RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelymaisema
Jokioinen, Ypäjä, Kanta-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, muu teollisuusrakennus, pihapiiri, puisto, talonpoikaistalo, talousrakennus, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipalities
- Jokioinen, Ypäjä
- Region
- Kanta-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.79058, 23.33377
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 262
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Loimijokilaaksossa sijaitseva Jokioisten kartanoalue ilmentää maanomistukseltaan yhden Suomen laajimman kartanon poikkeuksellisen monipuolista ja korkeatasoista asuin-, talous- ja tuotantorakentamista sekä puisto- ja puutarhasuunnittelua. Kartanoalueeseen kuuluvat kartanon ja sen puiston lisäksi Ferrarian tehtaan tuotantorakennukset sekä asuma-alue. Länsipuolella kartanoon liittyy laaja Jokioisista Ypäjälle ulottuva Loimijokilaakson viljelyalue, jonka vanhasta pitkästä asutushistoriasta kertovat keskiaikaiset kylänpaikat ja muinaisjäännökset.
Kartanoalueen ytimen muodostaa arkkitehtien C.C. Gjörwell ja Erik Palmstedt suunnitelmien mukaan 1790-luvulla rakennettu uusklassistinen, puiston ympäröimä kartanon kaksikerroksinen päärakennus, joka on uusklassismin varhaisimpia ja merkittävimpiä edustajia Suomessa. Rakennuksen alkuperäiset interiöörit ovat säilyneet hyvin etenkin toisessa kerroksessa.
Kartanon puisto periytyy 1600-luvulta. Päärakennuksen rakentamisen aikoihin on suunniteltu laaja puisto englantilaiseen tyyliin ja järjestetty päärakennuksen lähituntumaan geometrisesti sommiteltuja käytäviä ja perennasarjoja. Vielä 1900-luvun alkupuolella terasseilla oli suuret kasvihuoneet. Puisto laajenee puistometsänä Loimijokea seuraillen. Puistometsässä on maaherra von Willebrandin ja vaimonsa hauta muistomerkkeineen.
Suuri tornillinen talli- ja maneesirakennus on valmistunut 1897. Valkeaksi rapatut talousrakennukset, viljamakasiini (1802), asuntola Impilinna (1804) ja ruokala Murula (1808) muodostavat yhtenäisen rivistön puiston ja maanviljelysaukean rajalla. 1920-luvulla rakennetut ja valkeaksi rapatut verstas- ja autotallirakennus täydentävät talouspihan yhtenäistä arkkitehtonista ilmettä. Maamerkkinä alueella on kolmikerroksinen puinen tapulimakasiini, joka on siirretty Humppilasta paikalleen 1810. Siirron yhteydessä siihen on lisätty kellotorni, jonka kellon on tehnyt kartanon seppä 1811. Lyöntikellona on 1687 valettu kirkonkello.
Entinen navetta on ainoana säilynyt maaherra Willebrandin aikaisista karjarakennuksista. 1790-luvun lopussa valmistunut, tiilestä muurattu Suomen ensimmäinen parsinavetta todistaa 1700-luvun lopun ns. hyödyn aikakaudella virinneestä karjanhoidon kehittämisestä. Tiilestä muurattu mansardikaton peittämä valkeaksi maalattu navetta on kunnostettu varastoksi ja näyttelytilaksi.
Jokioisten kartanon ydinalue on nykyisin osa maatalouden tutkimuskeskusta, jonka uudet rakennukset sijaitsevat kartanoalueen pohjoispuolella.
Loimijoen toisella puolen oleva entinen Ferrarian rautatehtaan jugendhenkinen asuma-alue on rakennettu yhtenäisen suunnitelman pohjalta 1900-luvun alussa.
Jokiosten länsipuolella Loimijokeen laskeutuvat viljelykset muodostuvat laajan kulttuurimaiseman. Loimijoen varrella on Jokioisten Vaulammin ja Ypäjän puolella Palikkalan, Levän, Vilolan ja Varsanojan kylien asutusta. Asutus on keskittynyt jokilaakson reunoille. Vanhat keskiajalla asutuksensa saaneet kyläkeskustat ovat osittain hajonneet ja vanhoille tonteille on jäänyt yksittäisiä rakennuksia.
Jokioisten Vaulammin kylässä on edustavia maatilojen päärakennuksia 1800-luvun jälkipuoliskolta. Ypäjän Varsanojan vanhalla kylätontilla ovat säilyneet Ala-Kartanon ja Hokan tilat. Varsanojan 1924 koulu valmistunut koulu toimii nykyisin läheisen hevosopiston koulutus- ja majoitustiloina. Loimijoen etelärannalla olevalla maakumpareella sijaitseva Levän kyläkeskusta on säilyttänyt suhteellisen tiiviin luonteensa. Palikkalan kylässä vanhalla kylätontilla on säilynyt Äijälän talo.
