RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Turunmaan rannikon kalkkilouhokset ja Paraisten kalkkitehdas (Kalkbrott vid Åbolands kust och Pargas kalkfabrik)
Kemiönsaari, Parainen, Salo (Kimitoön Pargas Salo), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- louhos, muinaisjäännös, muu hallintorakennus, muu teollisuusrakennus, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipalities
- Kemiönsaari, Parainen, Salo (Kimitoön Pargas Salo)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.28979, 22.28872
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1799
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Paraisten kalkkitehtaan alue Länsi-Turunmaalla sekä Kemiönsaaren Vestlaxin ja Salon Förbyn kalkkilouhokset kuvastavat alueella vuosisatoja jatkunutta kalkinlouhinnan ja -tuotannon perinnettä. Paraisten kalkki on ollut maamme tärkeimpiä sementtitehtaita ja edustaa Etelä-Suomeen keskittynyttä, tekniseltä kehitykseltään jatkuvasti muuttunutta ja mittakaavaltaan kasvanutta 1900-luvun rakennusaineteollisuutta.
Paraisten teollisuusalue käsittää suuren määrän eri-ikäisiä teollisuus- ja tehdasrakennuksia sekä niiden lisäksi vanhoja asuinrakennusryhmiä, jotka koostuvat pääosin hirsisistä, 1800-luvulla rakennetuista päärakennuksista ja niiden ulkorakennuksista. Paraisten teollisuusalueeseen kuuluu useita merkittäviä avolouhoksia. Alueella on pohjoismaiden suurin, yli sata metriä syvä ja 65 hehtaaria laaja Skräbböle-Limbergin avolouhos. Avolouhoksen partaalla on useasta hirsisestä 1800-luvun työväenrakennuksesta koostuva, kalkki- ja sementtiteollisuuden toimintaa esittelevä Paraisten teollisuusmuseo sekä työväentalo. Teollisuuskokonaisuuteen sisältyy eri-ikäisten tuotantolaitosten lisäksi mm. kaksikerroksinen klassistinen hallintorakennus. Vanhimpia louhoksia on Simonbyn avolouhos, jossa kalkin louhinta on jatkunut keskiajalta saakka.
Vestlaxin vanhat louhokset, joista on louhittu kalkkia 1500-luvulta lähtien niin kalkinpolttoa kuin kivenhakkuuta varten, muodostavat huomattavan nähtävyyden. Stenholmenilla on ollut avolouhoksen lisäksi suuri kalkinpolttouuni. Satamapaikkaan liittyy myös sahateollisuuden muistoja.
Förbyn kalkkilouhos ja -tehdas sijaitsevat Isossaluodossa, jossa on noin 500 metriä pitkä kalkkikiviesiintymä. Förbyn louhos on perustettu 1881 ja alueella on säilynyt jyrkkäreunaisten avolouhosten lisäksi kaivostorni.
Historia
Turunmaan rannikkoalueen runsaat kalkkiesiintymät mahdollistivat vuosisatojen ajan kalkinpolton talonpoikien sivuelinkeinona. Höyrykoneiden keksiminen teki elinkeinosta kannattavan. Talonpoika Otto Moberg laajensi Paraisten kalkintuotannon teolliseen mittakaavaan perustamalla 1898 Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiön liikekumppaniensa kanssa. Paraisille rakennettiin 1800-luvun loppupuolella useita uudentyyppisiä sylinteriuuneja, joista ensimmäisiä oli Simonbyhyn 1880-luvulla rakennettu uuni. Kalkkivuori Oy alkoi 1900-luvun alussa myydä toistenkin tuottajien kalkkia ja avasi yhteydet Venäjälle. Yhtiö hankki omistukseensa lähes kaikki Paraisten kalkkiesiintymät.
Varsinainen kalkin suurtuotanto alkoi, kun Paraisilla ryhdyttiin käyttämään teknisesti uudenlaista kehäuunia 1905. Suomen ensimmäinen sementtitehdas valmistui Paraisille 1914. Kalkkivuori Oy laajeni sotien jälkeen suurteollisuudeksi ja rakennusalan kehittyessä Paraisten kalkki laajensi tuotevalikoimaansa muoviteollisuuden ja kevyen metalliteollisuuden aloille sekä muutti 1979 nimensä Partek Oy:ksi. Partek luopui 1990-luvulla rakennusainetuotteista, jotka siihen asti olivat olleet sen liiketoiminnan kivijalka ja alkoi valmistaa maa- ja metsätalouden työkoneita. Partekin kalkkikiviyhtiö Nordkalkin pääkonttori ja louhos toimivat edelleen Paraisilla.
