RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Isonkyrön vanha ja uusi kirkko
Isokyrö, Etelä-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kirkko, museo, pappila
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Isokyrö
- Region
- Etelä-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.00375, 22.31748
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1615
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kyrönjokivarteen rakennettu Isonkyrön kirkko on yksi Pohjanmaan seitsemästä keskiaikaisesta kivikirkosta. Isonkyrön kirkko on säilynyt keskiaikaisessa muodossaan yksilaivaisena ja tynnyriholvin kattamana. Kirkon erityispiirteenä on sen 1560-luvulla tehdyt Raamatun kuvituksen tapaan toimivat seinämaalaukset. Kyrönjoen toisella rannalla sijaitsee Isonkyrön uusi tiilikirkko 1870-luvulta.
Kyrönjoki sekä sen varteen sijoittuneet keskiaikainen kivikirkko, vanhat viljamakasiinit, pappila, ulkomuseoalue sekä kirkon edustan viljapelto hallitsevat Isonkyrön kirkonkylän kulttuurimaisemaa. Pyhälle Laurentiukselle omistetun yksilaivaisen kivikirkon tiilestä rakennettu sakaristo on runkohuonetta vanhempi. Kirkon itä- ja länsipäätyjen tiilipäädyt on purettu 1820. Profiloitu länsiportaali ja sen yläpuolella oleva pyöröikkuna ovat alkuperäiset, muut ikkunat on laajennettu 1700-luvun alussa. Asehuone on myöhemmin korotettu. Kirkkosalin nykyinen kaareva lautaholvi on keskiaikaisen perinteen mukainen vuodelta 1710. Seiniä kolmessa vyöhykkeessä kiertävät raamatullisten kohtausten kuvaukset 1500-luvulta uskonpuhdistuksen jälkeen luovat tilaan kuvakudosten peittämän renessanssiajan juhlasalin tunnelmaa. Kirkkosalin 1770-luvun alussa uusitusta rokokootyylisestä sisustuksesta ovat säilyneet ilmajokelaisen puuseppä Abraham Runströmin tekemät ja vaasalaisen Johan Almin maalaamat saarnastuoli ja alttarilaite. Kirkossa on joukko keskiaikaisia puuveistoksia. Tunnetuin 1400-luvun veistoksista esittää Pyhää Henrikiä, muut kaksi Neitsyt Mariaa ja Ristiinnaulittua. Kaksi rekonstruoitua alttarikaappia on 1500-luvun vaihteesta, kuten myös Pyhä Yrjänä lohikäärmeineen.
Kirkon kaakkoispuolella jokivarressa on Isonkyrön kirkkoherranpappila Mariedal. Klassistisvaikutteinen pappila on rakennettu 1848. Kirkon viereen 1928 pappilan pihapiiristä siirretty vanha pitäjäntupa on toiminut mm. seurakuntatalona. Kotiseutumuseossa kirkon länsipuolella on kaksi pohjalaistaloa talousrakennuksineen ryhmitelty perinteiseksi pihapiiriksi, joka esittelee alueensa 1700-1800 -lukujen talonpoikaiselämää. Vuonna 1949 perustetun museon alueelle on siirretty 13 rakennusta, joihin kuuluvat myös kirkon eteläpuolella tien vartta reunustavat kaksi viljamakasiinia 1700-luvulta.
Isonkyrön uusi kirkko kohoaa osin avoimien viljelymaisemien ympäröimänä metsäisellä mäellä. Matkan päähän Kyrönjoesta, Palon kylään punatiilestä rakennettu uusgoottilainen kirkko on muodoltaan tornillinen ristikirkko. Ristivarsien sisäkulmat ovat viistetyt ja ristikeskuksessa on matala lyhtytorni. Pyörökaariset ikkunat on sijoitettu kahteen tasoon. Uuden kirkon itäpuolella on punatiilinen siunauskappeli kirkon rakentamisajalta ja 1896 perustettu hautausmaa arkkitehti Matti Visannin suunittelemine sankarihautoineen.
Isonkyrön vanha ja uusi kirkko sijaitsevat valtakunnallisesti arvokkaalla Kyrönjokilaakson maisema-alueella, joka on luokiteltu yhdeksi Suomen kansallismaisemista.
