RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Huovintie
Harjavalta, Kokemäki, Koski Tl, Loimaa, Marttila, Nakkila, Oripää, Säkylä, Ulvila, Useita maakuntia, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- muinaisjäännös, talonpoikaistalo, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema, metsämaisema
- Municipalities
- Harjavalta, Kokemäki, Koski Tl, Loimaa, Marttila, Nakkila, Oripää, Säkylä, Ulvila
- Region
- Useita maakuntia
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.69253, 23.15404
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1597
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Huovintie on keskiajan huomattavimpiin kuulunut tie, joka yhdisti Kokemäenjoen suun kauppa- ja asutusalueen sisempään Euran-Säkylän-Köyliön asutusalueeseen ja Varsinais-Suomen jokiasutuksen latvoihin. Tien vesistöä ja harjujaksoa seuraava linjaus edustaa vanhinta, jo esihistorialliselta ajalta periytyvää linjausta.
Huovintie on nimenä kansanomainen, eikä sen rajaukselle ole olemassa virallista määritettä. Huovintieksi kutsuttu tie oli osa keskiaikaista Turku-Ulvila-Pohjanmaa maantietä. Turun suunnasta tiestä on käytetty lisäksi Varkaantie -nimitystä. Köyliössä Huovintien linjaukseen liittyy Pyhän Henrikin tie -niminen pyhiinvaellusreitti.
Huovintie oli osa keskiaikaista yleistä maantieverkkoa, joka yhdisti Varsinais-Suomen ja Satakunnan hallintokeskuksia, kaupunkeja ja kauppapaikkoja. Keskiaikaisesta Huovintiestä eroaa Köyliössä Pyhän Henrikin tienä tunnettu keskiaikainen pyhiinvaellusreitti ja Oripäässä Varkaantienä tunnettu ja Turkuun vievä tieosuus. Koskella yhtenäisen harjujakson päätepisteessä Huovintie liittyy Paimionjokea seuraavaan Hämeen Härkätiehen. Harjavallan Torttilassa Huovintiestä erkanee lisäksi tielinjaus, joka seuraa Kokemäenjokea Ylä-Satakuntaan, josta tie jatkui vielä Kyrönkankaantienä ja Ylisenä Viipurintienä. Kokemäenjoella tien varrella oli jo keskiajalla merkittävä kyläasutus ja Ulvilan kaupungin lisäksi Teljän kauppapaikka sekä hallinnollisena keskuksena Kokemäenkartano.
Ulvilan kirkolta Huovintie seuraa Kokemäenjoen vartta aina Harjavallan Lammaistenkoskelle ja Torttilaan, josta alkaa Kokemäen, Köyliön, Säkylän, Oripään, Loimaan ja Marttilan kuntien läpi kulkeva pitkä harjujen ja kankaiden muodostama vedenjakajakannas, joka päättyy Koski Tl:n länsiosaan. Lammaistenkosken pohjoispuolella hiekka- ja moreenipohjainen kangas jatkuu Kokemäenjoen suuntaisesti aina Porin Yyteriin saakka.
Kokemäenjoelta lähdettäessä asumattomien kankaiden ketjun Harjavallanvuori-Järilänvuori-Koomankangas katkaisee vasta Köyliöjärven itärannan kylä- ja peltomaisema, jonka halki Huovintie kulkee. Tien varrelle jäävät vanhat kylät, Järvenpää-Lähteenkylä-Korvenkylä-Tuohiniemi-Yttilä-Karhia-Kankaanpää muodostavat Köyliöjärven valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen.
Köyliöjärven jälkeen tie kääntyy jälleen pääosin asumattomille kankaille, Säkylänharju-Virttaankangas-Oripäänkangas-Krekilänkangas-Haarukankangas, päättyen Hevonlinnakukkulan jälkeen Koski TL:n Urmaankulman kylänosassa Hämeen Härkätiehen. Urmaankulman rivikylä on harvinaisen hyvin säilynyt kokonaisuus umpinaisine pihapiireineen.
