RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Lyytikkälän talonpoikaistila
Mikkeli, Etelä-Savo, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- museo, pihapiiri, talonpoikaistalo, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Mikkeli
- Region
- Etelä-Savo
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.32208, 27.39837
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 958
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Lyytikkälä on tyypillinen Kaakkois-Suomen talonpoikainen suurtila, jossa isännyys on siirtynyt sukupolvelta toiselle samassa suvussa. Se on edesauttanut tilan rakennusten ja jopa asuinrakennuksen sisätilojen ja sisustuksen säilymistä ilman suuria muutoksia. Lyytikkälä on harvinainen ja arvokas esimerkki kansanomaisesta elämäntavasta ja työympäristöstä.
Lyytikkälän asuin- ja piharakennukset muodostavat laajalla peltoaukealla tiiviin kokonaisuuden. Talo on saavuttanut suorakulmaisen pihan ympärille ryhmittyneen umpipihan luonteensa 1900-luvun alkuun mennessä.
Asuinrakennuksen luonteenomaisena piirteenä on ikkunoiden yläpuolelle jäävä huomattavan korkea "otsa". Kuusiruutuisten ikkunoiden ylimmissä ruuduissa on käytetty värillistä lasia, jonka arvellaan olevan peräisin samasta lähetyksestä kuin Suomenniemen kirkossa olevat värilliset lasi-ikkunat. Tiedetään nimittäin, että Lyytikkälän 1867 valmistunutta asuinrakennusta on ollut rakentamassa sama mestari kuin 1866 valmistunutta kirkkoakin.
Pihapiirissä on päärakennuksen lisäksi kolme aittaa, jotka ovat tilan vanhimmat sekä talli (1827), uudempi talli (1843) ja ns. korkia aitta. Asuinrakennuksen ikäisiä ovat mahtava kivinavetta edessä olevine patsaskujineen, erityisen huolellisesti rakennettu isännän viina-aittana palvellut nk. ryytimaan aitta sekä Lehmäkahdesta siirretyt kaksi myötäjäisaittaa, joista toinen on yläkujan varrella oleva riista-aitan parina ja toinen nk. kartanonmaan aittana vastapäätä asuinrakennusta.
Asuinrakennuksen takana on ollut omenapuita ja marjapensaita kasvanut eturyytimaa. Navetan takana rinteellä on ollut takaryytimaa ja päädyssä aidattu keittiökasvitarha.
Historia
Lyytikkälä oli 1900-luvun alkupuolella Suomenniemen pitäjän suurtiloja, pinta-alaltaan lähes 400 ha. Taloudenhoito oli sen mukaista, parhaimmillaan - 1920-luvulla - tilalla oli töissä 12 henkeä.
Lyytikkälän omisti lähes 200 vuotta sama suku; tilan isäntänä 1800-luvun alkupuolella ollut Elias Lyytikäinen kuoli 1850. Hänen poikansa Filip eli Vilppu Lyytikäinen (1835-1909) lunasti isännäksi tultuaan tilan perintötilaksi 1859. Lyytikkälä oli sitä ennen ns. augmenttitila, joka veronmaksussaan osallistui rusthollin ratsupalvelusta aiheutuviin kustannuksiin.
Lyytikäisen suku myi tilan pihapiirin rakennuksineen ja irtaimistoineen Museovirastolle 1984. Lyytikkälä oli tullut kansatieteilijöille tutuksi jo 1960-luvun alussa, jolloin siellä kuvattiin kolme maatilatalouden vuotuiskiertoon kuuluneita perinteisiä työtapoja tallentanutta lyhytfilmiä: 1) Suomenniemen kesää. Talon kesätöitä (1962), 2) Suomenniemen syksy. Talon syystöitä (1962) sekä 3) Suomenniemen talvea. Talvitoimia maalaistalossa (1963).
Lyytikkälän talonpoikastilan restauroinnissa 1985-89 käytettiin perinteisiä työtapoja ja -tekniikoita sekä rakennusaineita.
Further reading (as the agency lists it)
Osmo Vuoristo, Suomenniemen Lyytikkälä. Etelä-Karjala. Vuosikirja 1964-65.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Raila Kataja, Lyytikkälä. Elämää Suomenniemen salomailla. Museovirasto 2001.
Museoviraston www-sivut, http://www.nba.fi/fi/lyytikkala (23.5.2009).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Lyytikkälä is a typical large peasant farm of south-eastern Finland, where the headship has passed from generation to generation within the same family. This has helped the buildings, and even the interior spaces and furnishings of the residential building, to survive without major changes. Lyytikkälä is a rare and valuable example of traditional rural way of life and working environment.
The residential and yard buildings of Lyytikkälä form a compact whole on a wide field plain. By the early 20th century the farm had acquired the character of a closed courtyard, arranged around a rectangular yard.
A characteristic feature of the residential building is the very high "forehead" above the windows. Coloured glass has been used in the upper panes of the six-pane windows, which is believed to come from the same consignment as the coloured glass windows in Suomenniemi church. It is known, in fact, that the same master builder who helped build the residential building of Lyytikkälä, completed in 1867, also helped build the church, completed in 1866.
In the yard there are, in addition to the main building, three granaries, which are the oldest on the farm, as well as a stable (1827), a newer stable (1843) and the so-called high granary. Of the same age as the residential building are a massive stone cowshed with its pillared alley in front; a particularly carefully built granary, the so-called ryytimaa granary, which served as the master's liquor granary; and two dowry granaries moved from Lehmäkahti. One of these stands beside the game granary along the upper alley, and the other, known as the manor-land granary, stands opposite the residential building.
Behind the residential building there was a front ryytimaa, where apple trees and berry bushes grew. On the slope behind the cowshed there was a back ryytimaa, and at the gable end there was a fenced kitchen garden.
History
In the early 20th century Lyytikkälä was one of the large farms of Suomenniemi parish, with an area of almost 400 ha. Its management was in keeping with this; at its peak, in the 1920s, the farm employed 12 people.
Lyytikkälä was owned for almost 200 years by the same family. Elias Lyytikäinen, who was master of the farm in the early 19th century, died in 1850. His son Filip, also known as Vilppu Lyytikäinen (1835-1909), redeemed the farm as a hereditary farm (perintötila) in 1859 upon becoming master. Before that Lyytikkälä had been a so-called augmenttitila, which in its tax payments shared in the costs arising from the rustholli horse service.
The Lyytikäinen family sold the farm, with its yard buildings and movable property, to Museovirasto in 1984. Lyytikkälä had become known to ethnologists as early as the early 1960s, when three short films recording traditional working methods belonging to the annual cycle of farm work were shot there: 1) Suomenniemen kesää. Summer work on the farm (1962), 2) Suomenniemen syksy. Autumn work on the farm (1962) and 3) Suomenniemen talvea. Winter tasks in a country farmhouse (1963).
In the restoration of the Lyytikkälä peasant farm in 1985-89, traditional working methods and techniques, as well as building materials, were used.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.