RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Koitsanlahden hovi
Parikkala, Etelä-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, puisto
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Parikkala
- Region
- Etelä-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.46890, 29.44316
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 3964
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Koitsanlahden hovin kulttuurihistoriallinen merkitys on ennen muuta tilan vuosisataisessa historiassa kahden valtakunnan rajamaakunnassa ja osana Venäjällä kehittynyttä lahjoitusmaahovijärjestelmää. Tästä Koitsanlahti on Vanhaan Suomeen kuuluneena harvinainen esimerkki.
Koitsanlahti sijaitsee Salpausselkään kuuluvalla harjulla, keskellä laajaa kulttuurimaisemaa. Hovin päärakennus ja aktiivisesta maanviljelysvaiheesta ainoina talousrakennuksina säilyneet aitat ovat mäen korkeimmalla kohdalla.
Hovin nykyinen päärakennus on valmistunut vuokraajan, varamaanmittari Constantin Melartinin toimesta 1849. Kahdesta runko-osasta muodostuva satulakattoinen kulmarakennus on harvoja lajissaan ja lienee vuokraajan omintakeista suunnittelutyötä. Asuinhuoneissa, kuten useissa Itä-Suomen ja Savon kartanoissa, on säilynyt valkeita, pilasterein koristeltuja pietarilaisvalmisteisia kaakeliuuneja kartanon rakentamisen ajalta.
Päärakennuksen ympärillä levittäytyy vanha puisto, josta avautuu suurenmoinen näkymä laajaan kulttuurimaisemaan, jota kuitenkin kartanonmäen alapuolella häiritsee lomamökkien ryhmä.
Historia
Ruotsin kuningatar Kristiina lahjoitti Parikkalan, Kurkijoen ja Jaakkiman pitäjät läänityksiksi Arvid Wittenbergille 1652. Vuosisadan lopulla läänitykset peruutettiin kruunulle. Koitsanlahden kuninkaan latokartanosta tuli Venäjän keisarikunnan osa Uudenkaupungin rauhassa 1721. Tilasta muodostettiin lahjoitusmaahovi venäläiselle aatelille. Vuonna 1782 verisen talonpoikaiskapinan päätyttyä lahjoitus peruutettiin valtiolle ja hovi päivätöineen annettiin vuokralle. Suomen itsenäistyttyä Koitsanlahti säilyi valtion maaomaisuutena, jota edelleen vuokrattiin. Maat jaettiin sodan jälkeen siirtoväelle ja pieni määräala pihapiiristä jäi valtiolle.
Etelä-Karjalan maakuntaliiton toimesta on laadittu Koitsanlahden kylän maiseman kehittämistä koskeva suunnitelma, johon hovi puistoineen keskeisesti kuuluu.
Further reading (as the agency lists it)
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. Helsinki1993.
Heikki Hyvönen, Jacob Fredrik Lagerwall - unohdettu sotilas, tehtailija, näytelmäkirjailija ja suomenkielisyysmies. Suomen museo 1994. Vammala 1995.
Jyrki Paaskoski, Vanhan Suomen lahjoitusmaat 1710-1826. Biblioteca historica 24. Helsinki 1997.
Juha Jantunen, Kimmo Saarinen, Olli Marttila, Etelä-Karjala. Kaakkois-Suomen perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 124. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 1999.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The cultural-historical significance of Koitsanlahti estate lies above all in the site's centuries-long history on the border region between two realms, and in its role as part of the donation-estate system that developed in Russia. In this respect Koitsanlahti is a rare example from what belonged to Old Finland.
Koitsanlahti is situated on a ridge belonging to the Salpausselkä, in the middle of an extensive cultural landscape. The main building of the estate and the granary storehouses, which are the only surviving outbuildings from the period of active farming, stand at the highest point of the hill.
The present main building of the estate was completed in 1849 by the tenant, deputy land surveyor Constantin Melartin. The corner building, made up of two main sections with a gabled roof, is one of the few of its kind and is likely the tenant's own original design. The living rooms, as in many manors of Eastern Finland and Savo, retain white tiled stoves decorated with pilasters, made in Pietari, from the time the estate was built.
An old park spreads around the main building, from which opens a magnificent view over the extensive cultural landscape, which, however, is disturbed below the manor hill by a group of holiday cottages.
History
Queen Kristiina of Sweden granted the parishes of Parikkala, Kurkijoki and Jaakkima as fiefs to Arvid Wittenberg in 1652. At the end of the century the fiefs were revoked and returned to the Crown. The king's latokartano of Koitsanlahti became part of the Russian Empire by the Peace of Uudenkaupunki in 1721. The estate was formed into a lahjoitusmaahovi for Russian nobility. In 1782, after a bloody peasant uprising, the donation was revoked by the state and the hovi, together with its day labour, was leased out. After Finland became independent, Koitsanlahti remained state-owned land, which continued to be leased. After the war the lands were divided among resettled people, and a small plot from the farmyard area was left to the state.
A plan concerning the development of the landscape of the village of Koitsanlahti, in which the hovi with its park is a central element, has been drawn up by Etelä-Karjalan maakuntaliitto.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.