RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pohjanmaan rantatie (Österbottens Strandväg)
Ii, Kalajoki, Kemi, Keminmaa, Kokkola, Lumijoki, Oulu, Pyhäjoki, Raahe, Siikajoki, Simo, Tornio (Brahestad Ijo Kalajoki Karleby Kemi Keminmaa Lumijoki Pyhäjoki Siikajoki Simo Torneå Uleåborg), Useita maakuntia, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- silta, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema, metsämaisema
- Municipalities
- Ii, Kalajoki, Kemi, Keminmaa, Kokkola, Lumijoki, Oulu, Pyhäjoki, Raahe, Siikajoki, Simo, Tornio (Brahestad Ijo Kalajoki Karleby Kemi Keminmaa Lumijoki Pyhäjoki Siikajoki Simo Torneå Uleåborg)
- Region
- Useita maakuntia
- Country
- Finland
- Coordinates
- 64.02182, 23.50017
- Pin
- Placed by TreeAlive at the middle of the longest line the agency maps
- RKY number
- 4372
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pohjanmaan rantatie on yksi Suomen tärkeistä historiallisista tielinjoista. Ratsupolusta 1600-luvulla kehittynyt maantie on kulkenut Turusta Tukholmaan Pohjanlahden ympäri. Rantatie on ollut Pohjanmaan tärkein tie ja Lapin läänin alueella pitkään ainoa maantie.
Vanhan linjauksen mukainen maantie on ollut monin paikoin käytössä aina 1950-luvulle. Parhaiten säilyneillä tieosuuksilla vanhan tien maastonmyötäinen olemus ja linjaus ovat tien parantamisesta huolimatta säilyneet tai nähtävissä. Tiet ovat kapeita ja vaihdellen hiekka- ja sorapintaisesta päällystettyihin.
Pohjanmaalla Oravaisten Minnestodsintie sisältyy erilliseen kohteeseen Oravaisten taistelutanner ja Minnestodsin tie. Minnestodsintie on toiminut kesätienä jo 1600-luvulla ja valittu Tielaitoksen museotieksi.
Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa Marinkaisten ja Alaviirteen välinen osuus Pohjanmaan rantatietä kulkee helppokulkuisia harjuja pitkin. Hyvin säilynyt tieosuus on noin 20 kilometrin mittainen ja se mutkittelee suurelta osin sorapäällysteisenä. Marinkaisista rantatie kulkee Hyypänperän ja Karhin itäpuolelta pohjoiseen kirkonkylän läpi jatkuen Alaviirteentienä Niemelän eteläpuolelta Kauppilan läpi Alaviirteenkylälle.
Pohjois-Pohjanmaalla Pohjanmaan rantatien parhaimmin säilyneet osuudet kunnittain ovat: Kalajoella Alajoentie, Juolantie, osa Sunintietä; Pyhäjoella Sunintie kaksiosaisena, Yppärin Vanha tie, Etelänkylän silta - Vanhatie - Lahnaojantie, Parhalahti; Raahessa Saloinen, Haaksiluodontie – Oikotie; Siikajoella Vanha maantie – Kirkkotie, Klingsporintie, Karinkannantie; Lumijoella Äijänseläntie; Haukiputaalla Mietunperäntie; Iissä Räinänperäntie - Ojakyläntie, Hiivalantie - Kantolantie, Seljänperäntie, Huttulantie – Vanhatie ja Onkalonperäntie. Siikajoella rantatiehen liittyy muistoja Suomen sodasta (ks. myös erillinen kohde Siikajoen kirkko ympäristöineen). Rantatie ylittää Pyhäjoen Eteläkylän museosiltaa pitkin, samoin Pattijoen museosilta on rantatiellä.
Lapin läänin alueella lähes koko rantatien pituus, 70 kilometriä, on paikallistettavissa maastossa. Parhaiten säilyneet yli kilometrin mittaiset tieosuudet, joissa sekä vanhan tien linjaus että maasto ovat säilyneet, ovat Simossa Onkalonperäntie, Onkalontie, Simonkyläntie, Kirkkotie ja Palokankaantie sekä Viantie, Keminmaalla ja Torniossa Hisikankaantie ja Torniossa Hietaharjuntie, Laivajärventie sekä Färimäentie. Simon kunnassa Simonkyläntie, joka on toiminut kesätienä jo 1600-luvulla, on valittu Tielaitoksen museotievalikoimaan.