Kokemäenjoen varrella tielinjaukseen ja tiehen on vaikuttanut paikoin taajamien ja tieliikenteen kasvu. Huovintien linjaus vastaa pääosin 1760-luvun tilannetta, joskin vanhempien lähdetietojen perusteella tien keskiaikaiseen linjaukseen tuli muutoksia vasta 1700-luvun loppupuolella. Linjausmuutokset keskittyivät vesistöjen ja asutuksen yhteyteen mm. Köyliöjärvellä tien siirto länsirannalle ja Ulvilassa ns. Friitalan oikaisu. Pienempiä oikaisuja on tehty mm. Nakkilassa joen rannan sortumisen, tieliikenteen ja rautatien vaatimuksesta. Harjavallassa tie on osittain kadonnut taajama- ja teollisuusalueen alle.
Kokemäen ja Kosken välisellä harvaanasutulla harju- ja kangasalueilla tie ja sen linjaus on paremmin säilynyt, joskin siellä maisemaa ovat muokanneet lukuisat soranotot. Polkurikkaalla Säkylänharjulla tien linjaus on paikoin epävarma. Oripään ja Koski Tl:n välinen tieosuus jäi vähemmälle käytölle jo varhain, joten nykyinen tie on säilynyt suurelta osin pienimuotoisena hiekkatienä.
Historia
Huovintien kangasharjulla kulkeva osa on ollut käytössä jo esihistoriallisen ajan kauppa- ja eräretkillä. Tämä helppokulkuiseen harjumaastoon syntynyt reitti palveli ensisijaisesti kaukoyhteyksiä. Huovintien alkuperäinen päätepiste ja risteysasema oli Kokemäenjoen Lammaistenkoski, jonne harjuja seuraava reitti luontevasti päättyi. Harjumaasto oli pääasiassa asumatonta, mutta vesistöjen, Kokemäenjoen ja Köyliöjärven rannat asutettiin jo rautakaudella ja varhaiskeskiajalla ranta-alueille muodostuivat jo ensimmäiset kylät ja kauppapaikat. Ulvila sai kaupunkioikeudet 1365.
Keskiajalla Huovintie alkoi Ulvilan kaupungista Kokemäenjoen suulta. Kaupungin jälkeen tie siirtyi Halstilassa toiselle puolelle jokea. Ylityspaikasta on mainintoja keskiajalta ja 1600-luvulla paikalla oli lauttayhteys. Huovintie erkani jokivarresta Harjavallan Lammaistenkoskella, joka oli keskiajalla merkittävä kalastus- ja markkinapaikka. Joki oli myös purjehduskelpoinen koskelle saakka. Huovintien varrella Turun piispoilla oli omistuksessa useita tiloja mm. Köyliönkartano ja Lammaistenkosken tilat.
Aina 1670-luvulle saakka Oripään ja Virttaan kautta kulkenut Huovintie oli osa tieyhteyttä Turusta Pohjanmaalle. Kaukoreittinä Huovintien merkitys oli laajimmillaan keskiajalla. Turun ja Pohjanmaan välinen postilinja, Turku-Oripää-Harjavalta-Huittinen-Tyrvää-Kyrönkankaantie, perustettiin 1640-luvulla.
Pohjanmaan rantatien valmistuminen ja postilinjan siirtyminen rantatielle 1680-luvulla johtivat Huovintien muuttumisen paikallistieksi. Asutuksen kasvu lisäsi paikallisteitä 1700- ja 1800-luvun aikana, jolloin ylhäällä harjulla kulkenut tie jäi yhä vähemmälle käytölle. Köyliönjärvellä maantie vaihtui itärannalta länsipuolelle, ja 1900-luvun alkuun tultaessa myös asutuksen painopiste seurasi uudempaa linjausta. Kokemäenjoen ja Köyliöjärven rantaosuuksilla pieniä tienoikaisuja tehtiin 1700-luvun loppupuolelta alkaen tieliikenteen tarpeen mukaan. 1900-luvulla tien maisemaan on vaikuttanut lisääntynyt soranotto harjuista.
Tien oikaisuja Huovin tiellä tehtiin vähän ja ne säilyivät osana paikallista tieverkkoa. 1950-luvulla rakennettiin uudet kaupunkeja yhdistävät ja kaukoliikennettä palvelevat valtatiet.
