RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Brinkhallin kartano (Brinkhalls gård)
Turku (Åbo), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, puisto, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Turku (Åbo)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.36900, 22.23964
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 612
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Brinkhallin kartanolla pihapiireineen ja puistoineen on arkkitehtuurihistoriallista merkitystä kustavilaisen rakentamistradition edustajana, jossa ilmenee varhaisen uusklassismin piirteitä.
Kakskerran saarella sijaitseva, tyylihistoriallisesti uusklassismin murrosvaiheeseen ajoittuva kartanokokonaisuus koostuu pihakompositiosta, jonka osia ovat kaksikerroksinen päärakennus (1793-1810), kaksi kuutiomaista sivurakennusta ja kaksi suorakulmaista talousrakennusta. Kaikki rakennukset on tehty tiilestä ja rapattu vaalean keltaisiksi. 1500-luvun kivikartanon kellarikerros muodostaa lännenpuoleisen sivurakennuksen perustan. Kartanon alue ulottuu sen eteläpuolella olevalta Kakskerran järveltä merelle.
Päärakennuksen pohjakaava perustuu Wijnbladin malliesimerkkeihin. Yleisvolyymiltaan rakennus on wijnbladilainen rokokoorakennus, mutta yksityiskohdissa ja pintakäsittelyssä on nähtävissä uusklassismin piirteitä, josta syystä Brinkhallia on pidetty varhaisimpiin uusklassillisiin rakennuksiin kuuluvana. Valmistumisvuotta 1793 ilmentävä inskriptiolaatta on kiinnitetty pääsisäänkäynnin yläpuolelle. Kustavilaista kiinteätä sisustusta on täydennetty uusklassillisilla tyylielementeillä, joista huomattavin on ns. pompeijilainen huone antikisoivine maalauksineen.
Piha-alue on barokin aikakauden kunniapihojen tapaan hiekkapintainen. Päärakennuksen keskiakseli jatkuu ruutuihin jaetun puutarhan keskikäytävänä kohti Kakskerran järveä. Pihakomposition ja meren välinen alue on muodostettu vapaamuotoiseksi englantilaiseksi puistoksi, joka on maamme varhaisimpia lajissaan.
Historia
Brinkhallin kartanon historia periytyy keskiajalta, 1500-luvulla siellä oli yksi maamme harvoista kivisistä asuinkartanoista. 1600-luvulla Brinkhall oli yksi Kakskerran neljästä säteristä. Ison reduktion jälkeen 1680-luvulla siitä tuli säteriratsutila.
Turun akatemian lääketieteen ja kirurgian professori, seudulla amatööriarkkitehtina tunnettu Gabriel Bonsdorff osti Brinkhallin 1792 ja ryhtyi välittömästi uudistamaan kartanon edeltäneiltä vuosisadoilta periytyvää rakennuskantaa. Bonsdorff oli myös kokonaisuuden suunnittelija. Bonsdorff sai tiilestä muuratun päärakennuksen vesikattovaiheeseen jo kesällä 1793. Päärakennusta kunnostettiin 1927 arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnitelmien mukaan.
Kartano myytiin Turun kaupungille 1968. Kaupunki myi sen 2001 Suomen Kulttuuriperinnön säätiölle, joka sai kauppahinnan lahjoituksena alkuperäisen omistajasuvun v. Bonsdorffin sukurahastolta.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Som representant för gustaviansk byggnadstradition med drag av tidig nyklassicism har Brinkhalls gård med den omgivande parken ett arkitekturhistoriskt värde.
Herrgården ligger på ön Kakskerta och placerar sig stilhistoriskt i nyklassicismens brytningsskede. Helheten består av en arkitektonisk komposition där huvudbyggnaden (1793–1810), två kubformade annex och två ekonomibyggnader ingår. Alla byggnader är uppförda i tegel och rappade i ljusgult. Källarvåningen från herrgårdsbyggnadens föregångare, ett stenhus från 1500-talet, utgör grunden till annexet på västra sidan. Herrgårdsområdet sträcker sig från Kakskerta sjö söder om byggnaden till havet.
Huvudbyggnadens plan bygger på Wijnblads modellritningar. Till sin allmänna volym är byggnaden en wijnbladsk rokokobyggnad, men i detaljerna och ytbehandlingen kan man se drag av nyklassicismen och därför har man ansett att Brinkhall hör till de tidigaste exemplen på nyklassicistisk arkitektur. En inskription ovanför huvudingången visar byggnadsåret 1793. Den fasta gustavianska inredningen har kompletterats med nyklassicistiska stilelement av vilka de mest anmärkningsvärda är det s.k. pompejanska rummet med antikiserande målningar.
