RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Keuruun vanha keskusta
Keuruu, Keski-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kirkko, kylä, liikenteenrakennus, museo, muu hallintorakennus, muu tuotantorakennus, navetta, pappila, silta
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Keuruu
- Region
- Keski-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.25559, 24.70918
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 202
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Keuruun vanhassa keskustassa on poikkeuksellisen merkittävää rakennuskantaa. Alueeseen kuuluvat mm. maalauksellinen puukirkko 1700-luvun puolivälistä, maaseudun komeimpiin lukeutuva uusgoottilainen tiilikirkko korkeine torneineen, rautatieaseman seutu sekä empirekauden kirkkoherranpappila pihapiireineen.
Keuruun puukirkko ja siihen liittyvä kirkkotarhan porttihuone kuuluvat Suomen kauneimpiin kirkkorakennuksiin. Keurusselän ja Tarhian yhdistävän Lapinsalmen läheisyyteen rakennettussa länsitornillisessa pitkäkirkossa on kolmitaitteinen kuoriseinä ja sivuilla vastakkain sijoitetut runkohuonetta matalammat kylkiäiset. Itäpäässä on kuusikulmainen sakaristo. Länsi- ja eteläovien edessä on ulkoportaiden suojaksi rakennetut avokuistit.
Kirkkosalin yhtenäinen holvaus luo sisätilaan ristikirkon vaikutelman. Interiöörin yleisilme, sisustus ja kepeät rokokoopiirteiset maalauskoristelut ovat 1700-luvun lopulta. Penkistö sekä pohjois- ja länsilehterit ovat kirkon rakentamisajalta. Rakennusmestari Matti Åkerblomin tekemä alttarilaite ja saarnastuoli sekä maalarimestari Johan Tilénin tekemä sisäseinien ja holvin maalaus, alttaritaulu sekä saarnastuolin ja lehterinkaiteiden maalaukset valmistuivat 1780-luvulla.
Valtatien 23 eteläpuolella oleva entinen Kangasmannilan kirkkoherranpappila on yksi empirekauden merkittävistä pappilarakennuksista. Julkisivujen arkkitehtonisena aiheena ovat voluutteihin päättyvät pilasterit. Pihajulkisivulla on kolme klassillisin koristeaihein elävöitettyä pylväskuistia ja puutarhan puolella kaksikerroksinen avoveranta. Pappilan rakennuskantaan lukeutuu myös mm. kookas kivinavetta.
Rautatieasema-alue sijaitsee valtatien ja Haapamäki-Jyväskylä -radan välissä. Osaksi kaksikerroksisessa koristeellisessa asemarakennuksessa on puuleikkauksin korostettu räystäsosa ja julkisivun listoituksessa on kansallisromanttisia yksityiskohtia. Asemankello on säilynyt alkuperäisellä paikallaan. Aseman asuinalueella on mm. ratamestarin talo poikkeuksellisen näyttävine verantoineen ja parvekkeineen.
Lapinsalmen itärannalla on säilynyt vanhaa hallinto- ja liikekeskustaaa 1900-luvun alkupuolelta. Rakennuskantaan kuuluu mm. sukkatehdas, omakotiasutusta, entinen Keuruun kunnantalo ja liikehuoneistoja.
Vaikka liikennejärjestelyt ovat sirpaloineet vanhan keskustan perinteisen rakenteen, on se vielä hyvin hahmotettavissa.
Historia
1630-luvulla perustetun Keuruun emäseurakunnan ensimmäiset kaksi kirkkoa sijaitsivat vanhan kirkon kiviaidalla ympäröidyn ja kahdella läpikäytävällä varustetun kirkkotarhan alueella. Vanha kirkko rakennettiin 1756-1758 välisenä aikana rakennusmestari Antti Hakolan johdolla. Uusi kuusikulmainen sakaristo lisättiin kirkon itäpäähän 1830-luvun alussa, jolloin myös ikkunat laajennettiin. Kirkko jäi pois käytöstä 1892. Täpärästi purkamiselta pelastunut kirkko kunnostettiin 1920-luvulla, jolloin myös sen maalaukset restauroitiin. Viimeisin kunnostus tehtiin 1993-1996 arkkitehti Ulla Raholan laatiman suunnitelman mukaan. Maalaukset konservoi Raimo Alakärppä.
Vuonna 1812 valmistuneen pappilan suunnitteli on turkulainen rakennusmestari Johan Sundstén. Rakennusrunkoa matalamman itäpäädyn siiven rakennutti rovasti F. H. Bergroth postinhoitaja-tyttärelleen 1870-luvulla. Puutarhan puoleinen kaksikerroksinen avoveranta tehtiin 1899 ja asetuksen vaatima tulenkestävä arkistohuone 1924 pappilan länsipäätyyn. Rakennus muutettiin 1970-luvulla lasten päiväkodiksi ja 2000-luvun alussa ravintolaksi.
Pappilan talouspihaa hallitseva 1903 rakennettu kivinavetta uudistettiin jyväskyläläisen arkkitehtitoimisto Myart OY:n tekemien suunnitelmien mukaan mm. taidemuseon käyttöön.