Lounais-Suomesta tunnetaan useita tietoja ns. Huovinteistä. Tiet ovat nimenneet tien varren asukkaat ja nimi on säilynyt kansanperinteessä. Virallisissa asiakirjoissa tiet nimettiin tavallisesti liikkumissuunnan mukaisesti. Huovinteiden tausta liittynee huoveihin ts. teitä, joita hallinto käytti yhteyksiinsä. Myöhemmin sana huovi kytkeytyi myös 1680-luvulta alkaen perustettuihin ratsutiloihin. Satakunnasta Varsinais-Suomeen vieneellä Huovintiellä oli merkitystä myös Turun piispoille ja heidän omistuksilleen mm. Kokemäenjoen Lammaistenkoskella. Kokemäenjoelta TL Koskelle johtaneen Huovintien miellettiin 1700-luvulla jatkuneen aina Uudellemaalle asti. 1900-luvulla Huovintiellä on tarkoitettu Turusta Oripään ja Köyliön kautta Ulvilaan vienyttä tietä. Tästä tiestä on käytetty myös Varkaantie -nimitystä.
Köyliöjärvellä Huovintie on osa valtakunnallisesti merkittävää Köyliönjärven kulttuurimaisemat -maisema-aluetta.
Further reading (as the agency lists it)
Väino Wallin, Suomen maantiet Ruotsin vallan aikana. 1892.
Kulttuurihistorialliset kohteet Satakunnassa. Satakunnan seutukaavaliitto 1979. A:120.
Matti Vakkilainen, Vanhoilla valtateillä. Kruununteiden ja kansanpolkujen vuosisataisia vaiheita. Helsinki 1982.
Tapio Salminen, Huovintie Satakunnassa. Oripään ja Ulvilan välisen keskiaikaisen maantien linjaus ja sen muutokset uudella ajalla. Tiemuseon raportteja 4/1993.
Risto Känsälä, Nakkilan rakennuskulttuuria, Semmonen talo, jotta herrat kyselee, Nakkila 1995.
Tapani Mauranen (toim.), Maata, jäätä, kulkijoita. Tiet, liikenne ja yhteiskunta ennen vuotta 1860. Tielaitos 1999.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Huovintie is one of the most notable roads of the Middle Ages. It linked the trading and settlement area at the mouth of the Kokemäenjoki with the inner Eura-Säkylä-Köyliö settlement area and with the headwaters of the river settlements of Finland Proper. The alignment of the road, which follows the waterways and the esker section, represents the oldest alignment, inherited from prehistoric times.
Huovintie is a popular name, and there is no official definition of its extent. The road called Huovintie was part of the medieval Turku-Ulvila-Ostrobothnia main road. From the direction of Turku, the road has also been called Varkaantie. In Köyliö, the alignment of Huovintie is linked to a pilgrimage route called Pyhän Henrikin tie.
Huovintie was part of the general medieval road network that linked the administrative centres, towns and trading places of Finland Proper and Satakunta. The medieval pilgrimage route known as Pyhän Henrikin tie in Köyliö, and the section of road leading to Turku known as Varkaantie in Oripää, differ from the medieval Huovintie. At Koski, at the end point of the continuous esker section, Huovintie joins the Hämeen Härkätie, which follows the Paimionjoki. At Torttila in Harjavalta, a further road alignment branches off from Huovintie. It follows the Kokemäenjoki into Ylä-Satakunta, and from there the road continued as Kyrönkankaantie and Ylinen Viipurintie. Along the Kokemäenjoki, there was already a significant village settlement along the road in the Middle Ages. In addition to the town of Ulvila, there was the trading place of Teljä and, as an administrative centre, Kokemäenkartano.
From Ulvila church, Huovintie follows the course of the Kokemäenjoki as far as Lammaistenkoski in Harjavalta and Torttila. From Torttila a long watershed ridge formed by eskers and plains begins, passing through the municipalities of Kokemäki, Köyliö, Säkylä, Oripää, Loimaa and Marttila, and ending in the western part of Koski Tl. North of Lammaistenkoski, the sand and moraine plain continues parallel to the Kokemäenjoki as far as Yyteri in Pori.
Starting from the Kokemäenjoki, the chain of uninhabited plains Harjavallanvuori-Järilänvuori-Koomankangas is broken only by the village and field landscape on the eastern shore of Köyliöjärvi, across which Huovintie runs. The old villages along the road, Järvenpää-Lähteenkylä-Korvenkylä-Tuohiniemi-Yttilä-Karhia-Kankaanpää, form the nationally valuable landscape area of Köyliöjärvi.
After Köyliöjärvi, the road again turns mainly onto uninhabited plains: Säkylänharju-Virttaankangas-Oripäänkangas-Krekilänkangas-Haarukankangas. It ends, after Hevonlinnakukkula, in the village section of Urmaankulma in Koski Tl, where it meets the Hämeen Härkätie. The row village of Urmaankulma is an unusually well-preserved whole, with its closed yard areas.
