RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kärkelän ruukkiyhdyskunta (Brukssamhället i Kärkelä)
Lohja, Salo (Lojo Salo), Useita maakuntia, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, muu tuotantorakennus, navetta, ruukki, talousrakennus, työväen asuintalo, voimalaitos
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipalities
- Lohja, Salo (Lojo Salo)
- Region
- Useita maakuntia
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.26174, 23.60242
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4985
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kärkelän ruukinalueella on kujien varrella säilynyt poikkeuksellisen runsaasti työväen asuinrakennuksia, jotka muodostavat hyvin säilyneen ja intensiivisen 1800-luvun ruukkiyhdyskuntaa kuvastavan kokonaisuuden.
Kärkelän ruukki liittyy Varsinais-Suomen itäosien ja Länsi-Uudenmaan ruukki- ja teollisuushistoriaan. Kärkelän kuparisulatto on perustettu noin viiden kilometrin päässä sijaitsevan Orijärven kuparikaivoksen malmin käsittelyä varten.
Sikajärvestä Kurkelanjärveen laskevan Saukon- eli Kärkelänjoen varteen syntynyt Kärkelän ruukki on tiivis ruukkiyhdyskunta. Ruukkiyhdyskunnan alueella on jäljellä toistakymmentä työväenasuntoa, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. Pääosa punamullatuista hirsirakennuksista sijaitsee lehtevien ruukinkujien varsilla. Jokiuoman etelärannalla on 1900-luvun alkupuolella rakennettu tilanhoitajan mansardikattoinen asuinrakennus. Ruukin tuotantorakennuksista on säilynyt vain hirsirakenteinen 1800-luvun alkupuolen paja joen pohjoisrannalla. Kosken pohjoisrannalla on nähtävillä myös kolmen pasutushuoneen pohjat sekä 1960-luvulla puretun myllyn kivijalka.
Kärkelän ruukinkartano siipirakennuksineen sijaitsee Orijärven kaivokselta Kärkelään kulkevan tien varrella. Taitekattoinen kaksikerroksinen päärakennus on vanhimmilta osiltaan vuodelta 1786 ja rakennuksen päätyihin on lisätty huoneita 1845 ja 1854.
Kaivostoiminnan päätyttyä 1880-luvulla Kärkelä on ollut Fiskars-yhtiöön kuuluva maatalouden mallitila. Joen pohjoisrannalla on kookas 1921-1923 rakennettu navetta. Myös vastapäätä ruukinkartanoa, entisellä tallin paikalla, seisova klassistinen tiilimakasiini vuodelta 1935 kuuluu Kärkelän maanviljelysvaiheeseen. Kosken partaalla, entisen kuparihytin kivijalalla on kookas mylly- ja puimalarakennus.
Sahakoskella ruukin koillispuolella on työväenasuntoja ja sahan rauniot. Pohjoisrannan entisessä sahanhoitajan asunnossa on toiminut Kärkelän koulu vuoteen 1939 asti. Paikalla ovat säilyneet myös 1900-luvun alkupuolella rakennettu pieni voimalaitos, voimalaitoksen hoitajan mansardikattoinen asunto sekä puisen voimarännin korkeat betonijalustat.
Historia
Orijärven kaivoksen malmin käsittelyä varten rakennetun Kärkelän kuparisulaton perusti tukholmalainen kauppaneuvos Robert Finlay 1766. Paria vuotta aiemmin, 1764, hän oli ostanut puolet Orijärven kuparikaivoksesta. Myöhemmin Kärkelän omistus oli Fiskarsin ruukilla.
Kärkelänkoskessa oli vanhastaan saha. Kupariruukin toiminta alkoi 1766. Kärkelästä raakakupari kuljetettiin ensimmäisten 16:n vuoden ajan Ruotsin Avestaan jalostettavaksi. Aluksi myös kaikki työntekijät tulivat Ruotsista, mutta pian Kärkelään syntyi ruukkiyhdyskunta. Vuonna 1792 Kärkelässä työskenteli 26 miestä. Vuonna 1781 Kärkelän hyttiä laajennettiin ja rakennettiin raakakupariuuni. Orijärven kaivoksen toiminta väheni 1800-luvun loppupuoliskolla, eikä Kärkelän 1812 palanutta hyttiä rakennettu uudelleen kuin vasta 1819-1820.
