RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Jussarön kaivossaari (Jussarö gruvö)
Raasepori (Raseborg), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kaivos, majakka, muinaisjäännös
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Raasepori (Raseborg)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 59.82518, 23.56828
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1208
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Jussarön kaivossaaren monipuolinen kultuuriympäristö, majakkapaikka sekä luotsi- ja kaivosyhdyskunta kuvastavat Suomenlahden kalastuksen, merenkulun, puolustuksen ja kaivostoiminnan historiaa useamman vuosisadan ajalta. Jussaröllä on ollut keskeinen merkitys Suomenlahden saaristoväylän merenkulussa. Saaren 1800-1900-luvun kaivostoiminnalla, joka on ollut mittakaavaltaan merkittävää, on teollisuushistoriallista arvoa.
Jussarön laaja saari sijaitsee Tammisaaren uloimmalla saaristovyöhykkeellä noin 18 km kaupungista etelään. Jussarön ja Lill-Jussarön välisessä salmessa sijaitseva tuulilta suojainen luonnonsatama on muodostanut merenkulun kiintopisteen Suomenlahden saaristoväylällä. Salmesta on tehty hylkylöytöjä. Jussarön eteläosaan 1891 valmistunut tiilimajakka on räjäytetty poikki toisessa maailmansodassa ja sen tyviosan päälle on myöhemmin rakennettu merivartitorni. Majakanvartijoille kuuluneet rakennukset ovat sijoittuneet tornin juurelle. Jussarön pohjoisrannan luotsiyhdyskunnasta on jäljellä vielä vanha luotsimökki, Kullakojan, joka on peräisin 1800-luvun alkupuolelta.
Saaren kallioperä sisältää rautamalmia. 1800-luvun kaivostoiminnasta on saaren pohjoisosassa jäänteenä kymmenkunta saaren poikki nauhamaisesti kulkevaa kaivosaukkoa varppikasoineen. 1960-luvulla perustettu kaivos sijaitsee pääsaaren eteläosassa, jossa on 250 metrin syvyinen vaakatasossa louhittu kaivoskuilu sekä kymmenkunta tuotantorakennusta, mm. murskaamo, rikastamo, konepaja ja varastotiloja. Kaivokselta saaren pohjoisosaan rakennettuun satamaan johtavan tien lounaispuolella on kaivostyöläisten työviikon aikaista oleskelua varten rakennettuja asuinrakennuksia. Saaren koillisosassa on jäänteitä venäläisten 1910-luvun keskeneräiseksi jääneestä linnoitushankkeesta. Saaren rakentamaton länsiosa kuuluu Tammisaaren kansallispuistoon.
Historia
Jussarön saari mainitaan satamapaikkana keskiaikaisissa väyläselostuksissa. Perimätiedon mukaan saarella sijaitsi kirkko tai kappeli ja hautausmaa. Saaren kiinteästä asutuksesta ei ole tietoa ennen 1700-lukua. Luotsitoiminta alkoi 1800-luvun alussa ja 1830-luvulla saarelle perustettiin luotsiasema. 1800-luvun aikana saarelle syntyi kalastaja- ja luotsiyhteisö.
Jussarön malmin hyödyntämistä ryhdyttiin tutkimaan 1830-luvulla. Saaresta saatava malmi korvasi Suomen rautaruukkien malminsaantia sen jälkeen, kun Suomi oli liitetty Venäjään. Louhinta jatkui jaksoittain vuoteen 1861, jolloin kaivostoiminta lakkautettiin kannattamattomana. Rakennukset myytiin ja kuljetettiin saarelta. 1900-luvun alkupuolella saarella suoritettiin koelouhintaa ja päätös kaivoksen avaamisesta tehtiin 1959. Mantereelle rakennettiin 1960-luvulla Koverharin terässulatto jalostamaan Jussarön rikastetta. Kaivostoiminta lakkasi 1967.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Jussarö är en fyrplats samt ett lots- och gruvsamhälle som ligger i yttre skärgården. Jussarö har varit av central betydelse för sjöfarten i Finska vikens skärgård. Den omfattande gruvverksamheten på ön under 1800- och 1900-talet har industrihistoriskt värde.
Den för vinden skyddade naturliga hamnen i sundet mellan Jussarö och Lill-Jussarö har bildat en fast punkt för sjöfarten på Finska vikens skärgårdsfarled. Man har även gjort vrakfynd i sundet. Fyrbåken i tegel, som 1890 restes på södra delen av Jussarö, sprängdes under andra världskriget. På den bevarade delen har ett sjöbevakningstorn uppförts. Fyrvaktarnas byggnader ligger invid tornets fot. Av lotskolonin på öns norra strand har två bostadshus bevarats.