Historia
Kyrönjokilaaksossa oli voimakas asutuskausi 1400-luvulta aina 1500-luvun loppupuolelle, ja Isokyrö oli keskiaikaisen Pohjankyrön suurpitäjän hallintokeskus. Isokyrö tuli pitäjän nimeksi 1553.
Isonkyrön myöhäiskeskiajalla rakennettua kivikirkkoa edelsi samalla paikalla Kyrönjokivarressa sijainnut puukirkko. Kivikirkon sakaristo rakennettiin puukirkon viereen. Kirkon holvaus jäi kesken uskonpuhdistuksen aikana. Seinämaalaukset kirkkoon teetti 1560-luvulla omalla kustannuksellaan "Kyrön kirkkoruhtinas"rovasti Jaakko Geet. Vuonna 1666 silloisen kirkkoherra Isak Brennerin aikana maalaukset peitettiin kalkkilaastilla.
1700-luvun korjauksissa kirkon ikkunat suurennettiin 1707, lehteri rakennettiin 1753 ja kirkon kiinteä sisustus uusittiin rokokoon hengessä 1770-1771. Keskiaikainen kirkko jäi pois käytöstä kun seurakunnan uusi kirkko valmistui. Kirkkotarhassa ollut Matti Hongan johdolla 1773 rakennettu tapuli purettiin 1881. Kirkkosalin vuonna 1666 kalkitut maalaukset paljastettiin 1885, jolloin kiinteästä sisustuksesta purettiin lehteri ja penkit. Maalaukset restauroitiin ensimmäisen kerran 1926-1927 ja tällöin kirkkoon tehtiin uudet penkit.
Isonkyrön pitäjänkokous päätti 1843 vanhan kirkon korjaamisen ja laajentamisen sijaan rakentaa uuden kirkon, ja 1864 kirkonkokous päätti toteuttaa rakentamisen. Uusi kirkko rakennettiin 1874-1877. Kirkon suunnitelleet arkkitehdit C. A. Setterberg ja E. B. Lohrmann perustivat suunnitelmansa arkkitehti C. Th. Chiewitzin aiempiin piirustuksiin. Kirkko peruskorjattiin 1956.
Uuden kirkon viereen valmistui 1878 siunauskappeli, jonka on tidennäköisesti kirkon rakennustöitä johtaneen vaasalaisen rakennusmestarin suunnittelema. hautausmaa vihittiin käyttöön 1896. Siunauskappelin vieressä on 1918 perustettu, arkkitehti Matti Visannin suunnittelema sankarihauta-alue, jonne on haudattu yli 200 sankarivainajaa. Muistomerkkinä oleva Kyrön karhu ja punagraniittiset hautaristit ovat myös Visannin suunnittelemat.
Further reading (as the agency lists it)
C.F. Meinander, Etelä-Pohjanmaan historia I. Etelä-Pohjanmaan historiatoimikunta. Helsinki 1950.
Riitta Pylkkänen, Isonkyrön vanha kirkko. Isonkyrön seurakunta 1954.
Jussi Salo, Isonkyrön uusi kirkko. Isonkyrön seurakunta 1977.
Mereth Lindgren, Att lära och pryda. Om efterreformatoriska kyrkmålningar i Sverige cirka 1530-1630. Stockholm 1983.
Tove Riska, Isonkyrön kirkon maalaukset. Ars. Suomen taide 1. 1987.
Matti Salomäki, Vaasan läänin vanhat pappilat 1700-luvulta 1920-luvulle. Vaasan lääninhallituksen julkaisusarja 1994:11.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
Isonkyrön seurakunnan www-sivut, http://www.isonkyronsrk.fi/ (22.5.2009).
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Isonkyrö Church, built along the Kyrönjoki river, is one of the seven medieval stone churches of Ostrobothnia. Isonkyrö Church has remained in its medieval form as a single-nave church covered by a barrel vault. The church's special feature is its wall paintings from the 1560s, which function like illustrations of the Bible. On the other bank of the Kyrönjoki river stands the new brick church of Isonkyrö, from the 1870s.