Orijärven kaivostoiminta tehostui ja oli laajimmillaan 1820-luvulla, kunnes väheni jälleen 1840-luvulta alkaen. Sulatus Kärkelässä loppui 1882. Sen jälkeen Kärkelästä tuli Fiskarsin ruukin ulkokartano, jossa harjoitettiin maanviljelystä ja karjanhoitoa. 1900-luvun alussa Kärkelässä oli 23 torppaa. Kärkelään rakennettiin 1911 voimalaitos, joka toimitti 1907 uudelleen avatulle Orijärven kaivokselle sähköä.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Vid gränderna inom brukssamhället i Kärkelä har exceptionellt många arbetarbostäder bevarats. De bildar en välbevarad och intensiv helhet som tjänar som ett exempel på 1800-talets brukssamhälle.
Kärkelä bruk anknyter till bruks- och industrihistorian i de östra delarna av Egentliga Finland och Västra Nyland. Kärkelä kopparsmältverk grundades för behandling av malm från Orijärvi koppargruva cirka fem kilometer från bruket.
Kärkelä bruk är ett tätt brukssamhälle som uppstått längs ån Saukonjoki eller Kärkelänjoki som rinner från Sikajärvi ner till Kurkelanjärvi. Det finns fler än tio bevarade arbetarbostäder i området, de äldsta från 1700-talet. De flesta av de rödmyllade timmerbyggnaderna står längs med lummiga bruksalléer. På södra stranden av ån står bruksförvaltarens bostadshus med mansardtak som byggdes i början av 1900-talet. Av produktionsbyggnaderna har endast en verkstad med timmerkonstruktioner från tidigt 1800-tal bevarats. På norra stranden av forsen kan man även urskilja botten av tre rostningsrum samt stenfoten av en kvarn som revs på 1960-talet.
Kärkelä bruksherrgård med flyglar ligger vid vägen från Orijärvi gruva till Kärkelä. De äldsta delarna av den två våningar höga huvudbyggnaden med brutet tak härstammar från 1786. Huvudbyggnaden byggdes ut med nya rum på gavlarna 1845 och 1854.
Sedan bruksverksamheten upphörde på 1880-talet är Kärkelä en modellgård för jordbruk som lyder under bolaget Fiskars. På norra åstrand finns en stor ladugård som byggdes 1921–1923. Även det klassicistiska tegelmagasinet från 1935 mittemot bruksherrgården, där det tidigare fanns ett stall, anknyter till jordbruksskedet på Kärkelä gård. Alldeles intill forsen, på stenfoten av en gammal kopparhytta, står en stor kvarn- och tröskhusbyggnad.
Vid forsen Sahakoski nordost om bruket finns arbetarbostäder och ruinerna av en såg. I den före detta sågförvaltarens bostad var Kärkelä skola verksam fram till 1939. På platsen har dessutom ett litet kraftverk från tidigt 1900-tal, kraftverksförvaltarens bostad med mansardtak samt de höga betongunderlagen till en kraftränna av trä bevarats.
Historia (på svenska)
Kärkelä kopparsmältverk som byggdes för behandling av malm från Orijärvi gruva grundades 1766 av kommerserådet Robert Finlay från Stockholm. Ett par år tidigare, 1764, hade Finlay köpt hälften av Orijärvi koppargruva. Senare övergick Kärkelä till Fiskars bruks ägo.
Det fanns en såg vid forsen Kärkelänkoski redan före bruket. Kopparbruket inledde sin verksamhet 1766. Under de första 16 åren transporterades råkopparn från Kärkelä till Avesta i Sverige för förädling. Till en början kom också alla arbetstagare från Sverige, men snart bildades det ett brukssamhälle i Kärkelä. År 1792 sysselsatte Kärkelä 26 män. År 1781 byggdes hyttan i Kärkelä ut med en råkopparugn. Verksamheten vid Orijärvi gruva minskade mot slutet av 1800-talet och Kärkelä hytta, som brann 1812, återuppbyggdes inte förrän 1819–1820.
Gruvdriften i Orijärvi blev effektivare och var som störst på 1820-talet, men minskade igen från 1840-talet framåt. Smältningen upphörde i Kärkelä 1882. Därefter övergick Kärkelä till Fiskars bruks ägo och man utövade jordbruk och boskapsskötsel på gården. I början av 1900-talet fanns det 23 torp i Kärkelä. År 1911 byggde man ett kraftverk i Kärkelä som försåg Orijärvi gruva, som öppnades på nytt 1907, med el.