Arkkitehti Bruno Granholmin piirustusten mukaan tehty Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti -radan asema valmistui 1897. Sen lisäksi alueella on tavaramakasiini sekä asuinrakennuksia talousrakennuksineen. Eräissä rakennuksissa on rautatieläisarkkitehtuurista poikkeavia, paikallisesta puusepän taidosta kertovia yksityiskohtia.
Further reading (as the agency lists it)
L.A. Sillanpää, Vanhan-Ruoveden historia 2, 2. Keuruu, Multia, Mänttä, Pihlajavesi ja Ähtäri isostavihasta 1860-luvulle. Vanhan-Ruoveden historiatoimikunta 1969.
Sirkka Valanto, Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Julkaisu 11/1982.
Pirjo Pennanen, Keskisuomalaista pappila-arkkitehtuuria 1800-luvulla. Taidehistorian pro gradu tutkielma. Jyväskylä 1986.
Suojellut talot. Toim. Irma Lounatvuori. Museovirasto 1991.
Keuruun ja Pihlajaveden kirkot. Suomen kirkot 21. Toim. Marja Terttu Knapas. Museovirasto 1998.
Vanhan Keuruun maisemasuunnitelma ja Kamanan pihasuunnitelma. Mervi Hytönen/LT-Konsultit Oy 1999.
Kyrka af träd. Kyrkobyggnader under 1600- och 1700-talen i Finland, Norge och Sverige. Red. Ingrid Sjöström. Museiverket, Norsk institut for kulturminnesforskning, Riksantikvarieämbetet 2000.
Jussi Jäppinen (toim.), Viestejä maisemassa, keskisuomalainen kulttuuriympäristö. Jyväskylä 2006.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The old centre of Keuruu has exceptionally significant building stock. The area includes, among others, the picturesque wooden church from the mid-18th century, the neo-Gothic brick church with its tall towers, one of the most splendid in the countryside, the railway station area, and the Empire-period vicarage with its yards.
Keuruu wooden church and the associated churchyard gatehouse are among the most beautiful church buildings in Finland. The long church with a west tower, built near Lapinsalmi, which connects Keurusselkä and Tarhia, has a three-sided chancel wall and side aisles placed opposite each other, lower than the nave. At the east end is a hexagonal sacristy. Open porches have been built in front of the west and south doors to protect the outside steps.
The uniform vaulting of the nave creates the impression of a cross-church interior. The general appearance, furnishings and light rococo-style painted decoration of the interior date from the late 18th century. The pews and the north and west galleries date from the time the church was built. The altar fittings and pulpit made by master builder Matti Åkerblom, and the painting of the interior walls and vault, the altarpiece and the paintings on the pulpit and gallery railings by master painter Johan Tilén, were completed in the 1780s.
The former Kangasmannila vicarage, south of Main Road 23, is one of the significant parsonage buildings of the Empire period. The architectural motif of the façades is pilasters ending in volutes. The courtyard façade has three colonnades enlivened with classical decorative motifs, and on the garden side there is a two-storey open veranda. The parsonage building stock also includes, among others, a large stone cowshed.
The railway station area lies between Main Road 23 and the Haapamäki-Jyväskylä railway line. The two-storey, ornate station building is partly decorated, with eaves emphasised by carved woodwork and National Romantic details in the façade mouldings. The station bell has survived in its original place. In the station residential area there are, among others, the track master's house, with its unusually striking verandas and balconies.
On the eastern shore of Lapinsalmi, the old administrative and commercial centre from the early 20th century has survived. The building stock includes, among others, a stocking factory, detached house housing, the former Keuruu municipal hall and commercial premises.
Although traffic arrangements have fragmented the traditional structure of the old centre, it is still very easy to make out.
History
The first two churches of the Keuru mother parish, founded in the 1630s, stood in the churchyard of the old church, which was enclosed by a stone wall and had two passageways. The old church was built during 1756-1758 under master builder Antti Hakola. A new hexagonal sacristy was added to the east end of the church in the early 1830s, when the windows were also enlarged. The church went out of use in 1892. Narrowly saved from demolition, the church was restored in the 1920s, when its paintings were also restored. The most recent restoration was carried out in 1993-1996 according to a plan drawn up by architect Ulla Raholа. The paintings were conserved by Raimo Alakärppä.
The parsonage, completed in 1812, was designed by Turku master builder Johan Sundstén. The wing at the east end, lower than the main body of the building, was built in the 1870s by rural dean F. H. Bergroth for his daughter, a postmistress. The two-storey open veranda on the garden side was built in 1899, and the fire-resistant archive room required by regulation was added at the west end of the parsonage in 1924. The building was converted into a children's day nursery in the 1970s and into a restaurant in the early 2000s.
The stone cowshed built in 1903, which dominates the parsonage's service yard, was renovated according to plans by the Jyväskylä-based architectural firm Myart OY, for use among other things as an art museum.
The station on the Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti line, built to drawings by architect Bruno Granholm, was completed in 1897. In addition, the area contains a goods storehouse and residential buildings with their outbuildings. Some of the buildings have details that differ from railway architecture and reflect local carpentry skill.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.