Historia
Pohjanmaan maantieverkko ei ulottunut Korsholman linnan pohjoispuolelle ennen 1600-lukua. Kaarle IX:n Jäämeren politiikka lisäsi kiinnostusta teiden kunnostamiseen pohjoisessa, ja Korsholman ja Oulun välinen ratsupolku kunnostettiin 1600-luvun kuluessa maantieksi. Tien uudistaminen alkoi 1610-luvulla ja töitä vauhdittivat mm. Oulun perustaminen 1610 sekä lisääntyneet sotilaskuljetukset. Tie linjautui kirkonkylien ja kaupunkien kautta ja jatkui Pohjanlahden ympäri Tukholmaan asti.
Rantatiellä oli suuri taloudellinen ja hallinnollinen merkitys, ja 1643-1645 Ruotsin-Tanskan sodan aikana sitä käytettiin postitienä Tukholmaan. 1660-luvulle tultaessa tie oli rakennettu etelästä Ouluun, mutta Oulun kaupunkia pohjoisemmat osat olivat edelleen huonokuntoisia. Oulun läänin ylimääräinen maanmittari Johan Henrik Wallenborg kartoitti rantamaantien 1784-1785. Nykyisen Pohjois-Pohjanmaan alueella Wallenborg mittasi rantatietä 259 km, runsaat 435 000 kyynärää. Oulun ja Tornion välinen tieosuus saatiin kärrytieksi vasta kuningas Adolf Fredrikin vuoden 1752 matkan alla.
1900-luvulla vanhaa Pohjanmaan rantatietä oikaistiin ja perusparannettiin, ja vanha linjaus jäi monin paikoin käytöstä. Vanhan rantatien linjaus selvitettiin Pohjois-Pohjanmaalla 2000, jolloin kenttätutkimuksissa paikannettiin 95% tien pituudesta. Lapin läänin alueella, missä myös lähes koko rantatien pituus oli paikallistettavissa maastossa, selvitystyö suoritettiin 2006.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Österbottens Strandväg är en av Finlands viktigaste historiska vägar. Strandvägen var ursprungligen en ridväg, men på 1600-talet hade den blivit en landsväg som gick från Åbo till Stockholm runt Bottenviken. Strandvägen har varit den viktigaste vägen i Österbotten och inom Lapplands län var den länge den enda landsvägen.
Landsvägen som följde den gamla sträckningen användes på många ställen fram till 1950-talet. På de bäst bevarade vägavsnitten är den gamla vägens terrängnära karaktär och sträckning bevarad eller synlig trots att vägen rustats upp. Vägarna är smala och beläggningen varierar mellan sand och grus.
I Österbotten ingår Minnestodsvägen i Oravais i det separata objektet Oravais slagfält och Minnestodsvägen. Minnestodsvägen har fungerat som sommarväg redan på 1600-talet och den är utsedd till museiväg av Vägverket.
I Karleby i Mellersta Österbotten löper strandvägens avsnitt mellan Maringais och Alaviirre längs med lättillgängliga åsar. Det välbevarade vägavsnittet omfattar ca 20 kilometer och är till stora delar grusbelagt. Från Maringais går strandvägen öster om Hyypänperä och Karhi norrut genom kyrkbyn och fortsätter som Alaviirteentie söder om Niemelä genom Kauppila till Alaviirteenkylä.
I Norra Österbotten är strandvägens bäst bevarade avsnitt kommunvis: i Kalajoki Alajoentie, Juolantie, en del av Sunintie; i Pyhäjoki Sunintie i två partier, Vanha tie i Yppäri, bron i Etelänkylä – Vanhatie – Lahnaojantie, Parhalahti; i Brahestad Saloinen, Haaksiluodontie – Oikotie; i Siikajoki Vanha maantie – Kirkkotie, Klingsporintie, Karinkannantie; i Lumijoki Äijänseläntie; i Haukipudas Mietunperäntie; i Ijo Räinänperäntie – Ojakyläntie, Hiivalantie – Kantolantie, Seljänperäntie, Huttulantie – Vanhatie och Onkalonperäntie. I Siikajoki finns minnen från Finska kriget (se även det separata objektet Siikajoki kyrka med omgivningar) i anslutning till strandvägen. Strandvägen korsar Pyhäjoki längs med museibron i Eteläkylä. Pattijoki museibro ligger också på strandvägen.