Paraisten lisäksi useissa rannikon kylissä oli harjoitettu talonpoikaista kalkinpolttoa. Kemiönsaaren (ent. Kemiön) kalkkilouhokset on tehnyt tunnetuksi kivenhakkaaja Antonius Timmermannin kiviveistämö. Timmermann työskenteli 1580-luvulla Vestlaxin Stenholmenilla. Aina 1880-luvun alkuun asti kalkkia poltettiin suurissa kalkkimiiluissa. Satama palveli kalkin myyntiä ja kuljetusta. Vestlaxin kalkkia poltettiin uuneissa vielä 1900-luvulla. Kalkin louhinta loppui Vestlaxissa 1950-luvun alussa. Salon (ent. Särkisalon) kalkkia hyödynnettiin jo keskiajalla; Krakanäsin kalkkilouhos mainittiin jo 1329 Turun tuomiokirkon yhteydessä. Förbyn kalkkikivilouhos perustettiin 1881 ja sen kalkkikivikaivos ja -tehdas uusittiin 1955.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Pargas kalkfabriksområde i västra Åboland och kalkbrotten i Vestlax på Kimito och Förby i Finby reflekterar traditioner inom kalkbrott och kalkproduktion som pågått i århundraden.
Pargas kalk har varit en av de viktigaste cementfabrikerna i vårt land och representerar den till södra Finland koncentrerade byggmaterialindustrin som till sin tekniska utveckling och sitt omfång vuxit under 1900-talet.
Industriområdet i Pargas omfattar en stor mängd industri- och fabriksbyggnader av olika åldrar och kvalitet samt av gamla bostadshusgrupper av stockvirke uppförda under 1800-talet samt av uthusbyggnader till dessa. Pargas industriområde innehåller flera betydelsefulla dagbrott. Ett av dessa är Limbergs – Skräbböles dagbrott som är Nordens största dagbrott och över hundra meter djupt samt omfattar 65 hektar. Intill dagbrottet finns Pargas industrimuseum samt Folkets hus där kalk- och cementindustrins verksamhet presenteras i flera stockbyggda arbetarbyggnader från 1800-talet. I industrikomplexet ingår utöver produktionsanstalter av olika ålder bl.a. en tvåvånings administrationsbyggnad i klassicistisk stil. Ett av de äldsta kalkbrotten är Simonby kalkgruva där man har brutit kalk ända sedan medeltiden.
I Vestlax har man brutit kalk sedan 1500-talet, såväl för kalkbränning som för stenhuggning. Schakten bildar en anmärkningsvärd sevärdhet. På Stenholmen har utöver ett dagbrott funnits en stor kalkugn. I anslutning till hamnplatsen finns även reminiscenser från sågindustrins tid.
Förby kalkbrott och kalkfabrik är belägna i Isoluoto i Finby där man funnit ett ca 500 meter långt kalkstensfynd. Förby kalkbrott grundades 1881 och på området finns kvar utöver dagbrottet med sina branta kanter dessutom ett gruvtorn.
Historia (på svenska)
Genom de rika kalkfyndigheterna i Åbolands kustområden har bondebefolkningen under århundraden kunnat idka kalkbränning som en binäring. Uppfinningen av ångmaskinerna gjorde näringen lönande. Bonden Otto Moberg utvidgade kalkproduktionen i Pargas till en storskalig industri genom att tillsammans med sina affärspartner grunda Pargas Kalkberg Aktiebolag år 1898. Under slutet av 1800-talet byggdes flera nya typer av cylinderugnar i Pargas, av vilka den i Simonby på 1880-talet uppförda ugnen tillhör de tidigaste. I början av 1900-talet började Kalkberg Ab sälja även andra producenters kalk och öppnade handelskontakter till Ryssland. Bolaget köpte upp nästan samtliga kalkfyndigheter i Pargas.
Den egentliga produktionen i stor skala inleddes 1905 då man i Pargas började använda den nya tekniskt avancerade ringugnen. Finlands första cementfabrik färdigställdes 1914 i Pargas. Efter kriget växte Kalkberg Ab till en storindustri och då byggnadsbranschen expanderade utvidgade Pargas kalk sitt produktsortiment till att omfatta även plastindustri och lätt metallindustri. Bolaget bytte slutligen sitt namn till Partek Ab år 1979. Partek övergav produktionen av byggnadsmaterial på 1990-talet. Till dess hade detta varit grunden för bolagets företagsverksamhet. Därefter började Partek tillverka maskiner för jord- och skogsbruk. Parteks kalkstensbolag Nordkalks huvudkontor och kalkbrott verkar fortsättningsvis i Pargas.
Utöver i Pargas har bondeklassen idkat kalkbränning också i flera andra kustbyar. Kalkgruvorna i Kimito har blivit berömda genom stenhuggaren Antonius Timmermans stenhuggeri. Timmerman arbetade under 1580-talet på Stenholmen i Vestlax. Ända fram till början av 1880-talet brändes kalk i stora kalkmilor. Hamnen tjänade försäljningen och transporten av kalken. Kalken i Vestlax har bränts i kalkugnarna ända fram till 1900-talet. Kalkbrytningen i Vestlax upphörde i början av 1950-talet. I Förby i Finby utnyttjades kalk redan på medeltiden. Krakanäs kalkbrott nämndes redan 1329 i anslutning till Åbo domkyrka. Förby kalkstensbrott grundades 1881 och dess kalkstensgruva och kalkfabrik förnyades 1955.
