RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Orisbergin ruukinalue
Isokyrö, Etelä-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kartano, kellotapuli, kirkko, muu tuotantorakennus, pihapiiri, puisto, ruukki
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Isokyrö
- Region
- Etelä-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.88984, 22.37902
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 909
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Orisberg on Pohjanmaan ensimmäinen, 1600-luvun lopulla perustettu rautaruukki. 1800-luvun ruukkiyhdyskunta ruukinkartanoineen ja kirkkoineen on poikkeuksellisen hyvin säilynyt.
Ruukinalue on rakentunut Kotilammen rannoille. Ruukinalueen keskeisiä elementtejä ovat ruukinkartano talousrakennuksineen, ruukinkadun varrella sijaitsevat seppien asuinrakennukset sekä ruukin kirkko kellotapuleineen ja kouluineen. Orismalanjoen rannoilla on säilynyt 250 vuotta kestäneeseen raudanjalostustoimintaan liittyneitä rakennuksia, rakenteita ja raunioita.
Ruukinkartanon päärakennus on kolmikerroksinen, poikkipäätyinen 1700-luvun kustavilaiseen kartanoperinteeseen sitoutuva rapattu tiilirakennus. Huonejako ja pääosa interiööreistä on säilynyt rakentamisaikaisessa asussa. Ruukinpuiston ainutlaatuisia yksityiskohtia ovat uusklassilliset, C.L. Engelin suunnittelemat kahdeksankulmainen puukirkko ja Kotilammen pienessä niemekkeessä oleva doorilaisten pylväiden muodostama avoin temppelipäätyinen kellotapuli.
Kahdeksankulmaisen puukirkon sisäänkäynnin edessä on pylväspäätyinen eteistila. Sakaristo on vastaavanlaisena huonetilana kirkon itäpuolella. Katon keskeltä kohoaa sisätilaan valoa antava lanterniini. Kirkkosalia kattaa kirkon muotoa toistava holvikatto. Itäseinällä on Suomessa harvinainen alttari-saarnatuoliyhdistelmä, ts. saarnatuoli on alttarin yläpuolella ja kulku sinne on suoraan sakaristosta. Kirkkosali on kaikkine yksityiskohtineen säilynyt erittäin hyvin. Kirkkoon liittyvällä hautausmaalla on kartanon omistavan Björkenheim-suvun jäsenten hautoja.
Historia
Orisbergin ruukin historia alkaa 1676, jolloin Vaasan pormestari sai toimintaprivilegion ruukin perustamiseksi. Paria vuotta myöhemmin siellä oli masuuni ja kankivasarapaja. Seudulta ei kuitenkaan löytynyt riittävästi rautamalmia, vaan raaka-aine oli kuljetettava hankalan matkan takaa Ruotsista.
Masuuni siirrettiin 1700-luvun alussa Oravaisten Kimoon. Toimintaedellytykset parantuivat, kun Robert Finlayn ja John Jenningsin omistama ruukkiyhtiö osti Orisbergin ja Kimon ruukit sekä Oravaisten masuunit 1758. Pohjanmaan kolmen ruukin omistus siirtyi 1776 ruotsalaisille A. Hasselgrenille ja Bengt Magnus Björkmanille. Björkman hankki omistukseensa Orisbergin, Kimon ja Oravaisten sekä myös Fiskarsin, Antskogin ja Kosken ruukit. Kankirautapaja perustettiin 1790-1791 ja nippupaja 1798. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Orisbergin takoma kankirauta kuljetettiin Oravaisten lastauspaikan kautta etupäässä Venäjälle.
Ruukinkartanon päärakennuksen rakennustyöt aloitettiin jo ruukinpatruuna Bengt Magnus Björkmanin toimesta 1800-luvun ensi vuosina ja portaalin otsikkotauluun voitiin hakata vuosiluku 1804. Suomen sota keskeytti työt, joita jatkettiin 1810-luvun alussa Lars Magnus Björkmanin (aatel. Björkenheim) omistajakaudella. Alkuperäisiä, tukholmalaisen muurarimestari Petrus Serénin laatimia suunnitelmapiirustuksia uudisti Pehr Granstedt ennen kaikkea ulkoasun osalta. Sisätilojen yksityiskohtia viimeisteltiin vielä 1819.
Senaatti myönsi Orisbergin ruukille 1828 luvan seurakunnan perustamiseen hautausmaineen ja kirkkoineen. C.L. Engelin suunnittelema hirrestä rakennettu kahdeksankulmainen kirkko valmistui 1830 ja vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Samana vuonna pappilassa aloitti toimintansa ruukin koulu. Ruukin seurakunta lakkautettiin senaatin päätöksellä 1869. Kirkko vuokrattiin 1976 Kansan Raamattuseuralle.
Ruukin vasarapajan toiminta loppui 1900, manufaktuuripaja oli seissyt jo vuodesta 1869. Vasarapajan uusituissa tiloissa aloitti toimintansa Orisbergin Konepaja Oy 1909. Pieni konepaja valmisti 1940-luvulle saakka Mullistaja-merkkistä äestä. Metalliteollisuuden merkityksen vähetessä Orisbergistä kehittyi erityisesti Edvard Björkenheimin aikana Pohjanmaan tärkein ja edistyksellisin maatila. Kartanoalueelle perustettiin 1882 karjakko- ja meijerikoulu sekä 1885 kuuluisa maanviljelyskoulu, jonka toiminta loppui 1969.
