was built after the 18th-century main building burned in 1859.

At the Treaty of Turku in 1743, the border between Sweden and Russia was drawn along the Kymijoki, and the old Pyhtää parish was divided into Ruotsinpyhtää on the western bank of the Kymijoki and Pyhtää on the eastern bank. Sweden concentrated the guarding of the border at the Kymijoki crossing point on the western bank at Vähä-Ahvenkoski, where two redoubts were built in the 1780s. Sweden's border post station and customs were moved from Taskula in Lappee to Ahvenkoski. The modest customs and post building was replaced in the 1780s by an imposing official residence with a mansard roof, built beside the western of the two redoubts at Vähä-Ahvenkoski. The Ahvenkoski post station was finally closed in 1812, when Old Finland was joined to the rest of Finland.

After the Treaty of Turku, Russia built numerous fortifications on the islands of the Kymijoki and on the eastern bank of the river. The most important was the Kirmusaari redoubt with its guard buildings, which protected the Suuri Rantatie. On the eastern bank at Suur-Ahvenkoski, two smaller batteries with guard rooms were built, between which the coast road branched off to Pyhtää church and to Ahvenkoski.

According to written sources from the 17th and 18th centuries, the upkeep of the Ahvenkoski bridge site was the responsibility of the parishes between Inkoo and Pyhtää. The very old bridge sites fell out of use when the Savukoski bridge was completed. The Savukoski bridge was built south of the old crossing place in 1926-1928, when the road crossing the Kymijoki was realigned. The bridge was built by the Danish company Christiani & Nielsen using a cableway, and on completion it was technically unique, even internationally. The bridge went out of use when the next new road and bridge were completed downstream of the Ahvenkoski power station in 1967. The Savukoski bridge was restored as a museum bridge in the 1980s.

The power station at Merikoski was built in 1933 to designs by architect Karl Lindahl. During its construction the rapids were dammed, and a large reservoir formed on their northern side. The rise in the water level submerged parts of the old Suuri Rantatie and led to the break-up of the village of Vähä-Ahvenkoski and the moving of its buildings.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Useita maakuntia All Region Useita maakuntia records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map