RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kauniaisten ja Kuljun kartanot
Nokia, Pirkanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, navetta, puisto, talousrakennus, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Nokia
- Region
- Pirkanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.47866, 23.27114
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 3994
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kauniaisten ja Kuljun kartanot lähekkäin sijaitsevine talouskeskuksíneen, puistoineen ja viljelyksineen muodostavat 1600-luvun läänityksestä juontuvan kartanomaiseman. Kartanoiden nykyistä rakennuskantaa ja ympäristöä leimaa 1900-luvun alussa toteutettu kokonaissuunnitelma.
Kauniaisten ja Kuljun kartanot runsaine rakennuskantoineen ja puistoineen sijoittuvat laajaa viljelymaisemaan Kuloveden ja Piikkilänjärven rannalla entisen Suonimen kunnan alueella. Maisemallisesti yhteen liittyvät kartanot sijoittuvat peltoaukeiden keskelle, maantien eteläpuolelle. Molemmat kartanot edustavat 1900-luvun alussa vallinnutta kartanoarkkitehtuuri-ihannetta, jossa muuten yksinkertaisuutta tavoitteleviin julkisivuihin on yhdistetty edellisen vuosisadan tyylipiirteitä, voimakkaita nurkkaliseenejä, kaarevapäätteisiä frontoneja tai pylväikköjä.
Kauniaisten kartano on päärakennusta lukuun ottamatta rakennettu 1900-luvun alussa laaditun suunnitelman mukaan. Kartano sijoittuu harjanteelle Piikkilänjärven ja peltoalueen väliin. Kaksikerroksinen päärakennus koostuu eri-ikäisistä osista. Puistosommitelma on voimakkaasti aksiaalinen. Päärakennus liittyy puistoperspektiivin kautta Kuloveteen ja istutettujen lehmuskujien välityksellä talouspihaan sekä 1920-luvun klassismia edustavan konttorin sekä kahden asuinrakennuksen ja suurten tiilisten karjarakennusten muodostamaan kompleksiin. Kauniaisten tiilinavetta on seudun suurin. Entisessä vaunuvajassa on erikoinen puinen kehärakenne. Tilakeskuksen länsipuolella on ryhmä mansardikattoisia entisiä muonamiesten asuntoja. Kartanoympäristöön kuuluu lisäksi puutarhurin asunto, Rajalan koulu vuodelta 1911, Maurin rukoushuone ja Wegeliuksen huvila.
Kuljun kartanon monipuolinen rakennuskanta ulottuu vuodesta 1740 aina 1950-luvulle saakka. Kuljun kartanon 1700-luvun kaksikerroksista, klassistista päärakennusta on myöhemmin laajennettu matalammilla sivuosilla. Päärakennus on hirsirakenteinen, mutta rapattu. Puiston puoleiseen fasadiin lisätyn altaanin välityksellä päärakennus liittyy järven puoleiseen puistoon ja puistoakselin välityksellä Kuloveden alavaan viljelysmaisemaan. Kartanon päärakennukselta talouspihalle johtavan kujan varrella on useita hyvin säilyneitä talous- ja asuinrakennuksia. Navetan runko on muurattu savesta ja kanervista 1740 ja verhoiltu tiilillä 1900. Kartanoon liittyy lisäksi entisten muonamiesten 1920-luvulla rakennettu yhtenäinen asuinrakennusryhmä ja torppia. Istutettu puisto ympäröi kartanoa. Järven rannalla olevaa puistoa reunustaa molemmilta puolilta puurivi ja etelässä kuusiaita, jonka takana kulkee Porin rautatie.
Historia
Kuljun ja Kauniaisten kylät asutettiin tiettävästi 1300-luvulla. Molemmat kylät annettiin läänityksinä Ruotsin armeijan ylipäällikölle, sotamarsalkka Herman Wrangelille 1641. Alueita hallitsivat pitkään kylien mukaan nimetyt kartanot.
Kauniaisten kartano muodostettiin ratsutilaksi Hannu ja Kela –nimisistä tiloista 1690-luvulla Wrangellin läänityksen peruunnuttua. Kartanoon liitettiin myöhemmin myös mm. Maurin augmenttitalo. Kauniaisten kartanon ensimmäinen päärakennus sijaitsi joko peltosaarekkeella tai itäisen tulotien varressa. Kartanon nykyinen päärakennus valmistui 1810 tienoilla, länsisiipi 1821 ja itäsiipi 1937. Kauniaisten rakennuskannan suunnittelussa olivat mukana teollisuudenkin arkkitehteinä tunnetut Torkel Nordman, Birger Ferdeley ja Jarl Eklund. Arkkitehti Valter Thomé laati kokonaissuunnitelman 1916. Kartanon suurikokoisen navetan suunnitteli Birger Federley 1920. Paul Olsson laati puistosuunnitelman, joka perustui Bengt Schalinin aikaisempaan. Kartanon puisto oli ollut istutettu jo 1700-luvulla.
