RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Mustialan maanviljelysopisto
Tammela, Kanta-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kaava-alue, oppilaitos, puisto
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Tammela
- Region
- Kanta-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.81925, 23.76804
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 955
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Mustialan maanviljelysopisto on maamme vanhin maatalousoppilaitos. Evon metsäopisto, Mustialan maatalousoppilaitos ja Lepaan puutarhaopisto ovat autonomian aikana valtion toimesta perustettuja oppilaitoksia, joiden tavoitteena oli maanviljelyksen, metsähoidon ja puutarhaviljelyn edistäminen Suomessa. Mustialan maatalousoppilaitos on alkuperäisessä käytössään ja opetus on jatkunut oppilaitoksessa yhtäjaksoisesti jo yli 140 vuotta.
Tiiviiksi kokonaisuudeksi rakennetun Mustialan puiset ja tiilirakenteiset rakennukset ovat pääosin 1800-luvulta.
Ensimmäisessä rakennusvaiheessa, vapaaherra Sebastian Gripenbergin johtajakaudella (1838-1847) arkkitehtina on ollut Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylich. Tämän vaiheen rakennukset muodostavat kaksi pihaneliötä, opisto- ja maatilapihat. Hänen asemakaavallinen suunnitelmansa on säilyttänyt peruspiirteensä ja jopa rakennuksensa tähän päivään saakka, mikä tekee Mustialasta erityisen merkittävän rakennus- ja puistosuunnittelun muistomerkin.
Opistopihalla ovat säilyneet eteläreunan vanha konttori ja länsilaidan posti- ja asuinrakennus Vanhala. Siinä oli 1800-luvulla lähes koko rakennuksen pituinen avokuisti, mistä talo on saanut nimityksen "Vanha korridoori". Kuistista on jäljellä lyhyt pätkä nykyisen pihasisäänkäynnin edessä ja pohjoispäätyyn siirrettynä. Vanhan opistopihan itäpuolella on 1860- ja 1870-luvulla valmistuneet, rappaamattomasta tiilestä rakennetut pyörökaari-ikkunaiset nykyiset opistorakennukset, joista entinen ruokalarakennus on lääninarkkitehti C.A. Edelfeltin suunnittelema.
Johtajan asunto Pitkälä sijaitsee opisto- ja maatilapihojen väliin jäävän puiston eteläreunalla. Se on 1874 valmistunut kaksikerroksinen uusrenessanssityyliin vuorattu puurakennus. Opiston tiilirakennuksia jäljittelevä kaksikerroksinen viljamakasiini rakennettiin vielä 1872 johtajan asunnon pariksi väliin jäävän puiston pohjoislaidalle.
Maatilapihalla on ulkoarkkitehtuuriltaan Vanhalaa vastaava koulutilan päärakennus pihaneliön itärajana sekä pehtorin asuinrakennus, nykyinen Heikkilä sekä kulmittain pehtorin rakennukseen oleva puutarhurin asunto. Pihaneliön pohjoisesta sulkeva aumakattoinen pitkä hirsiaitta, jossa on korkea kellarikerros, on puolestaan 1880-luvun lopulta.
Rakennuksia ympäröivä puisto on ruotsalaisen puutarhurin Forsbergin suunnittelema. Puistossa on kaksi maisemaan kauniisti sulautuvaa kivisiltaa, joista toinen, Toivonsilta, johtaa Tammelan kirkonkylästä Mustialan alueelle.
Mustialan maanviljelysopisto on osa valtakunnallisesti merkittävää Mustilala-Porras-Kaukolanharju -nimistä maisema-aluetta.
Historia
Mustiala oli vanha kuninkaankartano ja voudin asuinpaikka, joka ruotulaitoksen organisoinnin yhteydessä määrättiin everstiluutnantin virkataloksi. Ruotujakolaitoksen lakkauttamisen jälkeen Mustiala valittiin 1837 tulevan maaviljelysopiston sijaintipaikaksi. Oppilaitos aloitti toimintansa 1840. Korkein maatalousopetus siirrettiin 1908 Helsinkiin, perustettiin Mustialaan maamiesopisto.
Ensimmäisen rakennusvaiheen suunnitteli arkkitehti P.J. Gylich, joka vastasi Mustialan rakennusten suunnittelusta 1850-luvulle asti. Myöhemmin opistoa laajennettaessa uudet rakennukset sijoitettiin Gylichin asemakaavan mukaisesti käyttämällä vanhoja rakennuspaikkoja. Mustialan rakennuksia ovat lisäksi suunnitelleet useat tunnetut arkkitehdit, mm. C.A. Edelfelt, H.R. Helin ja Jalmari Peltonen.