Further reading (as the agency lists it)
Niilo Liakka, Orisbergin ruukin kartano ja ruukki. Porvoo 1920.
Ragna Ahlbeck, Gods och herresäten i Finland. Helsingfors 1946.
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.
Ylistaron 100-vuotias kirkko ja sen edeltäjäin vaiheilta. Ylistaron historiatoimikunnan julkaisuja 1, 1952.
Magnus Björkenheim, Bergsrådet Lars Magnus Björkenheim. En biografisk och kulturhistorisk studie. Helsingfors 1961.
Ruukinmiljööt, näyttelyjulkaisu. Suomen rakennustaiteen museo 1979.
C.J. Gardberg, Suomalaisia kartanoita. Otava 1989.
Irma Lounatvuori, Orisbergin ruukinkirkko. Carl Ludvig Engel 1784-1841. Näyttelykatalogi 1990.
Kustaa H.J. Vilkuna, Valtakunnan eduksi, isänmaan kunniaksi, ruukinpatruunalle hyödyksi. Suomen rautateollisuus suurvalta-ajalla. Historiallisia tutkimuksia 188. SHS 1994.
Hanna-Maria Virtanen, Rautaa Pohjanmaalta. Selvitys Länsi-Suomen ympäristökeskuksen alueen rautaruukeista. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 19/1998.
Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Orisberg is the first ironworks in Ostrobothnia, founded at the end of the 17th century. The 19th-century ironworks community, with its ironworks manor and church, is exceptionally well preserved.
The ironworks area has been built on the shores of Kotilampi. The central elements of the ironworks area are the ironworks manor with its outbuildings, the smiths' residential buildings along Ironworks Street, and the ironworks church together with its bell tower and school. Along the banks of the Orismalanjoki, buildings, structures and ruins connected with 250 years of iron processing have survived.
The main building of the ironworks manor is a three-storey, cross-gabled, plastered brick building linked to the Gustavian manor tradition of the 18th century. The room layout and most of the interiors have been preserved in their original form from the time of construction. Among the unique details of Ruukinpuisto (Ironworks Park) are the neoclassical octagonal wooden church designed by C.L. Engel and, on a small promontory of Kotilampi, an open bell tower with a temple front formed of Doric columns.
In front of the entrance to the octagonal wooden church is a vestibule with a columned front. The sacristy, a similar room, lies on the east side of the church. A lantern rises from the centre of the roof, letting light into the interior. The nave is covered by a vaulted ceiling that echoes the shape of the church. On the east wall is an altar-pulpit combination, rare in Finland, i.e. the pulpit is above the altar and access to it is directly from the sacristy. The nave has been very well preserved in all its details. The cemetery associated with the church contains graves of members of the Björkenheim family, who owned the manor.
History
The history of the Orisberg ironworks begins in 1676, when the mayor of Vaasa received a privilege to establish the ironworks. A couple of years later there was a blast furnace and an anvil-hammer forge there. However, sufficient iron ore could not be found in the district, so the raw material had to be transported over a difficult distance from Sweden.
The blast furnace was moved to Kimo in Oravainen in the early 18th century. Operating conditions improved when the ironworks company owned by Robert Finlay and John Jennings bought the Orisberg and Kimo ironworks, along with the Oravainen blast furnaces, in 1758. The ownership of the three Ostrobothnian ironworks passed in 1776 to the Swedes A. Hasselgren and Bengt Magnus Björkman. Björkman acquired ownership of Orisberg, Kimo and Oravainen, as well as the ironworks of Fiskars, Antskog and Koski. The kankirautapaja (anvil-iron forge) was established in 1790–1791 and the nippupaja in 1798. In the first decades of the 19th century, anvil iron forged at Orisberg was transported through the Oravainen loading point, mainly to Russia.
The main building of the ironworks manor was begun already in the early years of the 19th century under the ironworks master Bengt Magnus Björkman, and the year 1804 could be carved in the title panel of the portal. The Finnish War interrupted the work, which was resumed at the beginning of the 1810s under the ownership of Lars Magnus Björkman (ennobled as Björkenheim). The original plans drawn up by Petrus Serén, a Stockholm master mason, were revised by Pehr Granstedt, mainly as regards the exterior. The interior details were finished as late as 1819.
In 1828 the Senate granted the Orisberg ironworks permission to establish a parish with a cemetery and church. The octagonal church, built of logs to a design by C.L. Engel, was completed in 1830 and consecrated for use the following year. In the same year a school for the ironworks began operating in the parsonage. The Ironworks parish was dissolved by a decision of the Senate in 1869. The church was leased in 1976 to Kansan Raamattuseura.
Operation of the hammer forge at the ironworks ended in 1900; the manufactory forge had been idle since 1869. In the renovated premises of the hammer forge, Orisbergin Konepaja Oy began operations in 1909. A small machine workshop made the Mullistaja-brand harrow until the 1940s. As the significance of the metal industry diminished, Orisberg developed, especially under Edvard Björkenheim, into the most important and progressive farm in Ostrobothnia. In 1882 a cattle and dairy school was established on the manor grounds, and in 1885 the famous agricultural school, whose activity ended in 1969.