RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Inhan ruukkiyhdyskunta
Ähtäri, Etelä-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- huvimaja, kartano, muu teollisuusrakennus, puisto, ruukki, seurantalo, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Ähtäri
- Region
- Etelä-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.51747, 24.15720
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 891
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Inhan eli Gustafsforsin ruukki on yksi maan sisäosiin 1800-luvun puolivälissä perustetuista järvimalmia hyödyntäneistä rautaruukeista. Vanhat teollisuuslaitokset yhdessä ruukin asuinrakennusten kanssa, joihin lukeutuu komea patruunan "Pytinki", muodostavat mielenkiintoisen kokonaisuuden Inhajoen suussa.
Vanhimmat työväenasuinrakennukset ovat tehtaalta koilliseen Hankaveden rantaan johtavan tien molemmin puolin. Myös ruukilta etelään suuntautuvan tien varrella, korkeahkolla mäellä on useita työväenasuinrakennuksia, mm. kasarmit "Lumppulinna" ja "Hurutlinna" sekä Inhan työväentalo.
Inhan ruukin patruunan asuinrakennus "Pytinki" on valmistunut 1899 Vaasan lääninarkkitehti K.V. Reiniuksen suunnittelemana. Hankaveden rannalla oleva, tiilestä muurattu, rappaamaton uusrenessanssirakennus lukeutuu aikakautensa komeimpiin ruukinkartanorakennuksiin. Sisätiloja ja kiiteän sisutuksen alkuperäisiä yksityiskohtia paneeleineen, uuneineen ja kattokäsittelyineen on säilynyt. Kartanon puistomaisessa pihapiirissä on myös väentupa, huvimaja ja slagitiilinen talousrakennus.
Historia
Laamanni Erik Gustaf Roschier sai 1841 privilegion harkkohytin perustamiseen Hankavedestä laskevan Inhanjoen rannalle. Östermyran ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjerna osti ruukin ja harkkohytti rakennettiin 1851. Inhassa sulatettiin pääasiassa järvimalmia, myös suomalmia käytettiin. Seutu oli metsäistä, suo- ja järvimalmeja oletettiin olevan runsaasti ja tärkeänä pidettiin myös harkkohytin työllistävää vaikutusta syrjäisen, katojen vaivaaman pitäjän olojen parantamiseksi.
Ruotsalaisen insinööri August Nilsson Keirknerin aikana, vuodesta 1884 alkoi Inhan todellinen kukoistuskausi. Lyhyessä ajassa suurtehtaaksi muuttuneen Inhan valmistamaa rautaa pidettiin viime vuosisadan lopulla parhaiden ulkomaalaisten rautojen veroisena ja sitä myytiin useimpiin maamme konepajoihin.
Inhassa tuotanto ja valikoima monipuolistuivat Keirknerin aikana ja uusia tehtaita olivat pultti- ja niittitehdas, hevosenkenkätehdas, teräsvalimo ja höyrysaha. Raaka-aineissa siirryttiin käyttämään Ruotsista tuotavaa rautamalmia ja kotimaista romurautaa. Ruukin ympärille kasvoi Keirknerin aikana varsinainen yhdyskunta kouluineen ja kauppoineen.
Raaka-aineen ja valmiiden tuotteiden kuljetusta helpotti 1883 valmistunut Tampereen ja Vaasan välinen rautatie sekä Inhan pysäkki, joka perustettiin Hankaveden rannalle.
Vuonna 1917 Keirkner myi Inhan vuorineuvos Lindsay von Julinille osaksi Fiskars-yhtiötä. Tehtaan perinteiset tuotteet jäivät sotien jälkeen vähitellen pois tuotannosta ja uusiksi tuotteiksi tulivat mm. saranat ja alumiinista valmistetut Buster-merkkiset veneet, joiden tuotantoa varten rakennettiin Inhaan 1970-luvulla uusia tuotantotiloja.
Inhan ruukki on harvoja järvimalmiruukkejamme, joissa teollinen toiminta on jatkunut keskeytymättä perustamisesta saakka.
