RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Hyrynsalmen kirkko
Hyrynsalmi, Kainuu, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Hyrynsalmi
- Region
- Kainuu
- Country
- Finland
- Coordinates
- 64.67975, 28.50669
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1374
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Hyrynsalmen kirkko on laajan, 1786 Pohjois-Kainuuseen perustetun kirkkoherrakunnan samana vuonna valmistunut keskuskirkko. Kirkko kuuluu 1700-luvun lopun merkittävimpiin puukirkkoihin ja on yksi tunnetun pohjalaisen kirkonrakentaja Jacob Rijfin parhaiten säilyneistä. Jatkosodassa palaneen Hyrynsalmen kirkonkylän lähes ainoat säästyneet rakennukset, kirkko ja kellotapuli, ovat Kainuun merkittävimpiä rakennusmuistomerkkejä.
Tasavartisen ristikirkon ulkoasu verrattain mataline aumattuine kattoineen, pilasterein jäsennöityine, vaakavuorattuine seinineen ja pyrökaarisine ikkunoineen edustaa 1700-luvun lopulle tyypillistä uusklassismia. Kirkon keskustorni on rakennettu kookkaammaksi kuin Yli-intendentinvirastossa hyväksyttyissä piirustuksissa.
Sisätilan käsittely, jonka lähtökohtana on Aadolf Fredrikin kirkko Tukholmassa, toistuu lähes samanlaisena kuin Luodon kirkossa Pohjanmaalla. Kirkkosalin seinät ovat hirsipintaiset ja vaalea yleisilme peräisin 1860-luvulta. Alttaritaulun, joka esittää Vapahtajaa ristillä, on maalannut oululainen Johan Gustaf Hedman.
Kirkkotarhan aitaan liittyvä kellotapuli vuodelta 1840 on rakennettu kirkonrakentaja Jaakko Kuorikosken johdolla Intendentinkonttorissa edellisenä vuonna laadittujen piirustusten pohjalta.
Kirkkotarhassa on säilynyt Hyrynsalmen ensimmäisen kirkkoherran Johan Snellmanin muistoksi rakennettu hautarakennus.
Historia
Hyrynsalmi erotettiin Paltamon pitäjän pohjoisista osista omaksi kirkkoherrakunnaksi 1786. Seurakunta käsitti 1800-luvun puoliväliin asti koko Pohjois-Kainuun alueen. Sen alaisia kappeliseurakuntia olivat Suomussalmi, Puolanka ja Ristijärvi.
Laajan seurakunnan keskuskirkko rakennettiin 1786 keskeiselle paikalle vesistöjen risteykseen. Alkuperäiset piirustukset laati oululainen maanmittari Henrik Holmbom ja käytännön rakennustöitä johtivat pohjalaiset kirkonrakentaveljekset Jacob ja Carl Rijf johdolla. Kirkon kellot sijoitettiin aluksi keskustorniin, mutta kirkon rakenteet eivät kestäneet kellojen heilumista ja kellojen soitolle jouduttiin 1825 antamaan ehdoton kielto. Erillinen kellotorni rakennettiin 1840 Intendentinkonttorissa hyväksytyin piirustuksin Jaakko Kuorikosken toimiessa rakennusmestarina.
Kirkon ulkovuoraus tehtiin todennäköisesti vasta 1863, jolloin myös osa sisustusta uusittiin. Alttari, saarnatuoli ja penkit rakennettiin uudelleen Aron Froteruksen ja Tobias Waseniuksen johdolla. Kirkon sisätilat maalattiin 1884, jolloin kirkkoon tehtiin myös uusia ikkunoita. Alttaritaulun kirkkoon lahjoitti 1830 juuri virkaansa astunut Oulun läänin maaherra Abraham Stiernschantz.