I Lapplands län kan nästan hela strandvägens längd, 70 kilometer, lokaliseras i terrängen. De bäst bevarade vägavsnitten som är över en kilometer långa och där såväl den gamla vägens sträckning som terräng bevarats är: i Simo Onkalonperäntie, Onkalontie, Simonkyläntie, Kirkkotie och Palokankaantie samt Viantie, i Keminmaa och Torneå Hisikankaantie och i Torneå Hietaharjuntie, Laivajärventie samt Färimäentie. I Simo kommun har Simonkylävägen, som fungerat som sommarväg redan på 1600-talet, utsetts till museiväg av Vägförvaltningen.
Historia (på svenska)
Landsvägsnätet i Österbotten sträckte sig inte norr om Korsholms slott före 1600-talet. Karl IX:s Ishavspolitik ökade intresset för att upprätthålla vägarna i norr och ridvägen mellan Korsholm och Uleåborg rustades upp till landsväg under 1600-talets lopp. Förnyandet av vägen inleddes på 1610-talet och arbetet fick fart bl.a. av att staden Uleåborg grundades 1610 och av de ökande militärtransporterna. Vägen sträcktes genom kyrkbyar och städer och gick runt Bottenviken ända till Stockholm.
Strandvägen hade en stor ekonomisk och administrativ betydelse och under kriget mellan Sverige och Danmark år 1643–1645 användes den som postväg till Stockholm. Vid ingången av 1660-talet var vägen färdig från söder ända till Uleåborg, men avsnitten norr om Uleåborg var fortfarande i dåligt skick. Uleåborgs läns extraordinarie lantmätare Johan Henrik Wallenborg kartlade strandvägen 1784–1785. Inom nuvarande Norra Österbotten mätte Wallenborg avsnitt på 259 km, drygt 435 000 alnar. Vägavsnittet mellan Uleåborg och Torneå blev vagnväg först inför kung Adolf Fredriks resa år 1752.
Den gamla strandvägen rätades ut och förnyades under 1900-talet och den gamla sträckningen kom på många ställen ur bruk. År 2000 utreddes gamla strandvägens sträckning i Norra Österbotten och man kunde rekonstruera 95 % av vägens längd genom fältundersökningar. I Lapplands län, där även så gott som hela strandvägens sträckning kunde lokaliseras i terrängen, gjordes en motsvarande utredning år 2006.
Further reading (as the agency lists it)
Tapio Salminen et al., Pohjanmaan kautta. Tiet ja liikenne Pohjanmaalla keskiajalta 1990-luvulle. Tielaitos. Jyväskylä 1997.
Tapani Mauranen (toim.), Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Tielaitos 1999.
Aimo Kehusmaa, Pohjanmaan rantatie Pohjois-Pohjanmaalla. Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulun tiepiiri, 2000.
Sari Alajoki, Kirkoilta kareille. Ylivieskan seutukunnan kulttuuriympäristöstä. Pohjois-Pohjanmaan TE-keskuksen julkaisuja 22, 2005.
Maria Suvanto, Vanha rantatie Lapin läänin alueella. Inventointi. Lapin liitto, Lapin tiepiiri. Rovaniemi 2006.
Minna Torppa, Keski-Pohjanmaan inventointi, Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
Maunu Häyrynen ja Mikael Lähteenmäki (toim.), Pohjanlahden rantatie, Ratsupolusta rannikon matkailutieksi. Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksen julkaisuja XV. Pori 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Pohjanmaan rantatie is one of Finland's most important historical road routes. Developed from a bridle path in the 17th century, the road ran from Turku to Tukholma around the Pohjanlahti. The Pohjanmaan rantatie was the main road of Ostrobothnia and, for a long time, the only highway in the Lapin lääni area.