Mustialan johtajana 1891-1901 toiminut, sittemmin professorina vaikuttanut Gösta Grotenfelt perusti Mustialaan maatalousmuseon, johon hän itse keräsi vanhoja maatalous- ja kotitaloustyövälineitä ja kirjoja. Museo toimi 1930-luvulle saakka opiston opettajanakin toimineen arkkitehti H.R. Helinin suunnittelemassa ja 1904 valmistuneessa puisessa museorakennuksessa. Uusi, arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema tiilinen museo rakennettiin puistoon sisäänajotien varrelle 1935.
Further reading (as the agency lists it)
Karl Enckell, Kertomus Mustialan maanviljelys- ja meijeriopiston toiminnasta v. 1905.
Mustiala 1840-1908. Muistojulkaisu. 1928.
Esko Aaltonen, Mustialan vanhinta historiaa. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen vuosikirja VI. Forssa. 1930.
Antti Laiho, Pääpiirteitä Mustialan maamiesopiston 25-vuotistoiminnasta. 1934.
V. Tuorlahti, Mustiala 1840-1940. Forssa 1943.
Mustialan maamiesopisto 1908-1958. 1958.
Eeva Ojanen, Tammelan historia 2. Tammelan kunta 1983.
Arvokkaat maisema-alueet II. Ympäristöministeriö, mietintö 66/1992.
Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Mustiala Agricultural College is the oldest agricultural educational institution in our country. Evo Forestry Institute, Mustiala Agricultural School and Lepaa Horticultural Institute are institutions established by the state during the autonomy period, whose aim was to promote agriculture, forestry and horticulture in Finland. Mustiala Agricultural School is still in its original use, and teaching has continued at the institution without interruption for more than 140 years.
The wooden and brick buildings of Mustiala, built as a compact whole, are mainly from the 19th century.
In the first building phase, during the directorship of Baron Sebastian Gripenberg (1838-1847), the architect was P.J. Gylich, city architect of Turku. The buildings of this phase form two courtyard squares, the institute yard and the farm yard. His town plan has retained its basic features, and even its buildings, up to the present day, which makes Mustiala a particularly significant monument of building and park design.
In the institute yard, the old office on the southern edge and the post and residential building Vanhala on the western side have survived. In the 19th century it had an open veranda almost the full length of the building, from which the house received the name "Vanha korridoori". A short section of the veranda survives in front of the present yard entrance and has been moved to the northern gable. On the east side of the old institute yard are the present institute buildings, completed in the 1860s and 1870s, built of unplastered brick with round-arched windows. Of these, the former dining hall building was designed by provincial architect C.A. Edelfelt.
The director's residence Pitkälä is located on the southern edge of the park between the institute and farm yards. It is a two-storey wooden building completed in 1874, clad in the neo-Renaissance style. The two-storey grain storehouse, which imitates the institute's brick buildings, was built as early as 1872 as a pair to the director's residence, on the northern edge of the park between them.
In the farm yard there is the main building of the school farm, which closes the eastern side of the courtyard square and whose exterior architecture corresponds to Vanhala, as well as the pehtori's residence, now Heikkilä, and the gardener's residence diagonally adjacent to the pehtori's building. The long log granary with a gable roof, which closes the northern side of the courtyard square and has a high cellar storey, dates from the late 1880s.
The park surrounding the buildings was designed by the Swedish gardener Forsberg. In the park there are two stone bridges that blend beautifully into the landscape, one of which, Toivonsilta, leads from the Tammela church village to the Mustiala area.
Mustiala Agricultural College is part of the nationally significant landscape area named Mustilala-Porras-Kaukolanharju.
History
Mustiala was an old royal manor and bailiff's residence, which, in connection with the organisation of the ruote division system, was designated as the official residence of the lieutenant colonel. After the abolition of the ruote division system, Mustiala was chosen in 1837 as the site of the future agricultural college. The institution began operating in 1840. Higher agricultural education was moved to Helsinki in 1908, and a farmers' college was founded at Mustiala.
The first building phase was designed by architect P.J. Gylich, who was responsible for the design of the Mustiala buildings until the 1850s. Later, when the institute was extended, new buildings were placed according to Gylich's town plan, using the old building sites. Several well-known architects have also designed Mustiala buildings, including C.A. Edelfelt, H.R. Helin and Jalmari Peltonen.
Gösta Grotenfelt, who served as director of Mustiala in 1891-1901 and later worked as a professor, founded the Mustiala agricultural museum, to which he personally contributed old agricultural and household tools and books. The museum operated until the 1930s in a wooden museum building designed by architect H.R. Helin, who also worked as a teacher at the institute, and completed in 1904. A new brick museum designed by architect Jalmari Peltonen was built in the park along the entrance road in 1935.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.