Historia
Jokioisten kartano perustettiin 1562, kun Ruotsin kuningas Erik XIV antoi Klas Kristersson Hornille läänitykseksi Portaan pitäjästä Jokioisten neljänneskunnan. Myöhemmin kartanoa omistivat mm. Flemingit, Jägerhorn af Spurilat, Reuterholmit, von Willebrandit sekä Mannerheimit. Kartanon omistukseen on sen historian aikana kuulunut päätilan lisäksi useita kyliä ja tiloja. Saadessaan säterivapauden 1617 Jokioisten kartano oli Suomen suurin maatila.
Jokioisten kartano kukoisti 1700- ja 1800-lukujen taitteessa maaherra E.G. von Willebrandin omistuskaudella, jonka ajalta kartanon nykyinen rakennuskanta on peräisin ja jolloin alueen teollinen toiminta alkoi. 1700-luvun lopulla kartanon alueella toimi tiilitehdas, panimo ja viinanpolttimo. von Willebrand perusti 1796 verkatehtaan ja 1804 kankirautapajan. Rautanaulatehdas perustettiin 1875 ja vuosisadan vaihteessa rautalankatehdas. 1900-luvun alussa kartanon yhteydessä toimi mm. mylly, saha, tiilitehdas, rautatehdas sekä sokeri- ja siirappitehdas. Rautatehtaat myytiin 1903 Ab Ferraria Oy:lle, nykyisin tehdasalueella toimivat Kaarjoki Oy:n lankatehdas ja Pintos Oy:n naulatehdas.
Jokioisten kartano siirtyi 1871 osakeyhtiölle, jonka enemmistön osti 1907 maanviljelysneuvos Alfred Kordelin. Suomen valtio osti Jokioisten kartanon 1917, jolloin se oli edelleen yksi Suomen suurimmista tiloista ja käsitti yli 32 000 hehtaaria. Itsenäistymisen jälkeen toimeenpannun maareformin seurauksena kartanosta lohkaistiin 950 itsenäistä tilaa, yli 20 000 hehtaaria ja toisen maailmasodan jälkeen vielä yli 6000 hehtaaria.
Kartanon päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin von Willebrandin aikana 1794 ja sisustuksen osalta rakennus valmistui 1800-luvun alkuvuosina. Päärakennus peruskorjattiin 1950-luvulla, jolloin alkuperäiset taloustilat muutettiin toimistoiksi ja 1978-1980 se kunnostettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen toimitiloiksi.
Loimijokilaakson kyläastus oli vahvaa jo keskiajalla. Uuden ajan alkupuolella, 1560-luvulla Ypäjän kartanoa edeltänyt Kartanokylä mukaan lukien Varsanojan, Levän, Palikkalan ja Vaulammen kylissä oli yhteensä 33 taloa. Kylistä suurin oli Vaulampi, jossa oli 13 taloa. Myöhempiä kyliä ovat mm. Uusikylä, Somiska ja Niemi. Palikkala on esimerkki Jokioisten kartanoon kuuluneista kylistä. Taloista Vähäsuo oli Jokioisten kartanon ulkokartano ja Nissilä lampuotitila.
Further reading (as the agency lists it)
Zachris Topelius, Finland framstäldt i tekningar 1845.
Gabriel Nikander, Finländska herrgårdar under gustavianska tiden. Historisk Tidskrift för Finland 1917.
C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. 1989.
Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Helsinki 1989.
Olavi Anttila, Kartanosta kunnaksi - Jokioisten historia. Forssa 1991.
Pasi Siistonen, Jokioisten kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö. Alueiden käyttö. Ympäristöministeriö. Helsinki 1997.
Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.
Sirkka Köykkä, Eeva Stålhammar, Näin on tehty. Lounaishämäläisiä kyläkuvauksia. Virtuaalivasara-projekti 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Jokioinen manor area, located in the Loimijoki valley, represents, through its landholding, the exceptionally diverse and high-quality residential, agricultural and production building as well as park and garden design of one of the largest manors in Finland. In addition to the manor and its park, the manor area includes the production buildings of the Ferraria factory and a residential area. To the west, the manor is linked to the extensive Loimijoki valley farmland extending from Jokioinen to Ypäjä, whose long-standing settlement history is attested by medieval village sites and ancient remains.
The core of the manor area is the neoclassical, two-storey main building of the manor, surrounded by a park, built in the 1790s to designs by architects C.C. Gjörwell and Erik Palmstedt; it is one of the earliest and most significant examples of neoclassicism in Finland. The building's original interiors are well preserved, especially on the second floor.
