Tammerkosken teollisuusmaisema

Tampere, Pirkanmaa, Finland

The record

Type: Nationally significant built cultural environment (RKY)
Elements (as the agency lists them): hotelli, muu teollisuusrakennus, muu teollisuusrakennus, puisto, puunjalostustehdas, voimalaitos
Character (as the agency lists it): kaupunki
Municipality: Tampere
Region: Pirkanmaa
Country: Finland
Coordinates: 61.50147, 23.75986
Pin: Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
RKY number: 5021

TodayHistorical map

Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.

Riksarkivet, Swedish National Archives

3 historical maps cover this location, the earliest the 1666 map "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).

Historical maps covering this location

1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
1775 · Lantmäteristyrelsen, Lantmäteristyrelsens leverans 1892, SE/RA/420571/02/2/0004:00001… (Riksarkivet, Swedish National Archives)
1781 · Finska rekognosceringsverket, Messuby socken, SE/KrA/0411/A/04/7/004/2 (1781) (Riksarkivet, Swedish National Archives)

Get directions ↗

This area in the Finnish Heritage Agency's RKY inventory ↗

The Finnish Heritage Agency's description

Kuvaus

Tammerkosken teollisuusmaisema on maamme ensimmäinen ja tunnetuin teollinen kaupunkimaisema. Tampereelle leimalliset tekstiili-, konepaja- ja puunjalostustehtaidenalueet, voimalaitokset ja kosken ylittävät sillat muodostavat ajallisesta kerroksisuudesta huolimatta yhtenäisen teollistumisen historiaa monipuolisesti kuvastavan kokonaisuuden. Tammerkosken teollisuusmaisema on yksi Suomen kansallismaisemista.

Tampereen teollistuminen on osa 1700- ja 1800-luvun vaihteen kansainväliseen teollisuushistoriaan liittyvä ilmiötä, jolloin Iso-Britanniasta siirtyi Venäjälle koneenrakentajia ja suunnittelijoita panemaan alulle tekstiiliteollisuutta. Alueen yksittäisillä tehdasrakennuksilla, kuten Finlaysonin 1830-luvulla rakennetulla Kuusivooninkisella, ensimmäisellä nykyaikaisella tehdasrakennuksella Suomessa, on huomattava merkitys myös kansainvälisessä teollisuushistoriassa.

Kosken yläjuoksulla olevan Finlaysonin tekstiilitehtaan merkittävimpiä tuotantorakennuksista ovat tehdasalueen keskellä sijaitseva kuusikerroksinen Vanha tehdas, nk. kuusivooninkinen (1838), 1870-luvulla rakennettu kutomo Plevna sekä 1899 Satakunnankadun varrelle rakennettu nelikerroksinen karstaamo- ja kehräämörakennus Siperia. Alueen rakennuskantaan kuuluu myös 1860-luvulla rakennettu kelloporttirakennus, punatiilinen, uusgoottilaiseen henkeen rakennettu konttorirakennus ja laajan englantilaistyylisen puiston ympäröimä uusrenessanssityylinen isännöitsijän rapattu asuinpalatsi 1890-luvulta, tehtaan kirkko 1870-luvulta, työväen asuinrakennuksia sekä ajurien asunto- ja tallialue 1800-luvun loppupuolelta. Alueen pohjoislaidalla on tyyliltään lähinnä uusbarokkia edustava Näsilinna sekä sitä ympäröivä Näsinpuisto, jossa on mm. Emil Wikströmin suunnittelema suihkukaivo (1913) ja Yrjö Liipolan veistämä Kurun haaksirikon muistomerkki (1940). Voimalaitos, tehtaan myymälä ja värjäämö ovat 1920-luvulta sekä viimeistämö 1960-luvulta.

Kosken itärannalla ovat Tampellan teollisuusrakennukset. Pellavatehtaan punatiiliset tuotantorakennukset ovat peräisin pääasiassa 1800-luvun lopusta, vaikka 1910-luvun uudisrakennusvaihe voimakanavineen leimaa etenkin koskirannan maisemakuvaa. Vanhin tuotantorakennuksista on 1850-luvulta ja säilynyt osana laajentunutta tehdasta. Tuotantorakennusten taustalla kohoavalla ns. Herrainmäellä sijaitsee tehtaan johdon asuinalue.