Gården framför huvudbyggnaden är liksom barockens kringbyggda ”cour d’honneur” en sandplan. Huvudbyggnadens mittaxel övergår i en mittgång i den rutindelade trädgården och fortsätter ända ner till sjön Kakskerta. Området mellan gårdskompositionen och havet är gestaltad som en fritt formad engelsk park och hör till de äldsta i sitt slag i Finland.
Historia (på svenska)
Brinkhalls historia går tillbaka till medeltiden. På 1500-talet stod här en av landets få sätesgårdar i sten. På 1600-talet var Brinkhall ett av fyra säterier på Kakskerta. Efter den stora reduktionen på 1680-talet blev gården säterirusthåll.
Gabriel Bonsdorff, medicine och kirurgie professor vid Åbo Akademi och i sin hemtrakt känd som amatörarkitekt, köpte Brinkhall 1792 och började omedelbart modernisera herrgårdens byggbestånd som härstammade från tidigare århundraden. Bonsdorff planerade också helheten. Redan sommaren 1793 hade den tegelmurade huvudbyggnaden fått yttertak över sig. Huvudbyggnaden renoverades 1927 efter ritningar av arkitekt Gunnar Wahlroos.
Herrgården såldes till Åbo stad 1968 och 2001 övertogs den av Stiftelsen för Kulturarvet i Finland.
Further reading (as the agency lists it)
Gabriel Nikander, Brinkhall. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928.
Gunnar Wahlroos, Brinkhall, corps de logis. Arkitekten 1929.
C.J. Gardberg, Kartanoita ja kesähuviloita. Ars. Suomen taide 4. Otava 1989.
Irma Lounatvuori, Arkkiatri arkkitehtinä. Gabriel von Bonsdorffin toiminta amatöörisuunnittelijana. Taidehistoriallisia tutkimuksia 13. Tammisaari 1993.
Jussi T. Lappalainen (toim.), Kakskerta 2. Saaret, ihmiset, vaiheet. Turun maakuntamuseo 1995.
Ranja Hautamäki, Historiallisten puistojen ja puutarhojen inventointi esimerkkeinä yhdeksän kartanopuistoa. Museovirasto. Moniste. 1996.
Camilla Rosengren, Kolme vanhaa suomalaista puutarhaa. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001.
Brinkhall, historia. Suomen Kulttuuriperinnön Säätiön www-sivut: http://www.kulttuuriperinto.fi/index.php?m1=kohteet&m2=3&m3=3&lang=fi (2.6.2008).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Brinkhall manor, with its courtyard complex and park, is of architectural-historical significance as a representative of the Gustavian building tradition, in which features of early Neoclassicism are evident.
The manor complex, situated on Kakskerta island and stylistically dating to the transitional phase of Neoclassicism, consists of a courtyard composition made up of a two-storey main building (1793-1810), two cube-shaped side buildings and two rectangular outbuildings. All the buildings are made of brick and rendered in a pale yellow. The cellar storey of the 16th-century stone manor forms the foundation of the western side building. The manor area extends from Kakskerran järvi lake, to the south of it, to the sea.
The ground plan of the main building is based on the model examples of Wijnblad. In its overall volume the building is a Rococo building of the Wijnblad type, but in its details and surface treatment features of Neoclassicism can be seen, for which reason Brinkhall has been regarded as one of the earliest Neoclassical buildings. An inscription plaque bearing the year of completion, 1793, is fixed above the main entrance. The Gustavian built-in interior has been supplemented with Neoclassical stylistic elements, the most notable of which is the so-called Pompeian room with its antiquarising paintings.
The courtyard area has a sand surface, in the manner of the honour courtyards of the Baroque era. The central axis of the main building continues as the central walkway of a garden divided into squares, towards Kakskerran järvi lake. The area between the courtyard composition and the sea has been laid out as a free-form English park, one of the earliest of its kind in Finland.
History
The history of the Brinkhall manor dates back to the Middle Ages. In the 16th century it was one of the few stone residential manors in our country. In the 17th century Brinkhall was one of the four säteri in Kakskerta. After the Great Reduction in the 1680s it became a säteriratsutila.
Gabriel Bonsdorff, professor of medicine and surgery at the Turun akatemia and known in the region as an amateur architect, bought Brinkhall in 1792 and immediately began renovating the building stock inherited from the preceding centuries. Bonsdorff was also the designer of the whole. Bonsdorff had the brick main building brought to the stage of being roofed already in the summer of 1793. The main building was restored in 1927 to designs by architect Gunnar Wahlroos.
The manor was sold to the City of Turku in 1968. In 2001 the city sold it to the Suomen Kulttuuriperinnön säätiö, which received the purchase price as a donation from the v. Bonsdorff family fund, the original owning family.
Nearby in the register
- Kakskerran kirkko (Kakskerta kyrka)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristöunder 1 mi
- Bryggmanin huvilat (Bryggmans villor)Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö3 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.