Along the Kokemäenjoki, the growth of built-up areas and road traffic has in places affected the road alignment and the road itself. The alignment of Huovintie largely corresponds to the situation of the 1760s, although according to older source information, changes to the medieval alignment of the road only came at the end of the 18th century. Alignment changes concentrated on the connection between waterways and settlement. For example, at Köyliöjärvi the road was moved to the western shore, and at Ulvila there was the so-called Friitala straightening. Smaller straightenings have been made, among others at Nakkila, due to the collapse of the riverbank and the demands of road traffic and the railway. At Harjavalta the road has partly disappeared beneath the built-up and industrial area.
Between Kokemäki and Koski, in the sparsely populated esker and plain areas, the road and its alignment have been better preserved, although the landscape there has been shaped by numerous gravel pits. On the path-rich Säkylänharju, the alignment of the road is uncertain in places. The section of road between Oripää and Koski Tl fell into lesser use early on, so the present road has largely survived as a small-scale gravel road.
History
The section running across the Huovinmaa esker (kangasharju) has been in use since prehistoric times, for trade and hunting expeditions. This route, which formed in the easily traversable esker terrain, primarily served long-distance connections. The original terminus and junction of the Huovintie was Lammaistenkoski on the Kokemäenjoki, where the route following the eskers naturally ended. The esker terrain was mainly uninhabited, but the shores of the waterways, the Kokemäenjoki and Köyliöjärvi, were settled already in the Iron Age and the Early Middle Ages, and the first villages and trading places formed on the shore areas. Ulvila received town privileges in 1365.
In the Middle Ages, the Huovintie started from the town of Ulvila at the mouth of the Kokemäenjoki. After the town, the road crossed to the other side of the river at Halstila. There are mentions of this crossing point from the Middle Ages, and in the 17th century there was a ferry connection at the site. The Huovintie branched off from the riverside at Lammaistenkoski in Harjavalta, which in the Middle Ages was a significant fishing and market place. The river was also navigable as far as the rapids. Along the Huovintie, the bishops of Turku owned several farms, including Köyliönkartano and the farms of Lammaistenkoski.
Until the 1670s, the Huovintie, running through Oripää and Virttaa, was part of the road connection from Turku to Ostrobothnia. As a long-distance route, the importance of the Huovintie was at its greatest in the Middle Ages. The postal line between Turku and Ostrobothnia, Turku-Oripää-Harjavalta-Huittinen-Tyrvää-Kyrönkankaantie, was established in the 1640s.
The completion of the Ostrobothnia coast road and the transfer of the postal line to the coast road in the 1680s led to the Huovintie becoming a local road. The growth of settlement increased local roads during the 18th and 19th centuries, when the road running high on the esker was used less and less. At Köyliöjärvi, the main road moved from the east shore to the west side, and by the early 20th century the centre of settlement also followed the newer alignment. On the shore sections of the Kokemäenjoki and Köyliöjärvi, small road realignments were made from the latter half of the 18th century onward, as the needs of road traffic required. In the 20th century, the road's landscape was affected by increased gravel extraction from the eskers.
Few realignments were made to the Huovin tie, and they remained part of the local road network. In the 1950s, new main roads connecting towns and serving long-distance traffic were built.
Several pieces of information about so-called Huovintie roads are known from south-western Finland. The roads were named by the residents along them, and the name has survived in folk tradition. In official documents, the roads were usually named according to the direction of travel. The background of the Huovintie roads is likely connected to huovit, i.e. roads that the administration used for its connections. Later, the word huovi also became associated with the ratsutilas (cavalry farms) established from the 1680s onward. On the road from Satakunta to Varsinais-Suomi, the Huovintie was also significant for the bishops of Turku and their holdings, including at Lammaistenkoski on the Kokemäenjoki. In the 18th century, the Huovintie leading from the Kokemäenjoki to TL Koski was thought to have continued all the way to Uusimaa. In the 20th century, the Huovintie referred to the road taken from Turku through Oripää and Köyliö to Ulvila. The name Varkaantie has also been used for this road.
At Köyliönjärvi, the Huovintie is part of the nationally significant Köyliönjärven kulttuurimaisemat landscape area.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.