Satakunnansillan kohdalla on yksittäisiä kulttuurihistoriallisia rakennuksia kuten Keskuspaloasema (Lönn 1907) ja Bertel Strömmerin suunnittelemat Keskiputouksen voimalaitos (1931) ja Hotelli Tammer (1929) itärannan Koskipuistossa. Finlaysonin eteläpuolella ovat Keskustori kirkkoineen, raatihuoneineen ja teattereineen sekä eteläosan jugendpalatseineen sekä Tammerkosken koskiputouksen partaalla sijaitsevat Frenckellin tehtaat. Vuonna 1783 toimintansa aloittaneen entisen paperitehtaan säilynyt rakennuskanta on peräisin pääasiassa 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Punatiiliset, jugendvaikutteiset tehdasrakennukset ovat arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemia. Vanhemmasta rakennuskannasta on säilynyt mm. kahdeksankulmainen savupiippu 1870-luvulta ja uusklassillinen konttorirakennus eli ns. Valkoinen talo, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1847. Lisäksi alueella on säilynyt 1905-1907 rakennettu pannuhuone.

Hämeensillan eteläpuolella jatkuu teollisuuslaitosten rivistö: itärannalla Tampereen Verkatehtaan rakennuksista säilyneet pääkonttori ja värjäämö sekä vastarannalla Takon tehdasalue ja Alavoimala sekä Liljeroosin tehtaat. Kosken ja Pyhäjärven yhtymäkohta on Ratinan suvannossa.

Historia

Ensimmäiset kirjalliset tiedot Näsijärvestä Pyhäjärveen purkautuvasta Tammerkoskesta koskivat kosken rannalla keskiajalla sijainneita myllyjä ja ensimmäiset tiedot kosken ylittävästä sillasta merkittiin 1500-luvulla. Turun ja Porin läänin ja Hämeen läänin välinen raja kulki 1775-1870 koskessa. Tampereen kaupunki perustettiin 1779, mikä loi edellytykset varsinaiselle teollistumiselle.

Toimintansa 1783 aloittanut Frenckellin paperitehdas edusti vielä manufaktuuriteollisuutta. Alkunsa se sai kupariseppä Abraham Häggmanin 1783 rakentamasta paperitehtaasta. Häggman perusti myös vaskipajan, värjäämön ja suurimomyllyn, mutta muutaman vuoden kuluttua toiminnassa oli vain paperiruukki, joka siirtyi 1810 Hatanpään kartanon omistajan L. G. Lefrénin ja 1832 Helsingin yliopiston kirjanpainajan Johan Christoffer Frenckellin haltuun. Englantilaisvalmisteinen, Suomen ensimmäinen jatkuvatoiminen paperikone aloitti toimintansa 1842. Vuodesta 1878 tehdas toimi osakeyhtiönä nimellä J.C. Frenckell & Son Ab. Tehtaalla valmistettiin lumppupaperia myös vientiin. Vanhat tehdasrakennukset purettiin osittain 1904 ja seuraavien kolmen vuoden aikana alueen rakennuskanta uudistettiin arkkitehti Birger Federleyn suunnitelmien mukaan. Tehdas siirtyi 1921 W. Rosenlew & Co -yhtiölle ja 1928 Tampereen kaupungille. Toiminta päättyi vuotta myöhemmin. Uuden käytön vaatimat ensimmäiset muutokset tehtiin 1930-luvun alussa kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin ohjauksessa. Alue siirtyi kaupungin omistukseen 1928 ja 1950-luvulla käynnistyi sen kunnostus virastokäyttöön. Kellotorni palautettiin 1980-luvulla Federleyn aikaiseen asuun ja 2000-luvun alkuvuosina toteutettiin sisätilojen täydellinen peruskorjaus toimistokäyttöön.