Berggrunden på ön innehåller järnmalm. På norra delen av ön finns bandlikt tvärs över ön löpande lämningar av ett tiotal gruvöppningar med tillhörande varphögar, som härstammar från gruvverksamheten på 1800-talet. Den på 1960-talet grundade gruvan befinner sig på södra delen av ön. Där finns ett vågrätt 250 meter djupt gruvschakt samt ett tiotal produktionsbyggnader, bland annat ett krossverk, en anrikningsanläggning, verkstad och lagerutrymmen. Längs den sydvästra sidan av vägen som går från gruvan till hamnen på norra delen av ön finns boningshus som uppförts för gruvarbetarnas vistelse under arbetsveckorna. På öns nordöstra del finns lämningar efter ett halvfärdigt ryskt befästningsverk från 1910-talet. Öns obebyggda västra del ingår i Ekenäs nationalpark.
Historia (på svenska)
Jussarö omnämns som hamnplats i medeltida farledsbeskrivningar. Enligt traditionen har det funnits en kyrka eller ett kapell och en begravningsplats på ön. Det finns inga uppgifter om en fast bebyggelse på ön före 1700-talet. Lotsverksamheten på ön inleddes i början av 1800-talet och på 1830-talet grundades en lotsstation. Under 1800-talet uppstod ett fiskar- och lotssamhälle på ön.
Undersökningar med sikte på en exploatering av malmen på Jussarö inleddes på 1830-talet. Järnmalmen som utvanns på ön uppfyllde järnbrukens malmbehov i vårt land efter att Finland införlivats med det ryska riket. Gruvverksamheten fortsatte periodvis fram till år 1861, då verksamheten lades ner som olönsam. Byggnaderna såldes och transporterades bort från ön. Under början av 1900-talet utfördes provschaktningar på ön och ett beslut att öppna gruvan togs år 1959. På 1960-talet byggdes Koverhar stålsmältverk på fastlandet för förädlingen av den anrikade malmen från Jussarö. Gruvdriften upphörde 1967.
Further reading (as the agency lists it)
Eevert Laine, Jussaaren rautakaivos valtion käyttämänä vuosina 1834-1861. Historiallinen arkisto XXXVII. 1929.
Iisakki Laati, Suomen Luotsi- ja Majakkalaitoksen historia 1808-1946. Merenkulkuhallitus. Helsinki 1946.
A. Lähteenoja, Suomen Luotsi- ja Majakkalaitoksen historia vuoteen 1808. Merenkulkuhallitus. Helsinki 1949.
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi III. Suomen historiallinen seura. 1952.
Henrik Cederlöf, Farleder och lotsplatser I Ekenäs skärgård. Ekenäs 1986.
Ari Sirén, Jussarö. Luotsi- ja kaivosyhteisö Tammisaaren ulkosaaristossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 40. Vantaa 1995.
Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018).
Seppo Laurell, Valo merellä - Ljuset till havs. Suomen majakat 1753-1906. Finlands fyrar. John Nurmisen Säätiö. John Nurminens Stiftelse. Porvoo 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The diverse cultural environment of Jussarö mine island, the lighthouse site, and the pilotage and mining community reflect the history of fishing, shipping, defence and mining in the Gulf of Finland over several centuries. Jussarö has played a central role in shipping along the archipelago fairway of the Gulf of Finland. The mining activity on the island in the 19th–20th century, which was significant in scale, has industrial-historical value.
The extensive island of Jussarö lies in the outermost archipelago zone of Tammisaari, about 18 km south of the town. The natural harbour sheltered from the wind, located in the strait between Jussarö and Lill-Jussarö, has formed a landmark on the archipelago fairway of the Gulf of Finland. Wreck finds have been made in the strait. The brick lighthouse completed in 1891 at the southern part of Jussarö was blown up during the Second World War, and a coastguard tower was later built on top of its base. The buildings belonging to the lighthouse keepers are located at the foot of the tower. From the pilot community on the northern shore of Jussarö, the old pilot's cottage Kullakoja, dating from the early 19th century, still remains.
The bedrock of the island contains iron ore. From the 19th-century mining activity, the northern part of the island retains about ten mine pits with spoil heaps, forming strip-like lines across the island. The mine established in the 1960s is located in the southern part of the main island, where there is a 250-metre-deep mine shaft with horizontal workings, as well as about ten production buildings, including a crushing plant, a concentrator, a workshop and storage facilities. On the south-western side of the road leading from the mine to the harbour built on the northern part of the island are residential buildings constructed for the use of mineworkers during their working week. In the north-eastern part of the island are remains of an unfinished Russian fortification project from the 1910s. The undeveloped western part of the island belongs to Tammisaari National Park.
History
Jussarö island is mentioned as a harbour in medieval sailing directions. According to local tradition, a church or chapel and a cemetery were located on the island. There is no information about permanent settlement on the island before the 18th century. Pilotage began in the early 19th century, and in the 1830s a pilot station was established on the island. During the 19th century a fishing and pilot community developed on the island.
Research into exploiting the ore of Jussarö began in the 1830s. The ore from the island replaced the ore supply of Finland's ironworks after Finland had been annexed to Russia. Quarrying continued intermittently until 1861, when mining was discontinued as unprofitable. The buildings were sold and removed from the island. In the early 20th century, trial mining was carried out on the island, and the decision to open a mine was made in 1959. In the 1960s, the Koverhar steelworks was built on the mainland to process the concentrate from Jussarö. Mining ceased in 1967.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.