RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Tornansaaren teollisuusalue, Neitsytniemen kartano ja Niskalammen asuntoalue
Imatra, Etelä-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- puunjalostustehdas, työväen asuintalo, voimalaitos
- Character (as the agency lists it)
- kaupunki
- Municipality
- Imatra
- Region
- Etelä-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.21322, 28.78303
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1181
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Imatra ja Lauritsala ovat Vuoksen vesistön ja Saimaan kanavan vaikutuspiiriin, kuljetusyhteyksien ja puutavaran saannin kannalta edulliseen paikkaan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa syntyneen puunjalostuksen suuryritysten ensimmäiset keskittymät. Tornatorin tehdas Tainionkoskella aloitti Imatran seudun teollistumiskehityksen ja se on osa Suomen teollistumisen ja elinkeinorakenteen muutoshistoriaa.
Vuoksen varrelle Tornansaarelle perustetun tehtaan puuhiomo ja lankarullatehdas sekä paperitehdas aloittivat toimintansa 1890-luvulla. Alueen vanhimmat tuotantorakennukset ovat tehtaan perustamisajalta. Rullatehdas sijaitsee saaren pohjoisosassa ja paperitehtaan säilyneet rakennukset eteläosassa. Tainionkosken voimalaitos on rakennettu 1947-51 ja sen on suunnitellut Antero Pernaja. Aumakattoinen virkailijakerho on alunperin arkkitehti Selim Savoniuksen suunnittelema Tornator-tehtaitten ruokala vuodelta 1914. Alkuaan kolmikerroksisen ruokalan alin kerros on muuttunut kellaritiloiksi paikalle kuljetetun maan vuoksi.
Vuoksen itärannalla vastapäätä Tornansaarta on Neitsytniemen kartano, jonka kertaustyylinen päärakennus vuodelta 1900 on Edvard von Nottbeckin rakennuttama ja arkkitehti K.A. Wreden suunnittelema.
Tornatorin työväestön asuma-alueen, Niskalammen, ensimmäinen vaihe on 1910-luvulta, jolloin Viktor Einolan suunnittelemat talot valmistuivat. Aluetta on rakennettu ruutuasemakaavan mukaisesti seuraavilla vuosikymmenillä niin, että eri vuosikymmenten rakennustyypit muodostavat omat ryhmänsä. Vaikka Niskalammelta on 1950-1970 -luvuilla purettu suuri joukko rakennuksia, se muodostaa edelleen hyvän ja yhtenäisen kokonaisuuden.
Historia
Imatran seudun teollistuminen pääsi vauhtiin ja Vuoksen koskien vesivoimaa alettiin hyödyntää suurteollisuudessa, kun alueen kuljetusyhteydet paranivat rautatien valmistumisen myötä 1890-luvulla. Ensimmäisiä teollisuusyrityksiä alueella oli Aktiebolaget Tornator, Tainionkosken entinen paperi- ja lankarullatehtaan perustajayhtiö. Tornatorin alkuna oli 1888 toimintansa käynnistänyt Lahden rullatehdas. Yhtiö osti maata Niska- ja Tainionkosken länsirannalta 1895, puuhiomo ja paperitehdas käynnistettiin 1897 ja lankarullatehtaan toiminta alkoi seuraavana vuonna. Yhtiö rakensi työväelleen Ritikanrantaan 1890-luvulla asuinrakennuksia, joista jäljellä olevissa avattiin teollisuustyöväen asuntomuseo 1975.
Tornatorin tehdas oli 1910-luvulla maamme suurin ruskean paperin tuottaja ja myös lankarullien valmistajana Suomen suurimpia. Yhtiö oli ostanut 1914 Neitsytniemen Tainionkosken koskioikeuksineen, jonka jälkeen sen hallussa oli Tainionkosken ja Niskakosken kosket kokonaisuudessaan. Toimintaa oli laajennettu sellun valmistukseen. Toiminnassa tapahtui huomattava muutos 1918 kun Suomen valtiosta tuli yhtiön suurin osakkeenomistaja. 1932-1933 osake-enemmistö siirtyi Enso-Gutzeit Oy:lle, johon yhtiö fuusioitiin 1942.