Laajamittainen teollisuus alkoi kasvaa Tammerkosken partaalle 1820-luvulla, jolloin Finlaysonin tehdas perustettiin. Skotlantilainen James Finlayson sai luvan perustaa Tammerkosken partaalle valimon ja manufaktuuripajan 1820. Finlayson rakensi ensimmäiseksi paikalle pajan, valimon ja kaksikerroksien tehdasrakennuksen. Tekstiiliteollisuus alkoi käsikutomossa ja 1828 alkaen yritys muutettiin puuvillatehtaaksi ja puuvillalankaa alettiin valmistaa vesivoimaa käyttävillä koneilla ja yhtiö siirtyi pietarilaisten hovineuvos Georg Adolf Rauchin ja kauppias Carl Samuel Nottbeckin omistukseen 1836, jolloin uusi tuotantorakennus, kuusikerroksinen ns. Vanha tehdas rakennettiin arkkitehti C. Leszigin suunnitelman mukaan. Seuraava huomattava rakentamis- ja uudistamiskausi oli 1800-luvun loppupuolella, jolloin valmistuivat ns. Koskitehdas, Kelloporttirakennus, kehräämä Siperia, suuri kutomo Plevna ja sen laajennus. Plevnassa käytettiin ensimmäisen kerran Suomessa saha- eli shedkattoa, mikä mahdollisti yhtenäiset ikkunattomat julkisivut ja suuren kutomosalin varjottoman valaisun. Kutomossa otettiin myös ensimmäistä kertaa Pohjoismaissa käyttöön sähkövalo 1882. Tehdasyhteisön rakentamiseen liittyi 1820-luvulta alkaen myös suuri määrä sosiaaliseen vastuuseen liittyviä rakennuksia kuten lastenkoti, koulu, sairaala, säästöpankki, työväenasuntoalueet ja oma kirkko. Teollisuustoiminta loppui alueella 1980-luvulla. Arkkitehtikilpailun pohjalta laadittu asemakaava vahvistettiin 1995.

Tampellan tehdasalueen teollinen historia alkoi 1842 perustetusta masuunista. Toiminnan pääpaino vaihtui konepajateollisuuteen 1856, jolloin paikalle perustettiin myös pellavatehdas, joka oli toimialallaan ainoa Suomessa. Teollisuustoiminnot yhdistettiin Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiöksi 1861. Yhtiöön liitettiin 1880-luvun alussa alueella 1872 toimintansa aloittanut Tampereen Puuhiomo ja yhtiö nimettiin Oy Tampella AB:ksi 1960. Arkkitehti G. Th. Chiewitzin suunnittelema viisikerroksinen pellavatehdas valmistui 1858. Vuoden 1883 tulipalon seurauksena rakennusta madallettiin kerroksella. Lapintien puoleinen porttirakennus ns. kelloholvi rakennettiin 1892 Berndt Blomin suunnitelmin ja samassa vaiheessa 1890-luvulla valmistuivat lisäksi mm. uudet kutomo- ja häkilärakennukset sekä konepajapuolen veturien kokoonpanohalli. Pellavatehdasta ja konepajaa uudistettiin 1900-luvun alussa. Edellä mainittua laajennettiin Lambert Petterssonin ja Johan Th. Durchmanin suunnittelemin kehräämösiivin. Mm. Lambert Petterssonin ja August Sandsundin suunnittelema voimalaitos ja Lambert Petterssonin alaverstaan vanhempi osa valmistuivat 1916. Yhtiö harjoitti myös yleishyödyllistä sosiaalista rakennustoimintaa: Georg Schreckin suunnittelema juhlatalo työväen sivistysharrastuksia varten rakennettiin 1897. Vuosisadan vaihteessa alueelle rakennettiin myös työväen ja tehtaanjohdon asuinrakennuksia. Teollisuustoiminta loppui alueella 1980-luvulla. Arkkitehtikilpailun pohjalta laadittu asemakaava vahvistettiin 1995.

Lisäksi kosken partaalle sijoittuivat Verkatehtaan ja Liljeroosin tehtaat sekä Tampereen puuhiomo eli Tako. Kaupunki kasvoi näiden teollisuuslaitosten ympärille keskuksenaan Tammerkoski. Nykyisin teollista toimintaa jatkaa yksin Takon kartonkitehdas.

