RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Lamminahon talonpoikaistila
Vaala, Pohjois-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- museo, pihapiiri, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Vaala
- Region
- Pohjois-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 64.58661, 26.73720
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 957
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Lamminahon talonpoikaistilan rakennusryhmä on poikkeuksellisen hyvin säilynyt esimerkki Oulujokivarren vanhasta rakennuskannasta. Museokäyttöön kunnostettu pihapiiri esittelee 1800-luvun alkupuolen talonpoikaisarkkitehtuuria sekä koskenlaskuun ja tervankuljetukseen liittyviä perinteitä Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan merkittävimmän tervareitin varressa.
Lamminahon tila sijaitsee Niskakosken törmällä, Niskan kylässä, mistä Oulujoki lähtee työntymään kohti länttä ja merta. Terva- ja kauppareitti Kainuusta Pohjanlahdelle on kulkenut Oulujokea pitkin Lamminahon editse.
Lamminahon 1800-luvun alkuvuosikymmenellä rakennettu asuinrakennus on perinteistä pohjoispohjalaista talonpoikaisarkkitehtuuria - alkuperäinen suuri savupirtti on vasta 1900-luvun alussa muutettu uloslämpiäväksi. Asuinrakennus, sitä vastapäätä oleva navetta- ja tallirakennus sekä kolmiosainen luhtirivi muodostavat nelikulmaisen pihapiirin, johon liittyy vanha sauna, entinen viinapränni.
Pihapiirin eteläpuolella on törmäaitta vuodelta 1793 ja kolmikerroksinen aitta sekä kivikellari korkeassa jokitörmässä. Etäämpänä on kolmen aitan ja vanhan tallin muodostama rakennusryhmä. Lisäksi alueella on vanha riihi ja siihen liittyvä lato, sysikoppi, elosuoja ja peltolato. Pihapiirin ulkopuolella olevissa 1700- ja 1800-luvuilla rakennetuissa talousrakennuksissa on arvokkaita kansanomaisen rakennustavan yksityiskohtia.
Oulujoen voimalaitosrakentamisen seurauksena joen pinta on Lamminahon kohdalla nykyisin noin 11 metriä korkeammalla kuin joen virratessa vapaana. Vesi peittää alleen Lamminahon edustalla olleet saaret ja alavirrassa sijainneen myllynpaikan.
Historia
Oulujoen kosket alkoivat Vaalan pyörteestä; tässä oli Kainuun ja merimaiden raja, Kainuun portti, kaiken yli- ja alamaiden välisen liikenteen solmukohta. Lamminahon uudistila perustettiin 1750-luvulla kosken sivuun jääneen lahdelman eli "lammin" partaalle. Uudistilan omistajat käyttivät sen mukaisesti nimeä Lamminparras, joka sittemmin vaihtui Lamminahoksi. Joki oli pitkälle 1940-luvulle saakka pääkulkuväylä Pohjanlahdelle. Lamminahon isännät olivat valantehneitä laskumiehiä, koskenlaskijoita, joiden vastuullinen tehtävä oli luotsata Oulua kohti matkaavat veneet halki Niskakosken putousten. 1800-luvun loppupuolella suosittua Oulujoen koskireittiä kulkevat matkailijat ja urheilukalastajat saivat majoituksen Niskakoskella Lamminahon talossa.
Lamminaho säilyi jakamattomana saman suvun hallussa yli kahdensadan vuoden ajan. Museovirasto otti vastaan testamentilla ja lahjakirjalla Lamminahon tilan irtaimistoineen 1992. Talo kunnostettiin museokäyttöön ja luovutettiin Vaalan kunnalle. Lamminahon tila siirtyi Museovirastolta Senaatti-kiinteistöjen haltuun vuoden 2014 alussa.
Further reading (as the agency lists it)
Alfred Kolehmainen ja Veijo Laine, Suomalainen talonpoikaistalo. 1980.
Jorma Keränen, Kainuun asuttaminen. Studia historica Jyväskyläensia 28. Jyväskylän yliopisto 1984.
Matti Huurre ja Jouko Vahtola, Oulujokilaakson historia - Kivikaudelta vuoteen 1865. Hailuodon, Kempeleen, Limingan, Lumijoen, Muhoksen, Oulunsalon, Temmeksen, Tyrnävän, Utajärven ja Vaalan kunnat ja seurakunnat, Oulun kaupunki ja seurakunnat ja Oulujoki-Seura r.y 1991.
Pirkko Sihvo, Lamminaho. Elämää Oulujoen Niskakoskella. Museovirasto 1996.
Simo Mäkelä (toim.), Vaala, Oulujärven pitäjä. Vaalan kunta 2000.
Pirjo Siipola, Vaalan kulttuuriympäristöohjelma. Alueelliset ympäristöjulkaisut 205. Kainuun ympäristökeskus 2002.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The farm building group of Lamminaho is an exceptionally well-preserved example of the old building stock along the Oulujoki riverside. The farmyard, restored for museum use, presents early 19th-century peasant architecture as well as traditions relating to rapids-running and tar transport, along the most significant tar route of Kainuu and North Ostrobothnia.
The Lamminaho farm is located on the bank of Niskakoski, in Niska village, where the Oulujoki begins to push toward the west and the sea. The tar and trade route from Kainuu to the Gulf of Bothnia has run along the Oulujoki past Lamminaho.
The residential building of Lamminaho, built in the early 1800s, is traditional North Ostrobothnian peasant architecture. The original large savupirtti was converted into a room with an outside heating arrangement only at the beginning of the 20th century. The residential building, the cowshed and stable building opposite it, and the three-part luhti row form a quadrangular farmyard group, to which an old sauna and a former distillery are attached.
On the south side of the yard there is a bank granary dating from 1793, and a three-storey granary and a stone cellar on the high riverbank. Further away there is a building group formed by three granaries and an old stable. In addition, the area has an old threshing barn with an associated barn, a sysikoppi, an elosuoja and a field barn. The outbuildings outside the yard, built in the 18th and 19th centuries, contain valuable details of vernacular building technique.
As a consequence of the hydroelectric power plant construction on the Oulujoki, the river surface at Lamminaho is now about 11 metres higher than when the river flowed freely. Water covers the islands that were in front of Lamminaho and the mill site that was located downstream.
History
The rapids of the Oulujoki began at the Vaala whirl. Here was the border between Kainuu and the coastal lands, the Gate of Kainuu, the junction of all traffic between the upland and lowland. The Lamminaho new farm was established in the 1750s on the edge of a small inlet beside the rapids, known as the "lammi". Accordingly, the owners of the new farm used the name Lamminparras, which later changed to Lamminaho. The river was the main route to the Gulf of Bothnia until well into the 1940s. The masters of Lamminaho were sworn rapids pilots (laskumiehiä, koskenlaskijoita), whose responsible task was to pilot boats travelling towards Oulu through the falls of Niskakoski. In the late 19th century, tourists and sport anglers travelling the popular Oulujoki rapids route were accommodated at Niskakoski, in the Lamminaho house.
Lamminaho remained undivided in the possession of the same family for more than two hundred years. Museovirasto received the Lamminaho farm together with its movable property by will and deed of gift in 1992. The house was restored for museum use and handed over to Vaala municipality. At the beginning of 2014, the Lamminaho farm passed from Museovirasto to the possession of Senaatti-kiinteistöt.