Teollinen toiminta on päättynyt Tornansaarella kokonaan. Rullatehdas lopetettiin kannattamattomana 1946, sulfiittisellutehdas pysäytettiin 1962 ja paperitehdas kolme vuotta myöhemmin. Tainionkosken länsirannalla sijainneen sulfiittisellutehtaan rakennukset on purettu kalanterisalirakennusta lukuun ottamatta.
Further reading (as the agency lists it)
Tainionkosken vanha tehdasalue. Rakennushistoriallinen selvitys. Pekka Lehonkoski. Enso-Gutzeit 1986.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Kalevi Heitto, Imatran seudun hoveja ja kartanoita. Kanta-Imatra seuran julkaisu n:o 5. Imatra 1989.
Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-1992, II. Jyväskylä 1992.
Lasse Ojonen, Imatran rakennetun ympäristön kohteet. Imatran kaupunginmuseoiden julkaisuja 1/1994.
Lasse Ojonen, Imatran teollistuminen ja työväenasuntoalueiden muodostuminen. Imatran kaupunginmuseon julkaisuja 1/1995.
Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997.
Timo Österlund, Suurteollisuuden kauppala ja kaupunki. Imatran kirja, toim. Anu Talka. Jyy:n kotiseutusarja n:o 35. Imatran kaupunki. Jyväskylä 1997.
Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys osa 2 . Etelä-Karjalan liitto 2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Imatra and Lauritsala lie within the sphere of influence of the Vuoksi water system and the Saimaa Canal, in a location favourable for transport links and timber supply, and they were the first concentrations of large wood-processing enterprises that emerged at the end of the 19th century and the beginning of the 20th century. The Tornator factory at Tainionkoski started the industrialisation of the Imatra area, and it is part of the history of Finland's industrialisation and changes in its economic structure.
The groundwood mill, thread-reel factory and paper mill founded on Tornansaari on the Vuoksi began operations in the 1890s. The oldest production buildings in the area date from the founding period of the factory. The reel factory is located in the northern part of the island, and the surviving buildings of the paper mill are in the southern part. The Tainionkoski power station was built in 1947-51 and designed by Antero Pernaja. The hip-roofed officials' club was originally the Tornator factories' canteen, designed by architect Selim Savonius and dating from 1914. The lowest floor of the originally three-storey canteen has been converted into cellar spaces because of earth brought to the site.
On the eastern bank of the Vuoksi, opposite Tornansaari, is the Neitsytniemi manor, whose main building in the revival style, dating from 1900, was built by Edvard von Nottbeck and designed by architect K.A. Wrede.
The first phase of Niskalampi, the residential area for Tornator's workers, dates from the 1910s, when the houses designed by Viktor Einola were completed. The area was built according to a grid plan in the following decades, so that the building types of different decades form their own groups. Although a large number of buildings were demolished at Niskalampi in the 1950s-1970s, it still forms a good and coherent whole.
History
The industrialisation of the Imatra area took off when transport links improved with the completion of the railway in the 1890s, and the hydropower of the Vuoksi rapids began to be used in large-scale industry. Among the first industrial enterprises in the area was Aktiebolaget Tornator, the founding company of the former paper and thread-reel factory at Tainionkoski. Tornator's origins lay in the Lahti reel factory, which began operations in 1888. The company bought land on the western bank of Niska and Tainionkoski in 1895; the groundwood mill and paper mill were started in 1897, and thread-reel production began the following year. In the 1890s the company built residential buildings for its workers at Ritikanranta, and of those still surviving, an industrial workers' housing museum was opened in 1975.
In the 1910s the Tornator factory was the largest producer of brown paper in the country and also one of Finland's largest manufacturers of thread reels. The company had bought Neitsytniemi together with its Tainionkoski water rights in 1914, after which it held the Tainionkoski and Niskakoski rapids in their entirety. Operations had been extended to pulp production. A significant change took place in 1918, when the Finnish state became the company's largest shareholder. In 1932-1933 the majority of shares passed to Enso-Gutzeit Oy, into which the company was merged in 1942.
Industrial activity has ended on Tornansaari completely. The reel factory was closed as unprofitable in 1946, the sulphite pulp mill was shut down in 1962, and the paper mill three years later. The buildings of the sulphite pulp mill, which was located on the western bank of Tainionkoski, have been demolished, except for the calendering hall building.
Nearby in the register
- Vuoksenniskan Kolmen ristin kirkkoValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö3 mi
- Imatrankosken kulttuuriympäristöValtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö3 mi
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.