English translation (from the Finnish)

The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com

Description

The Tammerkoski industrial landscape is the first and best-known industrial urban landscape in our country. The textile, engineering and wood-processing factory areas, power stations and bridges spanning the rapids that are characteristic of Tampere, despite their chronological layering, form a unified whole that illustrates the history of industrialisation in a multifaceted way. The Tammerkoski industrial landscape is one of Finland's national landscapes.

The industrialisation of Tampere is part of an international industrial-historical phenomenon at the turn of the 18th and 19th centuries, when engineers and designers moved from Great Britain to Russia to launch the textile industry. Individual factory buildings in the area, such as the Kuusivooninkinen built by Finlayson in the 1830s, the first modern factory building in Finland, are also of considerable significance in international industrial history.

Among the most important production buildings of the Finlayson textile factory on the upper reaches of the rapids are the six-storey Vanha tehdas, the so-called kuusivooninkinen (1838), located in the middle of the factory area, the weaving mill Plevna built in the 1870s, and the four-storey carding and spinning building Siperia, built along Satakunnankatu in 1899. The building stock of the area also includes the bell gate building built in the 1860s, a red-brick office building built in the neo-Gothic spirit, the rendered neo-Renaissance residence palace of the manager from the 1890s, surrounded by an extensive English-style park, the factory church from the 1870s, workers' housing, and the coachmen's housing and stable area from the latter half of the 19th century. On the northern edge of the area is Näsilinna, stylistically representing mainly neo-Baroque, and the surrounding Näsinpuisto, which includes, among others, the fountain (1913) designed by Emil Wikström and the Kurun haaksirikon muistomerkki (1940) sculpted by Yrjö Liipola. The power station, factory shop and dye works date from the 1920s, and the finishing works from the 1960s.

On the eastern bank of the rapids are the Tampella industrial buildings. The red-brick production buildings of the linen factory date mainly from the end of the 19th century, although the new-build phase of the 1910s, with its powerful headrace canals, especially characterises the landscape of the rapids shore. The oldest of the production buildings dates from the 1850s and has survived as part of the expanded factory. On the so-called Herrainmäki rising behind the production buildings is the residential area of the factory management.

At Satakunnansilta there are individual buildings of cultural-historical interest, such as Keskuspaloasema (Lönn 1907), and the Keskiputouksen voimalaitos (1931) and Hotelli Tammer (1929) designed by Bertel Strömmer, on the eastern bank in Koskipuisto. South of Finlayson are Keskustori with its church, town hall and theatres, and the Jugend palaces of the southern part, as well as the Frenckell factories located on the edge of the Tammerkoski rapids. The surviving building stock of the former paper mill, which began operating in 1783, dates mainly from the early decades of the 20th century. The red-brick factory buildings with Jugend influences were designed by architect Birger Federley. From the older building stock, the octagonal chimney from the 1870s and the neoclassical office building, the so-called Valkoinen talo, whose oldest parts date from 1847, have survived, among others. In addition, the boiler house built in 1905-1907 has survived in the area.

South of Hämeensilta the row of industrial plants continues: on the eastern bank, the head office and dye works surviving from the buildings of Tampereen Verkatehdas, and on the opposite bank the Tako factory area and Alavoimala, as well as the Liljeroos factories. The confluence of the rapids and Pyhäjärvi is at Ratinan suvanto.

History

The earliest written records of Tammerkoski, the rapids that flow from Näsijärvi into Pyhäjärvi, concern mills that stood beside the rapids in the Middle Ages, and the first references to a bridge across the rapids were recorded in the 16th century. The boundary between Turun ja Porin lääni and Hämeen lääni ran through the rapids from 1775 to 1870. The town of Tampere was founded in 1779, which created the conditions for real industrialisation.

