RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pyhtään kirkko ja pappila (Pyttis kyrka och prästgård)
Pyhtää (Pyttis), Kymenlaakso, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kirkko, pappila, tie
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Pyhtää (Pyttis)
- Region
- Kymenlaakso
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.49363, 26.54002
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1284
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pyhtään keskiaikainen, valkoiseksi rapattu kivikirkko Suuren Rantatien ja Kymijoen läntisen suuhaaran yhtymäkohdassa on laajan keskiaikaisen emäseurakunnan 1400-luvun lopulla rakennettu pyhäkkö. Kirkko on yksi parhaiten alkuperäisessä rakennusmuodossaan säilyneitä keskiaikaisia kirkkoja. Sen ikkunoissa on harvinaiset tiilisauvastot.
Pyhtään kivikirkko on omistettu Pyhälle Henrikille. Kolmilaivaisessa kirkkosalissa on korkeat kapeat pylväät, jotka jakavat sen viiteen traveeseen. Holveissa ja seinissä on keskiaikaista maalauskoristelua. Vihkiristien yläpuolelle maalatut apostolit ja sakariston oven päällä oleva lähes luonnollisen kokoinen Kristoforos ovat arkaaisuudessaan vaikuttavat ja poikkeavat Suomen muista keskiaikaisista kalkkimaalauksista. Kirkossa on myös lukuisia keskiaikaisia veistoksia.
Kiinteään sisustukseen kuuluva saarnastuoli ja eteläseinustalle siirretty alttarilaite ovat todennäköisesti 1600-luvun puolivälistä. Saarnastuoli on puuseppä Lorenz Habermanin valmistama ja valtaneuvos Lorenz Creutzin lahjoittama. Lehterinkaiteen maalaukset ovat maalarimestari Anders Gustaf Thitzin tekemät 1806-1807. Vanhan alttaritaulun "Kristus Emmauksessa" on maalannut Joseph Desarnaud ja se on lahjoitettu kirkkoon 1848.
Nykyinen kellotapuli, jossa on korkea kivinen alaosa, on rakennettu Intendentinkonttorin vuodelta 1818 peräisin olevan piirustuksen mukaan 1820-luvulla.
Kirkosta jonkin matkan päässä luoteeseen joen länsipuolella oleva kirkkoherran pappila on sijainnut samalla paikalla jo keskiajalla. Pappilan nykyinen hyvin säilynyt empiretyylinen päärakennus on aumakattoinen ja yksikerroksinen. Se on rakennettu 1835 silloisen kirkkoherra A.F. Cremerin suunnitelman mukaan. Rakennusta on jatkettu 1800-luvun lopulla, jolloin on tehty myös avokuisti. Pihapiirissä on vanhaa puustoa sekä pitkä talousrakennus- ja aittarivi.
Pyhtään kirkko ja pappila on osa Kymijoen laakson valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.
Historia
Pyhtää mainittiin ensimmäisen kerran itsenäisenä seurakuntana 1380. Pyhtään kirkko rakennettiin 1460-luvulla, jolta ajalta ovat myös sen säilyneet kattotuolirakenteet. Rakennus holvattiin poikkeuksellisesti saman rakennusvaiheen aikana. Suurvalta-ajalla 1671 kirkon asehuone muutettiin Creutz-suvun hautakappeliksi ja katettiin barokkikuvulla. Kappeli palautettiin eteistilaksi 1700-luvun lopulla.
Kirkkosali uudistettiin perusteellisesti 1900-luvun alussa. Kirkkoa korjattiin 1951 (arkkitehti Kauno S. Kallio) ja 1998 (arkkitehti Tommi Lindh).
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Där Stora strandvägen korsar Kymmene älvs västligaste mynningsarm står den medeltida vitkalkade gråstenskyrkan i Pyttis härstammande från slutet av 1400-talet och uppförd av den dåvarande stora moderförsamlingen. Kyrkan är en av de mest välbevarade medeltida helgedomarna i Finland. Kring fönsteröppningarna löper unika stavverk av tegel.
Gråstenskyrkan i Pyttis är tillägnad Sankt Henrik. Kyrkan har tre skepp och indelas av höga smala pelare i fem travéer. Interiören är utsmyckad med valv- och väggmålningar från medeltiden. Apostlaporträtten ovanför invigningskorsen och den stora väggmålningen av den helige Kristoforos ovanför dörren till sakristian är imponerande i sin arkaiska stil och avviker från andra medeltida kalkmålningar i Finland. Kyrkan har också ett flertal medeltida skulpturer.