Hyrynsalmen kirkko toimi talvisodan 1939-1940 aikana Suomussalmen taisteluissa kaatuneiden kokoamispaikkana, josta vainajat lähetettiin kotiseurakuntiinsa. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa syksyllä 1944 saksalainen tuhoamisosasto poltti Hyrynsalmen kirkonkylän maan tasalle, mutta kirkko säilyi lähes ainoana rakennuksena tuholta.
Further reading (as the agency lists it)
Jorma Keränen, Paltamon seurakunnan historia. Paltamon seurakunta 1977.
Jorma Keränen, Asutus keskiajan lopulta 1720-luvulle sekä hallinto ja kulttuuri vuoteen 1918. Hyrynsalmen historia. Jyväskylä 1988.
Jorma Keränen, Uudisraivauksen ja rajasotien kausi. Kainuun historia I. 1986.
Matti Huurre, Jorma Keränen ja Oiva Turpeinen, Hyrynsalmen historia. Hyrynsalmen kunta ja seurakunta 1988.
Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars. Suomen taide 3. 1989.
Mika Heikkilä, Hyrynsalmen kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 259. Ympäristöministeriö 1998.
Jorma Keränen, Kirkko Kainuussa 450 vuotta. Kainuun museo 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Hyrynsalmi church is the central church of the extensive parish of Hyrynsalmi, established in North Kainuu in 1786, and was completed in the same year. The church is among the most significant wooden churches of the late 18th century and is one of the best-preserved works of the Ostrobothnian church builder Jacob Rijf. The church and the bell tower are the only almost surviving buildings of the Hyrynsalmi church village, which was burned during the Continuation War, and they are among the most important architectural monuments of Kainuu.
The exterior of the equal-armed cross church, with its relatively low hipped roofs, pilaster-articulated walls clad with horizontal boards, and round-arched windows, represents the neoclassicism typical of the late 18th century. The central tower of the church was built larger than in the drawings approved by the Yli-intendentinvirasto.
The treatment of the interior, based on Aadolf Fredrik Church in Tukholma, is repeated in an almost identical form to that of Luoto church in Ostrobothnia. The walls of the nave are log-surfaced, and the light overall appearance dates from the 1860s. The altarpiece, which depicts the Saviour on the cross, was painted by Johan Gustaf Hedman of Oulu.
The bell tower adjoining the churchyard fence, dating from 1840, was built under church builder Jaakko Kuorikoski, based on drawings prepared the previous year in the Intendentinkonttori.
In the churchyard is a tomb structure built in memory of Johan Snellman, the first parish priest of Hyrynsalmi.
History
Hyrynsalmi was separated from the northern parts of Paltamo parish as a parish of its own in 1786. Until the mid-19th century, the parish comprised the whole of North Kainuu. Its chapel parishes were Suomussalmi, Puolanka and Ristijärvi.
The central church of the extensive parish was built in 1786 in a central location at the confluence of waterways. The original drawings were prepared by Henrik Holmbom, a land surveyor from Oulu, and the practical construction work was led by the Ostrobothnian church-building brothers Jacob and Carl Rijf. The church bells were initially placed in the central tower, but the structures of the church could not withstand the swinging of the bells, and bell ringing had to be strictly prohibited in 1825. A separate bell tower was built in 1840 to drawings approved by the Intendentinkonttori, with church builder Jaakko Kuorikoski serving as master builder.
The exterior cladding of the church was probably not added until 1863, when part of the interior was also renewed. The altar, pulpit and pews were rebuilt under Aron Froterus and Tobias Wasenius. The interior of the church was painted in 1884, when new windows were also installed. The altarpiece was donated to the church in 1830 by Abraham Stiernschantz, the governor of Oulu Province, who had just taken up his office.
During the Winter War of 1939-1940, the Hyrynsalmi church served as the gathering point for the fallen in the Battle of Suomussalmi, from where the dead were sent to their home parishes. In late autumn 1944, towards the end of the Second World War, a German demolition unit burned the Hyrynsalmi church village to the ground, but the church survived almost alone among the buildings from destruction.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.