Frenckell paper mill, which began operating in 1783, still represented manufactory industry. It traces its origins to the paper mill built in 1783 by the coppersmith Abraham Häggman. Häggman also founded a copper workshop, a dye works and the suurimomylly, but after a few years the only operation was a paper mill, which passed in 1810 to L. G. Lefrén, owner of Hatanpää manor, and in 1832 to Johan Christoffer Frenckell, printer to the University of Helsinki. The first continuous paper machine in Finland, made in England, began operating in 1842. From 1878 the factory operated as a limited company under the name J.C. Frenckell & Son Ab. The factory also produced rag paper for export. The old factory buildings were partly demolished in 1904, and during the following three years the building stock of the site was renewed to designs by the architect Birger Federley. The factory passed to W. Rosenlew & Co in 1921 and to the City of Tampere in 1928. Production ended a year later. The first changes needed for the new use were made at the beginning of the 1930s under the direction of town architect Bertel Strömmer. The site passed into municipal ownership in 1928, and in the 1950s its restoration for office use began. The clock tower was restored in the 1980s to its appearance from the time of Federley, and in the early 2000s the interiors were given a complete basic renovation for office use.

Large-scale industry began to grow on the edge of Tammerkoski in the 1820s, when the Finlayson factory was founded. The Scottish merchant James Finlayson received permission in 1820 to establish a foundry and a manufactory workshop on the edge of Tammerkoski. Finlayson first built on the site a workshop, a foundry and a two-storey factory building. Textile production began as hand weaving, and from 1828 the company was converted into a cotton mill, where cotton yarn began to be produced using machines powered by water. In 1836 the company passed to the ownership of Georg Adolf Rauch, privy councillor from Pietari, and Carl Samuel Nottbeck, merchant. A new production building, the six-storey so-called Vanha tehdas, was then built to the plan of architect C. Leszig. The next major period of construction and renewal came at the end of the 19th century, when the so-called Koskitehdas, the Kelloportti building, the spinning mill Siperia, the large weaving mill Plevna and its extension were completed. Plevna was the first building in Finland to use a sawtooth or shed roof, which made possible uniform windowless façades and shadow-free lighting of the large weaving hall. Electric light was also introduced for the first time in the Nordic countries in the weaving mill in 1882. From the 1820s onwards, the building of the factory community also included a large number of buildings serving social responsibility, such as a children's home, a school, a hospital, a savings bank, workers' housing areas and its own church. Industrial activity ended in the area in the 1980s. The town plan confirmed in 1995 was drawn up on the basis of an architectural competition.

The industrial history of the Tampella factory area began with a blast furnace established in 1842. The main focus of operations shifted to engineering in 1856, when a linen mill was also established on the site, the only one of its kind in Finland. The industrial operations were merged into Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö in 1861. The Tampereen Puuhiomo, which had begun operating on the site in 1872, was merged into the company in the early 1880s, and the company was renamed Oy Tampella AB in 1960. The five-storey linen mill designed by architect G. Th. Chiewitz was completed in 1858. As a result of the fire of 1883, the building was lowered by one storey. The gatehouse on the Lapintie side, the so-called kelloholvi, was built in 1892 to designs by Berndt Blom, and at the same stage, in the 1890s, the new weaving and häkilä buildings and the locomotive assembly hall on the engineering side were also completed. The linen mill and the engineering works were renewed at the beginning of the 20th century. The spinning wing mentioned above was extended to designs by Lambert Pettersson and Johan Th. Durchman. The power station designed by Lambert Pettersson and August Sandsund, and the older part of Lambert Pettersson's lower workshop, were completed in 1916. The company also carried out general public social building work: the assembly hall for workers' cultural activities, designed by Georg Schreck, was built in 1897. At the turn of the century, housing for workers and factory management was also built in the area. Industrial activity ended in the area in the 1980s. The town plan confirmed in 1995 was drawn up on the basis of an architectural competition.

In addition, the Verkatehdas and Liljeroos factories, as well as the Tampere Wood Grinding Mill, known as Tako, were located on the edge of the rapids. The city grew around these industrial plants, with Tammerkoski at its centre. Today the only industrial activity continuing is the Tako board mill.

Nearby in the register

Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.

Descriptions are shown with the written permission of the Finnish Heritage Agency and reproduced unchanged. Locations come from its open spatial data; pins are placed by TreeAlive. Finnish Heritage Agency (Museovirasto) · Spatial data: CC BY 4.0

All Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö in Pirkanmaa All Region Pirkanmaa records All Finland Heritage registers Historical markers (US)National Register of Historic Places (US)

See your own family's places on a living map