RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Möhkön ruukinalue
Ilomantsi, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava, ruukki
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Ilomantsi
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.64169, 31.29213
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 905
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Värtsilän tehtaille raaka-ainetta toimittanut Möhkön ruukki on ollut Itä-Suomen merkittävin järvimalmiruukki ja yksi suurimpia järvimalmiruukkeja Suomessa.
1800-luvun puolivälissä perustettu ruukki sijaitsee vuolaan, Nuorajärveen laskevan Koitajoen pohjoisrannalla. Uusi maantie kulkee osittain pengerrettynä ruukinpaikan läpi koskien alapuolella.
Varsinaiset raudanvalmistukseen liittyvät teollisuusrakennukset ovat suurimmaksi osaksi hävinneet, mutta viime vuosien restaurointitöiden tuloksena on nähtävissä rekonstruoitu masuuni ja osia alueen läpi kulkevasta kanavasta. Ruukinkartano sijaitsee mäenkumpareella suurehkon puiston ympäröimänä.
Ruukkiyhdyskunnan pieni hautausmaa sijaitsee hiekkaharjanteella alueen koilliskulmauksessa.
Historia
Sortavalan postimestari Carl Gustaf Nygren sai senaatilta privilegion masuunin perustamiseen Möhköön 1837. Varsinaisesti ruukkia alkoi rakentaa pietarilainen Adolf von Rauch 1847. Möhkön ruukki aloitti toimintansa kesällä 1849.
Nils Ludvig Arppe osti ruukin 1851, ja 1870-luvulla Möhkö kohosi yhdeksi Suomen suurimmista takkiraudan tuottajista. Ruukin toiminta päättyi 1907. Ruukki laajoine metsäalueineen myytiin Ilomantsi Skogsfastighets Aktiebolagetille ja jo 1907 Aktiebolaget W. Gutzeit & Co:lle. Ruukille kuulunut saha ja sen yhteyteen 1910-luvulla perustetut höyläämö, mylly ja sähkölaitos jatkoivat teollista toimintaa Möhkössä 1960-luvulle saakka. Myös naulapaja oli toiminnassa itsenäisenä yrityksenä (Veljekset Kivinen Sortavalasta) useita vuosia masuunien sammumisen jälkeenkin.
Further reading (as the agency lists it)
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.
Osmo Karttunen, Selvitys Möhkön ruukista ja suunnitelma museoksi. 1979.
Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjoiskarjalan museo. Toim. Rauni Säisä. 1982.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991.
Ulla Vartiainen, Möhkön rautaruukki, Käsikirjoitus Museovirasto 1994.
Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997.
Asko Salokorpi, Suomen rautaruukit. Keuruu 1999.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
Paavo Sarkkinen - Timo Rekonen - Seppo Koivupuro, Suomen sisävesiväylät. Rakentaminen ja kehitys. Jyväskylä 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Möhkö ironworks, which supplied raw material to the Värtsilä factories, was the most significant lake ore ironworks in Eastern Finland and one of the largest lake ore ironworks in Finland.
Founded in the mid-19th century, the ironworks lies on the northern bank of the swift Koitajoki, which flows into Nuorajärvi. A new road runs partly on an embankment through the ironworks site, below the rapids.
The actual industrial buildings related to iron production have largely disappeared, but as a result of restoration work in recent years, a reconstructed blast furnace and parts of the canal running through the area can be seen. The ironworks manor stands on a hillock surrounded by a fairly large park.
The small cemetery of the ironworks community is located on a sand ridge in the northeastern corner of the area.
History
Sortavala postmaster Carl Gustaf Nygren received a privilege from the Senate to establish a blast furnace at Möhkö in 1837. The actual construction of the ironworks was begun in 1847 by Adolf von Rauch of Pietari. The Möhkö ironworks began operations in the summer of 1849.
Nils Ludvig Arppe bought the ironworks in 1851, and in the 1870s Möhkö rose to become one of Finland's largest producers of pig iron. Operations at the ironworks ended in 1907. The ironworks, together with its extensive forest areas, was sold to Ilomantsi Skogsfastighets Aktiebolaget and, already in 1907, to Aktiebolaget W. Gutzeit & Co. The sawmill that belonged to the ironworks, and the planing mill, mill and electricity works established in connection with it in the 1910s, continued industrial activity at Möhkö until the 1960s. A nail works was also in operation as an independent business (Veljekset Kivinen of Sortavala) for several years even after the blast furnaces had gone out.