Further reading (as the agency lists it)
Jonathan Reuter, Industrisamhällen på landsbygden. Det svenska Finland, Förra delen. Helsingfors 1919.
Per Nyström, Paraisten kalkkivuori Osakeyhtiö 1898-1948. Helsinki 1951.
R. Alanko, Förbyn kalkkiteollisuus. Vuoriteollisuus - Bergshanteringen 16. 1958.
Birger Häggblom, Teollinen toiminta. Helge Granholm - Birger Häggblom, Särkisalon pitäjän historia. 1969.
Kari Suistoranta, Paraisten historia. Paraisten kaupunki. 1985.
Kari Suistoranta ja Heikki Asplund, Kemiön suurpitäjän historia I. Sagalundin museon kuntayhtymä 1997.
Kerstin Smeds, Läpi valkean kiven - Partekin historia. Partek Oy. 1998.
Antti Kuusterä (toim.), Suuryritys ja sen muodonmuutos. Partekin satavuotinen historia. Partek Oy Ab. Helsinki 2002.
Särkisalon kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Paraisten kalkkitehdas area in Länsi-Turunmaa, together with the Vestlax limestone quarries in Kemiönsaari and the Förby limestone quarries in Salo, reflects the centuries-long tradition of limestone quarrying and production in the area. Paraisten kalkki has been one of the most important cement factories in our country and represents the 20th-century building materials industry concentrated in Southern Finland, which continuously changed in technical development and grew in scale.
The Paraisten industrial area comprises a large number of industrial and factory buildings of various ages, as well as older groups of residential buildings, consisting mainly of log main buildings built in the 19th century and their outbuildings. The Paraisten industrial area includes several significant open-pit quarries. The area contains the largest open-pit quarry in the Nordic countries, the Skräbböle-Limberg open-pit quarry, more than one hundred metres deep and 65 hectares in extent. On the rim of the open-pit quarry is the Paraisten teollisuusmuseo, consisting of several log workers' buildings from the 19th century and presenting the activities of the lime and cement industry, as well as a workers' hall. In addition to production facilities of various ages, the industrial complex includes, among other things, a two-storey classicist administration building. The oldest quarries include the Simonby open-pit quarry, where limestone extraction has continued since the Middle Ages.
The old quarries at Vestlax, from which limestone has been quarried since the 16th century for both lime burning and stone cutting, form a notable sight. At Stenholmen there was, in addition to the open-pit quarry, a large lime kiln. The harbour site also has memories of the sawmill industry.
The Förby limestone quarry and factory are located on Isossaluoto, where there is a limestone deposit about 500 metres long. The Förby quarry was established in 1881, and in addition to steep-sided open-pit quarries, a mine tower has survived in the area.
History
The abundant limestone deposits of the Turunmaa coastal area made lime burning possible as a sideline occupation for farmers for centuries. The invention of the steam engine made the trade profitable. Farmer Otto Moberg expanded lime production in Parainen to industrial scale by founding Paraisten Kalkkivuori Osakeyhtiö in 1898 together with his business partners. Several new-type cylinder kilns were built in Parainen in the latter part of the 19th century; one of the first was the kiln built at Simonby in the 1880s. Kalkkivuori Oy began selling lime produced by other producers as well at the beginning of the 20th century and opened connections to Russia. The company acquired almost all of the limestone deposits in Parainen.
Actual mass production of lime began when a technically new ring kiln began to be used in Parainen in 1905. Finland's first cement factory was completed in Parainen in 1914. Kalkkivuori Oy grew into a major industrial enterprise after the wars, and as the construction industry developed, Parainen lime expanded its product range into the plastics and light metal industries and in 1979 changed its name to Partek Oy. In the 1990s Partek gave up building material products, which until then had been the foundation of its business, and began manufacturing agricultural and forestry machinery. The head office and quarry of Partek's limestone company Nordkalk still operate in Parainen.
Besides Parainen, farmers' lime burning had been practised in several coastal villages. The limestone quarries of Kemiönsaari (formerly Kemiö) were made known by the stone workshop of the stonemason Antonius Timmermann. Timmermann worked at Stenholmen in Vestlax in the 1580s. Until the early 1880s lime was burned in large lime clamps. The harbour served lime sales and transport. Lime was still burned in kilns in Vestlax in the 20th century. Lime quarrying ended in Vestlax in the early 1950s. Lime from Salo (formerly Särkisalo) was already used in the Middle Ages; the Krakanäs limestone quarry was already mentioned in 1329 in connection with Turun tuomiokirkko. The Förby limestone quarry was established in 1881, and its limestone pit and factory were renewed in 1955.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.