Further reading (as the agency lists it)
Ruukki-inventointiaineisto, Museovirasto 1982.
Tauno Tukkinen, Karjalohjan vanhat rakennukset 2. Uudenmaan liiton julkaisuja E31 – 1996. Helsinki 1996.
Pekka Poutanen, Suomalaisen kuparin ja sinkin juurilla. Orijärven kaivos 1757-1957. Outokumpu 1996.
Seija Väärä, Kiskon ja Suomusjärven historia historiallisen ajan alusta kunnallishallinnon uudistamiseen 1347-1865. Anja Sarvas - Seija Väärä, Kiskon ja Suomusjärven historia I. 1998.
Mervi Kvist, Kiskon ja Suomusjärven historia II. 2000.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Kärkelä ironworks area has preserved, along its alleys, an exceptionally large number of workers' dwellings, which together form a well-preserved and intensive ensemble reflecting an ironworks community of the 19th century.
Kärkelä ironworks is linked to the ironworks and industrial history of the eastern parts of Varsinais-Suomi and of Länsi-Uusimaa. The Kärkelä copper smelter was established about five kilometres from the Orijärvi copper mine, for processing the ore from that mine.
The Kärkelä ironworks, which arose along the Saukon- eli Kärkelänjoki river, flowing from Sikajärvi into Kurkelanjärvi, is a compact ironworks community. Within the ironworks area, a dozen or so workers' dwellings remain, the oldest of which date from the 18th century. The majority of the red-ochre-painted log buildings are located along the leafy ironworks alleys. On the southern bank of the river channel stands a farm manager's mansard-roofed residence built in the first half of the 20th century. Of the ironworks' production buildings, only the log-built forge from the first half of the 19th century on the northern bank of the river has survived. On the northern bank of the rapids, the foundations of three roasting houses are also visible, as well as the stone foundation of a mill demolished in the 1960s.
Kärkelä ironworks manor, with its wing buildings, is located along the road from the Orijärvi mine to Kärkelä. The mansard-roofed, two-storey main building dates in its oldest parts from 1786, and rooms were added to the ends of the building in 1845 and 1854.
After mining activity ended in the 1880s, Kärkelä was a model agricultural estate belonging to the Fiskars company. On the northern bank of the river is a large cowshed built in 1921-1923. Also opposite the ironworks manor, on the site of the former stable, stands a classicist brick storehouse from 1935, which belongs to Kärkelä's farming phase. On the edge of the rapids, on the stone foundation of the former copper hut, is a large mill and threshing building.
At Sahakoski, north-east of the ironworks, there are workers' dwellings and the ruins of a sawmill. In the former sawmill keeper's dwelling on the northern bank, Kärkelä school operated until 1939. Also preserved on the site are a small power station built in the first half of the 20th century, the mansard-roofed dwelling of the power station's keeper, and the tall concrete supports of the wooden power flume.
History
Robert Finlay, a Tukholma merchant councillor, established the Kärkelä copper smelter in 1766, for processing ore from the Orijärvi copper mine. A couple of years earlier, in 1764, he had bought half of the Orijärvi copper mine. Later, Kärkelä was owned by the Fiskars ironworks.
There had been a sawmill at Kärkelänkoski since early times. Copper ironworks operations began in 1766. For the first 16 years, raw copper from Kärkelä was transported to Avesta in Sweden for refining. At first all workers also came from Sweden, but soon an ironworks community emerged at Kärkelä. In 1792, 26 men worked at Kärkelä. In 1781 the Kärkelä hytti was expanded and a raw-copper furnace was built. Activity at the Orijärvi mine declined in the second half of the 19th century, and Kärkelä's hytti, which burned in 1812, was not rebuilt until 1819-1820.
Mining activity at Orijärvi became more efficient and reached its greatest extent in the 1820s, until it declined again from the 1840s onwards. Smelting at Kärkelä ended in 1882. After that, Kärkelä became an outlying manor of the Fiskars ironworks, where farming and livestock husbandry were practised. At the beginning of the 20th century there were 23 crofts in Kärkelä. A power station was built at Kärkelä in 1911, which supplied electricity to the Orijärvi mine, reopened in 1907.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.