Av den fasta inredningen härstammar predikstolen och altaruppsatsen som flyttats till södra väggen sannolikt från mitten av 1600-talet. Predikstolen är byggd av snickaren Lorenz Haberman och har donerats av riksrådet Lorenz Creutz. Målningarna på läktarskranket är gjorda av målarmästare Anders Gustaf Thietz 1806–1807. Den gamla altartavlan "Kristus i Emmaus" är målad av Joseph Desarnaud och har skänkts till kyrkan år 1848.
Den nuvarande klockstapeln med hög stenfot är byggd på 1820-talet efter Intendentskontorets ritningar från år 1818.
Prästgården som är belägen ett stycke nordväst om kyrkan, väster om älvfåran, har stått på samma plats sedan medeltiden. Den nuvarande prästgården är ett välbevarat envåningshus i empirestil med valmat tak. Prästgården är byggd 1835 efter ritningar av dåvarande kyrkoherden A.F. Cremer. Byggnaden har förlängts under senare hälften av 1800-talet. Från samma tid är också den öppna verandan. Gården som är bevuxen med gamla träd avgränsas av en rad ekonomibyggnader och bodar.
Pyttis kyrka och prästgård hör till Kymmenedalen, ett värdefullt landskap av riksintresse.
Historia (på svenska)
Pyttis omnämns första gången som kyrksocken på 1380-talet. Pyttis kyrka jämte takstolar är från 1460-talet. Valvslagningen gjordes undantagsvis under en och samma byggnadsfas. Under stormaktstiden 1671 byggdes vapenhuset om till gravkor för ätten Creutz och kröntes med en klockformad huv i barockstil. Gravkoret togs på nytt i bruk som vapenhus i slutet av 1700-talet.
Kyrkans interiör förnyades år 1907. Senare restaureringar har gjorts 1951 (arkitekt Kauno S. Kallio) och 1998 (arkitekt Tommi Lindh).
Further reading (as the agency lists it)
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Kauno S. Kallio, Pyhtään kirkon restaurointi. Arkkitehti 1958/6-7.
Rainer Knapas, Pyhtään kirkko. Kotka 1969.
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kouvola 1984.
Eeva-Liisa Oksanen, Vanhan Pyhtään historia. Loviisa 1991.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A 26 1992.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
Markus Hiekkanen, Pyhtään kivikirkko keskiajalta 1600-luvulle. Pyhtää - Pyttis ristiretkiajalta nykypäivään. Kotka 2000.
Helena Edgren, Pyhtään kivikirkon kalkkimaalaukset - arvoituksellinen kuvaviesti. Pyhtää - Pyttis ristiretkiajalta nykypäivään. Kotka 2000.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The medieval kivikirkko (stone church) at Pyhtää, whitewashed, stands at the junction of the Suuri Rantatie and the western branch of the Kymijoki river. It is a sanctuary built at the end of the 15th century for the large medieval mother parish. The church is one of the best-preserved medieval churches in its original building form. Its windows contain rare brick mullions.
Pyhtää stone church is dedicated to Pyhä Henrik. The three-aisled nave has tall, slender piers that divide it into five bays. The vaults and walls carry medieval painted decoration. The painted apostles above the consecration crosses and the almost life-size Kristoforos above the sacristy door are impressive in their archaic character and differ from other medieval lime paintings in Finland. The church also contains numerous medieval sculptures.
The pulpit, which is part of the fixed furnishings, and the altar fittings moved to the south wall are probably from around the mid-17th century. The pulpit was made by the joiner Lorenz Haberman and donated by the councillor of state Lorenz Creutz. The paintings on the gallery railing are by master painter Anders Gustaf Thitz, made in 1806-1807. The old altarpiece "Christ at Emmaus" was painted by Joseph Desarnaud and donated to the church in 1848.
The present bell tower, with its high stone lower section, was built in the 1820s to a drawing from 1818 by the Intendentinkonttori.
Some distance north-west of the church, on the west bank of the river, lies the parsonage of the rector, which has occupied the same site since the Middle Ages. The present main building of the parsonage, which is well preserved, is in the Empire style, with a hip roof and a single storey. It was built in 1835 to a plan by the then rector A.F. Cremer. The building was extended at the end of the 19th century, when an open porch was also added. The yard contains old trees and a long row of outbuildings and granaries.
Pyhtää church and parsonage form part of the Kymijoki valley, a landscape area of national significance.
History
Pyhtää was first mentioned as an independent parish in 1380. Pyhtää church was built in the 1460s, and its surviving roof truss structures also date from that period. The building was exceptionally vaulted during the same construction phase. In the Great Power era, in 1671, the church's armoury was converted into a burial chapel for the Creutz family and covered with a baroque dome. The chapel was converted back into a vestibule at the end of the 18th century.
The nave was thoroughly renovated at the beginning of the 20th century. The church was repaired in 1951 (architect Kauno S. Kallio) and in 1998 (architect Tommi Lindh).
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.