Further reading (as the agency lists it)
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882, Historiallisia tutkimuksia XXXI;2, 1948.
L.A. Sillanpää, Vanhan-Ruoveden historia II:2 . Keuruu, Multia, Mänttä, Pihlajavesi ja Ähtäri isostavihasta 1860-luvulle. Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta 1969.
Einar Ahlberg, Inhan pytingin vaiheilta, Kytäsavut XII, Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton julkaisu. Seinäjoki 1975.
Eino Nyyssölä, Entisestä Ähtäristä. 1976.
Juhani Viertola, Ähtärin historia 1918-1980. Vanhan Ruoveden historia III:6/1. Ähtärin kaupunki 1989.
Reino Hahne, Inhan ruukkiyhdyskunta 1833 – 1964. Ähtäri 1994.
Hanna-Maria Virtanen, Rautaa Pohjanmaalta, Selvitys Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen rautaruukeista, Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 19/1998.
Irja Suihko, Sinikka Jalkanen, Rautainen tarina, Takojasta alumiinin taitajaksi. 2007.
Riitta Jaakkola, Vesiteitä kyliin ja kirkolle. Ähtärin kulttuuriympäristöohjelma. Länsi-Suomen ympäristökeskus, Etelä-Pohjanmaan liitto, Ähtärin kaupunki 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Inha or Gustafsfors ironworks is one of the ironworks founded in the inland parts of the country in the mid-19th century that made use of lake ore. The old industrial buildings, together with the ironworks' residential buildings, which include the handsome manager's residence "Pytinki", form an interesting ensemble at the mouth of the Inhajoki river.
The oldest workers' dwellings are on either side of the road leading northeast from the factory to the shore of Hankavesi. Also along the road leading south from the ironworks, on a fairly high hill, there are several workers' dwellings, including the barracks "Lumppulinna" and "Hurutlinna", as well as the Inha Workers' Hall.
The manager's residence "Pytinki" of the Inha ironworks was completed in 1899, designed by K.V. Reinius, provincial architect of Vaasa. The brick-built, unplastered Neo-Renaissance building on the shore of Hankavesi is among the most handsome ironworks manor buildings of its era. The interiors and original details of the excellent interior decoration, including panelling, stoves and ceiling treatments, have survived. The manor's park-like courtyard also contains a servants' hall, a summerhouse (huvimaja) and an outbuilding of slag brick.
History
Councillor Erik Gustaf Roschier received a privilege in 1841 to establish a blast furnace on the shore of the Inhanjoki river, which flows from Hankavesi. Östermyra ironworks owner Gustaf Adolf Wasastjerna bought the ironworks, and the blast furnace was built in 1851. At Inha, mainly lake ore was smelted, but bog ore was also used. The area was forested, and it was assumed that bog and lake ores were plentiful. The employment the blast furnace would provide was also considered important for improving conditions in a remote parish plagued by crop failures.
During the time of the Swedish engineer August Nilsson Keirkner, the true heyday of Inha began in 1884. Iron produced by Inha, which had become a large factory in a short time, was considered at the end of the last century to be on a par with the best foreign irons, and it was sold to most of the machine workshops in our country.
At Inha, production and range were diversified during Keirkner's time, and new factories included a bolt and rivet factory, a horseshoe factory, a steel foundry and a steam sawmill. As raw materials, iron ore imported from Sweden and domestic scrap iron came to be used. During Keirkner's time, a real community with schools and shops grew up around the ironworks.
The transport of raw materials and finished products was made easier by the railway between Tampere and Vaasa, completed in 1883, and by the Inha halt, which was established on the shore of Hankavesi.
In 1917 Keirkner sold Inha to mining councillor Lindsay von Julin, as part of the Fiskars company. After the wars, the factory's traditional products gradually went out of production, and new products included, among others, hinges and Buster-brand boats made of aluminium, for whose production new production facilities were built at Inha in the 1970s.
The Inha ironworks is one of the few lake-ore ironworks in our country where industrial activity has continued without interruption since its establishment.
Nearby in the register
- Tuomarniemen metsäopistoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
- Inhan rautatieasemaValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.