The road following the old alignment remained in use in many places until the 1950s. On the best-preserved road sections, the terrain-following character and alignment of the old road have survived or remain visible despite road improvements. The roads are narrow, with surfaces varying from sand and gravel to paved.
In Ostrobothnia, the Oravaisten Minnestodsintie forms part of a separate site, Oravaisten taistelutanner ja Minnestodsin tie. The Minnestodsintie has served as a summer road already in the 17th century and was selected as a Tielaitos museum road.
In Central Ostrobothnia, in Kokkola, the section of the Pohjanmaan rantatie between Marinkaiset and Alaviirre runs along easily traversed eskers. The well-preserved road section is about 20 kilometres long and winds for the most part on a gravel surface. From Marinkaiset the Pohjanmaan rantatie runs north past the eastern side of Hyypänperä and Karhi, through the kirkonkylä, continuing as the Alaviirteentie from the southern side of Niemelä through Kauppila to the village of Alaviirteenkylä.
In North Ostrobothnia, the best-preserved sections of the Pohjanmaan rantatie by municipality are: in Kalajoki, Alajoentie, Juolantie and part of Sunintie; in Pyhäjoki, Sunintie in two parts, Vanha tie in Ypperi, Etelänkylä bridge – Vanhatie – Lahnaojantie, and Parhalahti; in Raahe, Saloinen and Haaksiluodontie – Oikotie; in Siikajoki, Vanha maantie – Kirkkotie, Klingsporintie and Karinkannantie; in Lumijoki, Äijänseläntie; in Haukipudas, Mietunperäntie; in Ii, Räinänperäntie – Ojakyläntie, Hiivalantie – Kantolantie, Seljänperäntie, Huttulantie – Vanhatie and Onkalonperäntie. In Siikajoki, the Pohjanmaan rantatie is associated with memories of the Finnish War (see also the separate site Siikajoki church with its surroundings). The Pohjanmaan rantatie crosses Pyhäjoki by way of the Eteläkylä museum bridge; likewise, the Pattijoki museum bridge is on the Pohjanmaan rantatie.
In the area of Lapin lääni, almost the whole length of the Pohjanmaan rantatie, 70 kilometres, can be located in the terrain. The best-preserved road sections over one kilometre long, where both the alignment of the old road and the terrain have survived, are in Simo: Onkalonperäntie, Onkalontie, Simonkyläntie, Kirkkotie and Palokankaantie, as well as Viantie; in Keminmaa and Tornio: Hisikankaantie; and in Tornio: Hietaharjuntie, Laivajärventie and Färimäentie. In Simo municipality, Simonkyläntie, which has served as a summer road already in the 17th century, has been selected for the Tielaitos museum road selection.
History
The road network of Ostrobothnia did not extend north of Korsholma castle before the 17th century. Kaarle IX's Arctic Ocean policy increased interest in improving roads in the north, and the bridle path between Korsholma and Oulu was upgraded into a main road during the 17th century. Reconstruction of the road began in the 1610s, and the work was accelerated, among other things, by the founding of Oulu in 1610 and by increased military transport. The road was routed via church villages and towns and continued around the Pohjanlahti as far as Tukholma.
The coastal road had great economic and administrative significance, and in 1643-1645, during the Swedish-Danish War, it was used as a postal route to Tukholma. By the 1660s the road had been built from the south to Oulu, but the sections north of the town of Oulu were still in poor condition. The extraordinary land surveyor of the Oulun lääni, Johan Henrik Wallenborg, mapped the coastal road in 1784-1785. In the area of present-day North Ostrobothnia, Wallenborg measured the coastal road at 259 km, just over 435 000 ells. The section between Oulu and Tornio was only made into a cart road in connection with King Adolf Fredrik's journey of 1752.
In the 20th century the old Ostrobothnian coastal road was straightened and upgraded, and the old alignment fell out of use in many places. The alignment of the old coastal road was investigated in North Ostrobothnia in 2000, when field surveys located 95% of the length of the road. In the Lapland province, where almost the entire length of the coastal road could also be located in the terrain, the investigation was carried out in 2006.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.