Osa Kuljusta kuului Penttilän Niemenpään kartanon Pentti Lyytikänpoika Djäknille 1400-luvulla. Kuljun kartano muodostettiin 1670 säteriratsutilaksi. Kartano omisti maita aina Siuronkoskeen saakka, missä sillä oli myllyjä. Kartanon päärakennuksen runko rakennettiin 1767. Päärakennusta korjattiin ja muutettiin arkkitehti Birger Federleyn suunnitelmin 1916-1917.
Molemmilla kartanoilla oli 1700-luvulta lähtien useita torppia. Kartanoiden maaomistus pieneni toisen maailmansodan jälkeen, kun lähes puolet niiden maa-alasta pakkoluovutettiin siirtoväelle.
Further reading (as the agency lists it)
Carl-Erik Olin, Kauniais. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Ragnar Rosén, Kulju. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Arvi Korhonen, Hakkapeliittain historia II. Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja VII. 1943.
Jussi Koivuniemi, Mervi Kaarninen, Pekka Kaarninen, Nokian ja Pirkkalan historia. Forssa 1994.
Juhani Piilonen, Sastamalan historia 3. Vammalan kaupunki 1997.
Maria Ahokas (toim.), Näin Siurossa ja Kuljussa ennen asuttiin ja elettiin. Nokian kaupungin kulttuurilautakunta 1998.
Eija Teivas, Annu Tulonen, Nokian kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 225. Pirkanmaan ympäristökeskus. Tampere 2001.
Jouko Jaakkola, Satu Kankkonen, Ulla Koskinen, Suoniemen historia. Nokian kaupunki. Tallinna 2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Kauniainen and Kulju manors, situated close to each other with their farm centres, parks and fields, form a manorial landscape originating from a 17th-century fief. The present building stock and surroundings of the manors are characterised by a comprehensive plan implemented in the early 20th century.
The Kauniainen and Kulju manors, with their extensive building stock and parks, are located in a wide cultivated landscape on the shores of Kulovesi and Piikkilänjärvi, in the former municipality of Suoniemi. The manors, which are visually connected, lie in the middle of open fields, on the south side of the highway. Both manors represent the manor architecture ideal prevalent in the early 20th century, in which facades that otherwise aim for simplicity are combined with stylistic features of the previous century: strong corner pilasters, frontons with curved tops, and colonnades.
With the exception of the main building, the Kauniainen manor was built in the early 20th century according to a plan drawn up at that time. The manor is situated on a ridge between Piikkilänjärvi and the field area. The two-storey main building consists of parts of different ages. The park layout is strongly axial. The main building is linked by a park perspective to Kulovesi, and by an avenue of planted lime trees to the farmyard, as well as to a complex comprising an office building representing 1920s classicism, two residential buildings, and large brick cattle buildings. The Kauniainen brick cowshed is the largest in the area. The former carriage shed has an unusual wooden frame structure. On the west side of the estate centre is a group of mansard-roofed former farm labourers' dwellings. The manor surroundings also include a gardener's house, Rajala school from 1911, Mauri prayer house and Wegelius villa.
The varied building stock of the Kulju manor extends from 1740 to the 1950s. The two-storey, classicist main building of the Kulju manor from the 18th century has later been extended with lower side wings. The main building is of log construction but rendered. Via a basin added to the park-side façade, the main building connects to the lakeside park, and via the park axis to the low-lying cultivated landscape of Kulovesi. Along the lane leading from the main building of the manor to the farmyard are several well-preserved farm and residential buildings. The frame of the cowshed is walled of clay and heather in 1740 and clad in brick in 1900. The manor also includes a uniform group of dwellings built in the 1920s for former farm labourers, and crofts. A planted park surrounds the manor. The park on the lakeshore is bordered on both sides by a row of trees and, to the south, by a spruce hedge, behind which runs the Pori railway.
History
The villages of Kulju and Kauniainen are believed to have been settled in the 14th century. Both villages were granted as fiefs in 1641 to the Commander-in-Chief of the Swedish army, Field Marshal Herman Wrangel. For a long time the areas were governed by the manors named after the villages.
Kauniainen manor was formed as a ratsutila from farms called Hannu and Kela in the 1690s, after Wrangel's fief had lapsed. The Mauri augmenttitalo was later also incorporated into the manor. The first main building of Kauniainen manor was located either on a field island or along the eastern approach road. The manor's present main building was completed around 1810, the west wing in 1821 and the east wing in 1937. Torkel Nordman, Birger Ferdeley and Jarl Eklund, who were also known as architects of industrial buildings, took part in designing Kauniainen's building stock. Architect Valter Thomé drew up the overall plan in 1916. The manor's large cowshed was designed by Birger Federley in 1920. Paul Olsson drew up the park plan, which was based on an earlier plan by Bengt Schalin. The manor's park had already been planted in the 18th century.
Part of Kulju belonged in the 15th century to Pentti Lyytikänpoika Djäkni of the Niemenpää manor in Penttilä. Kulju manor was formed in 1670 as a säteriratsutila. The manor owned land as far as Siuronkoski, where it had mills. The frame of the main building was built in 1767. The main building was repaired and altered to designs by architect Birger Federley in 1916-1917.
Both manors had several crofts from the 18th century onwards. The manors' landholdings decreased after the Second World War, when almost half of their land area was compulsorily ceded to resettled evacuees.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.