The Kyrönjoki river, together with the medieval stone church sited along it, the old grain storehouses, the parsonage, the open-air museum area and the grain field in front of the church, dominate the cultural landscape of the Isonkyrö church village. The brick sacristy of the single-nave stone church, dedicated to Saint Laurentius, is older than the runkohuone. The brick gables of the church's east and west ends were demolished in 1820. The moulded west portal and the round window above it are original; the other windows were enlarged at the beginning of the 18th century. The armoury was raised later. The present curved board vault of the nave, in keeping with medieval tradition, dates from 1710. Depictions of biblical scenes from the 16th century, after the Reformation, run around the walls in three zones, creating in the space the atmosphere of a Renaissance-era festive hall covered with tapestries. Surviving from the rococo-style interior of the nave, renewed at the beginning of the 1770s, are the pulpit and altar fittings made by Abraham Runström, a carpenter from Ilmajoki, and painted by Johan Alm of Vaasa. The church contains a number of medieval wooden sculptures. The best known of the 15th-century sculptures depicts Saint Henry; the other two depict the Virgin Mary and the Crucified Christ. Two reconstructed altar cabinets date from the turn of the 16th century, as does Saint Yrjänä with his dragon.
On the south-eastern side of the church, on the riverbank, stands Isonkyrö vicarage Mariedal. The parsonage, with Classicist influences, was built in 1848. The old parish hall, moved next to the church in 1928 from the parsonage yard, has served, among other uses, as a parish centre. In the local heritage museum on the west side of the church, two pohjalaistalo houses together with their outbuildings are grouped into a traditional yard, which presents the peasant life of the area in the 1700-1800s. Thirteen buildings have been moved to the grounds of the museum, founded in 1949. They include two grain storehouses from the 18th century, which line the road on the south side of the church.
The new Isonkyrö church rises on a wooded hill, partly surrounded by open farmland. At a distance from the Kyrönjoki river, in the village of Palo, the neo-Gothic church built of red brick is, in plan, a cruciform church with a tower. The inner corners of the transept arms are chamfered, and at the crossing there is a low lantern tower. The round-arched windows are arranged on two levels. On the east side of the new church stand a red brick blessing chapel from the church's construction period and a cemetery established in 1896, with heroes' graves designed by architect Matti Visanni.
The old and new Isonkyrö churches are situated in the nationally valuable Kyrönjokilaakso landscape area, which has been classified as one of the national landscapes of Finland.
History
The Kyrönjoki valley saw a strong period of settlement from the 15th century until the late 16th century, and Isokyrö was the administrative centre of the medieval Pohjankyrö great parish. Isokyrö became the name of the parish in 1553.
The stone church of Isonkyrö, built in the late Middle Ages, was preceded on the same site by a wooden church on the bank of the Kyrönjoki. The sacristy of the stone church was built next to the wooden church. The vaulting of the church was left unfinished during the Reformation. In the 1560s, the rural dean Jaakko Geet, "Kyrön kirkkoruhtinas", commissioned wall paintings for the church at his own expense. In 1666, during the time of the then vicar Isak Brenner, the paintings were covered with lime plaster.
In the 18th-century repairs, the church windows were enlarged in 1707, the gallery was built in 1753, and the church's fixed interior was renewed in the Rococo spirit in 1770-1771. The medieval church went out of use when the parish's new church was completed. The bell tower built in 1773 in the churchyard under the direction of Matti Honka was demolished in 1881. The church nave paintings, whitewashed in 1666, were uncovered in 1885, when the gallery and pews were removed from the fixed interior. The paintings were restored for the first time in 1926-1927, and new pews were then installed in the church.
The Isonkyrö parish meeting decided in 1843 to build a new church instead of repairing and extending the old one, and in 1864 the church assembly decided to carry out the construction. The new church was built in 1874-1877. The architects who designed the church, C. A. Setterberg and E. B. Lohrmann, based their plans on earlier drawings by architect C. Th. Chiewitz. The church was renovated in 1956.
A mortuary chapel was completed next to the new church in 1878. It was probably designed by the master builder from Vaasa who led the church construction work. The cemetery was consecrated for use in 1896. Next to the mortuary chapel is the heroes' grave area, established in 1918 and designed by architect Matti Visanti, where more than 200 fallen heroes are buried. The Kyrön karhu monument and the red granite grave crosses are also designed by Visanti.
Nearby in the register
- Perttilänmäki ja Napuen taistelutannerValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö2 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.