The manor park dates back to the 17th century. At the time the main building was constructed, an extensive park was designed in the English style, and geometrically arranged walks and perennial borders were laid out in the immediate vicinity of the main building. Still in the early 20th century there were large greenhouses on the terraces. The park extends as park woodland along the Loimijoki. In the park woodland is the grave of Governor von Willebrand and his wife, with memorials.
The large stable and riding hall building with a tower was completed in 1897. The whitewashed farm buildings, the grain storehouse (1802), the dormitory Impilinna (1804) and the dining hall Murula (1808) form a continuous row on the boundary between the park and the cultivated clearing. The workshop and garage building, built in the 1920s and whitewashed, complements the uniform architectural character of the farmyard. A landmark in the area is the three-storey wooden bell-tower storehouse, moved to its present site from Humppila in 1810. During the move, a clock tower was added to it, and the clock was made by the manor blacksmith in 1811. The striking bell is a church bell cast in 1687.
The former cowshed is the only surviving one of Governor Willebrand's cattle buildings. The stall cowshed, completed at the end of the 1790s, built of brick, is the first stall cowshed in Finland and bears witness to the development of cattle husbandry that flourished in the so-called Age of Utility at the end of the 18th century. The brick-built, mansard-roofed, white-painted cowshed has been restored as a storehouse and exhibition space.
The core area of Jokioinen manor is now part of the Agricultural Research Centre, whose new buildings are located to the north of the manor area.
The former Ferraria iron factory housing area in Jugend style, on the other side of the Loimijoki, was built to a unified plan in the early 20th century.
West of Jokioinen, the fields sloping down to the Loimijoki form an extensive cultural landscape. Along the Loimijoki, on the Jokioinen Vaulampi and Ypäjä side, there is settlement in the villages of Palikkala, Levä, Vilola and Varsanoja. The settlement is concentrated on the edges of the river valley. The old village centres that received their settlement in the Middle Ages have partly dispersed, and individual buildings remain on the old village plots.
In the village of Vaulampi in Jokioinen there are representative main buildings of farms from the second half of the 19th century. On the old village site of Varsanoja in Ypäjä, the Ala-Kartano and Hoka farms have survived. The school in Varsanoja, completed in 1924, now serves as training and accommodation premises for the nearby horse college. The village centre of Levä, situated on a hillock on the southern bank of the Loimijoki, has retained its relatively compact character. In the village of Palikkala, on the old village site, the Äijälä house has survived.
History
Jokioinen manor was established in 1562, when King Erik XIV of Sweden granted Klas Kristersson Horn the fief of the Jokioinen quarter of Porta parish. Later the manor was owned, among others, by the Flemings, Jägerhorn af Spurila, the Reuterholms, the von Willebrands and the Mannerheims. In the course of its history, the manor's ownership included several villages and farms in addition to the main estate. On receiving säterivapaus in 1617, Jokioinen manor was the largest farm estate in Finland.
Jokioinen manor flourished at the turn of the 18th and 19th centuries during the ownership of Governor E.G. von Willebrand, from which period the manor's present building stock dates and when the area's industrial activity began. At the end of the 18th century, a brick factory, a brewery and a distillery operated on the manor grounds. Von Willebrand founded a weaving mill in 1796 and a crowbar forge in 1804. An iron nail factory was founded in 1875, and an iron wire factory at the turn of the century. In the early 20th century, the manor had, among others, a mill, a sawmill, a brick factory, an iron factory, and a sugar and syrup factory. The iron factories were sold in 1903 to Ab Ferraria Oy; today the Kaarjoki Oy yarn factory and the Pintos Oy nail factory operate in the factory area.
Jokioinen manor passed to a joint-stock company in 1871, the majority of which was bought in 1907 by agricultural councillor Alfred Kordelin. The Finnish state bought Jokioinen manor in 1917, when it was still one of Finland's largest estates and comprised over 32,000 hectares. As a result of the land reform carried out after independence, 950 independent holdings and over 20,000 hectares were split off from the manor, and after the Second World War a further over 6,000 hectares.
Construction of the manor's main building began during von Willebrand's time, in 1794, and the building was completed in terms of its interiors in the early years of the 19th century. The main building was thoroughly renovated in the 1950s, when the original farm premises were converted into offices, and in 1978-1980 it was restored as premises for the Agricultural Research Centre.
Village settlement in the Loimijoki valley was strong already in the Middle Ages. In the early part of the modern era, in the 1560s, the villages of Kartanokylä, which preceded Ypäjä manor, including Varsanoja, Levä, Palikkala and Vaulampi, had 33 farms in total. The largest of the villages was Vaulampi, with 13 farms. Later villages include Uusikylä, Somiska and Niemi. Palikkala is an example of the villages that belonged to Jokioinen manor. Of the farms, Vähäsuo was an outlying farm of Jokioinen manor and Nissilä was a lampuoti farm.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.